Joskus mietin nykyistä elämääni ja toisinaan tulee sellainen fiilis, että kunpa olisin joku toinen ihminen. Tai jos voisin aloittaa elämän alusta ja tehdä siitä elämisen arvoista. Jos olisin tehnyt jotain asioita, mitä en vieläkään tähän ikään mennessä ole tehnyt.
Jos vain luottaisin itseeni ja olisin ns. normaali. Jos olisin mielenkiintoinen ihminen, enkä tavallistakin tylsempi viiden pennin paskiainen.
Mietin tuttujani, jotka tuntuvat elävän elämäänsä ja heille sattuu ja tapahtuu koko ajan. Heillä on koko ajan kerrottavaa.
Oma elämäni on vain pääasissa duunissa olemista. Mietin niitä ihmisiä, joilla vaihtuu seurustelukumppanit. Itse en ole koskaan seurustellut, koska pelkään, etten kestäisi sitä, että minut jätetään. Pelkään, että seurustelu jäisi siihen yhteen kertaan, koska itsetuntoni ei enää kestäisi aloittaa alusta ja pelätä taas, milloin nykyinen jättäisi minut. Koska sehän nyt olisi ihan varma, että tulisin aina jätetyksi. Tosin ensin jonkun miehen pitäisi ihastua minuun, että hän voisi jättää minut. Ja sitähän ei kyllä tule tässä elämässä tapahtumaan...
Tahtoisin olla sellainen ihminen, jolla olisi itsetuntoa lähteä yrittämään asioita, joissa voisi mennä pieleen. Haluaisin oikeasti olla kaunis ja hoikka, tai edes, että minussa olisi joku sellainen ominaisuus, mistä joku toinen ihminen voisi pitää.
Aina välillä tuntuu siltä, että olen jo nähnyt elämäni filmin kelattavan loppuun. ihan kuin näkisin elämäni loppuun ja tietäisin, että tämä on se kaikki, mitä tulen koskaan saamaan. Välillä itken ja vapisen vain siitä tuskasta, kun "tiedän", että elämäni tulee olemaan juuri tällaista hamaan loppuun asti.
Tänään viimeeksi mietin, miltä tuntuisi, jos ottaisi yhden gramman buranoita yhden sijasta viisi? Miten keho reagoisi? Sain selkäsärkyyn gramman buranoita ja niitä on tuossa purkissa aika monta vielä jäljellä. Eihän niiden ottaminen varmasti mitään parantaisi, mutta joskus sitä ajattelee, että jos vaikka sittenkin. Jos vaikka heräisikin uutena ihmisenä uudessa elämässä tai jotain...
Jos vain luottaisin itseeni ja olisin ns. normaali. Jos olisin mielenkiintoinen ihminen, enkä tavallistakin tylsempi viiden pennin paskiainen.
Mietin tuttujani, jotka tuntuvat elävän elämäänsä ja heille sattuu ja tapahtuu koko ajan. Heillä on koko ajan kerrottavaa.
Oma elämäni on vain pääasissa duunissa olemista. Mietin niitä ihmisiä, joilla vaihtuu seurustelukumppanit. Itse en ole koskaan seurustellut, koska pelkään, etten kestäisi sitä, että minut jätetään. Pelkään, että seurustelu jäisi siihen yhteen kertaan, koska itsetuntoni ei enää kestäisi aloittaa alusta ja pelätä taas, milloin nykyinen jättäisi minut. Koska sehän nyt olisi ihan varma, että tulisin aina jätetyksi. Tosin ensin jonkun miehen pitäisi ihastua minuun, että hän voisi jättää minut. Ja sitähän ei kyllä tule tässä elämässä tapahtumaan...
Tahtoisin olla sellainen ihminen, jolla olisi itsetuntoa lähteä yrittämään asioita, joissa voisi mennä pieleen. Haluaisin oikeasti olla kaunis ja hoikka, tai edes, että minussa olisi joku sellainen ominaisuus, mistä joku toinen ihminen voisi pitää.
Aina välillä tuntuu siltä, että olen jo nähnyt elämäni filmin kelattavan loppuun. ihan kuin näkisin elämäni loppuun ja tietäisin, että tämä on se kaikki, mitä tulen koskaan saamaan. Välillä itken ja vapisen vain siitä tuskasta, kun "tiedän", että elämäni tulee olemaan juuri tällaista hamaan loppuun asti.
Tänään viimeeksi mietin, miltä tuntuisi, jos ottaisi yhden gramman buranoita yhden sijasta viisi? Miten keho reagoisi? Sain selkäsärkyyn gramman buranoita ja niitä on tuossa purkissa aika monta vielä jäljellä. Eihän niiden ottaminen varmasti mitään parantaisi, mutta joskus sitä ajattelee, että jos vaikka sittenkin. Jos vaikka heräisikin uutena ihmisenä uudessa elämässä tai jotain...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä ne asiat on, joita et vielä ole tehnyt, mutta haluaisit? Miten niitä voisi tehdä?
Liikaa lääkkeitä ottamalla tulee vain sekainen/pahempi olo, ei kannata tehdä niin.
kaikki varmaan haluaisi olla joku toinen, joku joka olisi parempi kuin minä itse.
Hylkäisimme itsemme olemalla joku parempi.
Itse en ole yhtään parempi kuin sinäkään. Mutta en haluaisi olla joku toinen.
Siksikö minun pitäisi olla joku toinen jotta elämäni olisi parempi.
Onko jonkun toisen elämä oikeasti parempi kuin toisen. Ongelmat vain muuttuu.
En usko että ongelmatonta elämää on.
Itseä voi parantaa ja samalla elämäänsä, mutta ei se loputtomiin ratkaise asioita.
Minä pidän sinusta, koska kirjoitat tavalla mikä viehättää minua. Uskon siis että on miehiä jotka viehättyy sinusta myös. Joka ainoalla suhteella on mahdollisuus kariutua. ei ole olemasa mitään sellaista mikä ei voisi loppua, mutta sen ei tarvitse loppua. Joka ainoaan suhteeseen kun lähdet et voi tietää miten siinä käy. Voit tehdä kaikkesi ettei niin kävisi, mutta aina on olemassa mahdollisuus tulla jätetyksi.
Minut on jätetty niin monta kertaa että olen immuuni sille.
En usko yhdenkään suhteeni kestävän, mutta minä en ole siihen ollut koskaan itse syypää, en oikeasti.
Joka ainoa suhde kuitenkin loppui. pitäisin sitä suorastaan luonnon vastaisena jos joku suhde muka kestäisi.
Sydämeni on murskattu useita kertoja, revitty rinnasta ulos niin kuin yksi tuttu asian ilmaisi kerran. Kyllä se tuntuu, mutta elämä on täynnä riskejä on mietittävä onko ne asiat riskin arvoisia.
Minulle ovat olleet.
Omien sanojesi mukaan olet viiden pennin paskiainen.
No mitä sellaiselta ihmiseltä odotetaan jos hän yrittää jotain tehdä?
tietenkin sitä että epäonnistuu eli mitä siinä sitten loppujenlopuksi menettää yrittämällä, ei niin mitään.
Pahempi se on sellaiselle jolta odotetaan onnistumista ja sitten ei onnistuisikaan.
Ole onnellinen et olet sentään töissä.. Minä en siihenkään kykene. Päivät pitkät tekemättä mitään. Liikaa aikaa märehtiä tässä itsesäälissä. ELämä on perseestä.
Samaa mieltä itse olen täysi paskiainen eikä juurikin yhtään kavereita. Kaikki vihaa mua niinkuin minäkin😢 "i hate my Life"
haluaisin olla joku muu ja aloittaa alusta. olin pienenä koko ala-asteen koulu kiusattu ja nyt olen 15 vuotias, jonka elämä on sekaisin. olen vahva ja täysin erillainen, kuin ennen. teen tyhmiä asioita ja teen kaikkeni etten oilisi se sama pikku kiltti tyttö. Myös perheessäni oli vaikeaa ja pienestä pitäen meillä oli fyysisiä tappeluita ja inhoan itseäni, mutta se ei näy ulospäin. ulospäin olen vahva mukava tyttö, joka kaveri piiri on laaja ja käytän päihteitä... vihaan perhettäni ja toivoisin voivani olla joku muu... olen ollut todella pahasti masentunut, en edes yhdessä vaiheessa poistunut huoneestani. koko elämäni tuntuu mitättömältä, mutta opettelen elämään ahdistuksen kanssa, ilman lääkkeitä (seronil) häpeän viiltoja käsissäni ja jaloissani, jotka muistuttavat menneisyydestä, jolloin halusin tappaa itseni ja kaikesta muusta paskasta... pliis opetelkaa elämään tuskan kanssa ja pyytäkää apua siihen... en halua, että teette itsellenne mitään, mitä kadutte koko elämänne ajan. olen monta kertaa meinannut tappaa itseni. mutta päivä kerrallaan, kyllä tämä joskus helpottaa pakko! voimia!
ensinnäkin täydellisyyttä ei ole olemassakaan, mutta kuulostat järkevältä tyypiltä, koska et halua vahingoittaa itseäsi sillä, että et sut jätetään monta kertaa. voin kertoa, että se ei oo herkkua, kun jätetään, mut on jätetty 2 kertaa ja 3 kertaa ei tule olen 36vuotias mies. jokainen haluaa seurustella edes kerran elämässään ja tuntea itsensä halutuksi. olet oikeassa siinä, että hajoaa jätetyksi tulemisessa ja sitten, kun kaikki taas pitää järjestää uudelleen. kuten tuossa yllä mainitsin 3 kertaa en anna huijata itseäni eli en aio enää viritellä kumppaneita. alkuun se on ihanaa, mutta sitten se muuttuu huonoksi, kun arki tulee vastaan. en ole sovinisti, mutta naisen kanssa on mahdoton asua saman katon yhdessä. ja en aio sitä enää yrittää......
Arvostan periaatteellisuuttasi