on kun ihmistä vaivaa henkinen tylsistyminen?
Pakolliset asiat tekee mutta ei tunnu miltään. Sitten kun ei ole pakko tehdä niin on niin uuvuksissa ettei jaksaisi kun tuijottaa..
Vakavaksi tilanteen tekisi se että ihminen toivoisi jotain parantumatonta sairautta itselleen että pääsisi kuin luvan kanssa pois. Monesti rohkeus ei riitä itse päättää kurjuuttaan?
Pakolliset asiat tekee mutta ei tunnu miltään. Sitten kun ei ole pakko tehdä niin on niin uuvuksissa ettei jaksaisi kun tuijottaa..
Vakavaksi tilanteen tekisi se että ihminen toivoisi jotain parantumatonta sairautta itselleen että pääsisi kuin luvan kanssa pois. Monesti rohkeus ei riitä itse päättää kurjuuttaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tämä provo? Ei kukaan toivo parantumatonta sairautta itselleen. Todella vakavaa laatua masennuksesi on jos on tosijuttu. Kai olet jo lääkärissä käynyt ja alkanut hoidattamaan masennustasi?
Lisäänpä vielä että toivottavasti kukaan ei toivo parantumatonta sairautta myöskään kenellekään lähimmäisistään. Pistää vaan miettimään kun tällä palstalla aloituksen kaltaista tekstiä...
Liikaa vastoinkäymisiä? ymmärrän täysin.
Syitä voi olla monia. Lähimmäisen menetys, rakkauden menetys, niin vastoin käymiset.. liiallinen päihteiden käyttö, sen tuomat lieveilmiöt, ensimmäinen johtuu toisesta ja toinen kolmannesta. Tärkeää myös ymmärtää masennuksen olemus, se jo itsessään auttaa, kun ymmärtää mikä vaivaa.
Toiset on alttiinpia masennukselle kuin toiset, sitä pystyy ennaltaehkäisemään, silti on elämässä tilanteita mitkä väistämättä vaikuttaa negatiivisella voimalla ja se koetaan masennuksena. Silloin kun masennus syvenee syväksi depressioksi ja tuntuu, kuin ei pääsisi enää aamuisian sängystä ylös, pitää hakea apua, vaikka se voi olla vakeaa. Ymmärtäväinen lähimmäinen ymmärtää ja auttaa.
Syksy on pahaa aikaa herkille. Tulee pimeää ja viileää, luontokin on masentunut.
Hanki kirkasvalolamppu. Parissa viikossa pitäisi alkaa toimimaan. Jos ei auta, laahusta lääkäriin. Ne ottaa vakavasti masennuksen. NIin, ja katso että saat kaikkia mahdollisia vitamiineja. Pillerikaupoille.
Jos olisi oikein kipeä, olisi edes joku joka välittää... Se hoitohenkilökunta. Luulen kuitenkin, että jos oikeasti sairastuisi, haluaisi parantua. Ristiriita siihen kuoleman toivomiseen ja elämänhaluun on aika monipiippuinen.
Ymmärrän pahan olosi. Se on todella yleistä. Ylempänä olevalle kirjoittajalle (laaja-) sanoisin, että tuossa vaiheessa olisi pitänyt hakea apua jo paljon aikaisemmin. Jos masennuksen päästää pahaksi tai se pitkittyy, myös paraneminen on vaikeampaa. Mitä nopeammin siihen puuttuu, sen parempi paranemisennuste.
Ei ole liioiteltua hakeutua avun piiriin, jos on tuntunut pahalta muutaman viikon, ei saa hyvin nukuttua ja itsetuhoajatuksia löytyy. Eikä mikään tunnu miltään. Ennemmin ajoissa kuin myöhään. Tietenkin voi ja täytyisikin kokeilla itsehoitoa: valo, lenkkeily luonnossa, vitamiinit, hyvät kirjat, hyvä seura, keskustelut, terveellinen ruoka. Tämäkin kirjoittelu täällä on itsehoitoa, jos siitä saa jotain irti.