Katkera vanhemmilleni....

UNOHDA TAUSTASI JA NÄYTÄ MIHIN PYSTYT ELÄMÄSSÄ. MINULLA OLI VANHEMMAT MUTTA EN MERKINNYT HEILLE MITÄÄN,OLEN SILTI MENESTYNYT ON MAAT JA MANNUT LAPSI YLIOPPILAS, KYLLÄ NYT SEURA KELPAISI MUTTA KUN EN JAKSA KUN ON NIIN PALJON OMAA ELÄMÄÄ.NIIN SIINÄ KÄY KAIKILLE,MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ SEN EDESTÄÄN LÖYTÄÄ.OLIHAN PRESIDENTTI HALONENKIN AU-LAPSI,EI OLE TAHTIA HAITANNUT.SINULLA ON KAKSI MAHDOLLISUUTTA, VOITAT TAI HÄVIÄT, KUMMAN VALITSET.

Täh?Vanhempiesi parisuhdesotkut vs. sinä? Eihän tuosta mikään ole sun syytä, ja kuitenkin vielä palasivat siis yhteen.Isäs on huoripukki, sou what?aikamonen muunkin faija on tai jopa homokin??!! Luottamuksesta sanoisin et mikä siinä luottamuksessa hajosi jos vanhempasi eivät osanneet vaan rakastaa toisiaan oikein, se ei tarkoita ettei he olis sua rakastaneet.Ne muut lapset,,varmaan ihan yhtä ulkopuolisia etenkin jos sä kuitenkin asut siinä ydinperheessä.Sitten kun tonne kylmään omaan parisuhdemaailmaan astuu huomaa, ettei se oo niin helppoo itsellekään koska ihmiset tekee virheitä ja joskus rakkaus on tulta ja tappuraa alusta loppuun.no hoida se isyyden tunnustaminen nyt koska sulle kuuluu se lakiosa.

Samahan se on monella muulla, eikös niistä kiusaajista ja muista mielenvikaisista tule yleensä sellaisia kun ei perhe-elämät toimi kasvuvaiheessa.

Itse sain koko pienen lapsuuteni kuunnella panemisen läiskettä ja tappelun mäiskettä seinän takaa, isä ei koskaan tehnyt muuta kuin kuritti, huusi ja käyttäytyi kuin tasoiseni kakara siihen aikaan, oli minulle kateellinen jostain saatanan vanukkaastakin, en saanut olla näkyvästi iloinen mistään asiasta.

Äiti ihan yhtä syyllinen tyypilliseen naisen tapaan haastaessaan riitaa isän kanssa jatkuvalla mäkätyksellään, ei tullut pahemmin lapset mieleen kun lenteli sitten ympäri seiniä.

Minä ja veljeni saimme aina kaikki kuritukset, siskoni saivat kasvaa suht normaalisti vailla mitään henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä vanhemmilta. Ei lienekään sattumaa, että siskot muuttivat kauas kotoa ja elävät parisuhteessa, kun taas minä en ole päässyt tätä samaa kuppaista paikkakuntaa pidemmälle ja aikamiesveljeni asuu yhä kotona.

Tässäpä sitä nyt sitten ollaan, vihainen ja katkera erakko vailla naiskokemuksia, vanhemmat saa soitella ja käydä koputtelemassa niin paljon kun haluavat, en vastaa. Tuskin liikuttuisin mitenkään vaikka olisivat huomenna kuolleita.

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja mene katsomaan mitä elämällä on sulle tarjottavaa!!!
Mene ja hemmottele itseäsi, osta jotain kivaa päällepantavaa ja lähde muutaman kaverin kanssa illalla ulos tapaamaan ihmisiä. Muista että se, mitä perheessäsi on tapahtunut ja millainen tunnelma siellä on ollut, ei tarkoita sitä, että nyt myös sinun itsenäisessä elämässäsi pitäisi toistua samat tunteet. Lapsuuden perhe-elämälläsi ei ole oikeutta vaikuttaa niin vahvasti tähän nykyiseen, itsenäiseen elämääsi että se menisi sinulta sivu suun!
Anna mennä ja näytä, että myös sulla on mahdollisuus elämään ilman ahdinkoa.
Hyväksy menneisyys ja jätä se pikkuhiljaa taakse. Älä jää elämäsi kanssa junnaamaan menneisyyteen. Mene juttelemaan jonkun kanssa. Pääset ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla kiinni elämään! Vaikeat asiat vievät aikaa, mutta lopputulos on sen arvoista. Tsempit!

MIKSI OLET KATKETRA VANHEMKILESI

Moi

Harkitse asia viemistä käräjäoikeuteen.
Se maksaa alle 100€ ja dna-testin maksaa valtio, et tarvitse siihen kallista lakiapua vaan voi hoitaa asiasi itse.

On muistaakseni kyse isyyden selvittämisestä. Kun olet paperin jättänyt niin tuomarit oma-alotteisesti vievät asiaa eteen päin.

Olen aikoinani asian hoitanut ja olen siitä nyt aikuisena tyytyväinen.
Raha tuskin kellään on motiivi. Vaan oikeus sukuun ,nimeen ja osaan perinnöstä. En tule mitään tuskin perimään mutta se että on oikeus siihen on itselleni iso asia. Voin vaikka vähän neuvoa asiassa, ilmaiseksi ja tuntemattomana.