Sir Paul löysi uuden onnen ja avioituu.
Onnea!
frtvbgb
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt ei ainakaan rahasta tule riitaa, koska molemmat ovat miljönäärejä: http://www.iltalehti.fi/viihde/2011091614398187_vi.shtml :)
Miten tämä aihe liittyy musiikkiin? Näkyykö tässä kenties se ero klassisen ja populaarimusiikin välillä mitä musiikin sisällön ensisijaisuuteen tulee, sittenkin?
Kirjoitetaanhan klassisten säveltäjien henkilöhistoriasta paljon. Se liittyy musiikkiinkin. Sitä sai ennen vanhaan opiskella koulussakin. Piilopalvontaa.
Sen sijaan populaarikulttuuriin kuuluu tietty avoin henkilöpalvonta. Kun käsitellään ilmiötä the Beatles, ilmiöön liittyy paljon muutakin kuin musiikki. Ilmiä on osa musiikkia.
He nyt sattuivat mullistamaan kokonaisen sukupolven kulttuurin. Äskettäin paljastui raideri, jossa mm. kiellettiin rotuerottelu yleisön joukossa.
Tässä kulttuurimuutoksessa ei puhuta skottiruuduista. Eikä pitkästä tukasta.
Niin, populaarikulttuuriin liittyvä henkilöpalvonta annettuna tekijänä on kovin vaarallinen premissi. Ottaen huomioon sen, että koko ilmiön lähtökohtana on ennen kaikkea rahanteko, niin sitäkö tässä sitten avoimesti palvotaan.
Tottakai Beatles -luomukset ovat paljon kekseliäämpiä ja kehittyneempiä kuin useimpien populaariartistien edesottamukset. Klassiseen sävelaarteistoon suhteutettuna ne ovat kuitenkin varsin vaatimattomia tekeleitä kaiken kaikkiaan.
Käsitykseni mukaan klassisen musiikin edustajista kirjoitettujen teosten lähtökohtana on valtasoaltaan musiikillinen sisältö: usein kirjoittajatkin ovat musiikin tutkijoita tai muusikoita. Biografismia edustavissa kirjoituksissa voi toki olla mukana myös kuvailuja yksityiselämän tapahtumista tai arvioita yksilöllisistä luonteenpiirteistä. Nämä ovat kuitenkin useimmiten alisteisia teosanalyyttisille pohdinnoille ja eivät siten edusta ns. viihteellistä lähestymistapaa ilmiöön.
Jotakin kertonee esimerkiksi sekin, että monet populaarimusiikin nimet esiintyvät mainoksissa tai ottavat omansa ns. oheistuotekaupasta ilman ylärajoja. Sanomattakin on selvää, että populaarimusiikissa muut(kin) kuin musiikilliset sisällöt näyttelevät keskeistä roolia. Onhan esimerkiksi rokkikin alun perin 'kehitetty' nuorison omaksi musiikiksi: peruskorville suunnattu musiikki on silloin luonnollisesti yksinkertaista, selkeärakenteista ja pääosin helppoihin kertosäkeisiin nojaavaa.
Niin, musiikin rakenteiden lähtökohtainen stabiliteetti tulee esiin esimerkiksi McCartneyn uran varrella: uusimmat soololevyt ovat edelleen sitä samaa poppia, jota artisti on kautta vuosikymmenten tuottanut. Voitaneen todeta, että vaikka levyjen laatu on taas noussut 1980 -luvun aallonpohjasta, on sisältö silti sitä samaa poppia kuin aina ennenkin.
Klassisen musiikin ja popin rinnastaminen viihdekontekstissa on täysin turhaa: kyse ei ole millään mittarilla saman henkisistä ilmiöistä. Tämä ei kuitenkaan estä suurta enemmistöä pitäytyä popin kuuntelussa: jokaisellahan on (lähtökohtaisesti) vapaus valita intressinsä (vaikka siihen saatetaankin markkinamiesten taholta pyrkiä vaikuttamaan aggressiivisesti).
MIksi kirjoittaa, jos ei ole uutta sanottavaa?
Tosin sama toistuu esim. musiikkitalon tuotannossa - miksi soittaa, kun soittaa sellaista, mitä on soitettu jo 300 vuotta. Soitettu parhaiten 100 v vanhoilla soittimilla.
Ei se paskaa ole, toisin kuin suurin osa populaarimusiikista, mutta...mutta....silti.
Onneksi olkoon, elä onnellisena Sir Paul. En balettiasi aio katsoa.