aika on avannut minussa ovia
vaikka niiden ruostuneet salvat
olivat yhtä vastaansanomista
kaikissa eteeni tulevissa asioissa
huokuu kyseenalaistamisen mahdollisuuksia
minun on tänään siis helppo kysyä
että unohditko reissaajan nauravasta repustasi
jotakin oleellista
jotakin josta sinun ei olisi koskaan
kannattanut luopua
minä loin itselleni piikilangalla aidatun luodon
paljonkaan tajuamatta
vainko sitä yhtä vuolemaasi kaarnalaivaa
minä siellä odotan?
vaikka niiden ruostuneet salvat
olivat yhtä vastaansanomista
kaikissa eteeni tulevissa asioissa
huokuu kyseenalaistamisen mahdollisuuksia
minun on tänään siis helppo kysyä
että unohditko reissaajan nauravasta repustasi
jotakin oleellista
jotakin josta sinun ei olisi koskaan
kannattanut luopua
minä loin itselleni piikilangalla aidatun luodon
paljonkaan tajuamatta
vainko sitä yhtä vuolemaasi kaarnalaivaa
minä siellä odotan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika vaikea unohtaa kun pysähtyy runosi äärelle miettimään sen sanomaa.
Voi häntä joka niin on toiminut:)
Eihän tässä voi kuin kiittää vai miten se oli:))))
Aika tekee tehtävänsä...
Tässä tapauksessa kovin kauniisti !
Aika hassu juttu, tämä runoni antaa minulle onnistumisen
iloa. Tämä on syväluotsaus menneeseen, tulevaisuudesta
kun en mitään tiedä, sarkastisesti voisin todeta että kohtalon on tarkoitus varmaan järjestää mulle vielä ikioma lääkäri ....(painokelvotonta tekstiä perään:(
Mietin kuinka jotkut osaa
kirjoittaa niin että sielu värähtää!
Liona myös sinä osaat sen taidon:)
Nöyrä kiitos sanoistasi:)