on jotenkin toivoton olo kaiken suhteen. En jaksa katsoa tulevaisuuteen, en jaksa mitään. Pitäisikö vaan luovuttaa kokonaan? jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä elämällä on minullekkin jotain hyvää tarjota, mutta en enää usko siihen. En löydä enää ulos tästä umpikujasta.
Mulla
tie päättyy
677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tie pääty.Vaihtuu vain pienemmiksi poluiksi,pienempiin mutta tärkeimpiin.
Sinulle toivon kaikkea hyvää elämääsi,tuntematon ihminen.
Tuskinpa asiasi on oikeesti noin huonosti, esim olisit kuolemansairas, koditon...yms ...ehkä olet masentunut. Hae apua, puhu ihmisillesi. Asioilla on tapana järjestyä jos niiren eteen on valmis tekeen jotain.
kin vaikuttaa siltä että "ehkä" on masentunut. Niitä ja meitä on todella monia jossain elämänsä vaiheessa. Eikun pilleriä vaan poskeen ja ammattilaisten juttusille.
Sylillinen haleja, myötätuntoa ja uskonvahvistusta parempaan tulevaisuuteen tältä mieheltä.
Viestisi oli kieltämättä ahdistava, mutta toivon todella, että löytäisit jostakin elämääsi ensin toivonpilkahduksen ja sitten selkeän tarkoituksen, minkä vuoksi jaksaisit nousta aamuisin ylös itsesi tarpeelliseksi tuntien!
Jos jotenkin voisin kulkea tarpeellisen matkan rinnallasi sinua tukien -tavalla tai toisella- sen tekisin. Viestisi oli niin sydämeen sattuva! m --> n
Mutta kun en löydä, ei ole enää mitään. Toisaalta tiedän ettei sillä ole väliä kenellekkään, ei jää kukaan suremaan.
jakss aasko. Löysin jo kultani, hukkasin. Öitä kullankaivajille.