että sain selville sun todellisen luonteesi. Sinä olet jotakin hyvin pahaa, pahaa.... Voi luojalle kiitos että pidin pääni. Jyvät on eroteltu akanoista aikoja sitten...
Olen vain hyvin onnellinen siitä
c
6294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olenkin sitä mieltä, että parin pitäis ensin erota ja sitten vasta päättää haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä... erossa ihmisestä paljastuu se todellinen pedon, ja kiduttajan julma luonne, tai sitten ei. ''Hän'' olikin ihminen joka nautti toisen satuttamisesta, nautti vallasta ja manipuloinnista ja luuli sen myös tehoavan.
Täysin kelvoton ihmiseksi, mutta joku onneton hänen valheitaan tälläkin hetkellä uskoilee.
Todellakin, hyvin pahaa pahaa on monen ihmisen sisässä, eikä ikinä ulkoapäin uskoisi, niin herttaista ja lempeää pystyvät esittämään.
Se, ettei halua pahaa toiselle ihmiselle, on sisään kirjoitettu, ja harvoista enää löytyy.
Monet rakastaa sitä vallantunnetta, jonka saa, kun toinen on ihan lätkässä, eikä halua sanoa toiselle, että ei kiinnosta. Elämä on julmaa. En tiedä olenko joskus itse syyllistynyt samaan... toisen tunteilla leikittelyyn, mutta nyt kun omalla itsellä on ns. leikitelty, niin todella tietää, että kuinka hirveätä se voi olla ja toivottavasti ei ikinä tule tehtyä kenellekään toiselle samaa.
Joskus sen toisen todellinen luonne ja huono kohtelu paljastuu suhteen edetessä. Jos sen heti tietäisi, niin ei kai kukaan vapaaehtoisesti suostuisi huonoon kohteluun vaan saadakseen olla suhteessa.
Siinä meneekin aika ulapalle, jos esim alussa kun vasta aletaan tunnustelemaan että haluaako edes tutustua toiseen paremmin, niin toinen jo ripustautuu ja alkaa puhumaan asioita mitä ei vielä halua kuulla, esim suurta kiintymystä jne.
Minulle se on todellinen turn off, enkä hetkeen osaa sanoa oikeen mitään...
sillä välillä toinen elättelee entistä enemmän ja luo jo suhdetta, vaikka ei tunneta vielä ollenkaan. Menee aikaa ennen kuin saa sanottua toiselle, ettei kiinnostakaan, vaikka alussa henkilö olisikin tuntunut tosi mielenkiintoiselta.
Itselleni just tapahtui näin. Niin nopea ihastuminen ei perustu siihen että olisi oikeasti ihastunut toiseen ihmiseen, vaan siltä se tuntuu niin kuin toinen olisi vaan päättänyt ihastua minuun, että siinä se nyt on ja piste.
Apua, miks aikuiset fiksut naiset käyttäytyvät näin. Olishan se kaikille parempi että oikeesti tykättäisiin toisesta, eikä vaan mielikuvasta. Noin niin kun suhteen kestämisen kannalta.
Ei se nopee ihastuminen välttämättä aina tarkoita etteikö vois olla ihan oikeita tunteita sitä ihmistä kohtaan. Mä yleensä ihastun hyvinkin hitaasti, mutta kerran tapahtui se kuuluisa "rakastuminen ensi silmäyksellä" tai okei, ehkä toisella silmäyksellä, mutta hyvin nopeasti kuitenkin ;) Tein melkolailla kaikkeni että saisin ne tunteet salattua, kun tosiaan oltiin vasta tutustumisvaiheessa, pelkäsin että hän ajattelisi juuri noin jos kertoisin jo rakastuneeni.
Taisin kyllä salailla vähän liikaakin, hän ei oikein missään vaiheessa edes saanut tietää että mä oikeesti olisin ollut kiinnostunut. Päinvastoin, vaikutin kai vähän jääkalikalta. No se juttu sitten päättyi lyhyeen.
Jälkeenpäin kaduttaa etten kertonut, ollaan yhteisten kavereiden kautta jonkin verran tekemisissä, ja nää tunteet vaan edelleen vahvistuu mitä enemmän häntä opin tuntemaan. Ja nää tunteet tosiaan on vahvempia mitä ikinä on ollut ketään kohtaan. Olisi vaan pitänyt kertoo, ajatteli hän sitten mitä tahansa, mutta eipä ainakaan tarvitsisi enää jossitella.
Ehkä se on kuitenkin omaa epävarmuutta ja pelkoa, ainakin joskus.