Kuten otsikossa seisoo, nettiaddiktin tuntoja alkavan loman edellä.
Sattuneista syistä minun on ollut helppo jämähtää koneen ääreen ja löpistä palstalla silloinkin, kun ei olisi kannattanut. En oikein tiedä, onko suomi24:n lestadiolaisuuskeskusteluilla ollut uskoa vahvistava vaikutus - ehkä päinvastoin, ja toisesta syystä kuin epäuskoiset monesti väittävät. Ei niinkään siksi, että olisin hakenut oikeutusta synnin tekemiselle, eikä siksi, että olisin huomannut muidenkin kipuilevan vaikeiden asioiden kanssa - vaan siksi, että olen käynyt kovemmaksi uskovaisiin kohdistuneiden syytösten ja parjausten edessä.
Ainakin tuollainen kuva viestieni perusteella minusta tulee - ja samalla kaikista uskovaisista, ainakin joillekuille. Minulla on sellainen luonne, että jos minua tai läheisiäni tai minua lähellä olevia asioita vastaan hyökätään, nostan suojat esiin, enkä peräänny. Jos tällaisilla asioilla ylipäätään kannattaa puolustella tekojaan... eivät ne siitä miksikään muutu, enkä glorifioi tyhmyyksiäni. Toiseksi, depressio tekee minusta entistäkin lyhytpinnaisemman ja ärtyneemmän. Silti tunnen nyt katumusta siitä, etten todellakaan ole toiminut niin kuin omatunto on sanonut olevan oikein.
Siksi pyydänkin anteeksi kaikilta, joita olen loukannut tahallisesti ja tahattomasti. Joskus olen ihan tarkoituksella kirjoittanut rumasti, joskus taas käyttänyt liian kovaa kieltä.
Vaan eipä uskonasioita ole tarkoitettukaan selvitettäviksi anonyymina, eikä ole parempaa keinoa tutustua uskovaisiin kuin käydä seuroissa. Mielestäni olette oikeassa kaikki te (esim. nimimerkki "Rohveetta", etenkin viestissä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000003652308 ), jotka olette tuoneet julki huolenne siitä, etteivät uskovaiset kiintyisi nettiin. Uskonkysymyksistä tulee keskustella henkilökohtaisesti, ei nimettömänä netissä.
En ole muuten elämäni aikana käynyt kuin parikymmentä kertaa seuroissa. Onkin ihme, että olen saanut pysyä uskomassa. En ole käynyt nykyisen asuinkaupunkini ry:llä kuin pari kertaa. Yksin on ollut mahdotottoman tuntoista mennä, eikä tilannetta helpota sosiaalinen fobia (johon sisältyy hiven paniikkihäiriötä). Kummallista kyllä, näitä oireita ei ole missään sellaisessa tilanteessa, jossa koen olevani muiden tasolla, en heitä alempi. Lähinnä seuroissa. Ehkä syykin on selvä: en ole kotona tottunut käymään siellä.
En ole myöskään uskaltanut kertoa, missä asun, johtuen siitä, etten toivo tulevani identifioiduksi. Sitähän tällaisissa julkisilla ja anonyymeilla palstoilla tulee välttää kaikin keinoin. Kaikki palstoja lukevat eivät ole liikkeellä vilpittömällä mielellä, kuten olemme saaneet huomata. Olisin oletettavasti voinut avata tien siionin yhteyteen, jos olisin vain kertonut, missä asun... Harmittaa todella nyt jälkikäteen.
Kuitenkin: kesäloma alkaa tänään (13.6.), enkä tämän päivän jälkeen kirjoita palstalle sanaakaan ennen syyskuuta, jos silloinkaan. Luultavasti en.
Toivon kaikille lämmintä ja siunattua kesää. Aivan erityisesti toivon sitä teille asiallisille kirjoittajille - vl-opelle (suurkiitos siitä, että sain tutustua sinuun!), vlm:lle, vl2003:lle, Näinille, n-n:lle, Ellulle (kiitos myös sinulle siitä, että tahdoit tutustua minuun :), Veeruskalle, Leenulle, faktalle, Mialle, Heselle, Rohveetalle ja muille, joita ei nyt tule mieleen, sekä acimlaiselle, andelle, vanhalle vaimolle ainakin. Ja Melperille ;)
Toivottavasti mahdollisimman moni epäuskoinenkin käy edes suviseuroissa ja saa parannuksen armon...
Sattuneista syistä minun on ollut helppo jämähtää koneen ääreen ja löpistä palstalla silloinkin, kun ei olisi kannattanut. En oikein tiedä, onko suomi24:n lestadiolaisuuskeskusteluilla ollut uskoa vahvistava vaikutus - ehkä päinvastoin, ja toisesta syystä kuin epäuskoiset monesti väittävät. Ei niinkään siksi, että olisin hakenut oikeutusta synnin tekemiselle, eikä siksi, että olisin huomannut muidenkin kipuilevan vaikeiden asioiden kanssa - vaan siksi, että olen käynyt kovemmaksi uskovaisiin kohdistuneiden syytösten ja parjausten edessä.
Ainakin tuollainen kuva viestieni perusteella minusta tulee - ja samalla kaikista uskovaisista, ainakin joillekuille. Minulla on sellainen luonne, että jos minua tai läheisiäni tai minua lähellä olevia asioita vastaan hyökätään, nostan suojat esiin, enkä peräänny. Jos tällaisilla asioilla ylipäätään kannattaa puolustella tekojaan... eivät ne siitä miksikään muutu, enkä glorifioi tyhmyyksiäni. Toiseksi, depressio tekee minusta entistäkin lyhytpinnaisemman ja ärtyneemmän. Silti tunnen nyt katumusta siitä, etten todellakaan ole toiminut niin kuin omatunto on sanonut olevan oikein.
Siksi pyydänkin anteeksi kaikilta, joita olen loukannut tahallisesti ja tahattomasti. Joskus olen ihan tarkoituksella kirjoittanut rumasti, joskus taas käyttänyt liian kovaa kieltä.
Vaan eipä uskonasioita ole tarkoitettukaan selvitettäviksi anonyymina, eikä ole parempaa keinoa tutustua uskovaisiin kuin käydä seuroissa. Mielestäni olette oikeassa kaikki te (esim. nimimerkki "Rohveetta", etenkin viestissä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000003652308 ), jotka olette tuoneet julki huolenne siitä, etteivät uskovaiset kiintyisi nettiin. Uskonkysymyksistä tulee keskustella henkilökohtaisesti, ei nimettömänä netissä.
En ole muuten elämäni aikana käynyt kuin parikymmentä kertaa seuroissa. Onkin ihme, että olen saanut pysyä uskomassa. En ole käynyt nykyisen asuinkaupunkini ry:llä kuin pari kertaa. Yksin on ollut mahdotottoman tuntoista mennä, eikä tilannetta helpota sosiaalinen fobia (johon sisältyy hiven paniikkihäiriötä). Kummallista kyllä, näitä oireita ei ole missään sellaisessa tilanteessa, jossa koen olevani muiden tasolla, en heitä alempi. Lähinnä seuroissa. Ehkä syykin on selvä: en ole kotona tottunut käymään siellä.
En ole myöskään uskaltanut kertoa, missä asun, johtuen siitä, etten toivo tulevani identifioiduksi. Sitähän tällaisissa julkisilla ja anonyymeilla palstoilla tulee välttää kaikin keinoin. Kaikki palstoja lukevat eivät ole liikkeellä vilpittömällä mielellä, kuten olemme saaneet huomata. Olisin oletettavasti voinut avata tien siionin yhteyteen, jos olisin vain kertonut, missä asun... Harmittaa todella nyt jälkikäteen.
Kuitenkin: kesäloma alkaa tänään (13.6.), enkä tämän päivän jälkeen kirjoita palstalle sanaakaan ennen syyskuuta, jos silloinkaan. Luultavasti en.
Toivon kaikille lämmintä ja siunattua kesää. Aivan erityisesti toivon sitä teille asiallisille kirjoittajille - vl-opelle (suurkiitos siitä, että sain tutustua sinuun!), vlm:lle, vl2003:lle, Näinille, n-n:lle, Ellulle (kiitos myös sinulle siitä, että tahdoit tutustua minuun :), Veeruskalle, Leenulle, faktalle, Mialle, Heselle, Rohveetalle ja muille, joita ei nyt tule mieleen, sekä acimlaiselle, andelle, vanhalle vaimolle ainakin. Ja Melperille ;)
Toivottavasti mahdollisimman moni epäuskoinenkin käy edes suviseuroissa ja saa parannuksen armon...
Vastaukset 9
Vanhimmat
feikkien varalta: en ole kirjoittanut muille palstoille (paitsi pari kertaa nuorten ja kerran avioeropalstalle, silloinkin käytin tätä nimimerkkiä). Enkä siis tämän päivän jälkeen kirjoita ollenkaan. Tuolloin minua joko tahallaan feikataan tai vahingossa.
Joo, ei tää netteily varmaan ainakaan parenna uskovaisuutta, mutta "olit" kuitenkin vähintään yksi niistä kirjoittajista, jotka saivat näkemyksiäni tarkistamaan muutamista Raamattun opetuksista: "Iso kiitos siitä".
On myös niin, että uskovaisessakin asuu liha, ja varsinkin minä ammun liiankin kovaa, ainakin välistä. Ottaa pattiin kyllä välistä, kun ihmiset voivat monin selkeisin kohdin, suodastaan valehdella uskon oppia. Paavali kiivaili kyllä Kristuksen mielessä (2.Kor.11:2).Rakkaus totuuteen ilmenee suurena luopumuksena. Kun aina voisi pysyä Kristuksen mielessä.
No tämä netti, ei vielä ole minulle mitään, sillä eriseuraisia kavereita/tuttuja vain lähinnä on. Olisi tärkeäta tuo samanmielisyyskin.
Parasta tietysti on kun saa käydä Jumalan sana ja sakramenttien hoidossa. Ihmettelen kovasti tuota seuroissakäyntisi vähyyttä. Minulle se (seuroissakäynti), on elämä, arjen ja luopumuksen keskellä. Näin ainakin koen ja näin ajattelen.
No siunausta kuitenkin sinulle ja toivottavasti tulisit nyt Nivalaan;)
Mulla oli sellainen aika "vanha" teltta, kun otin sen kassista, se nousi pystyyn. arvaat, että hämmästyin.
No koska olen hyvin innokas Raamatun opetuksiin, laitan ne kohdat, jotka ymmärrän nyt toisin.
No tuosta, että Jeesus on vallan omilleen antanut, sitoa ja päästää ts. Pyhän Hengen pappeudesta ts. avaimista en ollut kuullut, vaikka aiempi seurakuntani oli STLK, jossa oli paljonkin hyvää opetusta. Hämmästyin suuresti, että siitä opetuksesta, että ovat anteeksiannetut tai pidätetyt myös taivaassa ja niin on tehnyt (hämmästynyt) monet "luterilaisetkin" tuttuni. Yksi jopa kääntyi uskoon (ei paikkakunnallani). Sitten on tullut väitteitä, ettei valtaa annettu meille, vaan apostoleille;)
No toinen asia mistä jouduin luopumaan oli tuo sakramentin "Ex operate vaikutus", ts. että se tehtynä tekona vaikuttaisi, mm. antamalla uskon ja armon.
Kolmas asia mistä jouduin luopumaan, oli kastamattoman lapsen asema. Veljien kirjoituksista sain "kimmokkeen" asian tarkempaan tutkimiseen. Lukuisista raamatunkohdista, ei voi vapautua selitttämällä niitä oppinsa mukaan. Näiden Raamatun kohtien taustalla rupesin miettimään, synnyttäisikö Jumala kuolleita tai kastamattomia pieniä lapsia kadotukseen?
Muutama kohta lapsen asemasta: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
V: Lasten ei tarvitse tulla, vaan aikuisten lasten tilaan.
Raamattu kertoo kauniisti lapsista Jumalan lahjana: "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti" (Ps.127:3).
"Minä tunsin sinut jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään. (Jer.1:5).
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Ja kuitenkin...kirjoitahan joskus...
fakta
faktalle
Itse olen maailmanreissun käynyt tuhlaajapoika. Olen kasvanut uskovaisessa perheessä mutta usko meni nuoruudessa. Väkevällä kädellään ja armollisella laupeudellaan Jumala ohjasi minut takaisin kotiinsa. Elämässä sattui sellaisia asioita joita ei voinut enään järjellä selittää, vastauksen antoi vain elävä omakohtainen usko.
Olet saanut, kuten kutsumme parannuksen armon. Armon siksi että autuus on Jumalan työ luomaansa
langennutta ihmistä kohtaan. Jos Jumala ei olisi sinua kutsunut, uskovaisten joukko olisi jäänyt löytymättä. On monia uskovaisia, parannuksen armon saaneita teologejakin joilla on ollut suuri raamatun tietämys, kumminkin he ovat tuntenneet, usko puuttuu. Kun usko ja syntien anteeksiantamus on tapahtunut ovat he sanoneet että silloin raamatut ovat auenneet. Teoria on muuttunut todeksi. On sittenkin ollut olemassa Jumalan valtakunta maan päällä, jossa saamme asua ja matkaa tehdä, niikuin Aabraham, Nooa, Mooses ja monet muut.
Kiitos sinulle "eturivin mies" hienosta tekstistä; puit ajatuksiani sanoiksi: On hienoa ja lohdullista, kun opetuksissa, selkein sanoin, teroitetaan sitä, että Uskovaiset Jumalan lapset kuuluvat hänen valtakuntaansa....
Oot, tehnyt hyvän päätöksen, kuitenkin ja harkitsen vakavasti, itsekkin ainakin vähentämistä minimiin...harmillista on riidellä kenenkään kanssa...
Hyvää Kesää!
Rohkaistu sinäkin seuroihin! Ei sinun tarvitse alemmuutta siellä tuntea. Itse kukin sinne menee omine kuormineen, heikkoutta tuntien. Vaikka siltä voi tuntuakin, et varmasti ole ainoa, jolta omat läheiset kanssakulkijat puuttuvat. Näitäkin voi rukoilla Jumalalta. Hän sitten näihin pyyntöihin vastaa, ei kuitenkaan niin, että vastaus aina olisi juuri sellainen kuin olemme pyytäneet, tai sellainen, että edes sitä heti huomaisimme vastaukseksi.
Me perheelliset monesti olemme omassa piirissämme, nuoriso omassaan, jolloin aikuisempi yksinelävä ihminen voi tuntea olonsa vieraaksi ja yksinäiseksi. Isommillakaan paikkakunnilla ei yksikseen kulkevaa aina huomata. Muistan omasta elämästäni ajan, jolloin varsinkin suurempiin seuroihin lähteminen oli vaikeaa (ja usein jäi lähtemättä) juuri yksinäisyyden takia. Meitä on siis monia, jotka tunnemme tilanteesi.
Minäkin haluan toivottaa sinulle omalta puoleltani lämmintä ja aurinkoista kesää sekä muutenkin hyvää jatkoa. Rukoilen puolestasi, että elämäntilanteesi kevenisi ja että saisit luotettavan ystävän. Kaikkea hyvää sinulle!
Veeruska
Tekstisi ovat olleet hyvin kirjoitettuja ja usein tekstin joukosta on löytynyt annos huumoria, mikä on mukavasti tekstiä keventänyt.
Olen mielelläni kirjoituksiasi lukenut.
Tärkeintä kuitenkin on, että olet säilyttänyt ja haluat edelleen säilyttää omakohtaisen uskon sydämessäsi elämänkoettelemuksistasi huolimatta.
Haluan toivottaa erittäin hyvää ja siunattua kesää sinulle ja toivon samalla, että myöhemminkin saisimme lukea sinun kirjoituksiasi.
_
Todella kauniisti kirjoitit ja haluan olla Sinua tukemassa ratkaisussasi. Itsekin olin joskus, yli 6kk sitten ainakin, en oikein muista tarkkoja kuukausia, elokuun 2003 jälkeen kuitenkin jonkin aikaa, täällä palstalla melko aktiivinen kävijä ja kirjoittelin nimimerkillä leppis. Nyt olen pitkästä, pitkästä aikaa tänne kirjoittamassa: kuin tilauksesta kotitietokone meni rikki ja monilla muillakin, joilla minun on mahdollista käydä netissä, on ongelmia tänne kirjoittamisessa palomuurin takia. ;D
Tämä auttoi vieraantumistani palstasta (näin jälkikäteen myönnän olleeni ainakin lievästi nettiriippuvainen, erityisesti tähän palstaan. Taidanpa olla vieläkin addikti netin suhteen, nyt lähinnä eri (lähinnä harrastus)foorumeilla ja harrastesivuilla, mailin suhteen ym,), mutta en onneksi enää tälle palstalle. :D Siitä olen todella iloinen, otin monet jutut aika raskaasti, 16-vuotiaana silloin. Näitä palstan juttuja tuli mietittyä esim. nukkumaan mennessäkin.. :/ Onneksi perheeni kehotti minua lopettamaan koko touhun (ja silloin olin äidilleni vihainen siitä...;).
Tosi ikävää tuollainen sosiaalinen fobia. Et muuten ole ainoa joka kärsii sellaisesta, vaikka minulla se liittyykin pelkästään omaan epävarmuuteeni, jonka onnistun usein peittämään, etenkin jos minulla on seuraa (miten ristiriitainen yhdistelmä: sosiaalinen ja niin epävarma, etten joskus uskalla esim. kätellä, katsoa silmiin tms..). Jospa tapaisit uusia ystäviäsi, jotka olet täältä saanut, ja tutustuisit heihin myös IRL. Olen iloinen, että tällä palstalla on ollut niinkin mukava seuraus elämääsi kuin uusien ystävien saaminen.
Varsinkin ulkonäköpaineet, joita ikävät kokemukset vielä vahvistavat, ovat minulle vaikeita. :( Tuntuu, että ulkonäön takia moni ihmissuhde jää syntymättä..
Mutta voimia ja Taivaallisen Isämme runsasta Siunausta Sinulle, usk.m! :)
Muikku (alias ex-leppis, jos edes joku muistaa vielä nikkini.. :I)
P.S. Nivalassa, Kenian lipulla klo 14 lauantaina? Näinköhän se tapaaminen oli? Ellet Sinä tule sinne, niin jospa muita tulisi.. minäkin YRITÄN uskaltautua sinne.. :)