Moro!
Olemme tyttökaverini kanssa 17.viikolla raskaudessa. Hällä on ollut koko aika tosi paha olo ja laatta lentänyt ja ollut tosi väsynyt. Ja samaan aikaan hän on aloittanu tänä syksynä koulun 500km päässä minusta ja hänen aiemmasta kotikunnasta. Koittaa saada jonkun kurssin suoritettua ennen kuin palaa tänne ja katsellaan yhteistä kotia.
Haluisin kysyä teiltä jotka olette raskaana myös tällä hetkellä että millaisia oloja tai mielialoja teillä on?
Olen tosiaan viikot täällä 500km päässä ja yleensä nähdään viikonloppuisin. Tyttökaverini on muutenkin temperamenttinen mutta nyt tuntuu että alkaa olla kiukuttelut jotain ihan uskomatonta.
Mua epäillään pettämisestä että muka täällä muita naisia pyörittelen sillä aikaa kun hän on poissa(vettä heitti myllyyn joku hänen katkera kaveri joka oli nähnyt mun kävelevän ruokatunnilla kauppaan naispuoleisen työkaverini kanssa). Lisäksi en muka tarpeeksi rakasta häntä. Ja harva se päivä tulee viestiä että haluaa erota.. jne jne
Itsellänikin on melkoinen stressi päällä kun on ollut talous huonosti hoidettu ja koitan saada kaikki kuntoon ennen kun juniori helmikuussa syntyy niin tuntuu välillä todella pahalta kun toinen lyttää mut ihan maahan puhelimessa ja pistää sitten luurin kii tai ei vastaa enää mihinkään. Ei silloin oikein tiedä mitä tekisin.
Rakastan häntä ylikaiken(ja niin hänkin sanoo silloin kun ei kiukkua) ja oon niin mielissäni lapsesta... mutta toivoisin että olis jo pian helmikuu että hänen pahat olot loppuisi ja ei olisi sitten enää niin tyly mulle.
Niin onko teille antaa mitään vinkkiä. Onko tällainen kiukku normaalia raskaana ollessa? Tylytättekö tekin miestänne? Ja mitä mä voisin tehdä? Auttaako mikään vai pitääkö vain kestää kaikki paska mitä tulee niskaan? Help me! :)
Ja tsemppiä kaikille odottaville!
Olemme tyttökaverini kanssa 17.viikolla raskaudessa. Hällä on ollut koko aika tosi paha olo ja laatta lentänyt ja ollut tosi väsynyt. Ja samaan aikaan hän on aloittanu tänä syksynä koulun 500km päässä minusta ja hänen aiemmasta kotikunnasta. Koittaa saada jonkun kurssin suoritettua ennen kuin palaa tänne ja katsellaan yhteistä kotia.
Haluisin kysyä teiltä jotka olette raskaana myös tällä hetkellä että millaisia oloja tai mielialoja teillä on?
Olen tosiaan viikot täällä 500km päässä ja yleensä nähdään viikonloppuisin. Tyttökaverini on muutenkin temperamenttinen mutta nyt tuntuu että alkaa olla kiukuttelut jotain ihan uskomatonta.
Mua epäillään pettämisestä että muka täällä muita naisia pyörittelen sillä aikaa kun hän on poissa(vettä heitti myllyyn joku hänen katkera kaveri joka oli nähnyt mun kävelevän ruokatunnilla kauppaan naispuoleisen työkaverini kanssa). Lisäksi en muka tarpeeksi rakasta häntä. Ja harva se päivä tulee viestiä että haluaa erota.. jne jne
Itsellänikin on melkoinen stressi päällä kun on ollut talous huonosti hoidettu ja koitan saada kaikki kuntoon ennen kun juniori helmikuussa syntyy niin tuntuu välillä todella pahalta kun toinen lyttää mut ihan maahan puhelimessa ja pistää sitten luurin kii tai ei vastaa enää mihinkään. Ei silloin oikein tiedä mitä tekisin.
Rakastan häntä ylikaiken(ja niin hänkin sanoo silloin kun ei kiukkua) ja oon niin mielissäni lapsesta... mutta toivoisin että olis jo pian helmikuu että hänen pahat olot loppuisi ja ei olisi sitten enää niin tyly mulle.
Niin onko teille antaa mitään vinkkiä. Onko tällainen kiukku normaalia raskaana ollessa? Tylytättekö tekin miestänne? Ja mitä mä voisin tehdä? Auttaako mikään vai pitääkö vain kestää kaikki paska mitä tulee niskaan? Help me! :)
Ja tsemppiä kaikille odottaville!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Heipsan!
Meillä ollaan nyt viikolla 14 raskaudessa.
Itsellä ainakin mielialat heittää ihan häränpyllyä. Pahoitan mieleni toooodella helposti, ja itku on koko aika herkässä. Loukkaannun siis poikaystävälleni asioista joille ennen olisimme yhdessä nauraneet jne.
Jos en ole saanut mielestäni tarpeeksi huomiota, niin kiukuttelen siitäkin. Sitten taas kun "tulen järkiini", pyytelen kovasti anteeksi.
En haluaisi olla tällänen, ja yritänkin itseäni hillitä mutta kun aina ei vain onnistu.
Mutta ei sunkaan tarvitse ihan kaikkea käyttäytymistä kestää, jos toinen ei osaa missään vaiheessa sua arvostaa. Meillä ainakin on toiminut se, että poikaystävä on tiukasti sanonu kun mulla alkaa jutut mennä vähän yli :D
Ei tästä nyt paljoa varmasti apua ollu, mutta näin meillä.
Ehkä se siitä helpottaa jossain vaiheessa raskautta :) Tsemppiä!
koeta kestää,jos se helpottaisi kun lapsi syntyy,kokeile viedä siipalle vaikka kukkia,tai jotain muuta kivaa josta pitäisi,jos se kiukuttelu loppuisi,eihän se kivlle tunnu jos pottuillaan ja kiukutellaan,ei tästä paljon lohtua ole mutta koeta kestää.sanoihan se pappi meillekkin kärsikää toisianne,,,,,,,
Me ollaan nytten viikolla 12 ja olen kokenut prikulleen saman ku sinäkin, et ole ainoa. Se on hyvä että olet itse kybällä messissä, sitä ei koskaan tiedä miten kauan tyttöystävälläsi kestää tuo vaihe, se saattaa viedä vielä jonkun aikaa anna hänelle aikaa ja älä ota häneen joka päivä yhteyttä vastaa hänelle aina kun hän itse ottaa sinuun yhteyttä. Näin pääset paljon helpommalla eikä sun tarvitse stressata asiaa, se on tärkeetä että itse haluat lasta ja selvästi olet innoissasi asiasta, mutta ota huomioon että tyttöystäväsi kantaa tällä hetkellä toista ihmistä ja muutenkin naisen hormoonit raskauden aikana heittelee toiselta puolelta toiselle. Muista myös että sä et ole tehnyt mitään väärää ja että lapsi on yksi hienoimmista asioista mitä voi saada Jumalalta / Maailmalta. Se on ehkä hieman huono juttu että asutte noin pitkän matkan päässä toisistanne raskauden aikana koska se olisi tosi tärkeetä että voisit olla tukena tyttöystävällesi. Mun neuvo sulle on näin miehenä tai siis miehen alkuna että pysyt vahvana ja iloitset asiasta oli sitten tyttöfrendis mitä mieltä tahansa sen mieliala muuttuu päivittäin, mutta jos sä pysyt päätösessäs ja vahvana tukena tyttöystävälles niin kyllä siitä hyvä tulee.
Ei muuta kun tsemppiä teille
tässä on viel mun sähköposti jos haluat vielä henk koht puhua kanssani
[email protected]
T: Anttijuhani
Alkuraskaudestani : minulla oli viikolle 21 asti kauheaa ahistusta, kiukuttelin ja mikään ei kiinnostanut. En voinut sietää miestäni, en pussailla hänen kanssaan saati nukkua hänen vieressään. Jopa hänen kosketuksensa sai minut siirtymään kauemmas.
Olen todella ylpeä miehestäni, että hän jaksoi kaiken tuon pahan, mitä hänelle aiheutin. Enkä ole sitä pystynyt vielä mitenkään hänelle korvaamaan.
Nyt on rv 37 ja elämä kukoistaa :)))
meillä on tällä hetkellä rv 12 ja nyt alkaa jo helittää kiukuttelu, mutta vieläkään ei olla lähekkäin päästy olemaan. Voisko joku kertoo et voiks se kestää viel kauanki. Oma jaksaminen on nyt saanu puhtia kun tällä hetkellä saan sentään puhua ja nähdä tulevaa äitiä :).
Olin raskaana kuukauden tietämättäni, ihmettelin jatkuvasti miks kokoajan ottaa päähän ja riitelen poikaystäväni kanssa kunnes selvisi että olen raskaana. Alkuraskaudessa (ja välillä vieläkin) mulla oli rajujakin mielialavaihteluita ja tavarat lenteli ym. ja monesti epäilin poikaystäväni rakkautta minua kohtaan ja nyt 36 viikolla ihmettelen silloista käyttäytymistäni.. minulla suurin syy näihin tunteisiin oli varmaan se,että raskaus ei ollut suunniteltu ja olin tosi epävarma miten me selvitään ja haluaako poikaystäväni tätä lasta ja rakastaako hän minua oikeasti vaikken olisi raskaana jne.. luulen että tyttöystäväsikin kokee jonkinlaista epävarmuutta äidiksi tulosta tai suhteestanne kun tuolla tavalla käyttäytyy. Ehkä hän on epävarma juuri tuon välimatkan ja huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. En kumminkaan usko, että hän oikeasti haluaa erota sinusta.. harva nainen haluaa jäädä yksin juuri raskaana..
Taitaa muija käydä itse vieraissa...tollanen syyttely usein lähtee omasta toiminnasta. katseleppa seuranhakupalstoja: etenkin tuolla herkku.net löytyy paljon varattuja hakemassa salaista seuraa :D
Niin no... Voi vaikka pitää paikkansakkin! Kuitenkin joka kahdeksannen lapsen isä ei ole lapsen oikea isä vaan joku muu!!! Tuore tutkimus tulos! Eli jos nainen synnyttää 8 lasta, niin on erittäin suuri todennäköisyys, että joku niistä kahdeksasta ei ole saman isän kuin muut!
"Tutkimustulos" oli isyystestejä myyvän firman mainostekstissä.
Ota huomioon, että "tutkimuksessa" käytettiin otantana ainoastaan niitä, jotka ovat testin tilanneet. Eli testiä tilatessa on ollut jo valmiiksi epäilyyn aihetta. Jos koko Suomen vanhemmuus testattaisiin, voisi määrä olla kokolailla erilainen.
Me ollaan vk. 20 ja parhaimmillaan neljä kertaa olaan saman päivän aikana erottu. Tänään viimeksi. En siihen jaksa enää edes sen kummemmin ottaa kantaa, sanoin vaan takasin, että keksi jotain uutta. Alku raskaus on aina se pahin. Meilläkin on mielentilat niin, että puhelu saattaa alkaa huudolla ja riidalla ja päättyy minuuttia myöhemmin sanoihin rakastan sinua! Väsymys kuuluu myös ns. "taudin kuvaan". Oma tyttöystävä ei mitään muuta teekkään kuin valittaa väsymystä... Ja aina on sinussa jotain vikaa! Sanot rakastavasi häntä, niin sanot sen väärin. Siivoat kotona häntä varten, huonosti siivottu. Pölyä on joka paikassa. Miksi et ollut tehnyt sitä mitä hän ajatteli itsekseen, mutta ei edes ajatellut sanovasta ääneen?? Mutta onneksi on myös poikkeuksia naisissa ja kaikki eivät ole tällaisia! Ja tapauksesta riippuen, yleensä viimeiset 3-8vk menee jo huomattavasti paremmin! Joten eihän meillä miehillä ole kuin 7-8,5kk aikaa kuunnella sitä kiukuttelua! :D Ja naiset kuitenkin joutuvat kestämään sitä itse haluamaansa hellyyttä, jota siis myös annat aina väärään aikaan!, jopa yli 9kk!!! :D Eli älä suotta huolestu, menetä hermojasi tms. Lähde mielummin juoksemaan pitkä lenkki / juomaan pitkä olut tai mitävain muuta mukavaa! Kännykkää ei tietenkään kannata silloin ottaa mukaan, jollei odotus ole loppusuoralla! Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa! Ja tässä tapauksessa odottavan aika on toki pitkä kuin nälkävuosi, mutta se myös palkitaan sitäkin suuremmalla ja paremmalla lahjalla!!! Älä unohda sitä!!!
Meillä rv 27. Oon aina ollu siro nainen ja nyt ku maha on iso niin tunnen ihteni lihavaksi ja epäviehättäväksi mieheni silmissä. Puhunki siitä usein että oonko muuttunu sen silmissä rumaksi tms.. välillä se turhautuu ku kyselen koko ajan samaa mutta vastaa silti joka kerta että oon kaunis sen silmissä. ja rakastaa mua ja tulevaa pikkumiestä. Raivokohtauksia en oo saanu kertaakaan ja en muutenkaan raivoa kyllä koskaan. Mielialavaihteluita kyllä tullu aikasemmin et välillä ihanaa olla raskaana ja välillä vituttaa vaikka rakastanki masuasukkia. Kaikki naiset on tosin erilaisia. Teidän kannattaa jutella rauhassa että onko toisella kaikki ok kerta ei kaikki välttämättä voi johtua raskaudesta. tsemiä sinne!
Siis koskahan te naiset ymmärrätte sen, että raskaana ollessaan nainen ei ole ruma, läski tms...! Raskaana oleva nainen on aina kaunis! Ja kyllä! Se on ärsyttävää kun jakutetaan, että onko lihonnu, tullu rumemmaks tms... Uskokaa hyvät ihmiset mitä teille sanotaan!
Mun mielestä raskaana olevat naiset on kauniita mutta ku se sattuu omalle kohalle niin ei enää napaa naurata ku alkaa repeileen joka suuntaan! Rakastan mahaani mut ollu vaikeuksia siinä ku joutuu hyväksyyn että kiloja tulee ja alkaa paikat turpoon ja muutenki niin pirun vaikia kulkea ku on pallo maha edessä, mutta se on kestettävä koska haluan lapsia. Tässä tilanteessa on ihana kuulla ku toinen sanoo et on kaunis, eikä siinä oo uskomisesta kyse ja se on miesten kestettävä se on vain joka kerta niin ihana kuulla. Naiset on naisia ja miehet miehiä. deal with it.
Paksuna olevat muijat on ällöttäviä.
ei ne itestään pyöristy, katos kloppi peiliin ja kysy siltä asiaan syy..
Eipäs kun vasta vastasaaneena nainen on kauneimmillansa!Hmm,olipa sitten kysymyksessä sisään-tai ulostulo vaiheesta.
Heh, pamahti etusivulle sitten tämä. Taidat jäädä kiinni muijallesi, varmasti lukee suoli24:ta. No mutta asiaan..
Saatko vielä seksiä eukoltasi? Onko muilla seksielämä muuttunut paljon kun nainen on raskaana? Saa naisetkin vastata. Tekeekö vähemmän/enemmän mieli? Jos tuntee itsensä rumaksi/lihavaksi niin tuskin seksikään maistuu.. :/
Kyllä nainen on tosi ruma raskaana. En koskis kepilläkään!!!!!!!
hantuukki on mukavan pullea ja kimmoisa kun lyyli oottaa jälkeläistä nam..
En ole raskaana, mutta hieman kuulostaa sille että olisikohan tuota raskautta pitänyt miettiä pidempään? Oliko yhteinen päätös? 500km päässä tuntuu hieman oudolle, mutta se on joillakin työn vuoksi pakko. Olisi ehkä pitänyt keskustella siitä, mitä tuo välimatka voi aiheuttaa tulevaisuudessa.
Kyllähän raskaus lisää kiukkua, mutta yhtäkkiset pettämissyytökset (jos siis aivan suoraan ovat SYYTÖKSIÄ) ilman että annat sellaisille aihetta yms. raivoaminen, viestii ettei ihminen ole aivan tasapainossa.
Mitä luulet tekeekö tuollainen raivoaminen raskaudellekaan hyvää?
Ehkä sinun tulisi miettiä tulevaisuutta itsesi ja lapsesi kannalta. Lapsen syntymän jälkeen nimittäin on rankempaa, varsinkin jos silloinkin olet toistuvasti 500km päässä ja naisella on noin pahoja ongelmia hillitä itseään.
Kaikki asiat eivät elämässä mene aina niinkuin on suunnittellut. Vaikka olis kuinka hyvät suunnitelmat elämän varalle.
Ja aloittajahan mainitsi että koittaa saada jonkun kurssin suoritettua ja sitte kattovat yhteistä kotia.
Kirjoituksesi kuulostaa hieman lapselliselta.
Sanoisin niin, että mikäli rakastat naista älä torju häntä äläkä hänen "hyökkäyksiään" vaan kuuntele, mitä hänellä on sanottavana.
Itse en raskausaikana kiukutellut vaikka olo ei ollut fyysisesti riemukas ja odotin kaksosia. Jokseenkin surulliselta tuntui huomata, että lasten isä, joka aiemmin oli ollut niin ihastunut raskaana oleviin naisiin ei edelleenkään huomannut minua, toiset raskaana olleet kyllä. Siitäpä se yksinäisyyden aika syveni ja alkoi.
Miehet rakastavat kiukuttelevia, oikukkaita ja dominoivia naisia ja menevät vaikka solmulle heidän vuokseen, joten jos olet sellaisen itsellesi valinnut ja häneen rakastunut niin ole hänelle Mies. Ehkä se tekee lapsesi äidistä Naisen.
Lyhyesti: mielentyyneyttä. Harrasta liikuntaa, meditoi jne. vapaa-aikanasi äläkä hengaile vieraiden naisten kanssa.
Hormonit ja varsinkin naiset hormonit on maailman vahvin aine.
Uskokaa tai älkää muttei nainen itsekkään nauti niistä hormoni raivareista.
Sitä epävarmuutta ja epäluuloa. Kuuluu asiaan. Luonto sekoittaa hormonit ja naisen fysiikan uuteen järjestykseen. Tuloksena ihan uusi elämä.
Kyllä ne siitä asettuu. Luonto on tän kemian ja mekaniikan luonut näin ja siinä kysytään kärsivällisyyttä molemmilta.
Tsemppiä odottaville. Äipälle ja iskälle suosittelen hyvää yleiskuntoa ja sen ylläpitoa, se auttaa asiaa. Rakkautta ja pitkää mieltä.
PÖLLÖ AKKA!
IDIOOTTI JÄTKÄ!
Vai olet SINÄKIN muka edennyt raskaudessasi! Kyllä olet onneton tapaus!
Ihan oikeen, että tyhmä muijas kiukuttelee sulle. Pue hame päälles!
Toivottavasti et enää ole rakastunut, kun muijakaveri tekee lapselle jotakin pahaa ja kirjoittelet seuraavaksi tuonne "Perheväkivalta" palstalle. Vaan kun ei ne kaikki miehetkään näköjään itsesuojeluvaistoa omaa.
Alkoi mennä törkeäksi kirjoittelu täällä. Harmi.
Raskaus vaikuttaa mielialaan yms.. kerron jo monennen kerran kokemuksella, ja samassa vaiheessa ollaan nyt - kun laatta lentää ja hormonit masentaa ei ole helppoa. Mutta tietysti ihminen ei saa käyttäytyä ihan miten vain, läheisille varsinkaan. Ja onhan se niin, että vauva-arki on yksinhuoltajalle aika kova paikka - vauvan joka sitoo kotiin ja aikuista puduttaviinkin rutiineihin.
Usea raskaana oleva nainen kokee sen taakkana, että joutuu yksin kantamaan raskauden - se on aika iso uhraus ja tuosta yksinäisyydestä kärsiminen voi vaikuttaa myös lapsen tulevaisuuteen lopulta. Voinnin kysely joka päivä, viikon ja lapsen koon tms. kehitysvaiheen tietäminen (ja sen kertominen), mieleentulleiden kysymysten selvittäminen, potkujen etsiminen (alkavat tuntua nyt), niskojen hieronta ja sallitun&ravitsevan ruuan kokkaaminen viikonloppuisin, osallistuminen neuvolakäynneille yms.. kaikki sellainen vois auttaa tuohon: näytät sen, että olet nähnyt ja näet myös vähän vaivaa naisesi ja sitä kautta lapsesi hyvinvoinnin eteen jo nyt, vaikka samaa uhrausta ei mies voikkaan tehdä. Mieluiten joka päivä jollakin tapaa. Ei siis luultavimmin riitä, että vain kerrot kerran viikossa lapsen olevan tärkeä sinulle...eikä se, että hoidat taloudellista puolta, se ei ole yhteisvanhemmuutta nykymerkityksessä (ei muuten ole edes oikeudenpäätöksissä sitä).
No voi voi........
Tuohan on ihan normaalia toimintaa, kun tulevalla äidillä hormoonitoiminta heittää "häränpyllyä", ole huoletta, se menee ohi synnytyksessä.......
Vaatiihan se sinulta voimia, mutta niinhän se kaikilla on ollut, enemmän tai vähemmän.........
Terv. neljän ihanan tyttären isä..................
-jotka ovat nykyisin kaikki äitejä..............
Ei ihan normaalia käytöstä, taitaa olla hänellä oma sonni ollu toimessa, mutta jättäny kun sai tietää "toukasta"
vinkkinä vois sanoa, että nosta kissa pöydälle ja kysy suoraan, että haluaako jatkaa kanssasi vai ei.
Jos ei niin kerää kamat ja pyydä paperi siitä että et saa olla vaikuttamassa lapsesi elämään ja nakkaa eukko pihalle jos oma asunto tai sit lähdet itse.
Moni nykymies ei jaksa olla raskaana olevan 'virtaheponsa' nyrkkeilysäkkinä, vaan sujuvasti HERRASMIESMÄISESTI siirtyy siementämään seuraavia neitokaisia, jotta ei jää häpeämään vähäistä lastensä määrää esim. afrikkalaisiin verrattuna.
Tutulta kuulostaa.. ( rv22) :) Yritä jaksaa. Ja kait sieltä on poika tulossa, ku odottava äiti "lyttää" miehensä ja hänen tunteet.. Näin ainaki meillä. Joku viisas mulle sanoki, että poika lapsi saa vaimot/äidit haukkumaan miestään.. :D Tsemppiä, kyllä se helmikuu teillä koittaa. :)
Yritä kestää :) Itse en ole koskaan aiemmin enkä myöhemmin ollut mustasukkainen miehestäni, mutta ensimmäisen raskauden aikana sellaisia tilanteita ja ajatuksia tuli. Tunsin itseni rumaksi, kömpelöksi, lihavaksi ja vaikka mitä. Ja mietin, että missähän mieheni on ollut. No ei ollut mies ollut missään muualla kuin töissä, mutta sellaisia tunteita tuli. En kylläkään kertonut niitä, mutta mietin. Varmaan kysymys on naisen temperamentistakin, näyttääkö olonsa vai ei. Mutta parempi jos saa näyttää.
Naisellasi taitaa olla liikaa paineitakin, koulunkäynti vieraalla paikkakunnalla ja kotikin on vielä hakusessa, naiselle usein on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi raskaudenaikana. Kerro yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmistasi, suunnitelkaa.. Kun naisesi kiukuttelee, kerro kuinka ihana hän on, kerro rakkaudestasi, kehu hänen ulkonäköään ja vatsaansa.
Kyllä se siitä :)
Mutta eihän haukkuun voi vastata kehulla..?
Jos miehesi alkaisi epäillä sinua uskottomuudesta ja raivota oudoista syistä yhtäkkiä, niin kehuisitko vaan hänen ulkonäköään?
eikö tuo ole kuitenkin aika eri asia, kun kiukut johtuu nimenomaan raskauden aiheuttamista muutoksista. Raskaus ja lapsen tulo on ihmisen elämässä aika isoja asioita ja elämä sen myötä muuttuu radikaalisti. Toista pitää yrittää ymmärtää ja tukea vaikeina aikoina eikä hyökätä ja pahentaa muutenkin melkein sietämättömän pahaa oloa. Tukea, vaikka se toinen ei aina ymmärtäisikään tukea sitä toista myös kun elämä pyörii sen mahassa olevan kehittyvän möykyn ympärillä. Onhan se aikamoisen hämmentävä kokemus sellainen.
ja tokihan sen raskaanaolevan kaveri on pannut merkille kun kaverin mies kuljeksii jonkun tuntemattoman naisen seurassa kahdestaan. Välittää raskaana olevasta kaveristaan ja on sitten kertonut siitä näkemästään raskaana olevalle kaverilleen kun ei ole ollut varmuutta että mikä nainen se on ollut. Tuskin on tahallaan halunnut aiheuttaa teidän välille pahaa kitkaa. Kun on kuitenkin niitä imbesillimiehiäkin jotka kykenee pettämään. Vaan aloittajahan ei varmaankaan sellaiseen alennu viisas ja rakastava mies kun on...
moi,
jep! kyllä on. raskaus ajoi minut "hulluksi" joka taas sai mieheni aloittamaan suhteen toiseen naiseen koska luuli etten enää välitä hänestä! koita olla kärsivällinen loppuun asti. se kaikki palkitaan, ja voin kertoa että synnytyksen jälkeen kaikki helpottuu. :) voimia!
Jos itse olisin raskaana (en ikinä ole ollut) niin luultavasti mieliala heittelisi aika pahasti minullakin. Raskaana oleva on varmasti aika epävarma tulevaisuudesta ja lapsen isän tunteista ja siitäkin ehkä mitä tulevaisuudelta tahtoo. Mielessä pyörii luultavasti että muuttuuko kaikki raskauden ja lapsen myötä, olenko tästä lähtien miehelle pelkkä lapsen äiti, kun haluaisin olla se sama vanha rakas kumppani johon niin paljon tunsit himoa silloin joskus? Onko parisuhde tuomittu. Hormoonitoiminta muuttuu aikalailla ja keho pursuaa kaikenmaailman hormooneja joka saa odottajan varmaan aika pois tolaltaan.
Kaipaisi varmaan valtavasti tunnetta että olisit myötätuntoinen ja rakastat ihan kuin ennenkin. Olisi kamalaa jos mies äkkiä ottaisikin etäisyyttä ja "jättäisit omaan rauhaan rauhoittumaan". Se toisi tunteen että suhde on muuttunut etkä välitäkään enää niin. Puhelin kouraan ja soittamaan, varmaan nainen sitä salaa toivoo ja itkee, että voi kun soittaisit yllättäen ja sanoisit kuinka on järjetön ikävä ja kuinka nainen ja tuleva lapsi on tärkeintä mitä on eikä ajatuksiin paljoa muuta mahdu kun odotat innolla tulevaisuutta kun pääsette asumaan yhdessä. Yllättää voisi tosiaan myös vaikka kukkia antamalla ilman että etukäteen osaa odottaa, tai jotain pientä, vaikka vauvalle ostettu hassu juttu. Myös muuten voisi hemmotella ja näin osoittaa välittävänsä, järjestämällä jotain pientä rentoutusta, vaikka kynttilöitä ja hieronta. Paikkoja voi särkeä raskauden aikana aikalailla.
Tuo tuittuilu kuuluu raskauteen naisilla ... tosin tuntuu että nykyään heidän tuittuiluilleen löytyy aina jostain kehontoiminnoista syy.
Milloin menkat ja milloin raskaus ja milloin vaihdevuodet ja milloin mitäkin ...
Heippa vaan,
meillä on raskaus menossa viikolla 20. Kyllä tuo kumppanisi käytös varmasti pitkälti johtuu raskausajan hormoneista.
Itselläni mielialat vaihtelee välillä melko nopeastikin. Ja kyllä sitä itsekin monta kertaa miettii, että mitä ihmettä minä tässä nyt skitsoilen, kun kaikki on anyway hyvin. Olen kertonut myös neuvolassa ja muuallakin ihan avoimesti, että itseäkin alkaa välillä ottamaan päähän, kun on koko ajan sellainen räyhänhenki olotila.
Varmasti tuo välimatkakin ja se, että näette niin harvoin vaikuttaa asiaan jonkin verran. Myönnettäköön, että itselläkin toisinaan tulee vaikka vallan mitä vainoharhaisuuksia mieleen, mutta kun puhuu asioista avoimesti toiselle ja osittain itsekin tiedostaa sen, että on ihan pöhkö, niin kyllä ne asiat siitä selviää.
Olemme keskustelleen asiasta mieheni kanssa, ja luulen, että häntä helpottaa se, että osittain tiedostan itsekin pölhöilyni, mutta kun niille hormoneille ei kertakaikkiaan mahda mitään, tuntuu todellakin aivan siltä kuin joku muu olisi valloittanut ruumiin.
Ja niinhän se on, että niille rakkaille ja läheisille ihmisille tulee räyhättyä eniten, varmastikin siksi, koska heille voi olla oma itsensä. Minun mielialojen vaihteluista on kyllä jokainen läheinen ihminen päässyt jollakin tavalla osalliseksi... Onneksi he ymmärtävät ja onneksi itsekin jälkikäteen tajuaa anteeksi pyytää.
Olen sanonutkin kaikille, että pitää sanoa suoraan jos homma menee liian överiksi.
Mutta valitettavasti en osaa kyllä mitään vinkkejä antaa, koska ne olotilat tulee ja menee ja silloin kun on sellainen olotila päällä, niin ei siinä auta mikään. Se on vaan kestettävä. Mutta onhan se varmasti kumppanillasikin melko hämmentynyt olo, kun kehossa tapahtuu jatkuvasti muutoksia ja mielialat vaihtelee miten sattuu.
Kannattaa keskustella asioista ja etsiä tietoa, ja varmasti neuvolasta saatte hyvää tukea asiaan.
Paljon onnea raskaudesta ja voimia teille molemmille!
Naisellasi elimistö muuttuu/repeää, hormonit myrskyää ja olo on takulla tuskanen. Tulevaisuus..
Sinun tehtäväsi on seurata sivusta, tukea, osallistua ja kestää. Vai kestätkö sitäkään?
vai tahtoisitko vaimosi kokemuksen itsellesi?
raskaana oleva nainen on kuin jakautunut persoona välillä oma itsensä ja välillä ihan kuin joku ääni laittaisi tekemmään asioita joita ei todellakaan tarkoita.
outoa tässä on se että miksi tyttöystäväsi lähti noin kauas kouluun jos on raskaana, ja sitten kehtaa sieltä vielä huuella että et rakasta ynm... tulisi lähemäksi kouluun jotta voisitte olla yhdessä enenmän,ja näkisi että häntä rakastetaan on aika vaikeeta kun 500km on välissä osoittaa rakkautta. että toisaalta on tyttöystäväsi kanssa nyt keskustelun paikka asiasta.
rv33 3 ja vieläkin tulee huudettua. tosin ihan vaan väsymyksestä kun mies ei anna nukkua, tai no ei sitä yöllä paljoa nukuta kun närästää, vauva potkii ja mies haluaa.
OMasta kokemuksesta voin nyt sanoa että kehoni on paisunut aivan muodottomaksi ja en ole koskaan ollut näin iso. enkä halua olla, ehkä sitten seuraavan kerran raskaana. pienet suloiset rintani on paisuneet kokoon dd80 ja ennen oli b70. ah ihanata!
lempiruokia ei voi syödä kun ne on vauvalle vaarallisia tai sitten närästää.
mut kiitos kuuluu silti miehelleni joka ymmärtää ja tekee oloni mukavaksi :)