Pitäisikö lapsiperheiden avioerot kieltää lailla?

minäkin tein sinun mielestäsi aikoinaan väärin kun erosin. Lapset olivat silloin alle kouluikäisiä ja nyt he ovat aikuisia.
Itse en kyllä ole katunut kertaakaan!

Meillä ei ollut alkon kanssa ongelmia, eikä perheväkivaltaa.
Silti minun oli pakko miettiä, että koitanko antaa lapsille kohtuunormaalin elämän vai peliriippuvaisen varjossa olevan.
Peliriippuvuudesta ei ollut mitään tietoa silloin kun menimme naimisiin. Muutaman vuoden riippuvuuden jälkeen siihen kului perheen kaikki rahat. Välillä ei ollut rahaa tilipäivänä ruokaan kun lasten isä oli ehtinyt ennen minua pankkiin&kauppaan.
Onneksi sain taloudellista apua vanhemmiltani, mutten voinut rahoittaa toisen pelaamista kovin kauaa vanhempieni rahoilla.
Tiedän, että tein oikean ratkaisun lastenkin kannalta. Uskoisin, että lapsetkin olisivat kohta pitäneet pelaamista normaalina.

Meillä ei onneksi riidelty lasten kautta. Rahasta kaikkein vähiten, koska sitä ei isällä koskaan ollut. Ei edes lasten synttäri- eikä joululahjoihin.
Saa nähdä, että koska "Tämä kaikki ***** realisoituu sitten, kun lapset tulevat isommiksi." Nyt nämä lapset ovat yli 20-vuotiaita ja itsekin ovat sitä mieltä, että tein aikoinaan oikean päätöksen eroamalla heidän isästään.

itse olen sitä mieltä, että kaikki avioerot pitäisi kieltää lailla!
Jos on Jumalan ja muiden läsnäolijoiden edessä puolisolleen luvannut rakastaa häntä myötä- että vastoinkäymisissä kunnes kuolema heidät erottaa, niin kyllä minun mielestäni lupaus täytyy pitää!

Tietysti ymmärrän, että välillä tulee alamäkiä, joskus hyvin jyrkkiäkin, mutta jos naimisiin on menty niin kyllä silloin sen toisen kanssa ollaan koko loppuelämä yhdessä, oli naimisissa sitten ihan minkätyyppisen ihmisen kanssa tahansa.

Avioerojen määrät johtuvat ihmisten itseskeisyydestä, minä, minulle, nyt kaikki ja heti.

Ongelma on tiedostettua, sekä siihen ollaan puututtu viranomaistahoilla. Myös lastensuojelun parissa työskenteleviä on alettu kouluttamaan.

Lue Etelä-Karjalan kesäytliopiston koulutusohjelma.

Lapsi koston välineenä avioerossa.

http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=19067&NakymaID=391
---

EI MISSÄÄN NIMESSÄ!

Jos vanhemmilla ei homma pelaa, niin sen kyllä lapset aistivat vaikka kuinka yrittävät kynsin hampain elää lasten takia kimpassa. Ikävän yleinen asia tämä kulissiavioliitto lasten ja muiden ihmisten mieliksi, kun ei voida muille tunnustaa epäonnistumista. Jos vierailee em. erheessä, niin sen tunnelman kyllä aistii viimeistään siinä vaiheessa kun talon emäntä alkaa katselemaan sillä silmällä -oikeesti.

Itse olen sitä mieltä, että lastenteolle pitäisi määrittää kriteerit ja laittaa se homma luvalliseksi. Kriteerit voisivat olla sellaiset, että vähintään viisi vuotta yhdessä asumista, ikäraja: naiset 28v ja miehet 30v jne.

Liian hätäiseen moni alkaa kotisleikkeihin näiden naisten hormonien ja laumakäyttäytymisen takia ja sitten harmittaa. MIehet alkavat lykkimään akat paksuksi, jotta varmistavat itselleen sen naisen -vaikka kyllähän se lähtee usein meneen kun saa lapsen pyöräytettyä.

MINÄ SANON TEILLE ONNETTOMASSA SUHTEESSA LASTEN TAKIA ELÄVILLE: EROTKAA!

Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan elämää perheväkivallan keskellä. Ole siitä ikuisesti kiitollinen.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että vanhempirn tulisi olla velvollisia tarjoamaan lapsilleen turvallinen elämä. Joskus turvallisen elämän tarjoaminen lapsilleen tarkoittaa, että väkivaltaisesta puolisosta on erottava.
Koko lapsuuteni hartain toive oli, että äiti ottaisi eron väkivaltaisesta isästä ja jokapäiväinen helvetissä eläminen loppuisi. Ikävä kyllä näin ei käynyt.

Iso osa lapsista syntyy nykyään avioliittojen ulkopuolelle (=avoliittoon). Harva kai enää menisi ollenkaan naimisiin jos erot kiellettäisiin avioliitossa kun avoliitossakin voi ihan hyvin tehdä lapsia.

Ei se väkivalta tarvitse aina olla syy eroon tai juoppous. Ihan oman ja toisen sekä lasten hyvinvoinnin takia kannataa erota. Jos suhteesta ei saa tyydytystä muuta kuin sen kotisleikin, niin se on sama erota tai mennä latoon ja hypätä jojoon.
En ymmärrä miksi kulisseja pidetään väkisin pystyssä ja eletään yhdessä parisuhteessa pettäen, koska ei kehdata vaikkapa isovanhemmille kertoa että ero tulee. Petturuus kun paljastuu, niin sitten se viimeistään homma menee vituiksi. kannattaa siis erota ajoissa!
Hommahan pelaa niin, että nainen haluaa lapsen -se on hormoneiden ja laumakäytöksen aiheuttamaa. Ja tottahan toki nainen hakee sosiaalisessa paineessa hormoneidensa kanssa siittäjää, ei mitään alfaurosta, jollaisen hän oikeasti haluaisi. Noh, sen nössön hän löytää helpolla helposta suomalaisesta äijjstä ja lapsikin sadaan yleensä alulle lääkkeillä tai ilman ja synnytettyäkin, mutta siihenpä se mielenkiinto parisuhteeseen loppuukin.

Kysymys kuuluu: Kannataako pascassa suhteessa elää lapsien ja sukulaisten mielipoteiden takia ja pilata elämänsä, kun se homma ei siitä kummene useinkaan jos mielenkiinto toiseen (yleensä naisen mielenkiinto mieheen) loppuu?

Ei tämä maailma pyöri lasten ympärilä eikä heidän ehdoillaan.
Ei lapsiperheet ole sen kummemmassa asemassa kuin muutkaan -jos ette sattuneet tietämään?

Itsemurhatilastot nousis kattoon... itse en voisi elää nuoruudenhairahdukseni kanssa ikinä! Tuosta suhteesta on tuloksena ihana lapsi, mutta vieläkin ihmetyttää mikä ihme minuun iski... taisin olla vähän tyhmä nuoruudessani.

Turvallisesta ja oikeasta perhe-elämästä ollaan kaukana siinä kohtaa kun ongelmat ovat pinnassa.

Mutta minä ehdotan että lapsiperheille, joiden vanhemmat eroavat tulisi pakolliset käynnit terapeutilla, jossa 1) selvitetään eron syyt 2) autetaan vanhemmat niiden yli 3) sovitaan lasten asioista 4) autetaan lapsia 5) jälkihoito n. vuoden päästä (sillä vasta eronneena ei tiedä mikä on lapsille parasta)

Avierroihin tulisi kannustaa, niin vältyttäisiin onnettomilta elämiltä.

Linkittelijä-sekopää on ainakin avioeronsa ansainnut. Toivottavasti ex pitää lapset moisesta friikistä loitolla., tuollaiset pakkomielteiset miehet ei osaa olla normaalisssa vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa.

Ihmisiä tulisi kannustaa lapsentekoon ja perheleikin vaaroista tulisi valistaa ennen niiden tapahtumista.

Radiossa oli tänään juttua tästä asiasta ja kyllä siitä saattoi todeta, että ihminen on paljon onnellisempi kun eroaa. Sellaiset suhteet joissa ollaan mykkiä ja yhdessä lasten takia ovat sairaita.
-Ajatelkaa mitä lapsestakin tulee, kun se näkee sen, että hän on se mikä aiheuttaa sen että ne kaksi mykkää on yhdessä väkisin hänen takiaan; -tuntuuko kivalle muksusta?

Erotkaa oikeesti jos ei suhde tyydytä. Se on ihan sama mitä sukulaiset ja naapurit sanovat rohkeudestanne, mutta elämä on liian lyhyt vietettäväksi huonossa seurassa!

herttinen...
ooks iha täysil?

et lapsi kärsii...on su mielest kivemmin tehty ku ero ja laps alkaa nauttiin elämäst?...tsiisus mikä mäntti!!

Puoliso voi ajanmyötä muuttua, sairastua vakavaan alkoholismiin ja mielenterveysongelmiin. Väkivaltainen hullu juoppo ei sovi lapsen isäksi eikä äidiksi. Lapsen etu on solloin ensisijalla. Eri asia ovat ns. "pikkujuttujen" takia eroavat, jos ei ole mitään vaaraa lapsille niin pitäisi yrittää.

Ja se ei ole hyvä syy jos ap-tä kyllästyttää, vaan miten asia vaikuttaa lapsiin.

Lasta ei saa koskaan käyttää pelinappulana, vaan pyrkiä sopuun jos ei muuten niin lastenvalvojen kanssa neuvottelemalla. Lasta ei koskaan saa sotkea riitoihin mukaan, se on lapsen etu. Kaikki haitta ja riita mitä järjestää kostautuu omalle lapselle myös exän haukkuminen. Lapsen niskaan ei saa kaataa omaa pahaa oloaan.

Vai pitäisi kieltää avioerot. Et taida olla paljoa elämää nähnyt, kun tuollaista aattelet. Miten kukaan voi tarjota lapselle rakkautta, turvaa ja onnea, jos ei ole varma niistä asioista itsekään. Lapset on viisaita, ne vaistoaa kyllä jos asiat ei ole hyvin ja kun ne ei ole niin se ei ole lapsen edun mukaista!

Pitää muistaa, että jos vanhempien välit ovat niin huonot, että niitä ei saa korjattua, niin on täysin mahdotonta väkisin olla yhdessä, vaikka olisi lapsiakin.
Tällaisessa tapauksessa ero voi olla vain parempi ratkaisu lapsienkin kannalta.

Kyllä se lapsi kärsii enemmän siitä jos vanhempien välit huonot mutta väkisin pysytään yhdessä kuin siitä että vanhemmat eroavat.

Ei, vaan niin, että jos vanhemmat alkavat riitelemään huoltajuudesta niin lapset otetaan heti huostaan ja palautetaan vasta kun ovat pääsevät sopuun huoltajuudesta.

Juu, ihan samaa mieltä! Kyllä lasten on paljon parempi elää kodissa, jossa toinen vanhemmista on alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Siitä saa hyvän ja totuudenmukaisen pohjan elämälle! Toista se olisi, jos joutuisi yhden - vaikkakin tasapainoisen - vanhemman kanssa elämään rauhallista ja sopuisaa elämää!

Haloo, sinä kyllästynyt! Otahan ne mustavalkolasit jo pois nenältäsi ja yritä tajuta, että ihmiset ajautuvat ratkaisuihinsa eri syistä!

Itse näin paljon mielummin vanhempieni eroavan kuin että olisin kuunnellut loppuajan sitä jatkuvaa tappelua.

On se niin kiva kun joutuu vaan lukemaan avioeroista. Lopeta sitten lukeminen tai älä ainakaan ala täällä viestiketjua siitä!

Ei missään nimessä.
Työ loppuu tekijöiltä.
Ensin ihmiset työllistää lääketeollisuuden, sukupuolitautiklinikat, lääkärit jne... jaatessaan persettään ympäriinsä "etsiessään sitä oikeaa".
Sitten mennään himoissaan naimisiin jonkun kanssa tutustumatta kunnolla.
Ero se vasta työllistääkin: lakitoimistot, sosiaaliala, psykologit ....................jne...jne...

Minä olen yhteiskuntaa täysin hyödyttämätön olento yksineläjänä.
Laulun sanoin: Mä olen mies (nainen)jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Ukon tai Akan vaihtaminen on aivan turhaa ja tulle kaliksi yhdeskunalle “ kun on ristin ottanut niin ristin kantakoon “ ainakin ennen avioliitoa tulli vaihdeltua niin toinen kaivoi nenäänsä ja toinen persettään huomasi vaihto ei kanatta jos ei sitten ole tosi rikas .

pahalla sano mutta onkohan ap itse ollut naimisissa tai yksikään joka vastustaa avioeroa?? no joko sitten kestätte omissa liitoissanne juuri nuo: väkivallan, peli-ongelmat, jos toinen sairastuu esim skitsofreniaan, tms.. se on niin perhanan helppo toisia arvostella ja sanoa perään että en minä vaan.. kyllä tekin vaan uskokaa pois tai sitten jos onnistuu löytämään ihmisen jonka kanssa on loppuelämänsä se on hienoa ja kunnioitettavaa..:)

mutta se on kyllä totta että nykyään erotaan turhan helposti vaikka asiat selviäis puhumalla ja vähän suunnittelemalla että mitä nyt ja miten nyt.. (eli jos yllä mainittuja muita pahoja ongelmia ei ole).

Ootko hullu??? Niin että lapselle on parempi esim elää jossain narkkari tai väkivaltaperheessä ja kuunnella ja katsella sitä vierestä tai että toinen vanhempi hakkaa toista ja sitä lasta? Katsoppas kun ihmiset voi muuttuá ja toisesta puoliskosta tulla tällainenkin.
Kyllä ihmejuttuja sinäkin kannatat täytyy sanoa!

Joo, entäs me jotka koko lapsuutemme toivoimme, että toinen vanhempi olisi lähtenyt ja ottanut mukaan, jotta kaikki se paska olisi loppunut ja olisi edes joskus mahdollisuus nukkua turvassa ja rauhassa!!!!

Itsekin avioeroperheestä, sittemmin uusioperheen keskimmäisenä lapsena, voin kertoa, että ero on joissakin tilanteissa ainoa oikea ratkaisu. Olen kiittänyt äitiäni useaan otteeseen siitä, että hän aikoinaan otti isästäni eron. Lapsena se tietysti tuntui kurjalta, mutta vanhemmiten opin millainen isäni todella on, enkä halua edes ajatella millainen nykyinen elämäni tai tulevaisuuteni olisi, mikäli äitini olisi jäänyt huonoon liittoon.

Olennaista erotilanteessa kuitenkin on se, että aviopari muistaa ensisijaisesti vastuunsa vanhempana eli lapsen etu tulee kaikissa asioissa ensin. On helppo sortua pikkumaiseen riitelyyn ja koittaa manipuloida toista lapsen kautta, mutta sitä ei missään nimessä tulisi tehdä. Terve ero ei vahingoita lasta, mutta vanhempien kostonhimoinen ja edesvastuuton käytös kyllä.

Kielletään myös vihreät Sprite limsapullot, sillä ne hämäävät ostajaa luulemaan limsaa vihreäksi. Tätä epäkohtaa ei maassamme juuri huomioida!

Täysin käsittämätöntä!

Ja taas kerran puhuu ihminen joka ei tiedä asioista mitään. Omat vanhempani olivat onnellisia yhdessä kun tekivät lapsia mutta jotain tapahtui isä oli paljo pois kotoa ja kun hän tuli kotiin hän ei muuta kun huusi ,mesosi ja joi mikään ei ollut hyvin meillä lapsilla oli hätä pelkäsimme isää äiti yritti kaikkensa pelkäsimme äidin puolesta ihaninta oli kun isä häipyi kun äiti viimmeinkin sai itsestään sen verran irti että tajus hakea eroa olimme onnellisia mutta mitä isä alkoi vaatimaan meitä lapsia haukkui äitiä levitteli perättömiä juttuja onneksi olin tuolloin sen verran vanha että minua kuunneltiin ja löytyi ulkopuolinen todistajakin ettei meidän tarvinnut mennä isän luo olin onnellinen ja nyt kun katsoo monta avioliittoa on sama heti kun mennään naimisiin ja saadaan lapsi miehet muuttuu eivät enää huolehdi kodista ja lapsista tuollahan ne vonkaa seuranhakupalstoilla nuorempaa naista ja vielä viitsivät laittaa Rehellinen ei vapaa jos ei ole vapaa ei voi myöskään olla rehellinen Kyllä vielä on kunnollisiakin miehiä mut jotenkin enemmistö alkaa olemaan näitä renttuja Mutta ERO ON LASTEN KANNALTA PALJON PAREMPI KUN ETTÄ VANHEMMAT JATKAVAT YHDESSÄ jos luottamus,usko ja välittäminen häviää niin miks piruvie pitäis lasten kärsimystä pitkittää ei muuta kun EROTKAA

Avioerot ovat ihan hyvä juttu, koska avioliitot eivät aina ole. Viisaat aikuiset ihmiset osaavat riidellä - oikein - eikä erimielisyyksiä silloin lastata lasten harteille eikä heidän mielenpuoltaan painamaan. Jos lapsi kärsii erosta, niin vanhemmat eivät ole aikuisia eivätkä hoida juttujaan aikuismaisesti.

Ts. kaikille liitoille pitäisi asettaa jotkut kriteerit, vaatimustaso henkisestä kypsyydestä ja kapasiteetista. - Toisaalta sekin on totta, että vaikeudet kasvattavat, joten kun liitto on sieltä ja syvältä, niin ainakin ehkä toisen ajatusmaailma lähtee uusille urille.

Ei ketään voi pakottaa olemaan väkisin naimissa edes lasten takia.

Eiks kaikki sano et lapset kyllä sopeutuu??? Eikäs ne nyt sopeudukkaan???

Lapset kiertää asunnnosta toiseen, ihmettelee kuka on kukin... törmää siskoon tai velipuoleen edes tietämättä.. heitä on suomi pullollaan.

Kyllä lapsi sopeutuu, viis siitä kunhan aikuisten onni on olemassa.

Kuka oikeesti välittää lapsesta??? Se joka välittää saa haukut niskaan, ainakin täällä.

pitkääkö niitä sitten lukea? maailmassa pahempiakin asioita kun joku eroaminen. "kyllästynyt lukemaan turhaa molinaa"

Anteeksi nyt vaan ketjun alottaja, mutta minusta avioeroa EI pidä kieltää lailla. Vanhempani erosivat kun oli n.7 vuotias, luojan kiitos. En olisi jaksanut sitä riitelemistä ja vanhempien välistä henkistä väkivaltaa enää hetkeäkään.

Kyllä niin on että henkistä kärsimystä siitä tuli jokaiselle perheen jäsenelle. Ei varsinaisesta erosta, vaan lähinnä riitelystä ja läheisyyden puuttesta, jota me lapset emme saaneet, kun äidin ja isän voimavarat menivät konflikteissä. Minusta itsekkäämpää olisi ollut pysyä yhdessä ja pitää jatkuvia kulisseja, jotka uuvuttivat kaikkia kuin erota. Itsekästä on tehdä sellaista mikä rasittaa muita, ei se, että yrittää eheyttää jotakin joka joskus oli.

herranjumala, kai se lapselle (ainakin joissain tilanteissa) on kamalampaa nähdä jos vanhemmat tappelee, se hohkaa pahaa-oloa koko perheeseen. Ero on siinä vaiheessa kyllä ihan suotavaa kun perhe elämä ei ole enää niin idyllistä. kun ei toimi enää, sitten ei toimi. Kyllä lasta voi rakastaa erovanhemmatkin täysin samalla tavalla, ja lapsen elämä yhtä tasapainoista kuin että vanhemmat saman katon alla asuisivat.

Minäpä kerron sinulle elämän tosiasioita, niin ehkäpä voisit ajatella asiaa hieman tarkemmin.

Tästä on aikaa monia vuosikymmeniä. Isäni oli alkoholisti ja todennäköisesti myös psykopaatti/narsisti. Hän halusi hallita ja sai hyvin usein ryyppykaverinsa ja sosiaalilautakuunan uskomaan häneen. Äitini teki töitä kellon ympäriinsä. Elätti karjakon ja tehdastyöläisen palkalla sekä meidät joka vuosilukua olevat (5 kpl) lapset, että isäni. Isäni rälläsi paikallisissa kuppiloissa ja hiljeni usein paikallisen poliisin hoteissa tapellessaan kylillä. Aamulla putkasta pois päästessään se tuli ja hakkasi äitin. Meille lapsille se ei koskaan osoittanut mitään ruummiillista väkivaltaa. Henkinen väkivalta ja jatkuva pelko olivat kuitenkin paljon pahempia uhkia.

Äiti keräsi usein meidät lapset yöllä maitokärryihin ja läksi pakoon. Me nukuttiin monesti yömme lehmien syöttöpöydillä ja heinäsuovissa.

Jos joku mulle tulee kasvotusten sanomaan, että avioliitto on pyhä ja siitä ei erota, voin antaa sille turpaan. Äiti erosi isästäni ja äiti kärsi monta vuotta isäni vainosta ja uhkailusta. Kirveen kanssa isäni tuli hajottamaan ulko-oven ja äitini sai pataan oikein kunnolla.

Äitini löysi sitten myöhemmin aivan uskomattoman upean aviopuolison, joidenka rakkaus (molemmin puolin) kesti molemman kuolemaan asti.

Kyllä suurin syy avioeroihin on se, että naiset jakavat persettään pitkin kaupunkia ja eihän miehet siitä tykkää. Jos naiset lopettaisivat turhanpäiväisen perseen jakamisen ni ei tartteis erota.

Hauska lukea noita katkeroituneiden yksinhuoltaijien kommentteja täällä. Hyvin paistaa kirjoituksista huono omatunto. Ja onhan se hyvä että tunnette huonoa omaatuntoa edes siitä.

Tämähän on kansantaloudellisestikkin aika katastroofi koko juttu. Yksin huoltajat valittavat köyhyyttään. Yksinhuoltajat voisivat laittaa aina pienen hinnan panolle niin saisivat sitten vähän rahaa lapsien ruokaan.

Sitten pitäisi kai kieltää vanhempia kuolemastakin rangaistuksen uhalla, niinkauan kuin heillä on alaikäisiä lapsia...

Valitettavasti emme elä paratiisissa. Reaalimaailmassa kaikenlaista voi sattua.

Pikemminkin pitäisi ihmisten harkita naimisiin menoa pitempään, eikä suinpäin rynnätä avioon ja lapsentekoon (tai ensin lapsentekoon ja sitten avioon).

TASA-ARVOLAKIALOITE LASTEN OIKEUKSIEN TOTEUTUMISEKSI

Laki tulisi olla yhtenäinen tasa-arvon nimissä joka poistaisi äidiltä ja isältä mielivaltaoikeuden. Lapsi tulisi olla tässä mallissa vuoroviikoin toisella vanhemmalla viikon tai kaksi. Tämä vuoroviikkotapaaminen pitäisi olla mahdollista koska ruotsissa näin on ollut pitkään mutta suomeen tätä ei haluta. Jotkut vanhemmat tekevät vuoroviikkotapaamiset itse sovussa. Kaikki vanhemmat eivät tähän kykene. Yksi oikeuden päätös ja hyvin merkittävät yhteiskunnalliset vaikutukset.

Viranomaiset esim. lastensuojelu tekevät osaltaan kiusaa suosimalla äitejä mutta perusteluja ei ole vielä kuultu että miksi näin tehdään.

Lastensuojeluviranomaisten kouluttaja kertoi että heidän koulussa oppitunneilla ei tätä mielivaltaa opeteta. Se mielivaltaa istutetaan virastossa. Kouluttaja piti viranomaisten toimintaa asiattomana toimintana suosia äitiä.

Olisi hyvä jos oikeus vahvistaisi tekisivät ne lainvoimaiset vuoroviikkopäätökset johon äiti ja isä eivät yhdessä kykene. Vanhempien tulisi noudattaa vuoroviikkosopimusta ehdottomasti. Nyt kun sellaista ei ole niin lapsia käytetään pelinappuloina joka ajaa ihmisiä tuhoon.

Nyt äidit kiristävät isejä yhdellä jos toisella asialla kuten raha, lapsi, tapaamiset, isän kieltäminen jne..

Tästä yhteiskunta säästäisi satoja miljoonia. Lisäksi mielipaha ja kaikki lapsen kiusaaminen ja muu poistuisi. Kun yhteiskunta voi paremmin, työmotivaatiokin paranee huomattavasti.

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ - TERVEISET

TEHKÄÄ PIAN JOTAIN TÄMÄN ASIAN KANSSA. LAPSET KÄRSIVÄT, ITKEVÄT JA PYYTÄVÄT APUA NYT TÄMÄN HULLUN MIELIVALLAN KESKELLÄ !!!.

TEIDÄN JOS KENEN PITÄISI TÄMÄ ASIA YMMÄRTÄÄ.

KIITOS

parempi ehkä lasten elää riidan ja vihan keskellä??? Itse olen harmitellut, etten ollut riittävän vahva eoamaan jo paljon aiemmin. Olisi ollut lapsille paljon enemmän annettavaa, ku mitä nyt saivat. Jatkuva huuto, katkeruus, viha, nälvintä ym oli arkea. Mut onneks ei ollu väkivaltaa.

Ei helvetti :D

Siinä vasta olisikin ratkaisu, estetään lapsiperheiden avioerot...

Ongelma on siinä, että vanhemmat EIVÄT TAJUA EROTA suhteen mentyä umpikujaan. Eivät lapset siitä erosta traumatisoidu niin paljon kuin siitä hirveästä ja pelottavasta riitelystä.

Otsikon tulisi olla: ESTETÄÄN RIITELEVIEN VANHEMPIEN YHDESSÄOLO.

Kiitän ja kuittaan.

Olen 28 v nainen,oman kaveripiirini meininkiä olen kauhulla seurannut...nainen tapaa miehen,2kk päästä kihloihin,muutetaan yhteen ja puolen vuoden tienoilla ollaan jo paksuna,ja eikun äkkiä naimisiin.En tosiaan ihmettele erojen määrä tllä systeemillä.Miksi ei voi rauhassa tutustua kumppaniinsa ja katsoa onko kestävää sorttia?? Itse olen 28v ja seurustellut 8 vuotta,meillä ei ole edelleenkään pakonomaista kiirettä kihloihin,naimisiin saati lasta hankkimaan vaan sen takia että kun muutkin tekee niin.
Turhaa sössötystä puolustella eroaan peliriippuvuuksilla,alkolla jne jne..jos olisi tarpeeksi tutustunut kyseiseen isäehdokkaaseen niin oltaisiin näiltäkin vältytty.KENESTÄKÄÄN ei YHTÄKKIÄ tule em.ongelmaisia,ihan turhaa selittelyä.
Ja eikös naimisiin menessä luvata: niin vasta-kuin myötämäessäkin??????Nykynaiset ottavat ritolat samantien jos hiukankin ongelmaa heidän pullamössö elämiinsä ilmestyy!!Ja nämä samat tekevät liukuhihnalta mahd.nopealla aikataululla lapsia....samalla työpaikkojen taukotiloissa manataan omia äijiä maanrakoon...jos he niin ällöttäviä ja vastenmielisiä,MIKSI ihmeessä niitä lapsia sitten halutaan heidän kanssaan?
Lapsista on tullut nykyajan lemmikkejä,hankitaan kun vähän tekee mieli,muttei ajatella pätkääkään lapsen etua tai sitä minkälainen vastuu seuraa moniksi vuosiksi eteenpäin. Se on tätä minäminäminäminä-meininkiä.

Riitaisa avioliitto se vasta lapsille onkin pahasta, kun joutuvat kuuntelemaan jatkuvaa riitelyä. Jos vielä mies pahoinpitelee lasten äitiä lasten nähden jää
lapsille aivan varmasti suuret traumat sellasesta, kun avuttomina katselevat
miten äitiä hakataan niin,että veri roiskuu !!
En ole samaa mieltä siitä,että avioerot pitää kieltää . PIkemminkin aivoliitot pitäs kieltää, kun avioerot tulevat kalliiksi ja aiheuttavat paljon ongelmia.
Moni lapsi on myös menettänyt henkensä huoltajuusriitojen seurauksena, kun isä on seonnut ja tappanut ensin lapset ja sitten itsensä ...ja joskus menee myös lasten äiti. Parasta erota heti, jos riitely on jatkuvaa....

Mielummin niin että lasten huomioon ottaminen eroprosessissa turvattava lailla.

Itse olen joutunut kauheaan pyöritykseen lapsena, ensin kaikki halusi, oikein väkivalloinkin tapeltiin, ja kun lopulta kiistat vanhempien kesken oli ohi niin lapset yhtäkkiä menettivät kaiken käyttötarkoituksensa.

Ei eroille mitään sinänsä voi, ennalta ehkäisy voisi toimia, että naimisiin mennessä on tehtävä tiettyjä parisuhdetestejä joilla selvitetään yhteistä elämää, esimerkiksi.

Olen suhteellisen samaa mieltä aloittajan kanssa. Tai pikemminkin ihmisten tulisi harkita nykyistä enemmän, kenen kanssa menee naimisiin ja perustaa perheen. Nytkin on julkisuudessa pari nimeltämainitsematonta "onnellista" avioparia, joiden tulevaisuudesta tuskin kenelläkään on epäselvyyttä. Ärsyttää, kun avioliittoa, ym. vastaavia asioita ei nykypäivänä tunnuta kunnioitettavan yhtään.

No onpahan hyvä, että lapset on tullu tehtyä ilman papin aamenta ja eletään synnissä. eipä tuu avioeroa jos joskus satutaan lusikat laittamaan jakoon :D

Jaetaan elämän ilot ja surut, yhdessä kuljetaan ylä ja alamäet. Ai niin eihän niitä huonoja aikoja tartte elää toisen kanssa. Ei muuta kuin eroon ongelmasta helpoimmalla tavalla.

Ootko helvetti ihan tyhmä?!?!! Ite sain kuunnella ala-asteikäisenä yli 2vuotta kun mun vanhemmat riiteli, huus ja tappeli joka ikinen ilta, ja 11-vuotiaana lopulta kysyin äidiltäni miks se ei eroa. Mun äiti oli aina ajatellut että pitää vielä yrittää, ei saa antaa niin helposti periksi, ja vasta kun oma 11-vuotias lapsi tulei kysymään et miksetsä eroa se heräs ja lamppu sytty päässä. Vielä kymmenen vuoden päästäkin oon tosi ilonen siitä et mun vanhemmat on eronnu, elämä muuttu niin paljon rauhallisemmaks, tasapainosemmaks ja paremmaks. Oisin hullu jos ne ois pysyny naimisissa, sitä kun eivät käytännössä kuitenkaan olleet, nukkuki eri huoneissa. Ja sit pitäs muka pitää ulkopuolisille sellasta kulissia yllä et kaikki on hyvin? Opettaa lapset sellaseen? Ei todella. Olihan mulle pienenä eka järkytys kun ekan kerran mieleen juolahti et ne saattaa erota, et ei ne saa, muitten vanhemmat kyllä eroaa mut ei mun, mut sit ku se huuto vaan jatku taukoomatta monta kuukautta mun mieli rupes muuttuu ja aloin aattelee et hei, se voiskin olla ihan hyvä vaihtoehto.

AVIOERO PITÄSI KIELTÄÄ LAILLA

Omat vanhempani erosivat, kun oli 10 vuotta. Se on yksi elämäni onnellisimpia päiviä. Olisin toivonut, että olisivat eronneet jo aikaisemmin. Oli tosi rankkaa seurata äitiä ja isää, jotka eivät koskaan puhuneet toisilleen, jäätävä tunnelma 10 vuotta. Siitä varmaan osittain johtuu, että minun on tosi vaikeaa ollut solmia pitkäaikaisia suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Parempi, että lapsella on kaksi onnellista kotia, kuin yksi helvetti.
Kyllä lapset vaistoavat, jos vanhemmilla ei mene hyvin.
Mielestäni ihmiset tekevät nykyään liian "herkästi" lapsia, pitäisi harkita paljon kauemmin myös sitä onko itse hyvä vanhempi.

Nimenomaan! Lapsien hankintaan tulisi kanssa "ajaa ajokortti". Eli vasta sitten lupa, kun "liitto" on niin hyväksi koeteltu ja todettu, että se tod.näk. kestää. Mutta eipä taitaisi tämäkään mikää tae olla, sillä nykypäivän pässit ajattelevat vaan omaa napaansa ja omaa hyväänsä. Mainokset ja kaikki tuputtavat ajatusta "ole vain itsekäs, olet ansainnut sen"..

Höpö höpöjä taas täällä, eiköhän ne lapset kärsi kaikkeista vähiten jos vanhemmat vaan eroavat jos eivät yhdessä halua olla. Se on eri asia että miten sen eroamisen haluaa hoitaa, fiksut aikuiset vanhemmat ymmärtävät kyllä että lapsia ei kuulu käyttää pelinappuloina ja lapset eivät ole syynä siihen että eivät toisiaan enää rakasta. Huomioi sana fiksu!

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jos niitä tulee niin ajattelen asiaa näin että jos ero tulee (ei välttämättä tarvitse olla avioliitossa jos niitä lapsia on..) niin lapset jäävät minulle ja heidän isänsä saa heitä tavata niin paljon kuin haluaa, miksi sitä kukaan haluaisi ottaa isää lapsiltaan pois. ja mitä tulee rahaan, niin kylmä fakta yksinhuoltaja äitinä maksat kaiken ja saat sen elatusavun sitten siltä isältä. Lasta ei kannata varmaan sitten hankkia jos siihen ei ole varaa.. Ja avioliiton alussa voi tehdä kaikille tutun avioehdon, ei tartte riidellä sitten ei.. Äitini oli yksinhuoltaja, kiitos äidille siitä =)

Kuka tommossii päästää suustaan? Siinäkö sitten toteutuisi lasten etu. Kukkua. Jos jotain lailla pitäis kieltää niin alle kolmekymppisten avioliitot.

Ei vaan lasten tekemiseen pitäisi hankkia lupa, jota edeltäisivät ainakin psykologiset testit. Onneksi omat vanhempani erosivat (sitten vihdoin ja viimein, olisivat saaneet tehdä sen jo paaaljon aikaisemmin)!!!!

Oletko koskaan miettinyt mitä henkisiävammoja lapset saa kun perheessä on alkoholiongelma ja perheväkivaltaa? Tämä ongelma ei todellakaan ollut silloin kun lapsiamme päätettiin tehdä. Puhu vasta kun jotain asioista olet itse kokenut

Joo, siis toki ehkä se maailman paras vaihtoehto tällainen laki. Kun eihän se ihana hyväksi todettu puoliso voi missään tapauksessa vuosien päästä muuttua (alkoholi, huumeet, väkivalta...noin niinkuin pari mainitakseni). Entäs esimerkiksi jatkuva pettäminen?

Eli puolison on sitten vain hamaan hautaan asti kestettävä esimerkiksi sitä hakkaavaa kumppania? Eihän sillä mitään väliä vaikka olisi sairaalassa välillä paikkailtavana, mutta lapsiperheiden ei vain tule erota. Entisestä työssäkäyvästä puolisosta tulee vaikka työttömyyden seurauksena pikkuhiljaa alkoholisti...eihän sillä mitään väliä, vaikka hän vuodesta toiseen makaisikin kotona juomassa, tai vaikka kavereilla tai luuhaisi kapakassa ja pistää perheen talouden tiukille, kun tuo viina ei ihan ilmaistakaan ole. Mutta mitäs pienistä, lapsiperheiden ei nyt vain tule erota.

Eikä se lapsi tokikaan kärsi, jos vanhemmilla on huono liitto, esimerkiksi yllämainituista syistä, eihän?

No jo on ajatus.
Mietippä,,,kumpi parempi jatkuvasti huutavat riitelevät vanhemmat,,
vai ero jossa riitelyn tietää joskus loppuvan.
Eronneessa kodissa on sentään auvoista ja onnellisempaa aikaa.

Ei kaikissa avioeroissa ole kysymys ainoastaan että yhdessä oleminen ei olisi herkullista.On perheitä missä toinen aviopuoliso on väkivaltainen tai suhteeseen on tullut ristiriitatilanteita jotka ovat ajaneet pariskunnan siihen pisteeseen että riitelevät jatkuvasti(vaikka ovatkin käyttäneet kaikki keinot suhteen pelastamiseen).Siksi ihmiset useimmiten eroavat.Ja lyön vaikka tuhannesta vetoa että moni näistä ihmisistä ovat tehneet kaikkensa että perhe pysyisi kasassa,varsinki lapsia ajatellen.En tiedä missä maailmassa itse olet elänyt,luultavasti ei ole juurikaan kokemusta elämästä tai sitten et ymmärrä muita ihmisiä laisinkaan.Ei se parisuhde aina tuo välttämättä sitä turvallisuuden tunnetta mitä lapset tarvitsevat.Ja näinhän se monesti menee että lapsista riidellään,koska vanhemmat ovat myös pettyneet etteivät asiat mennytkään suunnitelmien mukaan ja riita lapsista kertoo myös siitä että kumpikin vanhemmista välittävät lapsistaan eivätkä haluaisi olla heistä erossa.Tässä kohtaa perhe käy eron shokkivaihetta.Ja sanoakseni tuohon kun sanoit että ihminen tunnetaan jo avioliittoon mennessä ja todettu hyväksi silloin.Ehkä näin juuri,mutta ihmisetkin voivat muuttua vielä vuosien aikana tai tehdä virheitä,jotka vaikuttavat avioliiton kestävyyteen.Ja ikävä kyllä tämä on usein myös lapsille rankka kokemus,mutta tuen avulla ja ajan kuluessa asiat helpottavat.Myös lapset voivat vanhemmalla iällä tajuta että vanhempien avioero on ollut silloin paras ratkaisu.Tämä on sitä elämää.

Työni myötä olen joutunut seuraamaan perheitä joissa ei mene hyvin. Aluksi sen huomaa lapsista miten heidän käytös alkaa pikkuhiljaa muuttua, eikä hyvään suuntaan. Vaikka liitto, oli se mikä tahansa on alussa kuinka auvoinen ja sitten alkaa mennä huonosti niin ei sitä kyllä lasten takia pidä jatkaa, siitä kärsivät vain ja ainoastaan lapset. Kun vanhemmat on saaneet tehtyä sen ratkaisun, ettei ole enää muuta kuin ero ja sen sitten tapahduttua, niin sen huomaa melko pian lapsen myönteisessä käyttäytymisessä ja iloisuudessa. Se pelko jatkuvasta riitelystä tai mykästä ja tunneköyhästä ilmapiiristä heijastuu väistämättä lapseen. Olkoon se liitto minkä edessä tahansa luvattu, niin ihmisellä ei ole kuin yksielämä ja se kannatta elää onnellisena yksinlasten kansa tai yksin. Ei se jumalakaan ole tarkoittanut, että lasten pitää kärsiä huonosta yhteiselosta.

Loistava idea! Pitäisi olla myös laki niitä tapauksia varten jotka harrastavat esiaviollista seksiä ja sattuu suunnittelematon raskaus. Ei aborttioikeutta oli tekosyy sitten mikä tahansa. Isyystestiin ja pakkonaimisiin heti! Näin maailma pelastuu!

Tuin miestäni vuosikaudet peliongelman takia enkä todellakaan nostanut ekasta kasinokeikasta kytkintä. Sitten vasta kun sain vuoden pettämiset palkaksi, ei enää ollut vaihtoehtoa ja jopa minäkin läheisriippuvainen tajusin oman ja lasteni parhaan ja potkasin mieheni ulos elämästäni. Enkä ole katunut, nykyään tiedän missä mennään sekä raha-asioissa että muissakin asioissa. Kukaan ei enää valehtele minulle.

kirjoitin tämä 2003 silloin kun vanhemmat ja itse erosin:

Kirje lapselta eronneille vanhemmille

Älkää yritä lievittää kipuni mahtavilla lahjoilla ja huvituksilla. Särkee sydäntäni ja s ei paranee hymyilmalla vaan lempeydellä. Kaikki mitä tarvitsen on takku että vaikka olet eronneet , kumpikaan teistä ei minua jäättä.
Kertokaa sanoilla ja asenteilla että voin edelleen teitä rakastaa ja ylläpitää läheinen suhde molempiin, kaikesta huolimatta te valitsitte toisianne keskenään vanhemmikseni.
Älkää tehkää minusta tuomari tai lähetti teidän taisteluissa ja riidoissa.
Tunnen itseäni hyväksikäytetty ja syyllinen kun kannan ongelma joka ei ole minun.
Ymmärtäkää että kaikki mitä teet vahingoittaakseen molemmat , halusitko tai ette ensimmäisenä se vaikuttaa minuun.
Älkää kritisoikaa ja älkää halveksikaa edessäni vaikka kaikki mitä sanoit olisi totta.
Ymmärtäkää että vaikka olitte huonoja avioparina olette minun vanhemmat ja sen vuoksi minun täytyy nähdä teissä parhaani ystäväisiäni.
Älkää taistelkaa saavuttaakseen kumpi teistä jää kanssani, koska en ole kumpikaan mutta tarvitsen molemmat. Muistakaa että olla kanssani on oikeus eikä ole etuoikeus mitä teillä tai minulla on.
Älkää asettakaa minua tilanteisiin jolloin minun täytyy valita kenen kanssa lähtisin, tai kenen puolella olen. minulle on kidutusta koska tunnen jos valitsen yksi , halveksin toista, haluan , ja tarvitsen molempia.
Sanokaa etten ole syyllinen teidän eroon, että se oli teidän päätöstä ja en ole missä nimessä tekemisessä sen kanssa.
Vaikka teille on selvä asia, minä syytän itseäni koska haluan säilyttää teidän imago ehjänä sen vuoksi ainoa joka on epäonnistunut täytyy olla minä.
Tajutkaa että kun saavun vihaisena kun tulen isän/äidin luota , ei tarkoittaa sitä että hän(isä/äiti) on myrkyttänyt minua vaan olen surullinen ja vihan molempia koska en voi elää pysyvästi teidän kanssanne.
Älkää unohda ikinä luvattua vierailua. Et arvaa kuinka paljon teitä odotan , etkä tajua kuinka valtavasti petyn kun näen että olette epäonnistunut uudestaan.
Suokaa minulle mahdollisuus haluta uusi isä/äiti vaikka sattuu syvästi sielussani hyväksyä häntä.
Minä haluan saavuttaa häntä etten menettää isä/äiti joka jääti hänen takia.
Älkää vaatikaa että vakoilen tai kerron teille miten elävät tai mitä teen sen toisen isän/äidin kanssa.
Tunnen itseäni epälojaaliksi häntä kohtaan ja en halua olla vasikka.
Älkää käyttäkää minua välinenä teidän kostoon , kertomalla miten paha oli isä/äitini .
Saat aikaiseksi sen että vihan se joka mustamaalaa imagoa jonka tarvitsen ylläpitää elossa.
Uskokaa että ymmärrän , vaikka teidän aviollinen suhde loppui , meidän suhde on erilainen ja on voimassa.
Muistakaa että vaikka teidän ero on mahdollisuus lopeta onneton avioliitto tai aloittaa uusi suhde, minulle merkitse menettää ainoa mahdollisuus mitä minulla on kasvaa ihmisten kanssa jotka eniten rakastan ja tarvitsen : isäni ja äitini

Ilidio Flores

yksin ei kukaan riitele, jos toinen lähtee riitaan mukaan niin soppa on valmis,jos toisen luonteessa on jokin ärsyttävä piirre ei suhdetta kannata jatkaa se piirre ei lähde pois.

Moro
Tuota joo.Olen itse eron kokenut ja olen ja näen asioita jotka puolustavat edellä mainittua tekstiä,mutta ei siihen varmaan lakia voisi tehä.
On mielestäni totta,että liian herkästi erotaan ,varsinkin nykymaailmassa ja siitä on todella paljon haitta tekijöitä ja tiedän kokemuksista omien lasten kautta.Yksinkertaisesti psyykkisisä häiriöitä eri muodoissa on tullut eteen.
Toinen selvä haitta on ,että mallioppiminen tulee kotoa ja helposti opitaan eroamaan ,kun vanhemmat on näyttänyt malia.
Näistä edellisistä sais vaikka kuinka laajan jutun,mutta ajan säästämiseksi ja jotta juttu ei liikaa rönsyilyisi,niin kirjoitan suppeammin( anteeksi).

Täytyy muistaa,että meissä kaikissa ihmisissä on vikoja ja paljon.Minun mielestä vikojen ja hyvien puolien määrä on kaikilla vakio.Toisilla ne on toisenlaisia ja päinvastoin. Samoin hyvät puolet samalla tavalla jakaantuu. Kun ihmiset tapaa ja menevät vapaaehtoisesti kihloihin ja itsemääräämän seurusteluajan jälkeen,(esimerkiksi vaan tämä) niin pitäisi silloin osata lukea ,millaisia ollaan.
Ennen vanhaan ovat esi-isämme joutuneet olemaan metsäsavotoissa viikkoja .Osa jopa Ameriikkaa myöten hakeneet rahat leipään ja elämiseen.Liitot silti ovat kestäneet. Nykyään "tasa-arvon aikana" naiset huomaavat että mies ei miellytä kun ei vaan miellytä,vaikka esim minunkin tapauksessa ,olin raitis ,urheilullinen ja tein työtä yrityksessäni.Tietysti minussa oli paljon vikoja ,mutta ne viat kyllä oli koko ajan,kun elimme ilman lapsiakin 5-6 vuotta yhdessä. No meillä on nyt sellaiset mahtavat lapset ,että en halua edes ajatella elämää ilman niitä. Voihan se olla niinkin ,että mies lähtee ja jättää naisen. Miettikää .Miten voi olla niin että vikaa on vaan toisessa ihmisessä,kun vaimoa kuuntelee. No ,minä sairastin eroa 2,5 vuotta ja voisin väittää ,että exä sairastaa vieläkin.kun äksyilee,milloin mistäkin.Pahinta on kun poikani itkee (11 v) silloin tällöin ja melko tiheään ikävää ja sanoo,miksi isä ei voi jäädä meidän yhteiseen kotiin.Minä herkkänä ihmisenä valuttelen kyllä kyyneleitä aina,kun kuulen poikani hartaan ja rehellisen toiveen " eikö isä voi jäädä,kun tulee ikävä isää,kun se taas lähtee" ? Tätäkö me aikuiset ihmiset haemme?? ps.Minulle myös tyttöni on yhtä rakas kaikella tavalla mutta nyt murrosikäisenä on selvinnyt asiasta " paremmalle puolen " ja päässyt pahimman yli

Tarkoitin siis edellisellä sitä,että ero voi tulla aiheesta tai sitten narsistisista syistä erittäin itsekeskeisesti,sillä vikoja on molemmissa ,niin oli minussakin,mutta.... jos kuitenkinn olisi ex miettinyt,että sekö on hyvä kun hakee ja hakee ja kaikissa on vikoja ,eikä tuskin hänkään sitä unelmien prinssiä löydä.Nyt kaks yksinäistä elää ja ainakin tähän asti on hetken suhteita ollut ja lapset kuljetetaan kahden kodin väliä??

Voi, mikä viestiketju! On pikkuisen liian helppoa tulla tänne kirjoittamaan toisille, miten heidän pitäisi elämäänsä elää..Lailla pitäisi kieltää sydämettömyys, tahdittomuus ja tyhmyys! Jokainen tekee elämässään ratkaisuja, jotka juuri silloiseen elämäntilanteeseen tuntuvat parhaimmilta. Voimia tarvitaan!

avioerolapsena voin sanoi että omasta mielestä ero oli paras vaihtoehto. Vaikka ei perheessämme ollut väkivaltaa, mutta ei ollut kiva katsella vierestä kun äiti heitteli lautasia. vanhempani ovat nyt paremmissa väleissä kun silloin kun olivat yhdessä.

Lapset eivät piittaa vanhempiensa välisistä suhteista (syvällisesti, ovat kiinnostuneita toki), vaan vanhempien välinen suhde muodostuu lapselle perikuvaksi parisuhteesta ja sen sisällöstä.

Lapsille olennaista on se mikä on hänen henkilökohtainen suhteensa kumppankin vanhempaan - ja myös se että toinen vanhempi tunnustaa tuon suhteen tärkeyden.

Tällöin vanhempien välinen (avioliitto/yhteinen omaisuus) etc. on lapselle täysin toissijaista. Ei sitä lasta kiinnosta kovin syvällisellä tasolla nussiiko vanhemmat keskenään, tai edes että ovatko samassa talossa. Lasta kiinnostaa että vieläkö hänen tärkeät ihmiset pysyvät hänen elämässään vaikka heillä onkin jotain räyhää keskenään.

Mitä riitoihin ja sellaiseen tulee - ne edustavat sitä mallia mitä lapsi imee sen suhteen "Mitä on olla kumppanin kanssa / parisuhteessa" - että eroamalla riitaisesti ei sinänsä vahingoiteta lasta - vaan luodaan lapsia jotka oppivat eroamaan riitaisasti. Se missä lapsen todellinen vahingoittuminen alkaa on kun yhteys vanhempiin alkaa rakoilla; etenkin jos toinen vanhempi alkaa valehdella lapselle : "Isi/Äiti ei enää rakasta sinua" - vaikka todisteet päinvastaisesta ovat ehkä muutaman tunnin sisällä.

Tällöin kyseessä ei ole enää se että avioliitto pitäisi säilyttää vaan se että vanhemmat eivät osaa itse olla aikuisia, vaan ryhtyvät alhaisiksi. Minulle on selvää ettei tuollainen avioliitto tuollaisten ihmisten kanssa ole "toimivana" mikään hyvä paikka lapsille muutenkaan. Lapset imisivät siitä ainoastaan loputtoman mallin kulissiavioliiton tekniikoista ja rakkaudettomuudesta. Hieno opetus heI!

"Mielestäni avioeroa ei enää siinä vaiheessa saisi tehdä, kun puoliso on todettu niin hyväksi, että lapsikin on jo hankittu. "

Ja mikä on lopputulos? Kulissiavioliittoja joissa lapset oppivat rakentamaan kulissiavioliittoja.

Mä opetan mielummin että ihmiset mokaa mutta sen ei tarvi tarkoittaa että on pakko olla ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla. Opetan myös käytännössä sitä että omaa ex-kumppaniaan voi myös kunniottaa ja tukea ilman että on suhdetta häneen. Ja kaiken tämän voi tehdä ilman että tekee lapsista pelinappuloita - tai alkaa kuvittelemaan että yhdessä oleminen on jotenkin pakollista lasten takia.

On vissiin nykyaikana tuo kultainen keskitie hukassa alati suurenevalta osalta väkeä, kuin myös kohtuus sen suhteen mikä oikeasti on lapsille ok ja mikä ei.

Väitän että syy on hyvin usein raha ja se että raha sotketaan kuvioon sekä parisuhdetasolla että myöskin yhteiskunnallisella tasolla on lapsille vahingollista, koska raha tekee aikuisista idiootteja jotka eivät ymmärrä tärkeysjärjestyksiä. Rahauskonto on tärkeämpi kuin kersat aivan liian monelle. Juuri siksi saammekin paljon YH-äitejä jotka toteavat olennaisen: Lompakko-isi ei ole isä.

Jos minun vanhempani eivät olisi ottaneet avioeroa, isä olisi jatkanut pahoinpitelyäni. Avioero oli minulle taivaan lahja. Ja sen myötä suhde isäänkin parani

Lasten kokemuksia:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/09/1386324/nuoret-kirjoittivat-avioero-oppaan

Tämä hanke paljasti, että äideillä on useammin se näkemys, että lapset eivät kärsi erosta. Liekö syyllisyyden tunteet liian tuskallisia.

Aloittaja on 110% oikeassa. Eroista kärsivät kaikkein eniten LAPSET, ihan yksi hailee, miten eroavat/ eronneet, vastuuttomat vanhemmat eronsa syitä selittävät. Syitä on ihan turha selittää. Tässä ne ovat:
- Ei ole HALUA rakastaa. Muistan vieläkin, kun pappi kysyi: "HALUATKO rakastaa...", ei kysynyt "lupaatko rakastaa". Ainoa syy siihe, että ei halua rakastaa, on ANTEEKSIANTAMATTOMUUS.
- Toiselta vaaditaan virheettömyyttä, viattomuutta ja kun huomataan, että viattomuutta ei ole olemassakaan, niin aletaan vaatimaan anteeksipyytämistä. Kun anteeksipyyntöä ei kuulu, ei kuulu anteeksiantoakaan ja halu rakastaa on poissa.
- Ei osata nähdä vastoinkäymisten hyviä puolia. Jokaiseen kompastumiseen kätkeytyy viisautta ja mahdollisuus oppia. Kuitenkin ihmiset ovat laiskoja ja haluttomia oppimaan. Elämän pitäisi olla kuin silkkiä ja linnunlaulua. Mutta miltä se jatkuva menestys tuntuisi ilman epäonnistumisia? Siihenkin kyllästyy. Elämästä oppii todella nauttimaan vain kaatumisten kautta. Ja kaatumisiin tarvitaan anteeksiantoa, anteeksipyytämättäkin. Mutta - siihen pystyvät vain vahvat.
- Ihmisen ainainen itsekkyys. "Mitä siitä, jos toiset kärsii, kunhan itse en kärsi." Tämän itsekeskeisyyden taakse etsitään ja keksitään hyviä syitä: "pelastan lapseni", "pelastan lähimmäiseni", "pelastan rahamme", jne. Näitä "hyviä ja perusteltuja" syitä on todella helppoa keksiä. Siihen ei tarvita edes koulutusta. Tosiasia on, että jokainen näistä on valtava tekosyy siihen, että:
1. Ei tarvitse yrittää rakastaa (halu)
2. Ei tarvitse antaa anteeksi, eikä pyytää anteeksi (liian vaikeaa meille kaikille?)
3. Ei tarvitse ottaa vastuuta
4. Pääsee helpommalla (ja todellisuudessa ei pääse, vaan elämä on yhtä vaikeaa, joskus jopa vaikeampaa)

Perhetilanteet on erilaisia. Jotkut eroaa liian helposti, jotkut pysyy yhdessä, vaikka kaikille osapuolille ero olis paras ratkaisu.

Syitä, joiden vuoksi olisin itse valmis eroamaan:
- mies paljastuisi pedofiiliksi
- uskottomuus (yhden kerran saattaisin antaa anteeksi)
- henkinen väkivalta minua ja/tai lapsia kohtaan
- fyysinen väkivalta
- luottamuksen totaalinen katoaminen liittyipä se uskollisuuteen, raha-asioiden hoitoon tms
- vaikea riippuvuus, joka kontrolloi elämää (alkoholi, huumeet, peliriippuvuus, nettipornoriippuvuus)

Jos tilanteeseen liittyisi esim. pitkään kestänyttä seksittömyyttä, ongelmia raha-asioiden ja siivouksen sekä muiden kotiasioiden hoidossa, miehen mielenkiinnottomuus lapsiaan kohtaan, miehen haluttomuus mennä työelämään jne, niin nekin pitkään jatkuessaan voivat aiheuttaa eron (varsinkin, jos näitä ongelmia on useita).

Eräs ystäväni oli avioliitossa miehen kanssa ja miehellä oli alusta asti lievä masennus. Saivat lapsia ja miehen masennus paheni vakavaksi. Nainen kävi töissä, hoiti kaikki kotiasiat ja lapset eikä mies kyennyt tekemään mitään. Yli 10 vuotta nainen jaksoi, kunnes hän otti eron. Nyt mies vaan makaa kotonaan eikä pysty tekemään edelleenkään mitään eikä edes halua. Sellaisenkinko miehen kanssa pitäisi vaan sitkeästi jatkaa suhdetta???

Minkälaisen elämänmallin lapset sitten saavat jos kaksi toisellen " vierasta " ihmistä asuvat yhdessä ja kasvattavat lapsia ilman keskinäistä tunne-elämää .
Kyllä se varmaan onnistuu paremmin jos molemmat tahoillaan vuorotellen hoitavat . Toki aikuisten ihmisten pitäisi riidellä siten etteivät lasten tarvitse sitä nähdä ja heille täytyy selvittää ettei ero ole heidän syy .

Ihan mukava otsikko ja aiheenavaus, koska monesti tuntuu ettei vanhemmat ajattele kuinka valtavasti heidän eroaminen tulee vaikuttamaan lapsen kehitykseen ja myöhempään elämään aikuisuudessa- se todellakin vaikuttaa nuoren ihmisen valintoihin myöhemmin.
Omat vanhempani ovat eronneet ja voin sanoa että oli todellinen helpotus kun he erosivat. Mielummin ero kuin että joutuu katsomaan vanhempien riitelyä koko ajan.
Mutta eroavien tulee muistaa, että lapseen ja tähän lapseen aikuisena jää ikuiset arvet vanhempien epäonnistuneesta avioliitosta. Nuoruudesta aikuisen kynnyksellä voi mennä muutama vuosi turhaan harhailuun kun ei ole turvallista perhetaustaa takana; ei tiedä kuka on ja mistä tulee. Naapurin poika muun muassa hyppäsi kalliolta alas, jännästi vanhempien eron jälkeen. Vaikkei hän myöntäisi että tämä oli vanhempien eron takia, voi erolla olla juuri suuri merkitys lapsenkin henkiseen maailmaan. Ihminen peilaa tiedostamattaan vanhempiaan, ja voin sanoa että tietynlaisen mallin nähneenä, itsestäni on tullut äärimmäinen kyynikko, erittäin pessimistinen, ja itsekäs, enkä luota kehenkään. En edes ymmärrä koko rakkauskäsitettä. On vaikea ajatella avioliittoa kenekään kanssa paitsi itsensä kanssa. Miehiin on vaikea tutustua, koska aloitekyky on lähes nolla, kun en luota ihmisiin, haluan myös olla heistä riippumaton; yksinäinen susi. Vaikea myöskään saada aikaan toimivia ja pysyviä kaverisuhteita. Kaverisuhteeni perustuvat sille että toinen osapuoli on aina se joka soittaa- enhän halua tulla jätetyksi ja kuulla, että nyt ei käykään tapaaminen.

Väärä avioliitto ja sen hoitamattomuus on itsekästä.

Minusta aloitaja on siinä oikeassa, että nykyisin erotaan liian herkästi. Tottakai on tapauksia, joissa on alkoholia, riitoja, pettämistä jne. Silti kaikki eivät voi olla mitään juoppoluusereita. Kun lasten jälkeen huomataankin, että on raskasta kasvattaa lapsia, niin siinä vaiheessa herkästi erotaan. Juuri lapsuusaika on tärkeä lapselle. Miettikää, mikä on tarkeää. Lapsuusaika ei loppujen lopuksi kestä pitkään. Vaikka välillä on tietysti haasteellistakin.

Niin no itse kuulun siihen harvinaisee ryhmään jolla oli kokonainen perhe ja noin 30:nestä ystävästäni noin yhdellä minun lisäkseni oli sellainen.
Eli 28 siis olivat avioero lapsia.

Mitä olen sukulaiseni kanssa puhunut niin 1986 sattunut avioero on traumatisoinut niin pahasti, että vieläkään hän ei ole päässyt siitä yli
vaikka oli sen sattuessa 8 vuotias, joten siitä sitten jokainen miettimään
mikä on oikein ja väärin.

Normaalisti sanoisin, että erotkaa jos, ette yhdessä pärjää ja se ei palvele lapsen hyvää. Jos olette väkisin yhdessä, mutta nykyään ei edes yritetä.

KYLLÄ!
Ehdottomasti pitäisi kieltää lailla. Vanhempani riitelevät tosi usein, ja pelkään joka kerta että ne eroaa. En halua. Se kuuluu yläkertaan asti kun he riitelevät. Sitten vielä ihastukseni muuttaa pois niin siinäkin on jo tarpeeksi kestämistä.

Entäpä jos esim. mies huutaa, lyö ja kuristaa? Ja jos lapsetkin joutuvat huudon kohteeksi, ovat tönittävinä yms ?

Aloittaja on kyllä täysin hakoteillä ehdottaessaan, että lapsiperheiden avioerot tulisi kieltää lailla. Pitäisikö parisuhteessa olla,vaikka perheenpää(mies)isä käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa vaimoonsa ja lapsiinsa? Pitäisikö parisuhteessa pysyä,vaikka toinen osapuolista on alkoholisti,joka juo päivät pitkät ja tuhlaa omat ja muiden rahat alkoholiin? Vastaavaa luetteloa voisi jatkaa vielä enemmänkin. Aloittaja ei pysty ajattelemaan sitä tosiasiaa,että lapsen henkiselle ja fyysiselle kehitykselle on ero usein paras ja ainoa oikea vaihtoehto. Ihan vaan vinkiksi,kannattaa tutustua ihan oikeaan elämään,ennen kuin alkaa kirjoittelemaan tarinoita nettiin. Tv. Väkivaltaisen alkoholisti- isän, raitis aikuinen poika.

Aloittaja onkin joku kristillisen täydellinen ihminen joka on menettänyt todellisuudentajunsa : B Kristityt kun eivät kykene rationaaliseen ajatteluun yleensä.

PÄINVASTOIN!

LAPSIPERHEIDEN AVIOLIITOT PITÄÄ KIELTÄÄ LAILLA!
Ei siitä mitään tule, kun jätkä ja ämmä yrittää nusssia ja koko ajan kakarat pyörii jaloissa. Kakarat vitttuun!
Jos ei ämmä osaa hoitaa ehkäisyä, pitää säätää semmonen laki, että avioliitto purkautuu automaatisesti.

Minä olen osaltani pitänyt huolen että lapseni ei koskaan tule sanomaan että on tyytyväinen että hänen äiti otti eron minusta. Olen kiltti mies einkä ole riippuvainen mistään pahasta viina,tupakki,pelit,vieruvaimot. Toki joskus otan kossua mutta kotona kun lapset on mennyt nukkumaan,jonku paukun. Viina ei tee minusta hullua eikä väkivaltaista. koskaan en ole lyönyt ketään ikinä. En edes silloin kun löysin vaimoni ja kaverini vaatekaapista piilossa minulta alastomana :( voin sanoa että silloin oli jo lähellä. Elämä jatkui mutta niin se sitten päätti että haluaa eron. Enpä korottanut ääntäni edes silloin vaikka pahalta tuntui. Kiitän kuitenkin siitä että hän ei alkanut kiusaamaan minua lapsilla vaan kaikki tapaamiset on mennyt hienosti.

Olen itse ollut avioerolapsi ja minusta oli hyvä, että vanhemmat vihdoin erosivat. Kodissamme oli ollut vuosikausia kireä ilmapiiri, eikä meille lapsille kerrottu syytä. Ero tapahtui ihan fiksusti, mutta tiedon pimittäminen viimeiseen asti oli mielestäni loukkaavaa. En voi vieläkään sietää ihmisiä, jotka pimittävät tietoa. Muuta traumaa ei erosta jäänyt ja sen jälkeen elämä oli leppoisampaa.

puhut kyllä täyttä totta itsellä kun 5 vuotta sitten vanhemmat erosivat nii ongelmia alko tullee sinä aamuna kun kuulin että he eroavat olin menossa pellaa jalkapalloa yhen kaverin kanssa nii en voinut pelata yhtään ja kaveri lähti kotia ja jäin yksin mietiskeleen kentälle ja siitä päivästä lähtiä olen sulkeutunut melkein kokonaan muilta ihmisiltä ja ajattelen että monet tytöt ovat kiittämättömiä ämmiä koska äitini riitelee nykyisen poikaystävän kanssa paljon ja se on vaikuttanut todella paljon seurustelu elämääni

Olen täysin samaa mieltä. ja nykyään naiset saa lopettaa suhteen pienimmästäkin syystä, miesten pitää kestää ihan mitä vain.
itse 17v täytettyäni taannoin, entinen riitalapsi jota pompoteltiin kämpästä toiseen, annoin kuulua. isän poika ennen kaikkea olin, isä jätti äipän pettämisen takia ja tuosta tuli vuodesta toiseen kestävä taistelu kumman kotona olin.
taannoin, niin kävin kylässä äipällä ja ikävä kyllä, nostin äitini seinälle ja annoin läpsyjen ja pikkusen rystystenkin toimia. Äiti sanoi ettei halua olla enää missään tekemisissä kanssani, en tosin tajua miksi... minua pienenä kuritettiin pääasiassa äitini toimesta, ja annoin takaisin samalla mitalla. Faijalle tuosta en ole kertonut. ja kostonhalu sosiaaliohjaajaa kohtaan on myös suuri... vaan saisiko siitä seuraamuskia jos riuhtasis sen tiskin takaa ja pyörittelisi? Tiedän, että se on väärin mutta toisaalta.
Isä joutu taistelemaan minun huoltajuudesta todella rankasti ennenkuin sai minut, ja äipällä miehet vaihtui. Hyvästi äiti, kuole pois.

Minua välillä ihmetyttää, että onko naiset todella niin sokeita, etteivät näe tulevan miehen väkivaltaa tai alkoholinkäyttöä. Täällä on todella paljon kirjoituksia, joissa jompikumpi juo alkoholia tai käyttää väkivaltaa tai on peliriippuvainen. Eikö näistä asioista ollut merkkejä ennen avioitumista? Jos ottaa miehekseen sellaisen,joka viihtyy kapakoissa tai peliluolissa, luultavasti jatkaa sitä avioliiton aikana. Käyttö yleensä vain kiihtyy. Naiset, ottakaa laput silmiltänne ja valitkaa sellainen, joka ei viihdy kapakoissa tai on muuten epäluotettavan oloinen. Myönnän kyllä, että raitista, hyvää mies/isäehdokasta saattaa nykyään olla hyvin hankala löytää. Vielä niitäkin kuitenkin on.

Päätimme lapseni isän kanssa erota kuukausi sitten. Meillä siihen ei ollut syynä päihteet, pahoinpitely, peliriippuvuus, pettäminen tai mikään muu ns."oikea ongelma". Entinen kihlattuni on erittäin hyvä isä ja olen hyvin onnellinen poikani puolesta, että hänellä on isä, joka viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta...aika pian pojan syntymän jälkeen (poika nyt kolme), minusta tuli vain äiti ja kodinhoitaja miehelleni. Olen itse nyt 25 vuotias ja kaipasin sitä, että olisin jollekin tärkeä ihmisenä, että kokisin olevani nainen, tai ei nainen, vaan NAINEN! En jaksa olla hyvä äiti, tai puoliso, jos en saa itselleni ansaitsemaani huomiota ja arvostusta! Tottakai ymmärrän ja tiedän sen, että jokaisessa suhteessa tulee omat taistelunsa ja ongelmansa ja niin tottakai pitää ollakin ja niistä pitää viimeiseen asti yritää selvitä. Mutta mitä silloin, kun toinen ei tarvitse sinua, kun toinen on aivan yhtä onnellinen joko sinun kanssasi tai ilman sinua. Minä haluan miehen, joka tarvitsee yhtä paljon minua kuin minä häntä. Mietein päätöstäni pitkään poikani takia, eikä päätös missään nimessä ollut helppo, enkä ikinä olisi halunnut, että poikani joutuu kasvamaan rikkonaisessa perheessä. Mutta minä ansaitsen elämältäni enemmän.

"Tärkeintä, mitä isä voi tehdä lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään."

Ei missää nimessä pidä lailla kieltää.

Olen avioerolapsi ja aistin lapsena, että en kasva onnellisessa perheessä. Lapsi vaistoaa tuollaiset asiat todella hyvin. Väkivaltaa yms. ei ollut.

Lapsen kannalta tärkeintä on onnellinen ja rakastava koti. Vanhempani tekivät oikein kun aikanaan erosivat. Minusta ei olisi muuten tullut tasapainoista aikuista.

vanhempani erosivat kun olin alle 3v. Nyt kun olen 21-vuotias ja pohdiskelen asiaa, en ole koskaan kärsinyt vanhempieni erosta, enkä kyllä näkisi vanhempiani yhdessä :D hyvä että erosivat, ovat liian erilaisia ihmisiä. mutta erittäin rakastavat vanhemmat

Palatakseni otsikon aiheeseen.. Ei tarvitse kieltää lailla mutta avioesteiden tutkinta vaiheessa pitäisi olla psykologin pitkällinen haastattelu. On paljon ihmisiä joita ei koskaan pitäisi päästää avioon. Itse tässä toista päivää ukkomiehenä viettelen ja mietin että mitäköhän muut ajattelivat sillä hetkellä kun luvattiin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Vaimoni ja minä olemme aivan eri kulttuureista mutta mielestäni liian erilaisia ihmisiä ei olekaan. On vain liian vähän puhetta ja asioiden sommittelua. Minä en eroa, en vaikka henki menisi. "Kunnes kuolema meidät erottaa"

Totta. Moni nainen menee naimisiin jotta saa leikkiä päivän prinsessaa, sama lasten kanssa. Monen kannattaisi elää sinkkuna, ei niitä lapsuuden menetettyjä nukke- ja kotisleikkejö korvata omalla perheellä.