Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla, miksi teini-iässä on parempi tehdä lapsia, kuin yli 20-vuotiaana?
Mitä etua on saada lapsi 16-vuotiaana?
Haluaisin myös kuulla mitä ajattelette seuraavista asioista:
Mitä etua on saada lapsi 20-vuotiaana verrattuna 16-vuotiaaseen?
Entä mitä haittaa on saada lapsi 20-vuotiaana verrattuna 16v?
Mitä etua on saada lapsi 25-vuotiaana verrattuna 16- ja 20-vuotiaaseen?
Entä mitä haittaa on saada lapsi 25-vuotiaana tai vanhempana verrattuna 16- ja 20-vuotiaaseen?
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla teinivanhempien ajatuksia näistä ja etenkin mielipiteitä harkitusti teininä lapsia saaneilta vanhemmilta.
Kiitos jo etukäteen :)
Miksi on parempi tehdä lapset teininä, kuin yli 20-vuotiaana?
wishtoknow
35
713
Vastaukset
- -_-
"Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla, miksi teini-iässä on parempi tehdä lapsia, kuin yli 20-vuotiaana?"
Ei miksikään.
"Mitä etua on saada lapsi 20-vuotiaana verrattuna 16-vuotiaaseen?"
Keho on fyysisesti valmiimpi synnytykseen tuolloin. Lisäksi 20-vuotias on edes hieman kysempi ja vastuuntuntoisempi verrattuna 16-vuotiaaseen. Lisäksi 20-vuotiaalla voi olla jo ammatti hankittuna ja hyvässä tapauksessa kenties vakituinen työkin.
"Entä mitä haittaa on saada lapsi 20-vuotiaana verrattuna 16v?"
Ei mitään.
"Mitä etua on saada lapsi 25-vuotiaana verrattuna 16- ja 20-vuotiaaseen?"
Keho on 25-vuotiaanakin valmiimpi synnytykseen kuin 16-vuotiaana. 20-vuotiaan kanssa tilanne on aika tasainen biologiselta kannalta katsottuna. Saattaa olla, että 25-vuotiaalla voi olla kaikkein hedelmällisin ikä jo takanapäin, mutta joka tapauksessa 25-vuotias on vielä lähellä hedelmällisyytensä huippua ja ainakin hedelmällisempi kuin 16-vuotiaana.
25-vuotiaana on hyvässä tapauksessa saanut jo opiskelut päätökseen, tässä tapauksessa puhun nyt korkeakouluopinnoista ja yliopisto-opinnoista.
Monella, itse asiassa suurimmalla osalla opiskelijoista on kuitenkin vielä 25-vuotiaana opinnot kesken, monella pahastikin kesken.
25-vuotiaana on lisäksi vielä kokeneempi ja kypsempi kuin 20-vuotiaana. Lisäksi 25-vuotiaana on vielä paremmat mahdollisuudet sille, että siinä iässä on jo vakituinen työ ja suuremmat säästöt kuin nuorempana, joten taloudellinenkin tilanne olisi lasta ajatellen paremmassa jamassa.- 19vuotiaanaäidiksi
Yksi etu siinä että tekee lepset jo opiskeluaikoina eikä työelämässä on se (vaikka toisin väitetään) että olet työnantajan silmissä naisena paljon houkuttelevampi työntekijä kun perheenperustaminen on jo takanapäin, verrattuna tilanteeseen jossa lapsia ei vielä ole.. Mitä työnantaja hyötyy työntekijästä joka häippäsee lähitulevaisuudessa äitiyslomalle (kertaa 2? 3? 5?)
Myös omalta kannalta on hyvä kun kunnon "uraputki" on mahdollinen. Jos sellaisesta haaveilee.
Tässä vähän etujakin :) toki haittojakin on vaikka millä mitalla! Moni niistä lueteltiinkin jo, enkä lähde toistamaan! - -_-
19vuotiaanaäidiksi kirjoitti:
Yksi etu siinä että tekee lepset jo opiskeluaikoina eikä työelämässä on se (vaikka toisin väitetään) että olet työnantajan silmissä naisena paljon houkuttelevampi työntekijä kun perheenperustaminen on jo takanapäin, verrattuna tilanteeseen jossa lapsia ei vielä ole.. Mitä työnantaja hyötyy työntekijästä joka häippäsee lähitulevaisuudessa äitiyslomalle (kertaa 2? 3? 5?)
Myös omalta kannalta on hyvä kun kunnon "uraputki" on mahdollinen. Jos sellaisesta haaveilee.
Tässä vähän etujakin :) toki haittojakin on vaikka millä mitalla! Moni niistä lueteltiinkin jo, enkä lähde toistamaan!"Yksi etu siinä että tekee lepset jo opiskeluaikoina eikä työelämässä on se (vaikka toisin väitetään) että olet työnantajan silmissä naisena paljon houkuttelevampi työntekijä kun perheenperustaminen on jo takanapäin, verrattuna tilanteeseen jossa lapsia ei vielä ole.. Mitä työnantaja hyötyy työntekijästä joka häippäsee lähitulevaisuudessa äitiyslomalle (kertaa 2? 3? 5?)"
Entäs jos ei aio tehdä lapsia lainkaan? Sekin vaihtoehto pitää ottaa huomioon. - vanahana
19vuotiaanaäidiksi kirjoitti:
Yksi etu siinä että tekee lepset jo opiskeluaikoina eikä työelämässä on se (vaikka toisin väitetään) että olet työnantajan silmissä naisena paljon houkuttelevampi työntekijä kun perheenperustaminen on jo takanapäin, verrattuna tilanteeseen jossa lapsia ei vielä ole.. Mitä työnantaja hyötyy työntekijästä joka häippäsee lähitulevaisuudessa äitiyslomalle (kertaa 2? 3? 5?)
Myös omalta kannalta on hyvä kun kunnon "uraputki" on mahdollinen. Jos sellaisesta haaveilee.
Tässä vähän etujakin :) toki haittojakin on vaikka millä mitalla! Moni niistä lueteltiinkin jo, enkä lähde toistamaan!No mutta, mikä estää teini-ikäisenä perheen perustanutta tekemästä lisää lapsia myöhemmin?
Ne ovat vain todiste hedelmällisyydestä joten riski ei ainakaan poistu lasten myötä.
Riski suurenee huomattavasti, jos nuoren perheellisen parisuhde päättyy ja uusi alkaa. Ei ole tavatonta, että alle 30v (tai vaikka ylikin) tekee lisää lapsia uuden miehen kanssa, jos sattuu oikein mukavan uuden kumppanin löytämään. Ja varsinkin, jos uudella kumppanilla ei ole lapsia.
Ja toisaalta, monet haluavat sen yhteisen rakkauden hedelmän myös uuden kumppanin kanssa.
En tarkoita sitä, että erityisesti nuorena perheen perustanut olisi eroamassa, vaan ihan pelkästään erotilastojen valossa on hyvin todennäköistä, että huolimatta iästä suhde päättyy.
Onnellisia ovat ne, jotka löytävät nuorena kumppanin, jota vielä vanhana ja dementoituneena hoitavat tai joka hoitaa itseä. Se oli ennen, nykyään on jotain ihan muuta...
19-vuotiaana henkilö on jo täysi-ikäinen, joten sen puolesta pitäisikin jo kyetä hoitamaan vähintään itsensä ja omat asiansa, joten miksei sitten lastakin.
Mitä tulee alle 18-vuotiaaseen; se on mieletön ero, mikä muutamalla vuodella saattaa olla.
Jos ikä on 15-vuotta ja ajattelee siitä aikaa taaksepäin vaikka 3 vuotta, niin jokainen varmasti huomaa eron itsessään 12- ja 15-vuotiaana. Silloin vauvakuumeen kourissa kannattaa vielä vähän pinnistellä ja miettiä sitä, minkälainen muutos on tapahtunut tuossa 3 vuodessa ja ehkä sittenkin odottaa vaikka vielä ne 3 vuotta.
Ja jos sittenkin vielä malttaa, niin on aivan uskomatonta kuinka paljon enemmän sitä maailmasta tietää esimerkiksi 23-vuotiaana kuin vaikkapa 15-vuotiaana. Ainakin 8 vuotta elettynä enemmän, muttei kuitenkaan vielä ihan ikäloppuna silloinkaan... Vielä jaksaa valvoa vaikkei ole enää teini;)
Sinulle 19vuotiaanaäidiksi, vaikka vastasin tähän sinun kommentin alle, en kuitenkaan halua arvostella sinua tai epäillä kykyäsi vanhempana. Enkä halua maalailla piruja seinille eroamisesta tai epäillä sinun tulevaisuutta. Toivottavasti sinä olet löytänyt kumppanin, jonka kanssa saat jakaa lopun elämäsi :)
Tämä vain herätti minussa ajatuksia ja halusin ne tähän kirjata.
Onnea ja menestystä elämääsi :)
- zargazmi
Tämä taitaa olla liian asiallinen ja ajatuksia herättävä aloitus tänne palstalle ;)
Tässäpä muutama huomio ja yleistys, jonka itse olen palstalla selaillessa huomannut:
Ikävaihtoehtoja lapsen saamiselle on vain kaksi:
a) joko saat lapsesi 14-17-vuotiaana ja jaksat leikkiä, valvoa ja hoitaa lastasi
b) saat lapsesi yli 40-vuotiaana etkä enää jaksa valvoa, leikkiä ja hoitaa lastasi kunnolla, koska olet niin vanha.
Ikävuosien 20-39 aikana lapsensaaminen ei ole vaihtoehto ja yli 20-vuotias on luultavasti jo LIIAN VANHA, sillä se ei koskaan ole vaihtoehto jos kyseenalaistetaan esim. 14-vuotiaan raskautumista??
Jos lasta ei saa teini-ikäisenä, niin seuraava tilaisuus tulee vasta yli 40v.
Lisäksi olen huomannut, että
a) automaattinen oletus kaikista teini-ikäisistä kirjoittelijoista, jotka kertovat olevansa raskaana haluavansa pitää lapsen on se, että heistä tulee hyviä äitejä ja varmasti parempia kuin 30-vuotiaista ensisynnyttäjistä.
b) mutta, vuosia myöhemmin tämä samainen teini-ikäinen( joka sai esim. keskemenon ja päätti lykätä lapsen saamista) lähestyessään 30 ikävuotta lakkaa olemasta hyvä äiti. Jos äidiksi ei ala silloin kun on kypsä teini-ikäisenä, niin ei voi enää myöhemmin olla yhtä kypsä äidiksi. Ja täysi mahdottomuus on se, että muutaman vuoden odottamisella teini-ikäinen saattaisi kypsyä vielä enemmän vanhemmuuteen. Näin ei käy. Kypsyys häviää heti, kun teini-ikä loppuu.
Mikäli nainen lähentelee 40 ikävuotta tai on sen yli, hän on totaalisen pilalla.
- Tämä on siinä mielessä hassua, että kun muilla elämän osa-alueilla ihminen yleensä kypsyy iän myötä, niin äitiys-asioissa iän myötä se kypsyys ja valmius heikkenee ;)
c) (tämä on oma looginen jatkopäätelmä) epäilen, että 15-vuotiaana ensimmäisen lapsensa saanut on vielä 30-vuotiaanakin kelvollinen äidiksi, sillä on hankkinut ensimmäisen lapsensa silloin, kun on ollut kypsä siihen. Silloin kypsyys ei ole päässyt katoamaan. Jos teini-ikäisenä ei käytä kypsyyttä hyväksi(eli saa lasta), se poistuu. Turha enää yrittää olla valmis äidiksi.
b) teinivanhemmat hoitavat mielummin opiskelut tai muut veloitteensa lapsen kanssa järjestäen lapselle hoitopaikat yms, jotta pääsevät opiskelemaan tai muihin kesken jääneisiin velvoitteisiin. Opiskelujen päättäminen ennen lasta ei ole vaihtoehto vaan on parempi tehdä lapsi ja sitten hankkia hoitopaikka lapselle, jos opiskelut ja valmistuminen on ylipäänsä tärkeää. Voi myös elää sosiaalituella joka itsestään selvä etuus jokaiselle teinivanhemmalle!
Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia lapsista ja heidän lapsista, joten teinivanhemmuus on monelta kannalta varsin hyvä vaihtoehto.
d) 3 kuukautta vanhan vauvan vanhemmuus on jo täysin vedenpitävä todiste siitä, että vauvan kanssa pärjää. Ja riittää, kun itse tietää, että on kypsä äidiksi. 3 kuukaudessa on oppinut tarvittavat taidot ja kartuttanut kokemuksen, jonka syvällä rintaäänellä voi sitten kannustaa muita nuoria:
"Hei, minäkin sain vauvani 15-vuotiaana ja vaikka kaikki sanoivat, etten pärjää, niin hienosti olen pärjännyt!!!
Suloinen nyyttini on jo 3 kuukautta vanha eikä meillä ole ollut vastoinkäymisiä, joista en olisi selvinnyt!! Sinäkin pärjäät varmasti, jos itse tiedät olevasi valmis äitiyteen. Ps. minusta 12-vuotias on liian nuori äidiksi. Siinä vaiheessa ei vielä tiedä elämästä mitään. ".- 21v.ei_lapsia
Heh, just hyvä :D Oon ite huomannu täällä noi ihan samat asiat! Kiitos sulle!
- Ikävä ihminen
Kylläpä kiteytit hyvin.Veikkaan, että vastauksia ei juuri tule.
Yksi kirjoittaja tuolla ihasteli, miten työnantajat mielellään ottavat naisen, jolla jo on perhe.
Noh, ei kaikki niin yksinkertaista ole. Lapset tuppaavat sairastelemaan.- 19vuotiaanaäidiksi
Tuolla joku aiemmin vastasikin kirjoitukseeni. Tottakai niitä lapsia saattaa myöhemmin tulla lisää jos ennestään on esim vain 1 tai 2. Itse tuolla tarkoitin siis tilannetta jossa on jo hankittu se 2-3 lasta, myöhemmin sitä tekee ehkä vain yhden. Tilanne on siis aivan eri kuin naisella jolla lapsia ei ole YHTÄÄN. Niin ja saattaahan ehkäisy pettää myös 30 vuotiaana :) Halusin vain tuoda esille YHDEN kannan "tältäkin puolelta".
Onhan niitäkin jotka eivät tosiaan koskaan halua lapsia, mutta kuinka moni työnantaja alkaa utelemaan millaiset suunnitelmat kyseisellä henkilöllä on asian suhteen. Voihan niinkin käydä että nainen, joka aina luuli jäävänsä lapsettomaksi, yhtäkkiä haluaakin jälkikasvua :) ei sekään niin ihmeellistä ole!
Sairasteleehan ne lapset juu, mutta enemmän työnantaja siinä menettää kun työntekijä häippäsee äitiyslomalle 9 kuukaudeksi, kuin jos joku toinen on sairaan lapsen kanssa kotona muutaman päivän.
Älkääs nyt heti alkako viisastelemaan ja nälvimään kun tosiaan painotin että tässä vain yksi kanta :) eikä edes mikään tyhmä kanta ollut! Näin totesi minulle keski-ikäinen tätini ja äitini, ei ollut mikään teinin epäkypsä mielipide. - -_-
19vuotiaanaäidiksi kirjoitti:
Tuolla joku aiemmin vastasikin kirjoitukseeni. Tottakai niitä lapsia saattaa myöhemmin tulla lisää jos ennestään on esim vain 1 tai 2. Itse tuolla tarkoitin siis tilannetta jossa on jo hankittu se 2-3 lasta, myöhemmin sitä tekee ehkä vain yhden. Tilanne on siis aivan eri kuin naisella jolla lapsia ei ole YHTÄÄN. Niin ja saattaahan ehkäisy pettää myös 30 vuotiaana :) Halusin vain tuoda esille YHDEN kannan "tältäkin puolelta".
Onhan niitäkin jotka eivät tosiaan koskaan halua lapsia, mutta kuinka moni työnantaja alkaa utelemaan millaiset suunnitelmat kyseisellä henkilöllä on asian suhteen. Voihan niinkin käydä että nainen, joka aina luuli jäävänsä lapsettomaksi, yhtäkkiä haluaakin jälkikasvua :) ei sekään niin ihmeellistä ole!
Sairasteleehan ne lapset juu, mutta enemmän työnantaja siinä menettää kun työntekijä häippäsee äitiyslomalle 9 kuukaudeksi, kuin jos joku toinen on sairaan lapsen kanssa kotona muutaman päivän.
Älkääs nyt heti alkako viisastelemaan ja nälvimään kun tosiaan painotin että tässä vain yksi kanta :) eikä edes mikään tyhmä kanta ollut! Näin totesi minulle keski-ikäinen tätini ja äitini, ei ollut mikään teinin epäkypsä mielipide."Voihan niinkin käydä että nainen, joka aina luuli jäävänsä lapsettomaksi, yhtäkkiä haluaakin jälkikasvua :) ei sekään niin ihmeellistä ole!"
Onhan tuokin mahdollista, mutta nykypäivänä on kuitenkin jo paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan halua lapsia, eivätkä myöskään koskaan tule vanhemmiksi. Esimerkiksi 28-29 vuoden ikäisistä naisista suurin piirtein puolet ovat vielä lapsettomia. Tosin monelle heistä tulee sitten myöhemmin lapsia.
25-29 vuotiaista naisista 64% on vielä lapsettomia. Eli siis valtaosa. 30-35-vuotiaista naisista 37% on vielä lapsettomia.
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_tau_003_fi.html - 19vuotiaanaäidiksi
-_- kirjoitti:
"Voihan niinkin käydä että nainen, joka aina luuli jäävänsä lapsettomaksi, yhtäkkiä haluaakin jälkikasvua :) ei sekään niin ihmeellistä ole!"
Onhan tuokin mahdollista, mutta nykypäivänä on kuitenkin jo paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan halua lapsia, eivätkä myöskään koskaan tule vanhemmiksi. Esimerkiksi 28-29 vuoden ikäisistä naisista suurin piirtein puolet ovat vielä lapsettomia. Tosin monelle heistä tulee sitten myöhemmin lapsia.
25-29 vuotiaista naisista 64% on vielä lapsettomia. Eli siis valtaosa. 30-35-vuotiaista naisista 37% on vielä lapsettomia.
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_tau_003_fi.htmlOhhoh! Ei ihme että suomessa niin moni pariskunta päätyy lapsettomuushoitoihin, kun kerran noin kauan odotetaan! :o siis tuonne yli 30 vuoden ikään!
Kuitenkin, todennäköisyys että nainen lopulta lapsen/lapsia hankkii on suurempi kuin se että hän jäisi täysin lapsettomaksi. Työnantaja ymmärtää sen. Tietenkin riippuu ihan työtehtävistä kuinka paljon haittaa siitä on että työntekijä "häipyy" pitemmäksi aikaa. Joillain aloilla voi olla vaikeaa löytää vastaavaa osaamista. (Niin ja puhun vakituisista työsuhteista, en määräaikaisista.) - -_-
19vuotiaanaäidiksi kirjoitti:
Ohhoh! Ei ihme että suomessa niin moni pariskunta päätyy lapsettomuushoitoihin, kun kerran noin kauan odotetaan! :o siis tuonne yli 30 vuoden ikään!
Kuitenkin, todennäköisyys että nainen lopulta lapsen/lapsia hankkii on suurempi kuin se että hän jäisi täysin lapsettomaksi. Työnantaja ymmärtää sen. Tietenkin riippuu ihan työtehtävistä kuinka paljon haittaa siitä on että työntekijä "häipyy" pitemmäksi aikaa. Joillain aloilla voi olla vaikeaa löytää vastaavaa osaamista. (Niin ja puhun vakituisista työsuhteista, en määräaikaisista.)"Ohhoh! Ei ihme että suomessa niin moni pariskunta päätyy lapsettomuushoitoihin, kun kerran noin kauan odotetaan! :o siis tuonne yli 30 vuoden ikään!"
Oliko tieto mielestäsi yllättävä? Omasta mielestäni ei ainakaan. Onhan se ollut jo kauan tiedossa, että ensisynnyttäjien keski-ikä on Suomessa nykyään 29 vuotta ja nousee koko ajan. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on yli 30 vuotta.
Sitäpaitsi siihen voi olla monta syytä, miksi moni tekee lapsia vasta yli 30 vuotiaana. Kenties ei ole löytynyt sopivaa kumppania aiemmin tai ehkä suhde ei ole ollut vakaalla pohjalla tai ehkä on ollut opiskelut kesken, eikä ole ollut vakituista työtä tai ehkä taloudellinen tilanne ei ole ollut lapsia ajatellen paras mahdollinen, ei ehkä ole ollut omaa asuntoa tai kenties ei ole ollut muuten valmis vanhemmaksi aiemmin. Syitä on monia, tuossa mainitsin vain muutaman. - 19vuotiaanaäidiksi
-_- kirjoitti:
"Ohhoh! Ei ihme että suomessa niin moni pariskunta päätyy lapsettomuushoitoihin, kun kerran noin kauan odotetaan! :o siis tuonne yli 30 vuoden ikään!"
Oliko tieto mielestäsi yllättävä? Omasta mielestäni ei ainakaan. Onhan se ollut jo kauan tiedossa, että ensisynnyttäjien keski-ikä on Suomessa nykyään 29 vuotta ja nousee koko ajan. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on yli 30 vuotta.
Sitäpaitsi siihen voi olla monta syytä, miksi moni tekee lapsia vasta yli 30 vuotiaana. Kenties ei ole löytynyt sopivaa kumppania aiemmin tai ehkä suhde ei ole ollut vakaalla pohjalla tai ehkä on ollut opiskelut kesken, eikä ole ollut vakituista työtä tai ehkä taloudellinen tilanne ei ole ollut lapsia ajatellen paras mahdollinen, ei ehkä ole ollut omaa asuntoa tai kenties ei ole ollut muuten valmis vanhemmaksi aiemmin. Syitä on monia, tuossa mainitsin vain muutaman.Olen minäkin ollut tietoinen tuosta synnyttäjien keski-iästä, mutta että tosiaan noin moni jättää lapsenteon noin myöhäseksi on minusta oikeasti huolestuttavaa siinä mielessä, että naisen hedelmällisyys alkaa laskemaan n 25 vuoden iästä lähtien ja 30 vuotiaana jo radikaalisti.
On se surullista miten yhteiskunta "pakottaa" ihmiset odottamaan perheen perustamisen suhteen luonnottomaan ikään.. Moni haaveilee perheestä jo aiemmin, mutta niin moni asia on tärkeämpää (koulu, työ, talo, avioliitto, 3 koiraa, farmariauto ja hyväksyttävä määrä elämänkokemusta) että yhtäkkiä ollaankin jo 35v eikä raskautuminen olekkaan enää niin helppoa. Pahahan mitään perhettä tietenkään on perustaa ellei kumppania löydy jne, mutta minusta nykyään odotetaan vähän liikoja ihmiseltä ennen kuin perheen perustaminen on "hyväksyttävää".
Minustakin "ihanteellinen" ikä perheen perustamiselle USEIMMILLE olisi se 25-30 vuoden haitari. Mutta, minusta siinäkään ei ole mitään väärää jos joku kokee tilanteen olevan sopiva sitä ennen, tai sen jälkeen. Se on niin ihmisestä kiinni.. - -_-
19vuotiaanaäidiksi kirjoitti:
Olen minäkin ollut tietoinen tuosta synnyttäjien keski-iästä, mutta että tosiaan noin moni jättää lapsenteon noin myöhäseksi on minusta oikeasti huolestuttavaa siinä mielessä, että naisen hedelmällisyys alkaa laskemaan n 25 vuoden iästä lähtien ja 30 vuotiaana jo radikaalisti.
On se surullista miten yhteiskunta "pakottaa" ihmiset odottamaan perheen perustamisen suhteen luonnottomaan ikään.. Moni haaveilee perheestä jo aiemmin, mutta niin moni asia on tärkeämpää (koulu, työ, talo, avioliitto, 3 koiraa, farmariauto ja hyväksyttävä määrä elämänkokemusta) että yhtäkkiä ollaankin jo 35v eikä raskautuminen olekkaan enää niin helppoa. Pahahan mitään perhettä tietenkään on perustaa ellei kumppania löydy jne, mutta minusta nykyään odotetaan vähän liikoja ihmiseltä ennen kuin perheen perustaminen on "hyväksyttävää".
Minustakin "ihanteellinen" ikä perheen perustamiselle USEIMMILLE olisi se 25-30 vuoden haitari. Mutta, minusta siinäkään ei ole mitään väärää jos joku kokee tilanteen olevan sopiva sitä ennen, tai sen jälkeen. Se on niin ihmisestä kiinni.."Moni haaveilee perheestä jo aiemmin, mutta niin moni asia on tärkeämpää (koulu, työ, talo, avioliitto, 3 koiraa, farmariauto ja hyväksyttävä määrä elämänkokemusta) että yhtäkkiä ollaankin jo 35v eikä raskautuminen olekkaan enää niin helppoa."
Kyllä moni noista asioista on tärkeä. Ehkä ainoat niin tärkeät asiat perheen perustamisen kannalta noista luettelemistasi asioista eivät ole 3 koiraa ja farmariauto, mutta kaikki muut on kyllä tärkeitä.
Koulua tarvitaan, että pääsee haluamaansa työhön. Työtä taas tarvitaan, että turvataan sekä oma, että perheen taloudellinen toimeentulo. Eivät perusvälttämättömät asiatkaan (kuten ruoka ja juoma, vaatteet, lääkkeet, asunto, sähkö ja vesi) ilmaisia ole. Avioliiton suhteen en ota kantaa, mutta elämänkokemusta on myös hyvä olla.
Nuo kaikki asiat olisi omasta mielestäni syytä olla kunnossa ennen perheen perustamista. Kun nuo asiat ovat kunnossa, niin silloin sekä oma elämä, että ennen kaikkea sen lapsen elämä tulee olemaan parempaa. Vanhempien asioiden tulee olla kunnossa, sillä mikäli heidän asiansa eivät ole kunnossa, niin silloin ei ole lapsenkaan asiat kunnossa. Perhettä perustaessa pitää ajatella myös sen tulevan lapsen parasta eikä ajatella vain omaa parastansa. - M
Totta, mukaan lukien _työnantajien_ lapset.
- köyhyysloukku
-_- kirjoitti:
"Moni haaveilee perheestä jo aiemmin, mutta niin moni asia on tärkeämpää (koulu, työ, talo, avioliitto, 3 koiraa, farmariauto ja hyväksyttävä määrä elämänkokemusta) että yhtäkkiä ollaankin jo 35v eikä raskautuminen olekkaan enää niin helppoa."
Kyllä moni noista asioista on tärkeä. Ehkä ainoat niin tärkeät asiat perheen perustamisen kannalta noista luettelemistasi asioista eivät ole 3 koiraa ja farmariauto, mutta kaikki muut on kyllä tärkeitä.
Koulua tarvitaan, että pääsee haluamaansa työhön. Työtä taas tarvitaan, että turvataan sekä oma, että perheen taloudellinen toimeentulo. Eivät perusvälttämättömät asiatkaan (kuten ruoka ja juoma, vaatteet, lääkkeet, asunto, sähkö ja vesi) ilmaisia ole. Avioliiton suhteen en ota kantaa, mutta elämänkokemusta on myös hyvä olla.
Nuo kaikki asiat olisi omasta mielestäni syytä olla kunnossa ennen perheen perustamista. Kun nuo asiat ovat kunnossa, niin silloin sekä oma elämä, että ennen kaikkea sen lapsen elämä tulee olemaan parempaa. Vanhempien asioiden tulee olla kunnossa, sillä mikäli heidän asiansa eivät ole kunnossa, niin silloin ei ole lapsenkaan asiat kunnossa. Perhettä perustaessa pitää ajatella myös sen tulevan lapsen parasta eikä ajatella vain omaa parastansa.Mä olen itseasiassa aiemmin ajatellut juuri tuolla tavoin. Tällä hetkellä teen opintojen ohella osa-aikaisena työtä akateemisella alalla, jossa kilpailu on kovaa ja tulevaisuus näyttäytyy pätkätöinä ja projektiluontoisena joka tapauksessa riippumatta siitä, kuinka kauan odotan. Opinnot ovat yhä reippaasti kesken, olen 25-vuotias.
Ystävilläni ei ole aikomustakaan ryhtyä vielä vauvantekoon, vaan luonnillisimpana vaihtoehtona heillä on saada uraputki kunnolla käyntiin. Olen ajatellut itsekin aivan samoin.. näihin päiviin asti.
Tällä hetkellä olen herännyt tilanteen älyttömyyteen. En tule koskaan saamaan takuita "varmasta tulevaisuudesta" tässä todellisuudessa, joten mitä oikein odotan? Jos saankin tutkinnon nopeasti kasaan, kuka sanoo, että työllistyn saman tien? Olisin lähemmäs kolmekymmentä kun alkaisin metsästämään "oikeaa työtä". Sen metsästäminen taasen saattaisi viedä vaikka kuinka pitkän ajan, minkä jälkeen alkaisi oman paikan vakiinnuttaminen työyhteisössä. Aivan parissa kuukaudessa ei kehtaisi äitiyslomalle jäädä.
Nainen ei ole enää hedelmällisimmillään yli 30-vuotiaana,aivan kuten 19-vuotias asian ilmaisee. 35 vuoden jälkeen riskit ovat jo suuret! Onko täydellisten ulkoisten olosuhteiden tavoittelu todella niin tärkeää, että sen voisi tehdä jopa mahdollisen tulevan lapsen terveyden kustannuksella?
Mielestän ei. Mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että lapsi kannattaa tehdä jo nyt, vaikka hankalaa, epävarmaa ja stressaavaa se voikin olla. Opiskelu ei välttämättä ole yksinkertaista pienen lapsen kanssa.. mutta mieluummin tuskailen opintojeni kanssa kuin sen tosiasian, että saatan jäädä kokonaan lapsettomaksi tai synnyttää vammaisen lapsen, mikäli viivyttelen.
- Sitä vaan
Olisi tosiaan mielenkiinoista kuulla näiden tenien kommentteja.
Jos on "kypsä" tekemään lapsia luulisi että vastaukset näihin olisi helppo antaa.
Yrittäkäähän nyt edes fiksut teinit!!!! - esikoinen18v:nä
Mä en ainakaan näe mitään hyötyä tehdä lapsi n. 16-vuotiaana. Yleisestikin olisi kaikista paras, jos olisi ensinäkin ammatti ja työpaikka valmiina. 16-vuotiaana tuskin on.. Ja joo, lasta ei kasvateta korkeakoulututkinnolla, mutta kun tulee se aika, että täytyy lähteä opiskelemaan ja töihin, niin lapsen kanssa se ei todellakaan ole helppoa. MIkään ei ole yksinkertaista lapsen kanssa.
Kyllähän nyt varmaan jokainen tyttö/nainen osaa hoitaa vauvansa niin että sillä on kaikki tarpeellinen ja hyvä olla. Mutta kun se "äitiys" on ihan vähän muutankin kuin sitä! :)
Itse näkisin parhaaksi lapsen saanti-iäksi n. 25v. Silloin olet todennäköisesti opiskellut jo ja olet töissä, sinulla on hyvä taloudellinen tilanne ja luultavasti vakaa parisuhde. Ja olet myös ehtinyt elämään omaakin elämääsi jo jonkun verran (kyllä, sekin ON tärkeää). Ja olet jopa nuorikin vielä.
En ymmärrä miksi puolen vuoden seurustelun jälkeen pitää tarkoituksella tehdä lapsi liian nuorena. Raskaana ollessa sitä ollaan niin pää pilvilinnoissa ja vähän turhan vaaleenpunaset linssit silmillä. Todellisuus on jotain aivan muuta. No jokainen tyylillään tietty... Ei kyllä 25-vuotias esikoistaan odottava varmastikaan ymmärrä sen enempää kuin 18-vuotiaskaan, siitä millaista elämä lapsen kanssa on, koska sitä ei ole koskaa kokenut. Mutta elämänkokemus ja elämän tosiasioiden ymmärtäminen ja niiden punnisteminen on aikalailla avainasioita siihen.
Toki nuorta lasta odottavaa täytyy tukea ja opastaa jos ja kun hän ei sitä itse osaa, jotta lapsella olisi mahollisimman hyvä tulevaisuus.- -_-
"Itse näkisin parhaaksi lapsen saanti-iäksi n. 25v. Silloin olet todennäköisesti opiskellut jo ja olet töissä, sinulla on hyvä taloudellinen tilanne ja luultavasti vakaa parisuhde. Ja olet myös ehtinyt elämään omaakin elämääsi jo jonkun verran (kyllä, sekin ON tärkeää). Ja olet jopa nuorikin vielä."
Ihan hyviä pointteja, mutta esimerkiksi 25-vuotiaallakin on monella vielä opinnot kesken, varsinkin korkeakouluopiskelijoista/yliopisto-opiskelijoista. Yliopistoista kun valmistutaan nykyään keskimäärin 27-28 vuoden ikäisinä. - esikoinen18v:nä
-_- kirjoitti:
"Itse näkisin parhaaksi lapsen saanti-iäksi n. 25v. Silloin olet todennäköisesti opiskellut jo ja olet töissä, sinulla on hyvä taloudellinen tilanne ja luultavasti vakaa parisuhde. Ja olet myös ehtinyt elämään omaakin elämääsi jo jonkun verran (kyllä, sekin ON tärkeää). Ja olet jopa nuorikin vielä."
Ihan hyviä pointteja, mutta esimerkiksi 25-vuotiaallakin on monella vielä opinnot kesken, varsinkin korkeakouluopiskelijoista/yliopisto-opiskelijoista. Yliopistoista kun valmistutaan nykyään keskimäärin 27-28 vuoden ikäisinä.Aivan, ja ne jotka opiskelee pidemmälle, luultavasti sen takia tekevät lapset n. 30 vuoden iässä. Ajattelin kirjoittavani viestiin, että 25-30v (hyvä ikä saada lapsi), mutta laitoin tuon 25v:n nyt vaan sen takia, että siinäkin iässä monella on opiskelut takana ja ovat työelämässä.
- Guaranteen
Ajattelin, että vaikka en olekaan teini-äiti enkä äiti ollenkaan, voin siltikin vastata näihin. :) Älkää pahastuko siis, sillä en puhu kokemuksesta vaan omista mielipiteistäni.
Itsekään en näe etuja saada lapsia 16 -vuotiaana, mutta kuka (jolla ei ole omia lapsia) tulee samaiselle 16-vuotiaalle saanomaan, ettei tästä ole äidiksi? Kuka tahansa voi olla hyvä äiti, jos vain on tahtoa. Jos 16-vuotias on "kypsä" eli tietänette tarkoitusperäni, niin hän voi myös olla hyvä äiti.
20-vuotiaana on etuja saada lapsi, kuin 16-vuotiana; silloin on voitu päättää opiskelut ja joillain voi olla työpaikka. Hänellä on silloin enemmän tietoa ja kokemusta elämästä, kuin tuolla 16-kesäisellä teinillä. Kuitenkaan en mene sanomaan, että 20-vuotias osaisi hoitaa ensimmäistä lastaan yhtään sen paremmin, kuin 16-vuotiaskaan. Voi olla, ettei 20-vuotiaallaa ole kokemusta lapsista, mutta toki voi olla.
Haittaa saada lapsia 20-vuotiaana voi olla, jos äiti haluaa menn töihin, mutta lapsi ei vielä ole tarpeeksi vanha menemään tarhaan. Ei kai muuta haittaa....?
25-vuotiaalla on enemmän kokemusta elämästä, kuin 16- ja 20-vuotiaalla, siinä on etua. Hänellä mahdollisesti on jo työpaikka ja opiskelut valmiina. Ei tosin kaikilla... Kenenkään on turha sanoa, että 25-vuotias osaa paremmin hoitaa ensimmäistä lastaan, kuin 16- ja 20-vuotiaatkaan! Hän voi olla yhtä pöllähtänyt, kuin nämä muutkin.
Haittoja 25-vuotiaana tai vanhempana saada lapsi on se, että keho rasittuu enemmän, se on "veltostunut" verrattuna 20-vuotiaaseen. En tarkoita, että nahka roikkuuu jne, vaan keho on kovemmilla kierroksilla. - Ikävä ihminen
Jokainen voi YRITTÄÄ olla hyvä äiti - eri asia on sitten se, miten se onnistuu.
Äitiys ja vanhemmuus ovat asioita, joiden suhteen ihan jokainen on kovilla nykypäivänä. Ihmisen on oltava toimintakykyinen psyykkisesti, yysisesti ja taloudellisesti. Enemmistö teineistä nyt vain ei sitä ole.
"Haittoja 25-vuotiaana tai vanhempana saada lapsi on se, että keho rasittuu enemmän, se on "veltostunut" verrattuna 20-vuotiaaseen. En tarkoita, että nahka roikkuuu jne, vaan keho on kovemmilla kierroksilla."
Luonnollisesti esität meille selvät ja yksiselitteiset lähteet, joilla osoitat todeksi sen, että jo 25-vuotias ihminen alkaa olla tuhon partaalla raskauden myötä.- Teininä
Olet todella ikävä ihminen kaikki epäonnistuneet perhesuhteet mitä tiedän ovat tapahtuneet 18- 20 v lapsille.
- lapsiasiantuntija1
Globaalisti nuorten naisten ja tyttöjen (14-21v) yleisin kuolinsyy on raskaus ja synnytys, tiesittekö tämän? Useissa kehitysmaissa tytöt naitetaan jo varhaisteini-iässä vanhempien varattomuuden takia, ja näin ollen he tulevat raskaaksi aivan liian nuorena mikä monesti johtaa sekä äidin että lapsen kuolemaan, valitettavasti. Myös länsimaissa alle 17v äitien raskautta pidetään riskiraskautena koska nuorilla äideillä on normisynnyttäjiä paljon suurempi riski kärsiä ongelmista raskauden ja itse synnytyksen aikana koska nuoren naisen vartalo ei ole vielä kehittynyt aikuisen mittoihin, esim lantion koko. Myös nuorten äitien lapsilla on suurempi riski kärsiä esim. käyttäytymishäiriöistä ja motorisista ongelmista pienen syntymäpainon takia. Nämä faktat eivät ainkaan osoita että teini-ikä olisi ihanteellinen aika saada lapsia. Biologisesti paras ikä on 22-24 jolloin sekä keho että psyyke ovat kypsyneet siihen että selviytyvät raskaudesta ja synnytyksestä, mikä ei ole keholle ihan mikään pikkujuttu. Äitiys on mahdollista monessa eri ikäluokassa, mutta sekä terveydellinen että psykologinen ihanne tilanne on aivan eri asia.
- entä näin ajatellen?
Jos siis lähdetään siitä tosiasiasta, että suurin osa teini-ikäisten raskauksista on vahinkoja. Onko tällaisten kysymysten pohtiminen oleellista tilanteessa, jossa nuori tai minkätahansa ikäinen nainen/tyttö on jo raskaana? Mitä sillä mahdollisesti yritetään muuttaa?
Jos vielä lapsettomista puhutaan, kysymyksessä on enemmän järkeä. Ihanteellinen tilanne lapsen saantiin on, kun ihmisellä on halua ja kykyä saada lapsia, sitoutua heihin loppuelämäkseen ja huolehtia heidän tarpeistaan. Liiallinen hätiköinti kuin vitkuttelukaan ei ole hyväksi. Fyysisesti ja psyykkisesti parhaat lapsentekovuodet ovat välillä 20-35, ja mitä kauemmas ääripäihin mennään, sitä huonommat edellytykset on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esim. alle 17-vuotias tai yli 40-vuotias olisi automaattisesti huonompi vanhempana, riippuu siitä miten iän tuomat haasteet otetaan huomioon. Jos teiniäidillä on riittävästi konkreettista ja henkistä tukea ( ihmissuhteet, raha-asiat ), oikea asenne ( koulutus ym. tulevaisuudensuunnitelmat ja jokin raami aikataulusta, lapsen hoito ja kasvatus) sekä asianmukainen terveydenhuolto, miksei nuori voisi olla hyvä äiti ja myös ihmisenä onnellinen? Eiköhän jokainen äiti, isä ja lapsi tarvitse kyseisiä asioita jossain määrin. Ei se lapsen tulo nelikymppiselläkään automaattisesti tarkoita vakaata ja turvattua elämäntilannetta, vaan lapsen syntymään voi liittyä hyvinkin ikäviä tunteita ja oman elämän menemistä sekaisin. Plus tietysti terveydelliset riskit.
Joten: Kysymys ei ole siitä, mitä etua/haittaa on saada lapsi 15/20/30/40-vuotiaana, vaan siitä, mitä etua/haittaa on on tehdä jotain yleisesti koskevia päätelmiä ihmisen kyvystä vanhemmuuteen puhtaasti iän perusteella. Erityisesti, miten lapsi kokee asian. Mitä etua lapselle on siitä, että vanhemmuutta kyseenalaistetaan yhteiskunnassa täysin avoimesti ja laaja-alaisesti, ja mitä haittaa olisi, jos erilaisiin perheyksiköihin suhtauduttaisiin lähtökohtaisesti kannustavasti ja optimistisesti? - reswyeryre
Minun mielestäni 20-vuotiaskin on vielä melko "teini". Voi olla, että jotkut 20-vuotiaat ovat henkisesti kypsiä äideiksi, mutta itse en tunne yhtään enkä olisi itsekään ollut vielä valmis. Totta on, että fyysisesti paras ikä lasten tekemiselle on ehkä joku 18-25-vuotta, mutta henkisesti äiti on usein valmis vasta 25-30-vuoden iässä. Monet teiniäidit eivät kykene ajattelemaan epäitsekkäästä lapsen parasta, vaan haluavat vielä bilettää, juovat/polttavat, vievät lapsen heti usein hoitoon, eivät imetä lainkaan yms. Ei tosin kaikki, mutta hyvin monet, mitä olen läheltä seurannut.
- se siitä "tiedosta"
"Voi olla, että jotkut 20-vuotiaat ovat henkisesti kypsiä äideiksi, mutta itse en tunne yhtään enkä olisi itsekään ollut vielä valmis."
"Ei tosin kaikki, mutta hyvin monet, mitä olen läheltä seurannut."
Siis et tunne yhtään teinivanhempaa, mutta olet silti seurannut monia läheltä? Miten näen tässä jonkinlaisen ristiriidan?
- Miesope
Nykypäivänä ihmisten teini-ikä näyttää valitettavasti venyvän varsin useilla jopa kolmekymppisiksikin. Aikuisuus ei oikein ota sujuakseen ja tämä näkyykin sitten monilla elämän osa-alueilla.
Kun katsoo tämän päivän teinejä, huomaa selvästi yhden asian yleistyneen: LYHYTJÄNTEISYYS.
Tämä lyhytjänteisyys näkyy monin tavoin nuorten ihmisten toiminnassa vielä teini-iän jälkeenkin. Käsitys maailmasta ja tosiasioista on pahasti puutteellinen. Perspektiivi on lyhyt - asioita katsellaan vain muutaman viikon päähän ja tämä luonnollisestikaan ei oikein toimi ihmissuhteissa eikä varsinkaan silloin, jos kuvioon mukaan tulee lapsiakin.
Tämän palstan keskusteluyrityksissä tämä näkyy surullisen selvästi. Teinitytöt esittelevät omia valintojaan takuuvarmasti oikeina ja eri mieltä olevat saavat kuulla kunniansa. Epäilijät ja kyseenalaistajat ovat joko kateellisia, katkeria tai muuten vain kalkkeutuneita ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sitä, miten tavattoman kypsiä ja valmiita jo 16-vuotiaat ovat.
"entä näin ajatellen?"
Miten IHMEESSÄ sillä teinitytöllä VOISI olla luettelemiesi asioiden kokonaisuus hallussa? JOS tämän keskustelun jutuista edes puoliakaan uskoo, todella monilla on se koulutus hankkimatta tai koulu kesken, Lukuisilla tytöillä näyttää myös olevan todella ruusuinen kuva siitä, MILLAISTA opiskelun, parisuhteen ja pienten lasten yhdistäminen oikeasti on. Se onnistuu monien mielestä tuosta vain - huitaisemalla. Nuorena jaksaa.
Olen useammankin kerran nostanut täällä esille sen, miten niitä ongelmia alka sitten myöhemmin tulla. Jos opettajilta kysyttäisiin, rikkinäiset perheet ovat yksi paha ongelma lasten elämässä. Koulumaailmassa toivotaan, toivotaan-ajattelun seuraukset näkyvät ikävällä tavalla. Aikaa lapsille EI ole silloin, kun he kipeimmin sitä tarvitsisivat.
Ensimmäiset vuodet ovat tärkeitä lasten elämässä - sitä ei kukaan kiistä. Pulma vain on se, että moni kuvittelee jo kouluikäisen sitten huolehtivan itsestään ihan kokonaan itse. Kun entiset teinivanhemmat ovat Suuren Rakkauden hyydyttyä toisella ja kolmannella kierroksella ja samalla kouluttautuvat, aikaa lapsille ei millään löydy. Ei MILLÄÄN!
Kouluissa tämä näkyy massiivisina ongelmina. Ydinperheilläkin on ongelmansa, mutta varsinkin yh-äidit ovat poikiensa kanssa suossa jo alaluokilla. Pojat tekevät lähes mitä haluavat ja äideillä ei ole mahdollisuuksia, potkua eikä aikaa tilanteissa tarpeeksi.
Täällä tyttöset sitten kertoilevat leppoisasti siitä, miten IHAN KAIKKI kyllä sujuu ja miten helposti sen kolmen kuukauden ikäisen kanssa on elämä mennyt!
Jep.
Ja jos isä ei kuvioissa ole, UUDEN MIEHEN löytää kyllä varmasti. Niinpä...- entä näin ajatellen?
"Miten IHMEESSÄ sillä teinitytöllä VOISI olla luettelemiesi asioiden kokonaisuus hallussa? JOS tämän keskustelun jutuista edes puoliakaan uskoo, todella monilla on se koulutus hankkimatta tai koulu kesken, Lukuisilla tytöillä näyttää myös olevan todella ruusuinen kuva siitä, MILLAISTA opiskelun, parisuhteen ja pienten lasten yhdistäminen oikeasti on. Se onnistuu monien mielestä tuosta vain - huitaisemalla. Nuorena jaksaa. "
No mitähän asialle voisi tehdä? Korjata näitä käsityksiä, keskustella tulevaisuudensuunnitelmista, miten hoitaa käytännön asiat kuten talous opintojen aikana ja opintojen loppuun vieminen, antaa apua, neuvoja, tukea, kannustaa jne.? Vai kohautetaanko olkiamme ja sanotaan, ettei sinusta mitään tule, et pysty siihen, kasvatus tulee menemään pieleen eikä se ihqu parisuhdekaan kestä pikku tyttönen...?
Tämänkaltainen asenne on jo itsessään ikävä, mutta vielä surullisempaa on, jos sitä täytyy tuoda esille vanhemmille itselleen ja pahimmillaan tehdä tämä "totuus" selväksi jopa näille lapsille. Asioista saa toki puhua, mutta tällainen pessimistinen vanhempien vähättely ja auktoriteetin kyseenalaistaminen ei millään muotoa ratkaise kouluikäisten yh-perheiden poikien kurinpito-ongelmia ja lasten liian vähäistä huomionsaantia. Sanoisin että päinvastoin.
Kyse ei ole siitä, että jokaisen teini-ikäisen pitäisi nyt lisääntyä. Kyse on siitä, että kun on raskaaksi tultu ja päätetty lapsi synnyttää, miten elämä lähtee etenemään oikeaan suuntaan. Keinot siihen kyllä on, mikäli ne annetaan ja otetaan vastaan. - Miesope
entä näin ajatellen? kirjoitti:
"Miten IHMEESSÄ sillä teinitytöllä VOISI olla luettelemiesi asioiden kokonaisuus hallussa? JOS tämän keskustelun jutuista edes puoliakaan uskoo, todella monilla on se koulutus hankkimatta tai koulu kesken, Lukuisilla tytöillä näyttää myös olevan todella ruusuinen kuva siitä, MILLAISTA opiskelun, parisuhteen ja pienten lasten yhdistäminen oikeasti on. Se onnistuu monien mielestä tuosta vain - huitaisemalla. Nuorena jaksaa. "
No mitähän asialle voisi tehdä? Korjata näitä käsityksiä, keskustella tulevaisuudensuunnitelmista, miten hoitaa käytännön asiat kuten talous opintojen aikana ja opintojen loppuun vieminen, antaa apua, neuvoja, tukea, kannustaa jne.? Vai kohautetaanko olkiamme ja sanotaan, ettei sinusta mitään tule, et pysty siihen, kasvatus tulee menemään pieleen eikä se ihqu parisuhdekaan kestä pikku tyttönen...?
Tämänkaltainen asenne on jo itsessään ikävä, mutta vielä surullisempaa on, jos sitä täytyy tuoda esille vanhemmille itselleen ja pahimmillaan tehdä tämä "totuus" selväksi jopa näille lapsille. Asioista saa toki puhua, mutta tällainen pessimistinen vanhempien vähättely ja auktoriteetin kyseenalaistaminen ei millään muotoa ratkaise kouluikäisten yh-perheiden poikien kurinpito-ongelmia ja lasten liian vähäistä huomionsaantia. Sanoisin että päinvastoin.
Kyse ei ole siitä, että jokaisen teini-ikäisen pitäisi nyt lisääntyä. Kyse on siitä, että kun on raskaaksi tultu ja päätetty lapsi synnyttää, miten elämä lähtee etenemään oikeaan suuntaan. Keinot siihen kyllä on, mikäli ne annetaan ja otetaan vastaan.Kysymys on siitä, että jopa teinitkin pitää saada tajuamaan valintojensa seuraukset!
Jos täällä alle puolivuotiaiden lasten teiniäidit haihattelevat sitä, miten IHANASTI lkaikki asiat ovat, he antavat täysin väärän signaalin lapsista kenties haaveileville tytöille. He eivät VOI tietää mitään niistä haasteista, jota elämä eteen luultavasti tuo. Niistä ikävistä asioistakin on puhuttava.
Tämä asenne, joka tekstissäsi näkyy, on juuri tyypillinen nykypäivälle. Ikävistä asioista ei SAA puhua oikeilla nimillä. AINA pitäisi vain kehua ja kannustaa ja vaikka joku tekisikin täysin käsittämättömiä hölmöyksiä, joista muut sitten kärsivät, asiaa ei saa sanoa ääneen. Pitää kannustaa, kehua ja innostaa ja ymmärtää loputtomiin. Muuten jollekin tulee paha mieli.
Näen työssäni USEIN ihmisten tekevän täysin järjettömiä toimia. Opettajana joutuu turhan usein nielaisemaan kiukkunsa ja muotoilemaan sanansa tarkasti, ettei kukaan vain tulisi liikaa kritiikkiä kohtaamaan. Niinpä niin.
Kyse on myös siitä, että turhilta haihatteluilta ja löpinöiltä on katkaistava siivet. Kun tyttöset täällä kehuvat sitä, miten UPEASTI kaikki asiat ovat ja miten heistä TAKUULLA tulee maailman parhaita äitejä, jonkun on tosiasiatkin sanottava - olipa se sitten "ihqua" tai ei.
Vanhemmuus on jokaiselle uusi kokemus. Jos elämä on lapsen tullessa jo valmiiksi sekaisin, hyviä seurauksia ei tule - ei ainakaan ennen lukuisia kivuliaita opetuksia. Se opetteluvaihe kestää omien kokemuksieni mukaan monilla liian pitkään. Läsnä olevia vanhempia ei ole, vaikka lapsi heitä kaipaa.
Meillä on nuoria vanhempiakin auttava järjestelmä rakennettuna tähän maahan. Soisiaali- ja terveyssektorit tekevät sen mitä voivat.
Tämä palsta kuitenkaan EI ole sitä varten. Ihmiset sanovat täällä mielipiteensä teinivanhemmuudesta ja se siitä. Mielipiteitä on erilaisia ja tämä on minun mielipiteeni - ei enempää. Perustelen sitä niin hyvin kuin vain voin.
JOS yksikin tyttönen näiden keskustelujen seurauksena kenties miettii ratkaisujaan uudelleen, jotakin on saavutettu. Tosin epäilen sitä vahvasti, koska jotakin todellisuudessa on mennyt pieleen jo PALJON aiemmin, mikäli esim. 16-vuotias tyttö haihattelee lapsista.
Suomen yhteiskunnassa ihan jokaisella on mahdollisuutensa selvitä. Se, että ihmiset nostavat esille hölmöilyjen todelliset seuraukset, on tarpeellista. Mukavaa tosiasioiden kuuleminen ei tietenkään ole. Omiin toimiin kohdistuvan kritiikin sietäminen ja itsearviointi ovat taitolajeja.
- vanhaäiti
Jos saa lapsensa nuorena, jää omaa elämääkin heidän jälkeen. Kun on viisikymppinen teini-ikäisten äiti, voi vaan laskeskella, paljonko enää itsestään on jäljellä siinä vaiheessa kun lapset kestävät omilla jaloillaan omassa elämässään.
Voimia tämä vaatii, niin nuorelta kuin vanhemmaltakin äidiltä, mutta nuorella niitä kait on enemmän. Ihan vaivaton ei ole yhteenlaskun teini-ikäiset omat vaihdevuodet summa. JOS nyt voisin valita, olisin todellakin saanut lapseni edes 10vuotta aiemmin. Sekään ei olisi ollut liian aikaista. 25v olisi ollut hyvä olla jo kaikki lapset saatuina,mutta ei ehkä kuitenkaan 15-16v. - Miesope
Höpö höpö. Todellisuudessa lienet itsekin lähempänä 16-vuotiasta.
Ihminen ei ole viisikymppisenä lopussa, jos on itsestään huolta pitänyt. Moni teini on nykyään siinä kunnossa, että sinne työmarkkinoille ei edes näytetä auttavasti pääsevän. - mammm90
Hei!
Olen 21 vuotias kolmen lapsen äiti mieheni on 10 vuotta vanhempi.
Sain esikoiseni 17 vuotiaana harkitusti.
Minusta plussana on ainakin jaksaminen,jaksan fyysisesti temmeltää lasten kanssa,yö valvomiset eivät tunnu ja tietenkin synnytyksestä palautuminen.
Perheessäni on monta jotka ovat saaneet lapsensa 30-40 vuotiaana ja he korostavat juuri jaksamista. Ihana olla nuori ja energiaa riittää.
Itse olen omistautunut lapsilleni 100% ja en näe eroa yli 30 vuotiassa äideissä tai minussa.Tiedän kyllä varsin hyvin että kaikille ei "teiniäitiys" ole hyvä päätös. - salli mun nauraa
Eli olit 17 ja aloit seurustelemaan 27 vuotiaan miehen kanssa? Kuvittelet varmaan, että hän on pysynyt kaikkina noina vuosina sinulle lojaalina. Kertoo jo miehestä aika paljon, jos kiinnostaa liki kolmekymppisenä rueta deittailemaan teiniä.
- Jepjepjoo
Voi luoja!
Miksi ihmeessä kiistelette täällä siitä, että mikä on oikea ikä tulla vanhemmaksi? Eiköhän se loppupeleissä mene niin, että jokainen elää omaa elämäänsä ja tekevät omat päätöksensä (oli ne sitten hyviä/huonoja itsensä tai muiden mielestä).
Etuja ja haittoja kyllä löytyy kaikesta, sitä ei käy kieltäminen, mutta niinkuin sanoin, jokainen elää omaa elämäänsä niinkuin parhaakseen näkee.. - Haahah
MOrs
Ite ajattelin nuorempana että lapsoset tehdään ajoissa jotta jaksaa paremmin. No esikoinen tuli kun oli 20v ja kuopus kun olin 22v.
Jaksamista piisaa ja lasten kanssa kehtaakin pelleillä :)
Jos tekee lapset 40v on suurempi riski masentua synnytyksen jälkeen.
Ja nyt voin roihkaista kaikkia nuoria vanhempia jotka ovat saaneet lapset 16-22v.. Kun ite olet 40v lapset ovat jo sen verran vanhoja että voit rauhassa nauttia aikuis elämästä :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1414467- 932139
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152071Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi761894Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421542Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541522VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041395- 751316
- 1011297
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109