Kaikki kaverini (suurin osa -88 ympärillä) on jotenkin lapsia vastaan ja kaikki sanovat että lapset hankitaan "sitten vuosien päästä". Suurin osa kavereistani kumminkin seurustelee ja osa asuukin yhdessä, mutta tuntuu että olen ihan eri planeetalla heidän kanssaan...
He jaksavat kauhistella jos joku tuttu tulee raskaaksi ja toikottavat kuinka tyhmää on 23 vuotiaana tehdä lapsia kun ne voi tehdä lähempänä kolmea kymppiä.
Jotenkin pelkään, että menetän kaverini (ainakin suurimmanosan) jos tulisin raskaaksi.. En uskalla enää sanoa että "vauvat on ihania" tai "ompas mulla vauvakuume" kun saan haukut niskaani.
Onko 23 vuotias sitten niin nuori äidiksi?
Onko muilla samankaltaista ongelmaa? Tuntuu että kaikilla tietämälläni mammoilla on ystäviä ympärillä, mutta itse pelkään menettäväni kaikki ihmiset (ei toki sukulaisia jne.).
Meillä on toki hieman erilainen elämän tilanne kuin muilla, koska olemme innokkaana jo ostaneet oman kämpän ja käymme töissä jne, ja kaverit enemmänkin juhlivat.
He jaksavat kauhistella jos joku tuttu tulee raskaaksi ja toikottavat kuinka tyhmää on 23 vuotiaana tehdä lapsia kun ne voi tehdä lähempänä kolmea kymppiä.
Jotenkin pelkään, että menetän kaverini (ainakin suurimmanosan) jos tulisin raskaaksi.. En uskalla enää sanoa että "vauvat on ihania" tai "ompas mulla vauvakuume" kun saan haukut niskaani.
Onko 23 vuotias sitten niin nuori äidiksi?
Onko muilla samankaltaista ongelmaa? Tuntuu että kaikilla tietämälläni mammoilla on ystäviä ympärillä, mutta itse pelkään menettäväni kaikki ihmiset (ei toki sukulaisia jne.).
Meillä on toki hieman erilainen elämän tilanne kuin muilla, koska olemme innokkaana jo ostaneet oman kämpän ja käymme töissä jne, ja kaverit enemmänkin juhlivat.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Menetät todnäk ystäväsi, kun tulet äidiksi.
nimim: Äidiksi tullut 21vuotiaana ja nyt pari vuotta kulunut ja ehkä yksi ystävä jäänyt jota näin silloin tällöin liian harvoin :(
niin.. saitko sitten uusia ystäviä?
kiitoksia vastauksesta
Mielestäni 23v ei ole liian nuori äidiksi, mutta totuushan on se, että todennäköisesti "ystävänsä" siinä kyllä menettää. Eräs kaverini nyt 23v kahden lapsen äiti kertoi myös menettäneensä "ystäviä" äidiksi tullessaan, mutta sai uusia tilalle ja totesi että siinä vaiheessa kun lapsen saa, selviää, ketkä niitä tosi ystäviä edes on...
Ei se ikä kerro milloin on valmis perhettä perustamaan. Omalla äidillä oli 23-vuotiaana jo kolme lasta ja hyvin pärjäsi. Itsekin olisin ollut jo jonkun vuoden valmis lapsia tekemään, jos elämäntilanne olisi ollut toinen. Tosin ei kai sitä vielä 28-vuotiaanakaan ole ikäloppu :D Kaverit saattaa vähentyä, mutta siinähän sen näkee, ketkä niitä tosiystäviä on. Itsellä tuota pelkoa tuskin on, ei kovin paljon kavereita ole. Ja se paras kaveri on jo itsekin äiti, tuli äidiksi 23-vuotiaana. Ja muutenkin kun ne muut kaverit on sitten itseäni vanhempia, eli ei ole se "bailausvaihe" enää päällä. Kaikillahan sitä ei ole, ei itselläkään oikeastaan ollut. Varmaan olisinkin jo lapsen tehnyt, jos olisi ollut se mies jonka kanssa tehdä. Mutta toisaalta tyytyväinen, että on saanut elämää nähdä vähän enemmän ja ehtinyt matkustellakin. Nyt sitten on tyytyväinen kun voi rauhoittua ja ajatella sitä perheen perustamista (yritys on jo käynnissä) Ja kun on vakiduuni ja omakotitalokin. Ja toki se mies joka myös haluaa lapsia.
SUN ÄITIS ELIKIN ENTISAIKAAN, EI TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ:)
Ihan kuule nykypäivänäkin lapsia nuorina tehdään. Tuskin tyttöjen murrosikä oo siirtyny 5-10 vuodella eteenpäin. Ite oon lapseni jo tehnyt ja näin hyvä. Voi sitten vuosien päästä hoitaa lapsenlapsia "nuorena mummona" :D
Riittää sitä aikaa sittenkin ja nyt on kuitenkin voimia :)
Tosin painotan että kannattaa se rahallinen puoli laittaa eka kuntoon ja suunnitella elämää myös vauvan syntymän jälkeen.
JA kavereita tulee ja menee, lapset ei ole syy hylätä kaveria tai jos on niin ei ne susta oo sillo välittäny muutenkaan. Pahalla en tuota tarkoita mut näin se valitettavasti on.
Olen myös 23 ja vauvasta haaveilen :) Munkaan kaveripiirissä ei ole vauvoja näkynyt, tosin monilla hyvin erilainen elämäntilanne. Ei ne vauvat varmaan tunnu ajankohtasilta, jos huvittaa juosta vielä baareissa ja keikoilla ja tallinan matkoilla. Mua vaan ei oo noi jutut nyt hetkeen enää kiinnostanut. Olihan se hauskaa sillon lukion jälkeen hillua pilkkuun asti baarissa ym. mutta rehellisesti voin sanoa omalta kohdaltani että enää ei vois vähempää kiinnostaa. Sitä kesti vuosi tai kaksi ja nyt tuntuu että viinalla ja baareilla ei oo mulle enää mitään annettavaa, kun aviomieskin on sieltä jo löytynyt :D
Mutta toivoa sinulle; vaikka kaikki puhuivat vauvoista kauhistelevaan sävyyn ym. niin olen huomannut, että omista vauvatoiveista puhuessa asenteet eivät kuitenkaan ole olleet niin tiukkoja. Ja lisäksi yksi kaveripariskuntakin samasta porukasta on sen jälkeen puhunut ääneen vauvahaaveistaan ;) Että se voi olla vaan sellasta puhetta, kun ei ole "omalle kohdalle" sattunut.
on!
Hei! oon 21v ja haaveillaan avomiehen kanssa lapsesta ja miusta tuntuu, että ollaan molemmat siihen ihan valmiita (mies 25v), yritystäkin jo ollut, mutta keskenhän se eka raskaus valitettavasti meni. Kaverit pysyy jos on pysyäkseen, ei semmosilla "kavereilla" teekkään mitään, jotka ei halua olla yhteyksissä enää ihan vaan sen takia että haluat/ saat lapsia.
Täällä myös yksi 21-vuotias (kohta 22) jolla on vauvakuume! En kyllä yhtään ihmettele teitä jotka ei jaksa juosta baarissa sillä musta tuntuu että muakaan ei enää kiinnosta bilettäminen yhtään! ihan tarpeeksi tuo 3 vuotta on tullu ravattua baareissa ja örveltämässä... Oikeesti nykyään ei enää ees huvita lähtee mihinkää ku kaverit pyytää, mielummin ihan koti-iltaa viettelen.. Mies on mua vuoden nuorempi eikä haluaisi vielä lasta koska on kuulemma liian nuori ?!! Mutta silti se on vähän sillä asenteella että tulee jos on tullakseen.. Ja mä kyllä niin haluaisin jo oman pienen ihmisen ja alottaa ihan uuden elämän perheen kanssa.. tuli ystävän kanssa yks päivä puhe vauvoista niin se kysy ihan paniikissa että OOTKO RASKAANA?!!! ja ku sanoin että en niin tuli vastaus että "huh,säikähdin jo".. mitä ihmettä, sanoin vaan kaverille että mitä sitte vaikka oisinki raskaana niin hän vastasi että no eikai sitä nyt elämää kannata pilata noin nuorena -.- sillon meinas mulla alkaa kiehumaan.. oon kohta 22 ja hänen mielestään liian nuori tekemään lapsia! Sen ymmärtäisin jos olisin 15 vuotias teini ja puhusin tollasia mutta ei, mä olen aikuinen jota ei kaikki näytä ymmärtävän.. Mutta tosiaan täällä yritetään kääntää miehen päätä että josko tuota vois pikkuhiljaa tässä pian alkaa yrittämään :) Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Vähän luulen että mies ei innostu mutta sit ei voi mitään, sitten pitää odottaa :(
Itse olen 20 pian 21 ja vähän myös vauvakuumetta. Baarissa ei ole tullut käytyä yli vuoteen ja enää hyvin harvoin juon mitään alkoholipitoista. Bilettäminen ja baarissa käynti on jäänyt jo taakse. Mies on 34 ja ollaan paljon puhuttu lapsista ja miten elämä muuttuu sen jälkeen. Molemmat ollaan töissä. Kyllähän minäkin pelkään,että ystävät pistää välit poikki,jos raskaaksi tulen,mutta eivät ne sitten ystäviä ole,jos niin tekevät. Ehkä nekin ajan kanssa ymmärtävät,kun aikovat lapsia tekemään. Siinähän vanhemmiksi kasvetaan. Ei tosin,vielä olla päätetty jätänkö pillerit pois,mutta juhannuksen jälkeen voi asiaa katsoa uudelleen,kun pillerit loppuu. :) Eipä tässä nyt kauheaa hätää ole, että kestän vielä odottaa vuoden tai kaksi :)
Mulla on vain se ongelma,kun näytän paljon nuoremamalta mitä oikeasti olen. Luulen,että ihmiset luulevat mua 15-17 vuotiaaksi,kun eivät tiedä ikääni oikeasti.
Sitä ne huumeet teettää..
Huumeet? luuletko säkin olevasi jotenkin vitsikäs! Nuo on e-pillereitä ei mitään huumeita.
Älkää sortuko, ettette kadu! Se tulee vielä se menovaihe. Miksi siis sortua, kun kerkeätte myöhemmin ja se vauvakuume menee ohi.
Millä mittapuulla 23-vuotias olisi liian nuori äidiksi? Sen ikäinen on jo aikuinen ihminen (vaikka moni ikävä kyllä elää harhassa ja kuvittelee olevansa nuorisoa vielä 30-vuotiaana) eli kyseessä ei ole mikään teiniäiti. 23-vuotiaalla on todennäköisesti jo ammatti ja työkin, oma kotikin jo osalla. 23-vuotias on myös aivan hyvin saattanut saada sen menojalan vipatuksen jo valmiiksi ja on valmis menemään elämässään eteenpäin.
Itse olen 22-vuotias ja raskaana. Ystäväni ovat ikäisiäni eikä heillä ole aikomustakaan perustaa perhettä, osa heistä ei kertomansa mukaan halua lapsia ehkä ollenkaan. He sanovat lähinnä vaivaantuvansa vauvoja nähdessään eivätkä näe "niissä otuksissa" (niinkuin he vauvoja kuvailevat) mitään hellyyttävää tai äidinvaistoja herättelevää. He juoksevat baareissa, matkustelevat, shoppailevat rahansa... Mikään noista ei ole minua varten; en jaksa istuskella baareissa (enkä raaskisi sieltä edes juomia ostaa, kun maksavat niin paljon), matkustella ehdin kyllä sitten nelikymppisenäkin, jos sellainen jostain kumman syystä alkaa minua joskus kiehtoa ja shoppailusta saan lähinnä päänsärkyä, kun en koskaan raaskisi käyttää rahojani turhaan ja siksi en edes mene esimerkiksi vaateostoksille, jos minulla ei ole jotain todellista tarvetta jollekin tietylle vaatteelle.
Raskaudestani ystäväni ovat silti kaikki olleet innoissaan, he kyselevät vointiani ja pyytävät minuakin silloin tällöin viikonlopun viettoon luvaten, ettei ilta pääty baariin vaan vietetään tyttöjen ilta leffojen ja hyvän syötävän merkeissä. En voisi parempia ystäviä toivoa. :)
Noniin... Nyt olen sitten 5kk vanhan pojan 23-vuotias äiti. Ihan hyvin meillä menee, vaikka poika päättikin syntyä kuukautta ennen laskettua aikaa :) Olen saanut paljon uusia ystäviä, joilla myös on suunnilleen saman ikäisiä vauvoja. Opiskelukavereiden kanssa tiet erkanivat jonkun verran valmistumisen myötä (osa jäi opiskelupaikkakunnalle, osa muutti työn tai miehen perässä toiselle paikkakunnalle), mutta yhteyttä pidämme edelleen :) Lapsuudenystävieni (lukion loppuun asti olimme joka päivä tekemisissä kun kävimme samaa koulua) kanssa sen sijaan tiet ovat jälleen kohdanneet, kun jokainen valmistumisensa jälkeen on jälleen hakeutunut lähelle synnyinseutuaan. Olen edelleen kaveripiirissäni ainoa äiti, mutta kovastipa on ollut tunkua meille vauvaa paijailemaan, että mahtaakohan enää kauaa mennäkään, kun tulee leikkikavereita meidän pojalle ;)
Avioliitto voi hyvin ja olemme jo jättäneet ehkäisyn pois, joten pikkukakkonenkin saa tulla, kun on tullakseen :) Olen mielettömän onnellinen siitä, että uskalsimme reilu vuosi sitten tehdä sen päätöksen, että vaikkei ehkä rahatilanne paras mahdollinen olekaan, on nyt oikea aika lasten saamiselle :)
On ihanaa olla maailman ihanimman pienen pojan äiti :)
Hei vaan!
Lapsi on kyllä sellainen lahja, jota en todellakaan katuisi! Veljen vaimolla on jo 3 pientä lasta (neljäs tulossa) hän on nyt 24v, ja hyvin onnellinen on! :) Hyvä ystävä kanssa odottaa vauvaa (20v), hänkin hyvin onnellisena. Itsekin olin onnellinen sen aikaa kun olin raskaana, sain tuntea ne kaikki ihanat tunteet ja odotukset tulevasta elämästä, mutta sitten ne vietiinkin pois.. Olin surun murtama.. Mutta nyt tulevaisuuteen jo katsellaan, ehkä jo ensi vuonna.. :)Meillä on tosiaan vakituiset työt, ammatit ja muutenkin kaikki hyvin.. eli vauva sopii oikein hyvin meidän elämäntilanteeseen..sanoo siihen muut mitä tahansa, se on kuitenkin oma päätöksemme.
Sinulle nimimerkki miksi olisi?
Onnea Paljon raskaudesta ja tulevasta pienokaisesta! :) Se on ihanaa että ystävät ovat mukana sinun raskaudessasi, vaikka eivät itse vielä haluisikaan lapsia.. Kannattaa vaalia niitä ystävyyssuhteita mitä on! :)
Kuulkaas lapsukaiset: Nykymaailma on muuttunut ja oikeastaan tänne ei kenenkään kannata tehdä lapsia -maailma yliasutettu jo nyt! Lisäksi naisen asema ja rooli yhteiskunnallisesti on muuttunut, eli kenenkään nuoren naisen ei kannata pilata mahdollisuuksiaan elämässä sillä, että tekee lapsia liian nuorena jonkun ensirakkauden kanssa.
Jos nuorena lapsia tekee, niin aikansa bauttii, mutta melkoisella (sanoisin 90%) varmuudella se illuusio tuottaa pettymyksen.
Todellakin naisen asema, rooli ja lapsentekotarve ovat muuttunueet sitten kivikauden ja maamme sotien aiheuttaman ihmiskadon jälkeen.
ÄLKÄÄ TEHKÖ NUORET LAPSIA! LIIKAA NÄKEE NETTOMIA YKSINÄISIÄ NUORIA NAISIA, JOIDEN ELÄMÄSTÄ EI VIRHEIDEN JA EPÄONNISTUMISEN JÄLKEEN OLE MUUHUN KUIN YKSINHUOLTAJANA, MASENTUNEENA CHATISSA ROIKKUMISEEN.
Voi olla että menettäisit ystäviäsi jos tekisit lapsen, se on karu totuus, mutta sitten ne eivät olleetkaan koskaan ystäviä. Itse menetin paljon ystäviä pelkästään sillä, että aloin seurustelemaan, vain harvat jäivät. Jos kokee olevansa valmis äidiksi, niin silloin varmasti on, toisilla biologinen kello alkaa tikittää myöhemmin eihän se väärin ole, olet sentään kerennyt vähän jo elämään ennen tuota. Itselläni monet kaverit ovat jo äitejä. Itse kauhistelin silloin, ettei niitä lapsia heti 18-vuotiaana tarvitse tehdä, mutta en kuitenkaan lähtenyt ystävieni rinnalta. Molemmat vanhemmat sisarukseni ovat saaneet esikoisensa 18-vuotiaina ja hyvin niillä pyyhkii.
Ja itsekin aion äidiksi tässä pikkuhiljaa en koe enään olevani liian nuori ;) (vm-87)
Eikös se ole jokaisen henkilökohtainen asia, onko valmis äidiksi 23 vuotiaana. Toisilla on menovaihe jo ohi, toisilla käynnissä ja toisilla tulossa. Aina lasten tekoa kannattaa kunnolla miettiä, ei se koskaan ole helppo päätös.
Mutta jos siltä tuntuu, että valmis olisi, niin siitä vaan! Nimittäin jos sitä odottaa siihen kolmekymppiseksi tai yli, voi olla ettei tulekaan helposti raskaaksi ja edessä esim. monien vuosien yritys ja silloin harmittelee ettei aloittanut tätä rumbaa jo aikaisemmin....
Itse olen sanonut 22 vuotiaalle sukulaistytölle, jolla vauvakuume, ettei kannata odottaa. Jos elämässä kaikki kunnossa ja siltä tuntuu, niin mitä sitä turhaa odottamaan. Tiedän että tämä kyseinen tsukulaisyttö on todellakin valmis äidiksi.
Niin ja hedelmällisyyshän laskee 25 vuoden jälkeen...
Mutta kuten sanoin, jokaisen henkilökohtainen asia!!
Ei se valmius äitiyden haasteeseen tosiaankaan ikävuosien mukana automaattisesti tule. Moni ei ikävä kyllä ole valmis koskaan ja siksi yhteiskunnassamme on niin paljon pahoinvointia. Itse en olisi ollut alle 30-vuotiaana valmis. Nyt on mukavaa 33v hoitaa 1-vuotiasta esikoista kun uskaltaa luottaa itseensä ihan eri tavalla kun parikymppisenä.
No itse sain 20-vuotiaana lapsen ja paras ystäväni on aina inhonnut lapsia, muttei silti ole minua hyljännyt.
No ei todellakaan ole liian nuori! Se on ihan ihmisestä kiinni! Itse sain lapseni (suunnitellusti) 20v ja nyt hän on maailman ihanin taapero, enkä kadu äidiksi ryhtymistä päivääkään! Itse asiassa unelmoin jo toisesta lapsesta... SINÄ teet itse oman elämäsi päätökset! Ja jos ystäväsi hylkäävät sinut äitiyden myötä, niin eivätpä hyviä ystäviä olekkaan ja ansaitsen parempia! Yritä vaan lasta jos se siltä tuntuu! Mielestäni ihmiset tekevät nykyään typerästi lykätessään lasten saantia niin pitkälle. Kun nainen kuitenkin on hedelmällisimmillään 25v asti ja sitten alkaakin jo lasten saanti vaikeutua. Että jos kokee lapsen saannin sellaiseksi, jonka ehdottomasti tässä elämässä haluaa, niin pitää takoa kun rauta on kuuma! Töitä sun muuta ehtii kyllä sitten tehdä loppuelämän, mutta lapsensaanti vaikeutuu iän myötä.
Itse teimme oman lapseni ollessani 18-vuotta. Nyt olen 19 ja tyttäremme Nella on nyt 4 kk. Opiskelen vieläkin ja lastenhoitaja käy meillä joka päivä paitsi viikonloppuisin.
Heippa,
Mä sain lapseni kuukauden vajaa 21-vuotiaana, nyt olen 23-vuotias ja lapsi on 2-vuotias. Päivääkään en vaihtaisi pois enkä hetkeäkään kadu päätöstäni. Lähipiirissäni on kyllä ollut paljon lapsellisia(perheellisiä) ystäviä, mutta ne harvat joilla ei vielä lapsia ole eivät todellakaan ole hylänneet minua. Sitäpaitsi, lapsen jälkeen olen saanut paljon uusia hyviä ystäviä. Lapset ovat helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin.
Minä siis suosittelen lasten tekemistä nuorena, sillä jo lapsen kehitysvamma-riski kasvaa mitä vanhempana lapset tehdään. Ja jaksaapa ainakin touhuta ja leikkiä lapsen kanssa kun on nuori.
minäkin sain lapseni 21 vuotiaana ja se on kyllä kaikkein parasta mitä koskaan on tapahtunut. toinenkin on tervetullut vaikka heti. minulla myös hävisi melkein kaikki ystävät mutta aloin ajatella ettei ne koskaan tosi ystäviä ollutkaan kun lapsen takia eivät halunneet enää tekemisissä olla. en jäänyt suremaan. uusia ystäviä on tullut ja parempiakin kuin entiset, he hyväksyvät minut ihan sellaisenaan kuin olen, toisin kuin entiset "ystävät". jos todella haluat lapset, niin ajattele itseäsi, älä ystäviäsi.
minä tein esikoisen 19 vuotiaana. Nyt olen 24 ja toista yrittämässä. En ollut liian nuori äidiksi 19 vuotiaana. Äidiksi on AINA kasvettava. 30 vuotias ei ole yhtään sen valmiimpi äidiksi kun 20 vuotias. Elämäntilanne ja oma henkinen kypsyys sen ratkaisee!
Ei varmasti ole 23-vuotias liian nuori äidiksi, eri asia sitten onko sen ikäisenäkään henkisesti riittävän vanha äidiksi. Lapsikielteiset ystäväsi kuulostavat vielä mieleltään niin lapsekkailta, etteivät osaa haaveillakaan vanhemmaksi tulemisesta ja kesittyvät pelaamaan oman elämänsä ja ihmissuhdesotkujensa kanssa.
Mutta tosiasiahan on se, että lapset kannattaa tehdä nuorena. Silloin, kun niiden perässä jaksaa vielä juosta. Jos lapsenteon jättää viimetinkaan on niiden varttuessa jo itse ihan vanha pieru eikä lapsenmieltä missään. Minä olen nyt 22-vuotias myös, ja kolme vuotta jo haaveillut omasta lapsesta. En sen takia, että "noku lapset ny o vaa nii söpöi" kuten monet siitä syystä sanovat haluavansa tehdä lapsen. Haluaisin vaan olla äiti. Suoraan sanottuna kadehdin jo äidiksi tulleita ystäviäni ja seuraan salaa sivusta miten ihanalta heidän äiti-lapsi-höpötyksensä näyttävätkään. Äitiys tekee naisesta niiin kauniin. Ei sitä osaa selittää. Harmikseni minulla ei vaan ole miestä sopivaksi isäehdokkaaksi, eikä varmaan koskaan löydykään kun joudun tekemisiin aina vain kusipäiden kanssa. Tekisin lapsen vaikka yksin jos löytäisin jonkun sopivan isäehdokkaan hyvillä geeneillä. :D
Se on vaan aika hankala juosta lasten perässä nuorena, kun mueli vetää ihan muihin juoksuihin ja kokemuksiin, jos ei nuorena, sitten vanhempana. Juoksut on juostava, ei sille vii mitään, tai muuten jää elämä vähän "vajaaksi" kokemukseksi. Vähäb vanhempana lasts osaa arvostaa ja kasvattaa ihan erilailla. Ja eikös rapakuntoiset ole juuri niitä nuoria?
Me vähän vanhemmat on totuttu liikkumaan, kun meidän aikaan ei opeteltu pleikka-kulttuuriin, vaan liikuntaan ja terveyteen.
et ole liian nuori. mieti mikä on sinulle elämässä tärkeää
Minulle ura ja hyvä työ ei ole tärkeää. Tahdon paljon lapsia ja olla äiti ne asiat on minulle tärkeitä. Naisten aseman paraneminen on myös tuonut lisää paineita naisille. Onko kukaan ajatellut, että on meitäkin, jotka todella haluaisivat jäädä kotiin ?
Onnea kaikille nuorille ja vanhemmillekin lasta odottaville
Kuulkaas naisenlut: Olettepa äitejä tai ette, niin homma on sellainen, että jos ttette lapsia nuorena, niin tulette elämään onnettomina lopun elämäänne. Esimerkkejä on niin paljon, että jos vähänkään olette kartalla ja kiinnostuneita muistakin kuin itsestänne, niin tiedätte, että nykyaikana nainen ei voi elää vain makaamalla kotona ja synnyttämällä -ja se on mielestäni positiivinen asia naisten tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden kannalta.
Vaikka joki 21-vuotias nainen sanoo, että "joo lapsia vaan tekemään nuorena", niin sehän ei ole koko totuus, vaan tämä ko. suosittelija haluaa muita samaan uppoavaan laivaan mukaan. Lapsia ehtii tekemään sitten kun on ikää ja elämänkokemusta jne. Ja kaikki eivät edes halua lapsia kun se eka vaarallinen vauvakuume menee ohi. Tiedän monta naista, joilla lapsia ja heidän ainoa henkireiknsä on työ, kun eivät jaksa olla kotona: mutta jos olet nuori ja kouluttamaton, vailla työtä, niin se tulee olamaan raskasta, kun henkireikää ei ole.
Älkää uskoko näitä miinaan astuneita mammoja, puhuvat paskaa ja yrittävät saada muitakin astumaan uppoavaan laivaan!
YMMÄRTÄKÄÄ ETTÄ EI VOI SANOA "LAPSET PITÄÄ TEHDÄ NUORENA" , JOKAINEN TEKEE SILLOIN KUN ON SIIHEN VALMIS! se on kaikista tärkeintä että on itse valmis. Iällä ei MITÄÄN merkitystä. Ja ne jotka ajattelevat että eivät halua lapsia liian nuorena, eivät välttämättä tarkota sitä että haluavat bilettää yms, vaan he eivät ole sillon vaan vielä valmiita. Lapsia voi tehdä myöhemminkin aivan hyvin!
Katsos, vastasimme melkein samaan aikaan:)
Olen ihan samaa mielltä. Miksi ihmeessä lapset pitäisi tehdä nuorena, kun ihmiset ovat yksilöitä ja toiset ovat vanhempana nuorempia henkisesti ja fyysisesti kuin toisen silloin mainostamassaan nuoruudessa?
Olen ihan samaa mieltä, että ihmisen ainoa intressi nuorena ei ole mikään biletys, vaan toisen haluavat nähdä ja kokea ja mikä parasta, tutustua tulevaan kumppaniinsa ilman lapsia. - Varmaan moni täälläkin ajattelee kuin uskovaiset, että jos ihmisellä ei ole lapsia, niin se on jumalan trankaisema lapseton tai sitten juoppo, joka haluaa bilettää. EI, elämässä on hei muutakin kuin lapset, työ, kotisleikit jne -miksi olla niin suppea valinnanvara elämään ja siksi ihmiset ahdistuvat. Kaikkien ei tarvitse tehdä ja elää samalla tavalla, koska me ihmiset olemme yksilöitä! Itse olen 35-vuotias ja pidän itseäni ja minua pidetään 25-vuotiaana, ellei joku ikääni tiedä, eikä silti kiire tehdä lapsia:)
Itselläni aika sama tilanne. Olen nuori ja mieheni kanssa olemma seurustelleet kohta 6 vuotta. Kova vauvakuume on koko aika, mutta pelottaa ottaa sellainen askel. Itsellänikään ei ole oikeastaan yhtään kaveria, joka olisi milläänlailla samalla kannalla kanssani, mutta se ei kuitenkaan saa haitata omissa elämän suunnitelmissa. Koen vaan yksinkertaisesti olevani kympsempi, enkä koe sitä joka viikonloppuista biletystä tärkeämpänä, kun arki, koti, mies ja ihan vaan tasainen elämä. Tuntuu, että nykyään omani ikäisille ei riitä se pelkkä fakta että asiat on hyvin, vaan kaiken täytyy olla jotenkin hirmu hienoa ja kallista ja bling blingiä. Paras oli mielestäni kun ihan hyvin rahallisesti pärjäävä kaverini sanoi että salee teen muksun vasta sitte kun on varaa ostaa sille parhaat vaipat! Että näin. Mutta ponttini oli vaan se, että täällä on hengenheimolainen! :)
Joo vaan ku elämässä on muutakin vaihtoehtoa kuin tehdä penikka nuorena tai bilettää! Selvinpäinkin voi olla.
Kyllä 23 vuitiaana on kovin nuori ja lapset kerkeää hankkia vanhempanakin sitten kun näkee onko se oletettu unelmies prinssi edes oikea sinulle. Melkoisella varmuudella vaihdat sen miehenkin vielä toiseen ja siinä tilanteessa on parempi kun ei ole penikat lahkeessa roikkumassa haitolla, kun yyhoo ei kelpaa enään kenellekään muuta kuin ehkä makuupatjan korvikkeeksi.
Meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiimme :) Ja harvalla on pitkän seurustelun jälkeen sitä unelmien prinssiä. Oma mies ei ole prinssi, mutta sellainen mies mitä rakastan ja minkä kanssa sen perheen haluan tehdä. Ja yh äideistä sen verran, että olen itse eronneesta perheestä. Olin 3 kun vanhemmat eros ja tällä hetkellä on 2 pienempää siskoa äidin uudestä suhteesta. Että kelpaa nekin vaan jollekin hullulle.... Ja en voi sanoa, että elämäni hirveää shittiä olisi ollut. Uskon jopa, että olen aika paljon enemmän kasvanut ihmisenä kun joku muu.
Ja vielä lisätäkseni "Järkeä sais käyttää"-nimimerkki. Kyllä 35 vuotiaalla vähän kiire jo alkaa olla...
Miksi on pakko pilata elämä ha tehdä lapsi?
Niin epäilemättä olen kyllä kristitty:)
Minulla on suunnilleen samat kysymykset.. Olen itse kohta 20v, poikaystävä on 22v ja haaveilemme vauvasta. Työ ja koulutus ei minua niin kiinnosta vaikka koulussa kaikki hyvin menee. Poikaystäväni kosi pari kuukautta sitten ja lupasi että hän voi elättää minut ja vauvan jos se kerran elämämme haave on! :) Eli kotiäidiksi jonkun vuoden päästä innolla odottelen..
35 vuotiaalla ei ole välttämättä mikään kiire äidiksi! tiedän muutamia 30 vuotiaita jotka ajattelee että "joskus sitten". Mitä pahaa on tehdä lapsi 35 tai 40 vuotiaana?! EI MITÄÄN. Sekin on aivan normaalia. Omakin äitini on saanut lapsen 41 vuotiaana. Nämä on ihan henkilökohtasia asioita. Itse 23 vuotiaana ajattelen tällä hetkellä että haluan vielä muutamat vuodet esim. matkustella ja nauttia elämästä ihan vain kaksin kumppanini kanssa ilman mitään suuria velvotteita, koska niitä lapsia ehtii tehdä aivan hyvin myöhemminkin. Tiedän että haluan lapsia mutta niiden aika on sitten kun on :) Eikös sitä paitsi nykyäaikana se lapsiensaannin keskimääräinen ikä ole n.28-30v..... Nauttikaa nuoret nuoruudestanne nyt vielä kun voitte. Ei se elämä sitten 4 kymppisenä samanlaista enää ole.
Fiksua puhetta. Ihmiset ovat yksilöitä ja siksi eivät halua rupsahtaa nuorena tai kahlita itseään, koska kerkeää sitä myöhemminkin. Ihmisen elinikäkin on jatkunut, eli sen verran voi lapsia lykätä ja nauttia elämästä ja se on tulevien lastenkin etu.
Minun mielestä siinä ei todellakaan ole mitään pahaa jos haluaa lapset 35 tai 40 vuotiaana, mutta kaikki eivät todellakaan enää siinä vaiheessa saa lapsia tuosta vaan.
Todella moni kärsii lapsettomuudesta haluamattaan ja epäilemättä siihen on syynä se että nykyään halutaan tehdä lapset vanhempana. Mutta tottakai se ei ole mikään syy alkaa tekemään lapsia aikana jona ei koe vielä olevansa valmis.
Minun mielestä ikä ei paljoa sanele kuka on "valmis" vanhemmaksi, äitiyteen ja isyyteen aina kasvetaan, ja jotku saattavat ihan aidosti oikeasti jo haluta nuorena viettää perhe-elämää (ja ovat siihen kypsiäkin), kun taas toiset haluavat viettää huoletonta nuoruutta vielä pitkään. Fakta kylläkin on, että ikä asettaa tietyt rajat lasten teolle. Luin vasta perhebarometriä (2008) ja kyllä siellä aika kylmää faktaa tuli esiin :/ Tässä vielä linkki jos jollain kiinnostaa http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/0329e43ec339fc0ed11cfaa6074f0c02/1336842079/application/pdf/237280/Perhebarometri 2008.pdf
Minä tulin äidiksi juuri 23-vuotiaana kesken opiskelujen. Pidin yllätysvauvani ja en ole koskaan katunut sitä. 23-vuotiaana kaikki meni hyvin ja yövalvomisia jaksoi paremmin kuin nyt nelikymppisenä.
Sain keskimmäisen 30-vuotiaana ja viimeiseni 40-vuotiaana. Kaikki iät ovat olleet ihan hyviä ikiä äidiksi tulemiseen, mutta fyysisesti alle 30-vuotiaana jaksoi paremmin. Ehkä henkisesti äitiyteen on suhtautunut kypsemmin tämän viimeisen kanssa, mutta se on myös tuonut huolta eniten. Nuorena ei liikoja huolehtinut, kun oli terve ja raskaudet ja synnytykset meni ongelmitta.
Lapsentekoon siitä : ):...
asioilla on monta puolta :) itse olen 23 vuotias ja saan syksyllä esikoiseni :) kuulun siihen pieneen ryhmään elikkä tulin raskaaksi vaikka söin säännöllisesti e-pillereitä. Aluksi asia vaati paljon sulattelemista koska en ollut suunnitelllut tulevani raskaaksi vielä moneen vuoteen suunnitelmissa oli matkustaa yms . Miehellänikin on sellainen työ että maisemanvaihdos on hyvin helppoa. tässä vaiheessa olen kumminkin todella onnellinen ja odotan pientä prinsessaa meidän tykö :) Äitini on saanut minut 22 vuotiaana ja tsempannut minua että ei se elämä ole ohi 40 vuotiaana. Isäni ja äitini reissaavat ja tekevät asioita mitkä jäi tekemättä aikaisemmin. Rahallinen tilanne on vakaampi ja kuulema monia vuosia nähneenä osaa suhtautua elämään positiivisemmin . En usko että jään ns mistään paitsi vaikka minusta äiti tuleekin :)
Se on se trendi, joka onneksi ohi menosa. Sosiaaliset paineet syynä, ihan kuten vaikka tupakanpolttoon ja juomiseen teininä. Tämä vaan pahemmat jäljet jättää.
On se liian nuori jos suoraan sanotaan ja koekemukseen pohjataan. On eri asia elää 2000-luvulla mitä 1900-luvulla.
Olin 23 vuotiaana komen lapsen äiti :D Ja kyllä on aina ollut ihmisillä ihmettelemistä mutta oma elämäntilaanteeni on ollut niin hyvä ettei olisi parempaa ajankohtaa ollutkaan aloittaa vanhemmuutta kuin nuorena ja meillä on hyvä tukiverkosto ollut aina elämässä mukana ja taloudellinen tilannekin kunnossa joten miksipäs ei ja isovanhemmatkin halusivat olla "nuoria" isovanhempia jotta jaksavat paremmin tehdä kaikenlaista lapsenlapsien kanssa joten sieltäkin suunnalta painostusta ehkä vähän tuli.Mielestäni 23v ei ole liian nuori äidiksi ja monet ystävistäni ovat tehneet alle 20vuotiana esikoisensa jo mutta aika hyvin näiden lapsettomien kavereiden yhteydenpito on jäänyt vähemmälle mutta olen saanut paljon eri ikäisiä äiti kavereita lisää mikä on taas korvannut näitä vanhoja kavereita :)
Jaahas, näitä vertaistukea haluavia taas täällä. Oma elämä päin peetä, mutta se kuvitellaan ja teeskennellään paremmaksi..Huhhuh
Sry jos sulle jaettiin paskat kortit elämässä.Ei tarvi sitä muihin purkaa, vihreytes paistaa tänne asti.
sääliksi käy sua, pitääkö tulla palstalle provoilemaan ja voivottelemaan omaa surkeuttansa "just joo taas" katkera ihminen olet.Etkö itse tule raskaaksi vai jättikö miehes heti kun kuuli sanan vauvanteko, oletko kenties niin ruma ettei kukaan halua lapsellensa perittävän sinun geenejäsi?Vai oletko lesbo yhteiskunnan alintaluokkaa?Neekerin rakastaja?Vai muuten vain ikäloppu nainen jolla kaikki meni elämässä heti pieleen kun vain syntyi maailmaan.Olen onnellinen teidän nuorien äitien puolesta koska nykyaikan vastuuttomia ihmisiä on yhteiskunnassamme aivan liikaa myös näissä vanhemman sukupolven edustajissa ja on hienoa nähdä kuinka nuoret tekevät lapsia ja kasvattavat heidät hyvin ihan itse ja osa saa tukea perheiltänsä tosi paljon mikä on hyvä asia koska niin se vain ennenkin meni ja sanontakin kuuluu että kokonainen suku tarvitaan kasvattamaan yhtä pientä lasta.
Ei tuon nyt katkera tarvitse olla, vaikka tosiasiat sanookin tosiasioina..Siis tottahan tuo puhuu kokemukseen ja tutkimuksiin pohjautuen, että 23-vuotias on liian nuori mami. Ei teidän kannata 1970-luvulla elää, vaan vuotta 2012. Mutta minkäs teille voi, teette vahinkoja jos teette, mutta turva valittaa. Neuvoja on ollut jaossa ja itsekriittisyydelle annettu mahdollisuus, kun elämäkin valintoja. Jokainenhan saa pilata oman elämäns, mutta lasensa elämää ei kannata pilata ja siksi olisikin syytä harkita hankkiiko lapsia milloin.
Onhan monella sialla tekemistä milloin tähän suoritteeseen eli lapsentekoon ryhtyy. Jossakin maaseudullahan lapsia tehdään 20-vuotiaana, kun muutenki eletään yhteiskunnan ulkopuolella. Stadissa taas tehdään lapsia 35-vuotiaana jos sittenkään.
Hei. Kuuntelee omaa sydäntäsi ja haluasi. Oikeat ystävät eivät lopeta yhteydenpitoa vaikka mitä elämässäsi tapahtuisi. Jos haluat lapsia ja kumppanisi myös haluaa, ei siinä muilla ole mitään sanomista. Onnea sinulle matkaan. Itselleni vatkutetaan jatkuvasti kuinka olen muka liian vanha isäksi. En kuuntele muita vaan omaa sydäntäni ja toivon kohtaavani vielä sen oikean joka lapsia tahtoisi myös. Jos muita vain kuuntelee niin ei elämässä voi koskaan olla onnellinen ja asiat hyvin. Jokainen meistä elää omaa elämäänsä.
Eikai tuohon sikiämiseen ole ikärajaa. Sen sijaan kannattaisi odotella vähän, tuo hormonimyräkkä menee ohi ja huokaiset tuolloin helpotuksesta, ettet tehnyt lapsia.
Ystäväsi toki menetät, saatat toki löytää uusia, jotka jaksavat sitä elämää, joka pyörii hiekkalaatikon reunalla, keskustellen sonnan koostumuksesta, allergioista ja sairasteluista - suurin osa ei nykyisin tätä halua. Maailmasi pienenee aika tavalla, vaikka perheelliset mitä väittäisivätkin.
Niin se on. Saahan jokainen maailmaansa kutistaa, mutta älkää valittaki sitten. Eipä teitä voi estää ilman lakimuutoksia.
ON. Hyvä kun kysyit.
Jos on henkisesti kypsä asumaan jonkun miehen kanssa niin on kypsä myös äidiksi.
itse olin tuolla ikää vielä neitsyt eikä tullu mieleenkään muu kuin opiskelu ja harrastukset.
Ihmiset kypsyy niin eri tahtia.
Ei 23-vuotiaalta ole liian nuori,mutta ei ikä kerro sitä.Jos sinulla valmis lapsen kanssa elämään ja kaikkea niin ok.isosiskoni tuli äidiksi jo 19-vuotiaana joten hänellä aina mennyt hyvin.Isoveljelläni tuli isäksi 20-vuotiaana eli nyt viisi lastaa ja tullut vaariksi:).Ei aina menettää ystäviä/kaverit,mutta voisi olla jotka osa halunnut käymään ja hoitaa lastasi "mukavan puuhaa"..Tai osa jotka hengaillaan muualla.Ei mitään kutenkin hätää.Eiköhän se jolla tavalla onnistua,että pääsisit kavereiden kanssa muualla jos lapsella on hoivamassa(isovanhemmat jotain).Olin itse 18-vuotiaana halunnut jo äidiksi ja vauvakuumetta,mutta ei tuu mitään kun elämässä ei ollut kunnossa.Nyt minulla ei ole lapsia eli ei haittaa,mutta hoitaisin joskus kyllä sisaruksien lapsia "lapsenvahtina"käy.Puhuin vanhin isosiskoni kanssa,että samaa mieltä olimme ettei meidän äiti sovi vahtia ihan pikkulapsia (alle 3v) kunnes vasta yli 3v paremmin mummin luona yötä.Voin hyvin kuvitella jos omia lapsia on ja miten käy kavereiden kanssa tulemaan..Sanoisin kutenkin,että sinun elämääsi ja sinun päätökseesi mitä haluaisit oikeastaan.Minullahan päinvastoin aivan eri elämässäni kuin sinulla että eniten kaikilla on jo lapsia ja ei paljon voi olla viettää esimerkiksi ystävien kanssa paitsi minulla ei ole ongelmia.Ei ole helppoja,mutta arvostan kyllä heidän elämästään vaikka olisikin lapsia.Onhan osa myös hankkia lapsia vasta kolmekymppisenä kyllä on vaikka joskus 25-vuotiaana.Vaikka minulla ei omia lapsia,mutta kutenkin vauvat aina ihania.
Riippuu ympäristöstä. Jos elät jossakin metsäkämpässä irti yhteiskunnasta, niin ei ole, koska olet sikiävimmässä iässä, mutta yhteiskunnalluisesti ajatellen kyllä on. No en tiedä...oot nuori äitiksi, katsoipa asiaa miten tahansa...
Mä olin 18v ku sain esikoiseni että se ei todellakaan katso ikää :)
mietin myös samaa että jos menetän kaverini, mutta kyllä siinä ehkä ennemmin on tilanne niin että kaverit pelkäävät menettävänsö minut, ja niin oikeasti menettävätkin osaltaan. ei minulla ole enää lapsen syntymän jälkeen heille niin paljoa aikaa, en voi lähteä milloin vain huvittaa heidän kanssaan risteilyille, fesyareille juhlimaan tms. voihan kahvilla ja muuten kylässä käydä, mutta kyllä elämä aika paljon muttuu kun pitää vielä huolehtia koirasta ja kämppä asioista ym