olis se mukavaa jos saisi aivan vanhanaikaisen kirjeen ystävältä..
kirje kaveria
korvessa asuva
28137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei kirjoita ystävät enää,taitaa olla taito ruostunut.
Laivasta aikoinaan kirjoittelin paljonkin kotiin vaimolle ja likalle.
Sit tuli nmt puhelimet ja muut hilavitkuttimet.
Itte arvostan paperikirjettä oikein kovasti.
Tuli taas mieleen kirjeenvaihto ajat nuoruuresta,silloin jo piti paikkansa et kynä on voimakas ase,juttumies voitti mopopojat.
Saatat saada paperikirjeen jonain päivänä. :))
Minullakin oli nuorena kirjeenvaihtokavereita, yhden nimi oli Jarmo.
Kuhan ei oo suurelmin suljettu,vois pomo saara hepulin.
Asiallisest puhuen itte kirjoitettu paperikirje on jollain lailla arvokkaampi kun sähköposti.
Sellasen näkeminen postilootas on juhlallinen hetki.
Hah....itse seitsemäntoista vee, lähetin kirjeen armeijaa poikakaverilleni ja suudelmin suljin sen, oikein punaisella. Kaveri sai kuulla siitä kauan.Ai että oli ihanaa aikaa sekin.
Varon sulkemasta suudelmin, vedellä kastelen ellei ole itseliimautuva läppä.
Pomoa ei passaa hermostuttaa.
Asiallisesti puhuen on todella mukavaa ja harvinaista saada oikea kirje postilaatikkoon.
Mulla on ollut paljon kirjekavereita, lähes joka päivä oli postilaatikossa kirje jostakin päin Suomea.
Vieläks muistat sen jännityksen kun laitto esim,reginaan ilmotuksen.
Siinä mies punnittiin ja sen ulosanti.
Kovasti vaan ehtisin kirjekavereihin rakastumaan,nuorena oli nopee.
Ikinä en itse ilmoitusta laittanut edes Pellervoon, johon kaikki maalaispojat laittoivat ilmoituksen.
Nykyisin on tää Maajussille morsian-ohjelma, siinä näkyy naama ja kaikki talon tavarat. Ennen kuin morsian on edes kirjettä kirjoittanut, voi tsekata mihin mahtais joutua.
Onko uusi talo ja komea traktori, miehestä nyt niin väliä. :))
Miekin rakastuin yleensä jo heti ekan kirjeen saatuani, hyvä tavaton sitä aikaa. Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja eikö ole vielä hullumpi, mie ainakin olen.
Minkäs sille mahtaa kun veri kuumana kohisee, ja näin vanhana se rimakin on matalalla.
Olen kuulurt et vanhaikorissakin on kauheita draamoja kun pojat ja tytöt suhmuroi.
Kieltämättä toi traktori on tärkee,lottovoitolla ostasin ihan tajuttoman koneen.
Riman on pakko olla matalalla, korkeen yli ei enää päästäisi.
Draamoja on Senioritaloissakin, miehet on kysyttyjä, kun heitä on niin vähän.
Ethän sä mitään traktoria ostaisi, kun se joka voittaa Lotossa, kustantaa kaverit sinne Compostelan patikointireissulle.
Näin me sovittiin tulisillen kanssa, ekkös sää vielä tiennytkään.
Korjaan pikkasen ,se traktori oli ferrarin punanen ja siin olis karseen iso peräkärri naisten kamoja varten.
Eihän sitä nyt tyhjinkäsin patikkaretkelle mentäis,mä sit ajaisin sitä punasta paholaista.
Niin ja ne jotka eivät jaksa kävellä voisivat istua peräkärryssä.
Saattaa olla isompikin porukka lähdössä mukaan, joten tavaroita kertyy hyvinkin paljon.
Nyt mun täytyy mennä taputtelemaan päivänsankaria, istuu tuolla vähän myrtyneen näköisenä, kun ei saanut lahjaksi kuin yhdet kengät. :))
Vaaleenpunaset reinotko? jos niin ymmärrän myrtsin ilmeen.
No ei, kun vasta jouluksi sai vaaleensiniset Reinot. Nyt sai kunnon kävelykengät, ei mitkään vaarien Sievit tai Pomarfinnit.
Näyttää nuorekkaalta ja askel on lennokas. Pysyisin vaan perässä.
Kirjoitapa itse ensin kamuillesi, josko hekin innostuisivat.
Tämä masiina kyllä syönyt useimmilta kirjeen kirjoitustaidon.
Kyllähän noita kirjeitä aikanaan oli tullut kirjoiteltua...
Tuo vanhin systerini oli aikanaan lyseossa tuolla lähikaupungissa... Minä seitsenvuotiaana olin hänelle kirjoitellut pölkkykirjaimilla neljä pitkää kirjettä... Toi mokoma kirjeet 60-vuotis synttäreilleni kaikkien katseltavaksi vaikka kaikkien kirjeiden lopussa oli kehoitus repiä kirje...
No maatilalla kun asuttiin oli kaikkien kotieläinten sairaudet sekä sää pääsisältönä Piku koiraa ja Misse kissa unohtamatta... Keräilijä olin jo silloin kun pyysin systeriäni lähettämään tulitikkuaskin etikettejä...
Olihan se ohjelmanumero juhlissani ja sainkin nuo hengentuotteeni synttärilahjaksi jälkipolvien ihmeteltäväksi...
Kyllä se sähköposti puolelle on mennyt.
En muista koska olen saanut kirjettä, kortteja kyllä, nytkin kummitytöltä Pariisista.
Ystävät laittelee matkoiltaan kortteja, kommentit koskevat enimmäkseen säätä ja missä ovat käyneet retkillä.
Ei kaikilla ole tietokonetta, Ihan totta!!:) varmaan joku vanhempi sukulainen ilahtuisi kirjeestä, itse lähennä hämmästyisin ja tietenkin ilahtuisin kun joku on nähnyt niin paljon vaivaa.
Meili lopetti homman.
Aika poikkeuksellista, jos nykyaikana joku kirjoittaa kirjeen. Se on todella harvinaista.
Nyt kandee hokata, sähköinen viestintä ei ole ikuista. Kerran kun postilaatikon tyhjentää, sinne ne meni. Tai sattuu jotain muuta, operaattori nurin. Suoli24.n meiliin ei kannata jättää säilytettäväksi yhtään mitään, portaali menossa nurin. Ekä sähköiseen mediaan muutenkaan voi luottaa, mediatallenteet happanevat käsiin, formaatit vanhenee, ei ole koneita edes lukemaan parinkymmenen vuoden tuoreita lerppuja tai korppuja. CD on vielä voimissaan, mutta jää pian vanhanaikaiseksi, eikä niittenkään säilyvyydestä ole kuin kehnoja kokemuksia.
Mutta net isovanhempien, vanhempien, omatkin kirjeet on edelleen tallessa, jossain. Nykyajassa huonotkin puolensa. Paperi on ihmeen pitkäikäinen formaatti. Vaikkakin nykypaperi on paljon lyhytikäisempää, kuin jokin lehmännahkaan tai papyrykselle tehdyt jutut. Tai sitten luolakaiverrukset.
Mutta mikäänhän ei ole kiveenhakattua. Maapallo heittää tällä menolla voltin melko nopeasti. Ketä enää sen jälkeen kiinnostaa jokin kirje?
=DW=
Minulla on muutama kirjeenvaihtoystävä,vanhoja mummoja joilla ei tietenkään ole nettiä ym.hienoutta.
Vaikka soittelemmekin,he kirjoittaavat käsialan säilymisen vuoksi,samoin itsekkin.
Myöskin 86v äitini kirjoittaa kauniilla käsialallaan vielä.Itse löysin naapuritalon raunioista nipun kirjeitä 60-70 luvulta,joissa oli myös oma kirjeeni talon tyttärelle.
Olipa hauskaa lukea,mitä olin kirjoittanut,muistin vielä selvästi hetkenkin ; ))
Kirjeen vastaanottaja on jo kuollut,eikä hän enää välitä vaikka hälle tulleissa kirjeissä vannotettiin kirjeitten hävittämistä.
Tuleehan noita joskus kirjoiteltuakin. Nimi-, synttäri-, ystävänpäivä-, joulu- ym kortit lähetän melkein aina itse tehtyinä ja myöskin saan itsekin kortteja ystäviltä kivoine toivotuksineen. Kirjeitäkin tulee läheteltyä.
Silloin kun olen unohtanut ajoissa lähettää, eikä viesti ehdi enää postin välityksellä, olen sortunut sähköisiin viesteihin.
Kyllä oli muutama kirjekaveri minullakin. Parhaan kirjoittelijan kanssa olin aviossa 30 vuotta. Kunnes hän sanoi sopimuksen irti ja meni tuonne "yläkertaan".
Välillä tulee "veistiä" sieltäkin.....
Iloitsen jokaisesta kirjeestä ja postikortista, jotka tipahtavat postiluukusta.
Lähetän paljon postikortteja ja kirjoitan kirjeitäkin, mutta 99 % niistä kulkee sähköpostissa. Pitkät, yksilöllisesti muokatut joulukirjeet lähetän kaikille ystäville ja läheisille. Pc ja printteri helpottavat urakkaa, kun käsin tarvitsee kirjoittaa vain allekirjoitus.
Erilaisia kauniita postimerkkejä löytyy aina laatikosta, muutama lompakostakin, ja ostan usein kauniita tai mielenkiintoisia postikortteja varastoon. Kummallista on, ettei sitä oikeaa tahdo löytyä, kun on postikortin lähettämisen aika.
Nyt lähden tarkastelemaan postikorttikokoelmaani ja mietin, kenelle lähettäisin kortin vielä tänään. - Muistattehan, että myös pitempään sairaalassa makaileville voi lähettää postia vaikka kuinka kauas.
Postikortti ja kirje on mielestäni aina iloinen asia!
Paperikirje on sitä jotakin, paperia rapistellessa joskus ihan hengästytti. Oppikoulu aikana oli kirjeystävä Uudesta-Seelannista. Oli mahtava tunne kun "lentoposti paperille kirjoitettu" kirje tuli minulle. Englannin sanakirja oli ahkerassa käytössä. Lim oli kiinalais vanhempien lapsi, vanhemmat omistivat kaupan etelä saarella. Vieläkin muistan hänen osoitteen, valokuvia on muistoina, samoin koru tinasydän valkoisin lasihelmin koristeltuna.
Sensuuri kotona oli kova kirjeissä, äiti takavarikoi, 3v vanhempi sisar avasi ja luki ne ensin äidille, sitten liimalla kirje kiinni. Muistan miten äiti ja sisar virnuili minun avatessa ja lukiessa kirjettä posket hehkuvina. Lopuksi isä sai vihiä, hän löi nyrkin pöytään minun ollessa läsnä, kielsi äitiä ja sisarta avaamasta kirjeitäni ja pikkupaketteja.
Ehkä tämä episodi jätti elämääni jäljen, myöhemmät minulle tulleet poikaystävien kirjeet poltin heti luettuani. Tiedä häntä vaikka nekin olisi äiti ensin sensuroinut.
Kotoa maailmalle lähdettyä alkoi vapaus ja itsenäistyminen.
"Lorena*"
Aloituksen aihe on: Olisi kivaa....
Ei: Oli mulla kerran kivaa.
H.
Taitaa olla niin, että jos minä saisin ystävältäni käsinkirjoitetunkirjeen,
olisin ensin kauhuissani, jos muistaisin hänestä mitään.
Jos muistaisin, olisi se paniikin paikka.
Ainakin aluksi.
Mutta taitaa mennä asia niin, että sairaanhoitaja kirjoittaa, sanelun mukaan.
Kuten aikanaan sotiemme kädettömien veteraaniemme kirjeet.
Mutta kyllä, nauttisin paperisesta kirjeestä.
Vaikka olisi vähän kuolaakin.
H.
On todella kivaa saada kirje - se omalla kösialalla kirjoitettu, vaikkain käsiala voi paljastaa monta asiaa. Sairaanhoitaja kirjoittaa liian syvällisiä mietteitä, harva vastaa samoilla aaltopituuksilla, siis paras valinta mikäköhän se olisi?
Pitää ostaa ruusunpunaista kirjepaperia jolle kirjoittaa vaikka hieman romantiikkaa tihkuvan kirjeen ja sujauttaa sen viralliseen kuoreen - siis A5 kokoiseen, A5 kokoisessa kuoressa tulevat muutkin laskut!
Aijai, en nyt muista sitä osoitetta!
"Lorena*"
Neitosen pitää myös muistaa, että minulle on helppoa tunnistaa kösiala,
Miksi hän haluaisi saada omalla käsialallaan kirjoitetun kirjeen?
Minulla on myös yksi tuttu hoitsu joka käy koulua.
Ihan olen saletti, että aikanaan saan häneltä rakkaudentunnustuksen, virallisella lomakkeella, hyvällä Suomenkielellä.
H.
"Hunksz"
Menisköhän nyt jakeluun, "Omalla skäsialalla kirjoitettu kirje" tarkoittaa kirjeen lähettäjää. Menikö nyt hiuksen halkomiseksi?
Kyllä niin sydäntä lämmitti kun sain männä viikolla kortin Svea-mamman maasta, kyllä oli viestikin niin "suun makunen", sellaisia kortteja on mieluista saada.
Mites sitten suusi panet jos sitä rakkaudentunnustusta HÄNELTÄ ei tulekaan, tuleeko suurikin pettymys? Aina asiaa voi lieventää, panee vain lippiksen päähän ja rientää lähimpään karaoke pubiin. Toivotaan nyt kuiteskin kirjeen sinulle kulkeutuvan sillä ei se ole ahdistusta jos toivomuksesi kaipaa hiukan tahdistusta, ehkä sisko sitä odottaa.
Olen myös korvessa asuva ja voisin kirjeen sinulle kirjoittaa...
vaikka olenkin vain tälläinen nettituttu.
Ihan sellaisen vanhanaikaisen...posti sen tuosta laatikosta ottaisi ja toisi sinulle laatikkoon, useinmiten vuorokaudessa...hyvää palvelua itellalta...vielä.