Olen nyt kärsinyt vuosia peloista, jännityksestä ja saan paniikkikohtauksia millon missäkin. Olen 24-vuotias, en käy juhlimassa, en pysty ajamaan autoa ja kaupassa käyminenkin on suuri saavutus. Ihme että mulla on edes työpaikka..
Olen yrittänyt siedättää itseäni kaikilla tavoilla, joskus siitä saa apua hetkeksi kunnes paniikki taas yhtäkkiä tulee takaisin. Lapsuuteni on ollut todella levoton, alkoholistiäiti ja hänen väkivaltaiset miehet.. Mua on lapsena uhkailtu väkivallalla niin, että olen useasti piiloutunut vessaan ja laittanut oven lukkoon. Sen lisäksi on revitty vaatteista, tönitty, nostettu vaatteista seinälle ja huudettu suoraa kurkkua. Olin vasta 11-vuotias.. Uskon että mun paniikki on saanut tästä alkunsa.. Olen vuosia yrittänyt helpottaa tätä tekemällä asioita, kuten menemällä rohkeasti kauppaan, näkemällä ihmisiä, suoritin autokoulunkin. Sain hyvän työpaikan ja olen saanut jopa ylennyksenkin. Tästä kaikesta huolimatta paniikki ei ole kadonnut mihinkään! Saan edelleen kohtauksia ja jännitän ihan kaikkea koko ajan. Ajokorttikin meni hukkaan, koska en kertakaikkiaan pysty ajamaan koska panikoin. Tänäänkin olisi yksi meno tiedossa ja haluaisin NIIN PALJON MENNÄ sinne, mutta en usko että pystyn, koska olen jo nyt paniikissa.. Poikaystäväni ei ymmärrä tätä ongelmaa yhtään, sanoo vaan että mietin liikaa. Olen tullut siihen pisteeseen että tästä ei voi selvitä yksin ja ilman lääkitystä. Musta tuntuu että mun elämä valuu hukkaan, koska en pysty tehdä mitään ilolla. Suunnittelen roskien viemisenkin huolellisesti ja tarkistan ainakin viisi minuuttia, että hella ei varmasti ole jäänyt päälle.. Kuulostaako tutulta? En ole uskaltautunut lääkäriin, mutta tänään ensimmäistä kertaa vakavissani harkitsen lääkkeitä.. Haluan elää täyttä elämää ilman turhia pelkoja!
Mistä te muut olette saaneet apua?
Olen yrittänyt siedättää itseäni kaikilla tavoilla, joskus siitä saa apua hetkeksi kunnes paniikki taas yhtäkkiä tulee takaisin. Lapsuuteni on ollut todella levoton, alkoholistiäiti ja hänen väkivaltaiset miehet.. Mua on lapsena uhkailtu väkivallalla niin, että olen useasti piiloutunut vessaan ja laittanut oven lukkoon. Sen lisäksi on revitty vaatteista, tönitty, nostettu vaatteista seinälle ja huudettu suoraa kurkkua. Olin vasta 11-vuotias.. Uskon että mun paniikki on saanut tästä alkunsa.. Olen vuosia yrittänyt helpottaa tätä tekemällä asioita, kuten menemällä rohkeasti kauppaan, näkemällä ihmisiä, suoritin autokoulunkin. Sain hyvän työpaikan ja olen saanut jopa ylennyksenkin. Tästä kaikesta huolimatta paniikki ei ole kadonnut mihinkään! Saan edelleen kohtauksia ja jännitän ihan kaikkea koko ajan. Ajokorttikin meni hukkaan, koska en kertakaikkiaan pysty ajamaan koska panikoin. Tänäänkin olisi yksi meno tiedossa ja haluaisin NIIN PALJON MENNÄ sinne, mutta en usko että pystyn, koska olen jo nyt paniikissa.. Poikaystäväni ei ymmärrä tätä ongelmaa yhtään, sanoo vaan että mietin liikaa. Olen tullut siihen pisteeseen että tästä ei voi selvitä yksin ja ilman lääkitystä. Musta tuntuu että mun elämä valuu hukkaan, koska en pysty tehdä mitään ilolla. Suunnittelen roskien viemisenkin huolellisesti ja tarkistan ainakin viisi minuuttia, että hella ei varmasti ole jäänyt päälle.. Kuulostaako tutulta? En ole uskaltautunut lääkäriin, mutta tänään ensimmäistä kertaa vakavissani harkitsen lääkkeitä.. Haluan elää täyttä elämää ilman turhia pelkoja!
Mistä te muut olette saaneet apua?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.