hyväilin ilmeitäsi
hellin käsin morsetin kämmenellesi
oli hetkiä
jolloin sydämeni oli Sinun
pelkäsitkö kyyneleitäni
varoitko polun sirpaleita
piditkö nenästäsi kiinni aallon tullessa
et
pidän kiinni kuvastasi
suurinosa siitä on jo muhjuna
sormieni välissä pieni mitätön palanen vain
tunnen ääretöntä surua
et enää koskaan ole minun
hellin käsin morsetin kämmenellesi
oli hetkiä
jolloin sydämeni oli Sinun
pelkäsitkö kyyneleitäni
varoitko polun sirpaleita
piditkö nenästäsi kiinni aallon tullessa
et
pidän kiinni kuvastasi
suurinosa siitä on jo muhjuna
sormieni välissä pieni mitätön palanen vain
tunnen ääretöntä surua
et enää koskaan ole minun
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mie meen pikkuseks aikaa itkemään ja tuun sitte kertoon kuin hieno tää runo on... jooko
ettet olis sukua noille Rautjärven naisille, jotka istuskelivat kirkonmäellä ja itkivät joka asiaa;D
itke, lillapien
lady on iloinen piipahduksestasi:)
Kuule sä et saa kirjottaa tällasta nyt kun mä olen ihan
hönösienilääketokkurassa ja kovasti siis herkässä tilassa,
tää toi kyyneleet silmikulmiin...
voi sinnuu alma
sotkin tuossa edellisessä vastauksessa ne itkevät naiset
nehän vollottivat Ruokolahdella
joten sinne päin kun suunnistat
niin löytyy muitakin niiskuttajia
äläpäs nyt kävele seiniä päin
ja muista turvaväli
muutenkin kuin runoissa :)