Psykologia sivuaineena

Kyllä olet täysin oikeassa siinä, että opelinjalla psykologian aineopinnot antavat sinulle pätevyyden myös psykologian opettajaksi. Sinuna kuitenkin harkitsisin vielä asiaa. Valmistuin äidinkielenopettajaksi melkein kymmenen vuotta sitten, enkä ole tähän päivään mennessä nähnyt virkaa äidinkieli, kirjallisuus, psykologia -yhdistelmällä.

Mutta ehkä ammatillisella puolella, esim. terveydenhuolto-oppilaitoksissa
ja vastaavissa, tuollaiselle aineyhdistelmälle on jossain päin Suomea
kysyntää.

Tiedän, ettei tuollaista yhdistelmää työpaikat hae, mutta se saattaisi ns. erottaa minut muista hakijoista positiivisessa mielessä, kun voisin tarvittaessa pitää psykologian tunteja.

Vai tiedätkö jotain ns. parempia vaihtoehtoja? Historia-äidinkielihän oli ennen opiskelijoille pakollinen yhdistelmäaine (joskus vuosikymmeniä sitten), joten historia äidinkieli-yhdistelmällä haetaan edelleen työntekijöitä, mutta tietääkseni melko heikoin tuloksin.

oleeol, olen vaan huono molemmissa niistä kielissä, joten ne eivät tule kysymykseen :)

noista mahdollisuuksistasi päästä opettamaan tuolla yhdistelmällä yhtikäs mitään, mutta psykologiasta voin sanoa, ettei itse opinnoissa tarvita matematiikkaa laisinkaan ainakaan perus- ja aineopinnoissa. Asiat eivät ole vaikeita, jos ne todella kiinnostavat. Yliopisto-opiskelijana varmaan tiedät muistakin aineista, että lähes kaikki kirjat ovat englanniksi ja joillekin termeille hankala löytää käännöksiä mistään, siinä ehkä vaikein osuus, jos et ole haka kielissä.

en tiedä, kiitos :) Kirjoitin pitkästä englannista E:n, joten olen siis ihan hyvä siinä, mutta en niin hyvä, että voisin siitä opiskella opepätevyyden. Olen tenttinyt muutamia kursseja, joissa on vain englanninkielisiä tenttikirjoja, ja hyvin ovat kurssit menneet. Kiitos, kun kerroit psykologiasta! Se oli pääpointtini, ja sen halusin tietää. On hauskaa kuulla, ettei huono matikkapääni haittaa :)