sairaus

...voi harrastaa vaikka mitä. Liikuntaakin voi harrastaa, ja pitääkin. Täytyy vain varoa niitä niveliä jotka ovat herkkiä tulehtumaan. Parhaita liikuntamuotoja, sellaisia jotka sopii useimmille, on pyöräily ja uinti. Paljon muitakin sellaisia on, riippuu tapauksesta.
Reuma ei ole millään tavalla este ajokortin saamiseen - enpä tiedä ketään joka ei sen takia olisi saanut.
Ammatinvalintaa reuma jonkin verran rajoittaa. Siihenkin pätee se, että ammatti ei voi olla sellainen jossa niveliä kovasti rasitetaan. Varmasti jokaiselle löytyy asiantuntijan avustuksella oikea koulutussuunta.

Reuman kanssakin voi elää ihan täyttä elämää. Nykyaikana lääkket, hoito ja kuntoutus ovat huippuluokkaa. Suurin osa reumapotilaista voi tehdä työtä ja harrastaa kuten terveetkin ihmiset.

totain voiko sitten sellainen ihminen jollla on reuma niin saada sit ajokorttia joka on lievästi kehitysvammanen?

Reumaa sairastava voi tehdä mitä vaan, kunnosta riippuen, kunhan kunnioittaa omaa kehoaan ja tuntemuksiaan.
Liikunta on jopa välttämätöntä.
Itse olen sairastanut reumaa pitkään ja nivelmuutoksia on, ja leikkauksiakin on tehty. Silti harrastan patikointia, kuntosalilla käyntiä,erilaisia jumppia, pyöräilyä ja uintia.
Lajin ja tyylin valitsen tilanteen mukaan.
Tärkeää on, että huonona päivänä muistaa levätä, eikä rääkkää muutenkaan itseään henkihieveriin.
Hyvä lääkitys ja terveellinen ravinto ovat kaiken perusta, silloin tulehdukset pysyvät kurissa.
Ammatteja on vaikka millä mitalla, kaikkein fyysisin työ ei käy, siten sinusta tuskin tulee palomiestä, sairaanhoitajaa, tai vaikkapa siistijää. Muuten vaihtoehtoja on tosi paljon.
Elämää ei kannata pilata murhehtimalla sitä, mitä mahdollisesti ei voisi tehdä.
Aurinkoista kesää!

Hei Joutskari!

Olen sairastanut selkärankareumaa vuodesta 81, sairastuin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Aivan normaalia elämää olen sen jälkeen elänyt, kun diagnoosi selvisi ja parantolareissut jäi taakse. Olen liikkunut paljon: Lähinnä harrastan kävelyä, sauvakävely erityisesti on hyvä, juoksu on nilkoille liian kovaa asfaltilla, mutta metsäpoluilla rauhallinen hölkkä on jees!Uinti on ehtoton liikuntamuoto reumaatikolle, Veljenpoikani, joka myös sairastaa reumaa, liittyi uintiseuraan ja jopa kilpaili useita vuosia. Nyt hän on YK-joukoissa. Jumppatreenit ovat myös tärkeitä, että paikat pysyy kunnossa.
Rullaluistelu ilman kauheaa repimistä kuuluu myös harrastuksiini, estää sitäpaitsi tehokkaasti osteoporoosia, jos sopivan karhea asfaltti, luut saa sopivaa jytinää. Sauvat ovat hyvät luistelussakin, sillä olkapäät ja selkä saa tukea ja liikuntaa. Ammatteja kyllä riittää, veljeni, joka sairastaa reumaa, toimii huoltomiehenä taloyhtiöissä, veljenpoika on sähkömies, itse olen toimistotöissä ( ergonomia täytyy olla hyvä), esim atk-tukihekilön työt ihan ok, jos työpiste rakennettu oikein. Työssä täytyy kuitenkin saada sopivasti liikuntaa, ei mielellään pelkkää istumatyötä eikä liian raskasta tehdastyötä tai hoitotyötä. Tosin hoitajana voit olla vastaanotossa tms. Puutarhurin työ on koneiden ansiosta tosi hieno ja hyvä ammatti - siis noin esimerkkinä ulkoammatteista. Liikuntaohjaaja ja opettaja - miksei? Tärkeintä on pitää huolta itsestä ja syödä terveellisesti - painonhallinta reumaatikolla on tärkeää, ettei sairaat nivelet rasitu ylipainon alla.

Minä olen hyvä esimerkki siinä, että alun hankaluudesta huolimatta reumastakin voi selvitä. Harrastuksista ei ole puutetta, ruokavalio on kasvisvoittoista, kevyttä, lääkkeitä en syö, kaikki jäsenet hyvässä kunnossa eikä jäykkyyttä ole kropassa.
Ammatteja on itseasiassa kaksi liittyen puutarhaan ja sairaanhoitoon.

Älä murehdi, vaan katso luottavaisesti tulevaisuuteen. Älä anna periksi, opi elämään sairautesi kanssa, mutta älä anna sille yliotetta. Ole itse aina niskan päällä, eli tunne kroppasi, tiedä miten sitä hoidat ja hyväksy huonotkin päivät. Pidä positiivinen asenne, se on reumaan se paras lääke. Kanssaihmiset kyllä jakavat sääliä ja lukevat tuomioita, kertovat pieniä kauhutarinoita, jopa lääkäritkin sitä tekevät, mutta nekin on tiedettävä, että tietää valita sen oikean tavan elää ja hoitaa itseään. mutta välttämättä kaikkea ei pidä uskoa! Minä voisin vaikka kirjoittaa kirjan kaikista niistä "hyvistä" neuvoista sairauteni aikana sekä kauhuskenaarioista mitä tulevaisuus tuo niveleten jäykistämisistä pyörätuoleen.Oliko minun tautini " kiltimpää laatua" sitä en tiedä, mutta ulkopuolinen ei kyllä arvaisi, että reumaa sairastan. Vähäinen aamujäykkyys sateisena ilmana on vain pieni muistutus siitä,että vaikka aamu alkaakin kankeasti, makaaminen ei siihen auta, pitää vain tsempata hiukka enemmän :)
Hyvää kesää sinulle, muista lomailla!