Masentaa

Ei kannata pyöriä masennuksessa. Sitä tunnetta vastaan voi taistella. Kannattaa ajatella / tehdä kaikkea mikä tuo iloa elämään. Mene luontoon esimerkiksi.

Katso puita, ruskaa, kuinka kauniilta kaikki näyttää. Harrasta jotain mikä kiinnostaa. "Kuka se kissan hännän nostaa ellei kissa itse". Muista tämä sanonta ja sen opetus. Älä jää paikoillesi..

Kontrolli ei asu enää täällä
Kun joitakin aikoja sitten ryhdyin järjestämään elämääni=kirjavaan kalenteriini tyhjää tilaa, tulin ajatelleeksi, että mitähän minä sillä vapaalla ajalla sitten teen. Todellakin olin niin kovassa kontrollissa, etten edes pystynyt keksimään, mitä tekisin ilman listoja, päiväohjelmia, tehtäviä, menoja.

Luin Hilkka Olkinuoran kirjasta "Elä ihmeessä", jossa hän kehottaa ihmisiä elämään, että nykyajan vahvatahtoiset naiset (miehetkin), jotka ovat tottuneet järjestämään elämänsä mieleisekseen, ovat yllättäen saartaneet itsensä omalla pystyvyydellään.

Se lienee täysin totta, sillä eikö meillä ole aika tavalla kuvitelmia omasta korvaamattomuudestamme. Olemme tehneet itsemme tarpeellisiksi siellä sun täällä. Olemme halunneet ja olemme todellakin saaneet. Kaiken tämän lisäksi olemme usein myös valitettavan tietoisia siitä, millaisia meidän vielä pitäisi olla ja mitä meidän vielä pitäisi tehdä ja saada.

Mietitäänkö tarpeeksi usein, ovatko nämä vaatimukset, täytymiset sekä haluamiset edes peräisin itsestämme, ja jos ovat, kuka tai mikä siellä huutelee? Minusta vaikuttaa ja kuulostaa, että valitettavan paljon ihmisiä elää jumissa tässä kotitekoisessa liisterissään; elämäksi kutsutussa vankilassa, jossa mukavatkin asiat kääntyvät rasitteiksi ja ihmisen osaksi jää lähinnä kestää ja selvitä.

Haalimme sylimme täyteen tekemistä ja huolehdittavaa. Elämme jatkuvassa syyllisyydentunnossa ja riittämättömyydessä. Ja sitten vielä jokin kumma saa meidät tavoittelemaan maailmankaikkeuden hallintaa.

Varsinkin naiset ovat kauheita kaikkivaltiaita. Naisten tarve käsikirjoittaa elämä ja kammeta suurella vaivalla kaikki näyttelemään heille suunniteltuja rooleja on aika uskomaton. Kontrollista löysääminen kaikilla elämän osa-alueilla voisi huojentaa ihmisenä olemista, helpottaa työyhteisöjä ja pelastaa avioliittoja. En usko ollenkaan, että rakkaus eläisi komennossa, luovuus kiireessä, motivaatio pakossa. Eikö tämä ole todistettu aivan kaikkialla?

Kontrollina näyttäytyvän tyytymättömyyden tai levottomuuden tunteen kalvaessa itselläni(kin) on ollut tapana kääntää katse ulospäin. Onneksi olen päässyt siitä vähemmäksi, koska sillä tekniikalla kaikki vastaukset olisivat jääneet löytymättä.

Omalla kohdallani vaikeinta on ollut riippuvuuksieni todellinen tunnustaminen ja kontrollin laskeminen siten, että olen pystynyt tekemään jotakin muuta kuin mitattavaa ja niin sanotusti hyödyllistä. Olen ollut järkyttävän hyötykeskeinen ihminen. Se on tehnyt minusta ajoittain myös ikävän tapauksen, sillä kontrolloimattomuus ja nautinto, ne ovat vapaan ja hyvän ihmisyyden ytimessä, ja sillä tiellä olevat ihmiset ovat läsnä; he ovat hauskoja, anteliaita, suvaitsevaisia ja pitävät itsestään niin, että heidän seurassaan on kenen tahansa helppo olla. Minä en ole kuulunut heihin siinä määrin kuin haluaisin.

Joskus kontrolli saattaa kadota, varsinkin kun olen yksin. Siitä hauska käytännön esimerkki on tapahtunut tänään. Heräsin sattumalta kamalan varhain ja söin aamupalaksi ison palan kalaa kynttilänvalossa. Ulkona satoi räntää ja oli pimeää. Mennessäni aamusaunaan en edes huokaissut pursuilevalle pyykkikorille. Lueskelin ja kirjoittelin tuntikaupalla, kuljeksin lerputtavassa villapaidassa ja annoin mieleni jutustella joutokäynnillään. Kävin kaupassa, keitin ison kannun teetä.

Sitten iltapäivän puolella ajattelin, että laitan tulen uuniin ja otan lasin punaviiniä. Mietiskelin, että orvokit joutaisivat jo kompostiin ja samanaikaisesti lorottelin lauantaillista luomuviiniä suureen ja kauniiseen lasiin. Kunnes hoksasin sen, minkä koko ajan tiesin. Minähän olen menossa töihin! Vaatteet pitää vaihtaa!

Töissä oli ihan mukavaa, mutta jotain aivan erityistä oli saada kokea puolen päivän blackout. Se on kontrollifriikin arjessa harvakseltaan esiintyvä ystävä; pidän tätä varsinaisena erä- ja ottelupallona. Sen seurauksena taistelutantereellani on nyt hiljaista.

Kieltämättä surua on elämässä, mutta en masentunut. Itse nautin kesästä, mutta kyllä syksyssäkin on puolensa. Nautin ruskasta, kirpeistä syyspäivistä taikka myrskystä, jolloin aallot hakkaavat rantakiviin. Tuulen "raiskaamana" seisoa ja katsella kuohuvaa järven pintaa. Nautin siitä ja tunnen voimaa sisälläni.

Luonnon kauniit värit. Luonto valmistautuu kovaan talveen. Ajattele, se selviää talven yli, niissä pakkasissa ja tuiskuissa. Kun kevät jälleen koittaa, kaikki alkaa pikku hiljaa kasvamaan ja vihertämään uudestaan. Vain siksikö, että se selviäisi taas seuraavasta talvesta? Vai elääkö luonto kesälle...?

ei ole

Niin omasta asenteesta riippuu miten asiat sujuu, masentunut ja liikaa valittava ihminen on mielestäni vähemmän kiinnostava, kuin innostava ja iloinen..

Välillä saa ollakkin edustava ja toimelias, tekemisellä jotain voi poistaa älykkäästi yksinäisyyttä ja kotona voi sitten olla niinkuin haluaa, kukaan ei ole silti robotti.

Kevät parasta aikaa, mutta joka vuodenajassa sitä jotain, joka tuntuu kivalta.