Meri työntää aaltoja

Kiitos "Lastu"! Kiteytitpä kivasti: vastakohtaisuuksien yhteneväisyys:) Aah, tätä runoa oli kiva mietiskellä, jotenkin sopi viime viikonlopun kauniiseen päivään. Ja pidän tekstistä, jonka ajatus synnytti.

Kiitos Alma! Näitä hetkiä tämä oli.. viimeinen säkeistö tuli valmiina jostain auringonsäteen keskeltä.. halusin muuttaa, varsinkin viimeisen sanan (mitä ihmeen 'runolähetyksiä'?).. Mutta joo, ymmärrän tämän tavallani, ja laitan toivoni siihen että muutkin ymmärtävät.. tavallaan..

Vaikka tarkastelisin asiaa miten objektiivisesti tahansa, niin kahdella asialla minua on kiistattomasti siunattu: kirjoitustaidolla ja yleisolemuksella ihmisenä. Jos näistä ei tykkää, niin syy on jossakin muussa kuin itse asiassa.

Kun aloittelin tätä, niin oli selvää, että joitakuita tulee ärsyttämään takuulla. Mutta kuitenkin koen että se on vain positiivista ärsytystä, joskus se saa itsetutkiskelun paikalle.. jonain päivänä voi iloita muiden onnistumisesta ja kokonaisvaltaisesta menestyksestä, joka ruokkii omaa onnistumista osaltaan. Kokonaisvaltaista elämänkoulua. Opiksi ja hyödyksi runoudessa ja IRL.

Pohdiskeleva runo sinulta, joka muuten tunnut olevan persoonana räiskyvä. Ikään kuin runoissasi pysähtyisit pohtimaan asiaa, muuten olet pelkkää tajunnanvirtaa.

Meri, niin.. antanut tällekin runolleni tietenkin aiheen. Viime viikon viikonloppu oli aurinkoinen. Sain päähäni että on kesä ja lähdin merenrantaan, jonne aurinko olikin houkutellut paljon ihmisiä istuskelemaan. Parkkeerasin rannan tuntumaan ja aloin kiskoa kuteita päältäni pois, jotenkin aavistin tiettyä ihmisten huolestuneisuutta ilmassa. Kun housujeni alta paljastuivatkin uimahousut, niin ilmanala vaihtui helpottuneeksi mutta samalla väreili kummastus: Ei kai tuo kahjo aio mennä uimaan? Vesi oli jäätävää, sisko! Olisin rynnännyt vauhdilla pois ellei rannalle olisi kertynyt jo aikamoinen utelias joukko.. poisrynniminen olisi antanut kuvan että muka olisin hieman hätiköiden lähtenyt sotaan.. Viiteen minuuttiin en saanut mieleeni muuta kuin kirosanoja ja tein mitä tahansa nyt temppuja veden alla helpottaakseni kohmetta ja jäätymistä.. mutta viiden minuutin kuluttua helpotti, itse asiassa tuli aika lämmin olo.. kelluskelin vedessä ja katselin pilviä, aurinkoa.. Se oli onnellinen hetki: olin onnellinen että olin minä olin vedessä enkä rannalla.

Uintireissun jälkeen tämä runo tuli mieleeni. Alkuun halusin jotain simppeliä, ei turhan kuvailevaa.. näin meren ja aallot.. aurinko paistoi puiden latvojen lomasta.. se oli siinä. Loppu tipahti taivaasta.

Elämä on useimmiten iloinen kaunis yksin- ja moninkertaisuudessaan. Toki surullinenkin joskus.. harvoin.

Tsau: Gubbe

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Pohdiskeleva runo sinulta, joka muuten tunnut olevan persoonana räiskyvä. Ikään kuin runoissasi pysähtyisit pohtimaan asiaa, muuten olet pelkkää tajunnanvirtaa.

Meri, niin.. antanut tällekin runolleni tietenkin aiheen. Viime viikon viikonloppu oli aurinkoinen. Sain päähäni että on kesä ja lähdin merenrantaan, jonne aurinko olikin houkutellut paljon ihmisiä istuskelemaan. Parkkeerasin rannan tuntumaan ja aloin kiskoa kuteita päältäni pois, jotenkin aavistin tiettyä ihmisten huolestuneisuutta ilmassa. Kun housujeni alta paljastuivatkin uimahousut, niin ilmanala vaihtui helpottuneeksi mutta samalla väreili kummastus: Ei kai tuo kahjo aio mennä uimaan? Vesi oli jäätävää, sisko! Olisin rynnännyt vauhdilla pois ellei rannalle olisi kertynyt jo aikamoinen utelias joukko.. poisrynniminen olisi antanut kuvan että muka olisin hieman hätiköiden lähtenyt sotaan.. Viiteen minuuttiin en saanut mieleeni muuta kuin kirosanoja ja tein mitä tahansa nyt temppuja veden alla helpottaakseni kohmetta ja jäätymistä.. mutta viiden minuutin kuluttua helpotti, itse asiassa tuli aika lämmin olo.. kelluskelin vedessä ja katselin pilviä, aurinkoa.. Se oli onnellinen hetki: olin onnellinen että olin minä olin vedessä enkä rannalla.

Uintireissun jälkeen tämä runo tuli mieleeni. Alkuun halusin jotain simppeliä, ei turhan kuvailevaa.. näin meren ja aallot.. aurinko paistoi puiden latvojen lomasta.. se oli siinä. Loppu tipahti taivaasta.

Elämä on useimmiten iloinen kaunis yksin- ja moninkertaisuudessaan. Toki surullinenkin joskus.. harvoin.

Tsau: Gubbe

;))osuit oikeaan..aikamoinen räiskyvä persoona taidan olla..montaa eri puolta..se tosin hämmentää jopa aviomiestäni;)) hän haluaisi muiden tavoin "raamittaa" minut johonkin? mihin en koskaan ole mahtunut..Ehkä tämä ikä ja elämänkokemus jo tämän ikäisenä..myöskin..Sitä on rohkeampi olemaan juuri sitä mitä on..

Meri on itselleni myös aina ollut se jokin paikka jota ilman ei voi hengittää..ehkä tuo kun lapsesta saakka on elementtinä tullut tutuksi..meressä kellumminen minullekin se juttu..;)) joka rauhoittaa..hiljaisuus siinä ympärillä ja eräänlainen vaikea kuvailla pysähtyneisyys ehkä..olla vain..

Tsau:Friidu

kauneimmat asiat ovat yksinkertaisia ...ja samalla yksinkertaisuudessaan jotain sellaista mitä ihminen ei ehkä pysty luomaan...perin harvoin..

Joo ja hei:) Täytyy tunnustaa, että molempia on tullut laiminlyötyä, sekä runoja että ruusuja. Halusin kirjoittaa edelleen, tehdä jotain luovaa. En saanut pöytälaatikkoon paljoakaan, muutaman sentään, levikkirunoja syntyy enemmän, en tiedä miksi.

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Joo ja hei:) Täytyy tunnustaa, että molempia on tullut laiminlyötyä, sekä runoja että ruusuja. Halusin kirjoittaa edelleen, tehdä jotain luovaa. En saanut pöytälaatikkoon paljoakaan, muutaman sentään, levikkirunoja syntyy enemmän, en tiedä miksi.

Luultavasti vuorovaikutuksesta :). Omalta kohdalta en runoile tällä hetkellä paljoa. Ei ole sen aika. Mukavia kirjoitushetkia ja uskon, että suurin osa toivottaa palstalle kirjoittamaan. Mitä enemmän on kirjoittajia, niin sitä mukavampaa se on :).