Saksanpaimenkoira on vastuullinen koira.
Otin koiran vähän kevyen harkinnan jälkeen, eläntilanne muuttui ja en voinut koiraa pitää.
Minulla on ollut aina periaate, että koira ei minulta eteenpäin lähde. Mutta kun koira oli nuori, ajattelin että uudessa kodissa sille olisi hyvä ja pitkä elämä edessä.
Nyt, sain tiedon että koira ollaan taas antamassa eteenpäin.
Voi tätä harmia ja surua!
Älkää ihmiset antako periksi harkituille periaatteillenne, jos olette päättäneet jotain, pitäkää siitä kiinni.
Jos olisin tehnyt niin, minun ei nyt tarvitsisi surra, miten sen koirapojan käy. Minä petin sen koiran, olen melkoinen konna.
Otin koiran vähän kevyen harkinnan jälkeen, eläntilanne muuttui ja en voinut koiraa pitää.
Minulla on ollut aina periaate, että koira ei minulta eteenpäin lähde. Mutta kun koira oli nuori, ajattelin että uudessa kodissa sille olisi hyvä ja pitkä elämä edessä.
Nyt, sain tiedon että koira ollaan taas antamassa eteenpäin.
Voi tätä harmia ja surua!
Älkää ihmiset antako periksi harkituille periaatteillenne, jos olette päättäneet jotain, pitäkää siitä kiinni.
Jos olisin tehnyt niin, minun ei nyt tarvitsisi surra, miten sen koirapojan käy. Minä petin sen koiran, olen melkoinen konna.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Katsoppa peiliin,turha itkeä enää....tai jos vaikka otat sen takaisin...
Kevyen harkinnan jälkeen...
Et kertonut mitään mitä en olisi jo harkinnut....
Mitä toivoisit ihmisten sitten kertovan?...Koira on kohdannut jo kaksi epäluotettavaa omistajaa... sääli koiraa ,josta tuli kiertolainen...sehän tässä on uhri..!
niinpä.. näitä kevyen harkinnan jälkeen otettuja koira-parkoja,sit kulkee kiertelemässä ,ku jokainen haluu hetkeks koiran.
ÄLKÄÄ NYT OTTAKO ELÄIMIÄ ,ENNEN KUNNON HARKINTAA,ELÄIN EI OLE LELU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sinun olisi paras ehkä ottaa koira takaisin.. Jos et kertakaikkiaan pysty sitä pitämään, käy eläinlääkärissä nukuttamassa se.
Sen elämän onnellisin hetki varmasti tulisi olemaan kun pitkän eron jälkeen näkee taas sinut, rakkaimman ihmisen koko maailmassa joka sillä on. Ei se ymmärrä sinun elämäntilannettasi, sinun vaikeuksiasi, sinun murheitasi, ei mitään. Se on onnellinen siitä kun saa vain olla sinun kanssasi. :) Se ei osaa ajatella onko se kanssasi vähän vain kauan aikaa, kunhan se vain saa olla. Se ei ymmärrä mistä lopettamisessa on kysymys, eikä se sitä osaa pelätä, kunhan olet siinä sen vierellä.
Korvaa nyt tekosi sille koiralle ja tee mitä edellä sanoin. Äläkä enää toista tätä. Ikinä.
Lopeta tollanen dramatisointi täällä palstalla (ainovaanainoastaan....). Nuori koira sopeutuu ja nauttii sellaisen ihmisen seurassa, joka touhuaa sen kanssa ja pitää jöötä tarvittaessa sekä antaapi ruoan.
Älä inhimillistä koiran ajatuksia. Antaa sen elää ja kyllä hyviä koteja on vaikka kuinka paljon. Ei tämä nyt niin vaikeeta ole.
Mikä ihmisiä vaivaa?! 'Otin koiran kevyen harkinnan jälkeen.' Hankitko lapsiakin kevyen harkinnan jälkeen?!
Nyt hommaat koiralle pysyvän kodin! Se on vähintä mitä voit tehdä. Ota yhteys paikalliseen eläinsuojelujärjestöön, sitä kautta löytyy varmimmin hyvä koti koira paralle. Nuori koira sopeutuu kyllä, hirveää tuhlausta lopettaa terve koira.
Tuplu hyvä.
Et tiedä minkälaisen harkinnan jälkeen otin, milloin otin, ja mikä tilanne on nyt. Et tiedä myöskään lapsista.
Joten Rauhoitu.
Istu rauhassa alas ja anna verenpaineen laskea.
Kiitos.
Asia on hoidossa ainovaanainoastaan.
Niinpä surullistahan tuo on ..onneksi on nuori vielä ja toivottavasti saa hyvän kodin.
Koira tulisi ottaa harkiten ja tuon koiran kohtalo lienee juuri harkitsemattomat omistajat jopa sinä :( et liene paremmassa asemassa kuin tuo seuraavakaan omistaja ..molemmat ottaneet harkitsemattomasti.
Ja mieti itsekin miksi meni noin ettei seuraavan koirasi kohtalo ole sama.
elämäntilanteet muuttuu aina jossain vaiheessa kaikilla ero, työttömyys, uusperhe, sairastumisia, muuttamisia jne.mutta koira otetaan myös silloin kun elämä muuttuu.
Kun otan koiran, sen kohtalona on kuolema....
näin lievästi kärjistettynä
Minulla on ollut periaate että koira ei minulta eteenpäin lähde, ei mistään syytä. Ja periaatteitaan vastaan ei ikinä pitäisi toimia. Mutta tein sen virheen että aloin kuunnella omia ja toisten juttuja siitä että kysessä on nuori koira ja sillä' viel elämää jäljellä ja suostuin siihen että koiralle etsitään uusi koti.
Mutta ja mutta. Ihmisten tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, ei omasta eikä vallankaan toisten. Uudella omistajalla on tilanne muuttunut ja ei voi sitä pitää. Siihen asiaan en sen tarkemmin puutu tässä. Mutta jos minä olisin tehnyt niinkuin itselleni oikeaksi tiedän, tilanne olisi toinen. Minulta ei koira enää ikinä eteenpäin lähde.
Ja älä murehdi sitä äkkipikaista ottamista, min olen vanha konkari koira-asioissa, ei se ollut äkkipäätös, ja en ollut ainoa joka sitä päätöstä ottamisesta aikanaan teki. Mutta virheitä sattuu, ottaminen oli virhe, poisantaminen viel isompi virhe.
Olen läksyni oppinut nyt, ja tämän enempää en asiaa tällä foorumilla käsittele.
Sadekamppeita kaikille !
=)
Voi haloo..Ei koiran tappaminen varsinkaan nuoren ole todellakaan oikea ratkaisu ei kyllä vanhankaan. parempi antaa mahdollisuus ihan niinkuin pennuillekin eli etsiä hyvä koti jossa ennenkin ollut samaa rotua ja kokemusta. Eihän pentujenkaan kohtalosta aina tiedä kenelle menee.
Älä nyt herran tähden ota uutta koiraa ellet varaudu elämänmuutoksiin. Ja älä anna koiraa pois mutta älä varsinkaan lopeta koiraa turhaan. :(
Saksanpaimenkoira rotuna onneksi sietää hyvin omistajanvaihdoksen. Armeijan palveluksessa olevilla koirilla isäntä vaihtuu vähintään sen kerran vuodessa (varusmieheltä toiselle). Tuskin koiran hyvinvointi tuosta suuremmin kärsii, kunhan muuten saa hyvää hoitoa.
elämäntilantet muuttuu. onko koiralla uusi,parempi koti?
Tottakai elämäntilanteet muuttuu sehän on itsestään selvää- elämä ei pysy koskaan samanlaisena kun koiranpentu on otettu..mutta koira otetaan kaikkiin tilanteisiin..ei vain sen hetkiseen. Ainoat suurimmat elämäntilanteet on tietenkin pitkäaikaiset omistajan sairaudet tai kuolema..ei ero tai lapsen tulo jss.
Ja tuo erotilanne esim on sellainen johon pitää valmistautua siten että koira heti pennusta jomman kumman ei molempien. Ja lapsiin kuuluu koira totuttaa heti eikä pitää sitä lapsena..jne..tiukka linja minulla. Ja en ole luopunut koirastani kun on ollut hankalaa (eroahdisteinen/epileptikko ja lopussa munuaisvaivat koiralla-vaan järjestin asiat niin ettei tarvinnu luopua eli heräsin jopa monesti yöllä pissattamaan vanhuuden vaivojen takia koiraa ja aamulla töihin puoliväsyneenä ja sitten lääkitykset aamuin illoin ja tarkkailut)
Hei ketjun aloittaja, täällä on kaltaisesi konna!
Myös minä entisen koiran kuoltua äkillisesti otin kevyen harkinnan jälkeen uuden koiran. Koira oli edellistä oppivaisempi, onnistuin sen kanssa missä ikinä halusin. Elämä oli mallillaan koiran kantilta, poju oli terve ja tyytyväinen, niin minäkin.
Sitten elämäntilanne muuttui, kyllä, se voi muuttua ennalta arvaamatta. Tätä eivät osaa kuvitella ihmiset joille niin ei ole käynyt. Tuli ero, yllättävästi, nopea muutto isosta ok-talosta pieneen kerrostaloon. Koira tietenkin tuli mukana vähien muuttotavaroiden kanssa. Ja kyseessä ei ollut kuolemantapaus.
Koira oli kasvanut ison talon puitteissa, vapaa pääsy aidatulle takapihalle jne. Nyt kerrostalossa ulvoi ja haukkui kaiket päivät kun olin pois, kireän tilanteen vuoksi ei ollut aikaa eikä voimaa eikä mahdollisuutta jäädä kotiin kouluttamaan koiraa yksinoloon, viivytellä rapussa ja namitella jos on hiljaista.. tai mitä ikinä..
Silloin oli tehtävä nopea päätös, myynti-ilmoitus. Ensimmäinen perhe vaikutti heti sopivalta, koira vastasi heidän odotuksiaan ja pitkän juttelun perusteella tein päätöksen ja koira muutti heille. Kerroin heille kaiken mahdollisen koirasta ja opastin parhaani mukaan, myös siitä kuinka nuori koira saattaa reagoida kotia vaihtaessaan aluksi.
Soittelin heille viikon päästä, kaikki oli kuulemma hienosti. Sovittiin että odotellaan vielä pari viikkoa ja sovitaan että tulen käymään, kunhan koira on kotiutunut. Uudelleen soittaessani nainen oli loppuunpalanut, kyllästynyt, valitti ettei koira osaa mitään, ei osaa olla autossa, ei yksin, ei yhtään mitään. Tuhoaa paikkoja ja syytti minun valehdelleen kaiken, aiemmin koira ei tuhonnut mitään ja kyllä ajeltiin autolla nätisti..
Myin koiran väärälle henkilölle, siitä olen varma. Takaisin en sitä voi ottaa. Pyysin naista pikaisesti etsimään koiralle uuden kodin vaikka eläinsuojelun kautta. Pesin käteni jutusta ja toivon vain parasta.
Näin voi käydä, elämä voi yllättää, omat voimavarat voivat loppua. Sitä ei koiraa hankkiessa voi tietää, lapsen hankkimista ei voi verrata koiran hankintaan.
"Pesin käteni jutusta"
Omatuntoni on puhdas, sitä ei ole koskaan käytetty...
Ymmärrän sinua konnakollega...... tämä tilanne on nyt ratkennut, ja totisesti näin ei enää pääse käymään. Moni ajattelee että koiralle uuden kodin etsiminen on ratkaisu, ei se aina ole.... Nykyään ihmiset ei sitoudu asioihin samoin kuin ennen, ja koko elämänhallinta on toisenlaista kuin ennen. Ja kun isopyörä elämässä pyörähtää... koiran kanssa voi käydä näin.
Tuossa yllä *ainovaan* sanoi oikeita asioita koiran lopettamisesta, koira ei sitä aavista, pelkää edeltä eikä mitään sellaista... joten jos tilanne kohdallani toistuisi, lopetus on ainoa vaihtoehtoni. Siinä suru ja syyllisyys jää minulle, ihmiselle. Koira joka on täysin ihmisen huolenpidon varassa on aivan voimaton ihmisten elämänmuutosten edessä, ei saa kärsiä mahdottomia ihmisten valintojen keskellä. Ja jos sattuukin kuten kirjoitit, uusi perhe on viikon kuluttua jo aivan väsynyt koiraan, on kohtuutonta jos koira sitten taas muuttaa, ja uudelleen ja uudelleen, koko koiran elämän. Niin se ei saa olla, se peli on puhallettava poikki ajoissa.
Nämä on kaikestaan erittäin kurjia juttuja, ja ne pitäisi voida ihmisten ennakoida. Mutta totuus usein on toista.
Ota kaverisi takaisin, tiedät ainakin, että annat sille hyvän kodin !
nyt puhutaan nuoresta koirasta.entäs jos kasvattajat ajattelisivat samallatavalla? on riski kasvattaa pentue.etsiä koti monelle pennulle.itse otan vastuun kaikista kasvattamistani koirista.palautusoikeus kuuluu hintaan.kennelliitto ei hyväksy etuosto-oikeutta,mutta lisään sen sopimukseen. jos jotain tapahtuu OSTAN koiran takaisin ja etsin uuden kodin,ellen pysty sitä itse pitämään.
eli minä en ole ainoa ja paras koiran pitäjä.se täytyy jokaisen myöntää.jossain voi olla se oikea ihminen juuri sinunkin koiralle.
Zast, sin olet kasvattaja, min en. Hyviä ottajia varmasti on, mutta tapauksessani koira on jo kiertänyt useassa paikassa, ja perustelen ehdottomuuttani eteenpäin annossa siten, että en halua olla huolissani jatkossa miten koira pärjää, Olen yllä jo useasti sanonut että kun koskaan ei voi tietää miten uuden perheen tilanteet muuttuu, ja mitäs sitten? Minä en ole se ihminen joka niitä sitten jatkossa miettii.
Ja asia on nyt selvinnyt, siitä ei enää ole huolta. Se on surullista, mutta tässä tapauksessa ehdottomasti oikein.
Varmasti aloittajan päätös on oikea. Aloittaja todella otti vastuun koirasta ja teki hyvän palveluksen ystävälleen.
Minulla ainakin on helpottunut olo. Koiran ei tarvitse enää kärsiä kiertolaisena.
Kiitos!
Näköjään ei osata pitää huolta itse koirasta kun ei jakseta . Ei osata edes uutta kotia etsiä elävälle olenolle.....kyllä varmasti näille ei aivokapasiteettia riitä muuhun kuin , että eläin lopetetaan.
Ottaisitte tosissanne sen uuden kodin etsinnän koiralle .
Kuule Doggie, et asiasta niin mitään tiedä, et syistä et seurauksista. Osaisin varmasti jos tahtoisin, en tahtonut, en mistään hinnasta.
Mitä tekemistä aivokapasiteetilla on lopettamisen kanssa ? Minusta tuntuu että sinulla ei aivokapasiteetti riittänyt laadukkaampaan kirjoiukseen.
Ja huom. Koiran eteenpäin antaminen voi olla sinulle, ja sinun syyllisyyden tunnolle parempi vaihtoehto, koiralle se ei sitä aina ole.
On kaksi eri eri asiaa koirallekin pysyä vain hengissä, ja elää hyvälaatuista koiran elämää.
Piste.