Kohtaat jonkun ihanan, ohimennen, katot silmiin, ja yhtäkkiä tekisi mieli painaa pää sen olkapäälle ja tirauttaa vaikka muutama kyynelkin siinä. Niinhän ei tietenkään voi tehdä. Jotain henkistä yhteyttä? Silkkaa hulluutta? Suru sentään tätä elämätä.
Ihan naurettavaa
C.Hook
7503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen myös kokennu tuon saman. Yksi mies katsoi minua niiin ihanasti silmiin ja kaiken kukkuraksi viel väläytti hymyn.Tuli vaan semmonen olo, että tossapa ihana mies ja oisin voinnu vaikka halata sitä. Oisin halunnut nähdä tän miehen viel uudestaan, mutta en enää nähnyt. Oli muuteski aika komee näky, ku tepasteli kumppareissaan ku mikäki isäntä.
Niin. Henkistä tukea saman kohtalon kokeneille. Liian nopeasti ohi kiitäviä hetkiä. Muisto jää niistäkin kuitenkin sydämeen ja lämmittää siellä.
Miks ei voi? Sitä vain joskus tapahtuu ja niille tilanteille pitäisi uskaltaa olla auki. Olkoon hulluutta tai mitä tahansa. Kaikkea minkä kokee ei tarvitse yrittää järkeillä puhki.
Tuollaisen tilanteen koin itse aivan hiljan, toivottavasti vielä törmätään
on se kyllä niin typerää minäkin kohtasin erään kassatyöntekijä miekkosen jonka kanssa katsees kohtas vain niin aaaah:D ja sillä oli vaan niin ihanat silmät mut tietystikkään minun tuurilla sitä ei ole siellä kassalla enään näkynyt:(:( MItä virkaa tollasilla katseilla sit oikein on jos ne ei kumminkaan ikinä johda mihinkään:(
Jos naurettavuuksia keräillään, tässäkin yx - kuulet jonkun äänen vain, hän esim. puhuu puhelimeensa ja jäät sen pauloihin samantein. Ei tietenkään mee keskeyttään tärkeitä juttuja mutta myöhemmin pakko mennä tsekkaamaan sitä. Oli tää muutes ihqu tyyppi muuteskin kun pelkkä ääni :)
Bussissa istuin takapenkille maailman ihanimman miehen viereen... Olisin halunnut sanoa jotain, mutta ujostutti. Bussi tuli vieläpä täyteen niin sain syyn siirtyä hänen viereensä. Poistuin tapiolassa ja tajusin, että olisi pitänyt tehdä jotain, jäädä vasta seuraavalla pysäkillä, vaihtaa numeroita... jotain
Opiskeluaikana Helsingissä Rautatientorilla liukuportaissa olin menossa alas, joku minua vanhempi mies ylös. Katseemme kohtasivat jo porrasmatkan alussa, jotenkin ne nauliutuivat toisiinsa, katseet vain pysyivät ja pysyivät vielä toisemme ohitettuammekin... niskat kiertyivät niin pitkälle kuin mahdollista, kunnes katosimme toistemme näkyvistä. Siinä oli jotakin taianomaista.