ja muita hajanaisia muisteloita Virosta kymmenen vuoden takaa.
Otan vapauden kirjoitella sitä sun tätä Virosta, kun nuo ajat jostain syystä juohtuivat mieleeni lukiessani uutisen, että Latvian vaaleissa on venäläismielinen enemmistö saanut eniten ääniä juuri äsken.
Enpä tiedä, onko teistä kukaan nähnyt tätä virolais-suomalais-yhteistyönä tehtyä elokuvaa, filmattiin Virossa 1991-92. Harvoinhan virolaisia elokuvia on muutenkaan nähty, tämäkin aika vaatimaton kuvaus Viron itsenäistymissodasta Ensimmäisessä maailmansodassa. Elokuva on kirjailija Albert Kivikasin romaanin pohjalta, kertoen maataan puolustamaan lähteneistä nuorista koulupojista, sekä ennenkaikkea rakkaustarina. Olihan siinä mukana myös Peter Franzènkin Suomesta.
Tosi vähän tunnettu asia tuli myös ilmi, kuinka Latvia? vai Liettuako? petti jossain vaiheessa sotaa Viroa.
Aikaisemminhan olen kertonut ainakin rakkaista kymmentuhatpäisistä kurkiauroistani lentämääs aamuisin muuttomatkoillaan ikkunani ohi Taeblassa, noin kymmenen kilometriä Haapsalusta Tallinnaan päin. Samoin mm. Tamm-järvenrakentajasta olen kertonut ja siitä Viron suurimmasta konserttikeskuksesta. Virossa asuessani kirjoitin myös juttuja Uusi Nainen-lehteen, samoin Valittuihin paloihin, muun muassa.
Muistan, kun elokuvan rautatieasemakuvausta filmattiin Haapsalussa tsaarinaikaisella asemalla. Erkoinen rakennus, rakennettiin 1906-07 keisarin vierailua varten hieno katoskin erikoisesti tsaaria varten...hän ei kylläkään siellä sitten vieraillutkaan. Pitkän pitkä rakennus, jossa venäläistyylisessä asemahallissakin saivat linnutkin vapaasti lennellä, puhumattakaan joka paikassa liikkuvista irto-kissoista ja koirista. Nykyisinhän ei junayhteyksiä enää sieltä päin olekaan, museoveturit vain.
Tämä vajaa vuosi sitten kuollut virolainen ystäväni oli hyvinkin omalaatuisena, mielenkiintoisena, monipuolisena ihmisenä mukana siinäkin elokuvassa rekvisiittana, avustajajoukon seassa siellä joukkokohtauksissa asenalla, venäläisen maalaismiehen pukimissa, on minulla albumissain kuviakin sieltä. Vein sinne eväitä kesken pitkien kuvausten, joten saatanpa itsekin vilahtaa siellä kansanjoukossa eväineni !!!
Myös mielenkiintoinen menneisyys, ankarakin, oli tällä Toivo Kolga-ystävälläni, oli Venäjän vallan aikaan ajanut vaarallisia myrkkyjä Siperiaan saakka, mitäs suojalaitteita silloin, ei mitään.
Otti myös osaa innokkaasti silloin muodissa olleisiin kuorma-autoralleihin, myöhemmin moottoripyöräkilpailuihin...niistäkin nähnyt olen paljon kuvia. Voi-voi, mitä massiivisia hökötyksiä ne venäläiset kuorma-autot.
Kulkuriksihan nimitin Toivoa vapaan elämäntapansa takia, meni ja tuli kui tykkäsi....kirkotkin kävi aina vilkaisemassa matkoillaan, joten tuloaikataulu venyi ja venyi useinkin. Hajamielisyytensä takia myöhästyi silloin Estoniastakin, oli silloin Ruotsissa töissä. No, juttuja piisaisi varmasti yhden romaaninkin verran.
Joku teistä taitaa varmasti tietää, että elokuvaohjaajamme Teuvo Tuliohan oli latvialaista syntyperää, äiti suomalainen.
Entäpä liiviläiset...alkuperäiskansa, jonka viimeinen aitoa liiviä taitava kansalainen kuoli satavuotiaana jokin aika sitten.
Nyt riittääkin muisteloksi tämä, paisuu kohta romaaniksi.
Otan vapauden kirjoitella sitä sun tätä Virosta, kun nuo ajat jostain syystä juohtuivat mieleeni lukiessani uutisen, että Latvian vaaleissa on venäläismielinen enemmistö saanut eniten ääniä juuri äsken.
Enpä tiedä, onko teistä kukaan nähnyt tätä virolais-suomalais-yhteistyönä tehtyä elokuvaa, filmattiin Virossa 1991-92. Harvoinhan virolaisia elokuvia on muutenkaan nähty, tämäkin aika vaatimaton kuvaus Viron itsenäistymissodasta Ensimmäisessä maailmansodassa. Elokuva on kirjailija Albert Kivikasin romaanin pohjalta, kertoen maataan puolustamaan lähteneistä nuorista koulupojista, sekä ennenkaikkea rakkaustarina. Olihan siinä mukana myös Peter Franzènkin Suomesta.
Tosi vähän tunnettu asia tuli myös ilmi, kuinka Latvia? vai Liettuako? petti jossain vaiheessa sotaa Viroa.
Aikaisemminhan olen kertonut ainakin rakkaista kymmentuhatpäisistä kurkiauroistani lentämääs aamuisin muuttomatkoillaan ikkunani ohi Taeblassa, noin kymmenen kilometriä Haapsalusta Tallinnaan päin. Samoin mm. Tamm-järvenrakentajasta olen kertonut ja siitä Viron suurimmasta konserttikeskuksesta. Virossa asuessani kirjoitin myös juttuja Uusi Nainen-lehteen, samoin Valittuihin paloihin, muun muassa.
Muistan, kun elokuvan rautatieasemakuvausta filmattiin Haapsalussa tsaarinaikaisella asemalla. Erkoinen rakennus, rakennettiin 1906-07 keisarin vierailua varten hieno katoskin erikoisesti tsaaria varten...hän ei kylläkään siellä sitten vieraillutkaan. Pitkän pitkä rakennus, jossa venäläistyylisessä asemahallissakin saivat linnutkin vapaasti lennellä, puhumattakaan joka paikassa liikkuvista irto-kissoista ja koirista. Nykyisinhän ei junayhteyksiä enää sieltä päin olekaan, museoveturit vain.
Tämä vajaa vuosi sitten kuollut virolainen ystäväni oli hyvinkin omalaatuisena, mielenkiintoisena, monipuolisena ihmisenä mukana siinäkin elokuvassa rekvisiittana, avustajajoukon seassa siellä joukkokohtauksissa asenalla, venäläisen maalaismiehen pukimissa, on minulla albumissain kuviakin sieltä. Vein sinne eväitä kesken pitkien kuvausten, joten saatanpa itsekin vilahtaa siellä kansanjoukossa eväineni !!!
Myös mielenkiintoinen menneisyys, ankarakin, oli tällä Toivo Kolga-ystävälläni, oli Venäjän vallan aikaan ajanut vaarallisia myrkkyjä Siperiaan saakka, mitäs suojalaitteita silloin, ei mitään.
Otti myös osaa innokkaasti silloin muodissa olleisiin kuorma-autoralleihin, myöhemmin moottoripyöräkilpailuihin...niistäkin nähnyt olen paljon kuvia. Voi-voi, mitä massiivisia hökötyksiä ne venäläiset kuorma-autot.
Kulkuriksihan nimitin Toivoa vapaan elämäntapansa takia, meni ja tuli kui tykkäsi....kirkotkin kävi aina vilkaisemassa matkoillaan, joten tuloaikataulu venyi ja venyi useinkin. Hajamielisyytensä takia myöhästyi silloin Estoniastakin, oli silloin Ruotsissa töissä. No, juttuja piisaisi varmasti yhden romaaninkin verran.
Joku teistä taitaa varmasti tietää, että elokuvaohjaajamme Teuvo Tuliohan oli latvialaista syntyperää, äiti suomalainen.
Entäpä liiviläiset...alkuperäiskansa, jonka viimeinen aitoa liiviä taitava kansalainen kuoli satavuotiaana jokin aika sitten.
Nyt riittääkin muisteloksi tämä, paisuu kohta romaaniksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos susmorsian!
Itsekin Viron ystävänä olen seurannut Viron kehitystä.
Itsenäistymisen jälkeen oli mielenkiintoinen länsimais-
tumisen vimma. Kömpelö tapojen opettelu.
Olen taltioinut virolaisen leffan: Syystanssiaiset (Veiko
Ounpuu). Se kertoo riemastuttavalla tavalla siitä länsi-
maisuuden janosta ja opettelusta.
Tiedän, ettei tämä ole mielimusaasi, mutta vaikkapa kielen takia.
http://www.youtube.com/watch?v=69Hz-0obfG8
Voi toki, suunnilleen kaikkiruokainen olen musiikin suhteen...no Pokelat kyllä poisluettuna !!! Dingolla oli, on, hienoja biisejä, kuten tämäkin Levoton Tuhkimo.
"Elämä on helppoo, kun on joku josta pitää kii...." Olenpa ollut Dingon konsertissakin Haminassa, kun yksi tyttäristäni oli vielä liian nuori sinne kavereittensa kanssa menemään, joten olin esiliinana heille.
Minäkin ihastuin heti alkuun erityisesti miesten eesti keelega räägima, sinänsä helppoa kielen opiskelu, mutta puhuminen onkin eri asia....rytmi, tempo, aksentit, kuten kielissä yleensäkin on.
Samoin silloinen elämäntapa, viljely, itsetekeminen jne. sopi minulle erittäin hyvin, sopii edelleen.
Mutta surullistahan se toisaalta on, kun elintason noustessa häviää vähän kerrassaan maan omintakeinen kulttuuri, tarkoitan elämäntapoja lähinnä. Olemmehan me suomalaisetkin ottaneet paljon oppia -50 -60-luvulla Ruotsista.
Ensi tuntumalta voi ajatella virolaisen olevan vilkkaan, helposti tutustuvan jne, mutta se on vain kohteliaisuutta, vieraanvaraisuutta. Virolainen on vaikeasti, hitaasti aukeava, puhun tietysti vanhemmista ihmisistä, hänen on vaikea noin vain ilmaista sisimpiä tunteitaan, tuntojaan. Musiikkihan on tunnetusti virolaisten voima, purkautumistapakin.
Virolaiset ovat nyt olleet taloudellisesti tiukimmilla kuin koskaa ennen, eihän heillä ole ollut samanlaista sosiaaliturvajärjestelmää, työttömyyskorvauksia kuin meillä.
Mutta kaikesta menneestä huolimatta heillä on mahtava itsetunto ja hehän ovat tottuneet selviämään...itse.
Kaikkea hyvää toivotan Sinulle mötönen näin syksyn kynnyksellä...eestiksihän olet möttönen !!!
Taisin tuntea tämän saman miehen. Äitini oli yli 10 vuotta sitten kihloissa Toivon kanssa. Olen tavannut "Topin" vain pari kertaa äitini kuoleman jälkeen. Ainoa kerta kun Topi ajoissa, oli äitini hautajaiset, joten tietosi viittaavat samaan henkilöön.
Uskon, että Viro ja sen kansan menestyminen on suomalaisten enemmistölle hyvin tärkeä. Näin minullekin. Kielen sukulaisuus, yms.
Virolaisia osallistui vapaaehtoisina sotiimme. Sodan jälkeen näitä tiettävästi lähti mm. Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin - arvattavista syistä.