Äiti erosi isästä jo ennen kuin synnyin, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Mummo asuu vanhassa talossa ja on leski ja hyvin vanha, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Jouduin tarkkailu luokalle, koska pukeuduin oudosti ja olin hiljainen, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Minulle nauretaan, koska pukeudun mummoni valitsemiin vaatteisiin; joskus pukeudun jopa mummoni vanhoihin vaatteisiin, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Koulussa olen yleinen vitsin aihe, koska pidän aina päällä nailonhaalaria tai muuten outoja vaatteita, joissa on suuria kukkia, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Koulussa minulta kysytään usein, että milloin aloitan seurustelun ja että käytänkö terveyssiteitä vai säämiskää, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Minulla ei ole poikaystävää, koska haluan opiskella, enkä uskalla aloittaa seurustelua, koska olen vielä koulussa. Olisihan se mukavaa, jos joku poika osoittaisi kiinnostusta, mutta yksikään poika ei ole toistaiseksi niin tehnyt. Minulla ei ole yhtään ystävää, vaan mummoni on ainoa ystäväni. Tänään teen läksyjä mummoni kanssa ja huomenna menen kouluun.
Koulussa kaikki oli niin kuin ennenkin: minulta tivattiin kuukautisista ja mahdollisesta poika ystävästä, johon vastasin aina samalla tavalla, että minulla ei ole aikaa seurustella, koska opiskelen. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, kun he puhuivat minusta. Olin yleinen vitsin aihe niin kuin aina. Päivä oli kaikin puolin edeltäjiensä kaltainen, kunnes yksi pojista ehdotti, että alkaisimme seurustella, jolloin paikalla olevat räjähtivät nauruun. Suostuin tietenkin ja jäin odottamaan mitä tuleman pitää. Koulun jälkeen poika otti minua kiinni nailonhaalarista ja kysyi, että tulenko illalla johonkin kämpälle. Suostuin tietenkin, olihan tämä jo jotain, että poika haluaa viettää aikaa kanssani.
Illalla saavuin kämpälle niin kuin pojan kanssa sovittiin, mutta poika ei ollutkaan kämpällä yksin vaan hän oli ottanut mukaansa ystäviä. Ilmapiiri oli keveä ja pojat naureskelivat makeasti, kunnes yksi pojista tarjosi minulle alkoholia. En ollut koskaan juonnut alkoholia, mutta nyt join. Yhtä äkkiä olin niin humalassa, että menetin tajuntani. Aamulla heräsin kämpältä yksin, alastomana ja sotkuisena. Pojat olivat käyttäneet minua seksuaalisesti hyväkseen lisäksi pojat olivat kirjoittaneet alentavia sanoja ihoni täyteen spriitussilla, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Häpesin tapahtunutta, enkä kertonut asiasta mummolle ja opettajille mitään. Kouluun oli kuitenkin mentävä niin kuin ennenkin, mutta minulle naurettiin entistä enemmän. Olin kuulemma vajaaälyinen *****, joka antaa kenelle vaan.
Seuraavana päivänä kun kävelin kotiin koulusta mieleeni tuli, että yhtä hyvin voisin kuolla – minua ei kukaan jäisi kaipaamaan -- Minulla ei ole muita kuin vanha mummo, joka on jo varsin iäkäs. Kävelin rautatien reunaa ja tunsin vastustamatonta halua mennä kiskoja kirskuttavan junan eteen seisomaan Lopulta annoin periksi ja löysin itseni kiskoilta seisomassa paikallisjunan edessä, joka oli vain muutaman kymmenen metrin päässä syöksymässä minua kohti.
Yhtä äkkiä näin välähdyksen ja tunsin kuinka joku heitti minut kiskoilta aitaa vasten. Olin maassa kyyristyneenä, ja kun katsoin ylöspäin, niin näin kirkkaan valo-olennon, joka katsoi minusta poispäin ja puhui outoa kieltä. Valo-olento kääntyi lopulta puoleeni ja sanoi, että ”lapseni ole turvallisella mielellä, sillä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. Ihmettelin, kovasti noita sanoja, jolloin ääni jatkoi kysymällä, että ”annatko sinäkin anteeksi sinua vastaan rikkoneille”. Vastasin, että tietenkin annan. Samassa näin näyn, jossa minua nauroivat kaikki ne ihmiset, jotka olivat kiusanneet minua vuosi kausia koulussa. Heitä ajatellessa tunsin vihaavani heitä, enkä kyennytkään antamaan anteeksi. Samassa näin kuinka käsi kirjoitti isämeidän rukouksesta osan silmieni eteen ”anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Tuskissani sanoin, että annan silti anteeksi, vaikka minusta tuntuu pahalta. Samassa tunsin, kuinka jotain otettiin pois sisältäni ja kuinka outo rauha, jota en ollut koskaan ennen tuntenut täytti sisintäni.
Sen jälkeen löysin itseni murehtimassa sitä, että olen niin erilainen kuin muut. Olin nimittäin aina halunnut olla samanlainen kuin muut ja sulautua joukkoon. Tätä miettiessäni valo-olento jatkoi ja sanoi minulle, että ”lapseni älä yritä itse muuttua, vaan anna Jeesuksen muuttaa elämäsi”. Tämän kuultuani tunsin kuinka sisimpäni murtui tuhansiksi sirpaleiksi. Yhtään ehjää kohtaa ei ollut. Itkin tuntikausia maassa; olin pieni ihminen suuren Jumalan käsissä. Lopulta huusin, että uusiluomus! Se mikä oli vanhaa oli kadonnut ja uusi oli tullut sijaan. Sydämeni oli täynnä rauhaa ja iloa.
Seuraavana päivänä menin kouluun tuttu nailonhaalari päälläni. Kerroin kiusaajilleni, että olen antanut heille anteeksi. Kerroin, että olin tullut uskoon ja seuraan tästä eteenpäin Jeesusta, olen Marjatta ja asun mummoni luona
Koulussa olen yleinen vitsin aihe, koska pidän aina päällä nailonhaalaria tai muuten outoja vaatteita, joissa on suuria kukkia, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Koulussa minulta kysytään usein, että milloin aloitan seurustelun ja että käytänkö terveyssiteitä vai säämiskää, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Minulla ei ole poikaystävää, koska haluan opiskella, enkä uskalla aloittaa seurustelua, koska olen vielä koulussa. Olisihan se mukavaa, jos joku poika osoittaisi kiinnostusta, mutta yksikään poika ei ole toistaiseksi niin tehnyt. Minulla ei ole yhtään ystävää, vaan mummoni on ainoa ystäväni. Tänään teen läksyjä mummoni kanssa ja huomenna menen kouluun.
Koulussa kaikki oli niin kuin ennenkin: minulta tivattiin kuukautisista ja mahdollisesta poika ystävästä, johon vastasin aina samalla tavalla, että minulla ei ole aikaa seurustella, koska opiskelen. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, kun he puhuivat minusta. Olin yleinen vitsin aihe niin kuin aina. Päivä oli kaikin puolin edeltäjiensä kaltainen, kunnes yksi pojista ehdotti, että alkaisimme seurustella, jolloin paikalla olevat räjähtivät nauruun. Suostuin tietenkin ja jäin odottamaan mitä tuleman pitää. Koulun jälkeen poika otti minua kiinni nailonhaalarista ja kysyi, että tulenko illalla johonkin kämpälle. Suostuin tietenkin, olihan tämä jo jotain, että poika haluaa viettää aikaa kanssani.
Illalla saavuin kämpälle niin kuin pojan kanssa sovittiin, mutta poika ei ollutkaan kämpällä yksin vaan hän oli ottanut mukaansa ystäviä. Ilmapiiri oli keveä ja pojat naureskelivat makeasti, kunnes yksi pojista tarjosi minulle alkoholia. En ollut koskaan juonnut alkoholia, mutta nyt join. Yhtä äkkiä olin niin humalassa, että menetin tajuntani. Aamulla heräsin kämpältä yksin, alastomana ja sotkuisena. Pojat olivat käyttäneet minua seksuaalisesti hyväkseen lisäksi pojat olivat kirjoittaneet alentavia sanoja ihoni täyteen spriitussilla, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Häpesin tapahtunutta, enkä kertonut asiasta mummolle ja opettajille mitään. Kouluun oli kuitenkin mentävä niin kuin ennenkin, mutta minulle naurettiin entistä enemmän. Olin kuulemma vajaaälyinen *****, joka antaa kenelle vaan.
Seuraavana päivänä kun kävelin kotiin koulusta mieleeni tuli, että yhtä hyvin voisin kuolla – minua ei kukaan jäisi kaipaamaan -- Minulla ei ole muita kuin vanha mummo, joka on jo varsin iäkäs. Kävelin rautatien reunaa ja tunsin vastustamatonta halua mennä kiskoja kirskuttavan junan eteen seisomaan Lopulta annoin periksi ja löysin itseni kiskoilta seisomassa paikallisjunan edessä, joka oli vain muutaman kymmenen metrin päässä syöksymässä minua kohti.
Yhtä äkkiä näin välähdyksen ja tunsin kuinka joku heitti minut kiskoilta aitaa vasten. Olin maassa kyyristyneenä, ja kun katsoin ylöspäin, niin näin kirkkaan valo-olennon, joka katsoi minusta poispäin ja puhui outoa kieltä. Valo-olento kääntyi lopulta puoleeni ja sanoi, että ”lapseni ole turvallisella mielellä, sillä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. Ihmettelin, kovasti noita sanoja, jolloin ääni jatkoi kysymällä, että ”annatko sinäkin anteeksi sinua vastaan rikkoneille”. Vastasin, että tietenkin annan. Samassa näin näyn, jossa minua nauroivat kaikki ne ihmiset, jotka olivat kiusanneet minua vuosi kausia koulussa. Heitä ajatellessa tunsin vihaavani heitä, enkä kyennytkään antamaan anteeksi. Samassa näin kuinka käsi kirjoitti isämeidän rukouksesta osan silmieni eteen ”anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Tuskissani sanoin, että annan silti anteeksi, vaikka minusta tuntuu pahalta. Samassa tunsin, kuinka jotain otettiin pois sisältäni ja kuinka outo rauha, jota en ollut koskaan ennen tuntenut täytti sisintäni.
Sen jälkeen löysin itseni murehtimassa sitä, että olen niin erilainen kuin muut. Olin nimittäin aina halunnut olla samanlainen kuin muut ja sulautua joukkoon. Tätä miettiessäni valo-olento jatkoi ja sanoi minulle, että ”lapseni älä yritä itse muuttua, vaan anna Jeesuksen muuttaa elämäsi”. Tämän kuultuani tunsin kuinka sisimpäni murtui tuhansiksi sirpaleiksi. Yhtään ehjää kohtaa ei ollut. Itkin tuntikausia maassa; olin pieni ihminen suuren Jumalan käsissä. Lopulta huusin, että uusiluomus! Se mikä oli vanhaa oli kadonnut ja uusi oli tullut sijaan. Sydämeni oli täynnä rauhaa ja iloa.
Seuraavana päivänä menin kouluun tuttu nailonhaalari päälläni. Kerroin kiusaajilleni, että olen antanut heille anteeksi. Kerroin, että olin tullut uskoon ja seuraan tästä eteenpäin Jeesusta, olen Marjatta ja asun mummoni luona
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä tieteellinen theoria jälleen jäämässä ewokkien huomiotta. Täysin mahdollinen scenaario.
Olen marjatta ja asun mummoni luona ;D
Toi on niiku joku ihmeen kauhu stoori heiii :D Jeesus vai heh :D Onks se kovaki tyyppi :P :DDDD
olet hyvä kirjoittaja,luulen että sinusta voisi hyvinkin tulla kirjailija, joka osaa panna paperille omia ja muiden tuntemuksia. Jatka kirjoittamista vaikka ruutuvihkoon ja joskus myöhemmin teet niistä kirjan. Kiusaaja saa voimia hännystelijöistä, jotka seuraavat kiusaamista. Pikkuhiljaa hännystelijä joutuu kiusaajan koukkuun ja on kuin laumassa kulkeva koira kuono "pomokoiran" hännänjuuressa. Älä anna periksi, olet hyvä tyttö. huolehdi itsestäsi ja mummostasi. Ja pukeudu ihan kuten haluat. terveisin leena
:) Tsemppii !! Harmi kaikki mitä olet kokenut, mutta onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin. Ja voisit oikeasti harkita joskus kirjailijan uraa!
Jos tuo kertomus on totta niin onnittelen,itse taivaan JUMALA näki tuskasi ja antoi sinulle tosi elämän ja iankaikkisuuden luonaan.Olen kuullut tuon myös itsekin että meidän on annettava anteeksi toisille kaikki paha mitä ovatkaan tehneet tai Jumala ei anna meille anteeksi joten emme voi päästä taivaaseen, aika nöyryyttävää antaa anteeksi ivallisille ihmisille, mutta ehkä he eivät tiedä mitä tekevät.Jumala antaa ihanan hyvän olon...