Kuten otsikossa seisoo, nettiaddiktin tuntoja alkavan loman edellä. Laitan tämän tällekin palstalle.
Sattuneista syistä minun on ollut helppo jämähtää koneen ääreen ja löpistä palstalla silloinkin, kun ei olisi kannattanut. En oikein tiedä, onko suomi24:n lestadiolaisuuskeskusteluilla ollut uskoa vahvistava vaikutus - ehkä päinvastoin, ja toisesta syystä kuin epäuskoiset monesti väittävät. Ei niinkään siksi, että olisin hakenut oikeutusta synnin tekemiselle, eikä siksi, että olisin huomannut muidenkin kipuilevan vaikeiden asioiden kanssa - vaan siksi, että olen käynyt kovemmaksi uskovaisiin kohdistuneiden syytösten ja parjausten edessä.
Ainakin tuollainen kuva viestieni perusteella minusta tulee - ja samalla kaikista uskovaisista, ainakin joillekuille. Minulla on sellainen luonne, että jos minua tai läheisiäni tai minua lähellä olevia asioita vastaan hyökätään, nostan suojat esiin, enkä peräänny. Jos tällaisilla asioilla ylipäätään kannattaa puolustella tekojaan... eivät ne siitä miksikään muutu, enkä glorifioi tyhmyyksiäni. Toiseksi, depressio tekee minusta entistäkin lyhytpinnaisemman ja ärtyneemmän. Silti tunnen nyt katumusta siitä, etten todellakaan ole toiminut niin kuin omatunto on sanonut olevan oikein.
Siksi pyydänkin anteeksi kaikilta, joita olen loukannut tahallisesti ja tahattomasti. Joskus olen ihan tarkoituksella kirjoittanut rumasti, joskus taas käyttänyt liian kovaa kieltä.
Vaan eipä uskonasioita ole tarkoitettukaan selvitettäviksi anonyymina, eikä ole parempaa keinoa tutustua uskovaisiin kuin käydä seuroissa. Mielestäni olette oikeassa kaikki te (esim. nimimerkki "Rohveetta", etenkin viestissä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 03652308 ), jotka olette tuoneet julki huolenne siitä, etteivät uskovaiset kiintyisi nettiin. Uskonkysymyksistä tulee keskustella henkilökohtaisesti, ei nimettömänä netissä.
En ole muuten elämäni aikana käynyt kuin parikymmentä kertaa seuroissa. Onkin ihme, että olen saanut pysyä uskomassa. En ole käynyt nykyisen asuinkaupunkini ry:llä kuin pari kertaa. Yksin on ollut mahdotottoman tuntoista mennä, eikä tilannetta helpota sosiaalinen fobia (johon sisältyy hiven paniikkihäiriötä). Kummallista kyllä, näitä oireita ei ole missään sellaisessa tilanteessa, jossa koen olevani muiden tasolla, en heitä alempi. Lähinnä seuroissa. Ehkä syykin on selvä: en ole kotona tottunut käymään siellä.
En ole myöskään uskaltanut kertoa, missä asun, johtuen siitä, etten toivo tulevani identifioiduksi. Sitähän tällaisissa julkisilla ja anonyymeilla palstoilla tulee välttää kaikin keinoin. Kaikki palstoja lukevat eivät ole liikkeellä vilpittömällä mielellä, kuten olemme saaneet huomata. Olisin oletettavasti voinut avata tien siionin yhteyteen, jos olisin vain kertonut, missä asun... Harmittaa todella nyt jälkikäteen.
Kuitenkin: kesäloma alkaa tänään (13.6.), enkä tämän päivän jälkeen kirjoita palstalle sanaakaan ennen syyskuuta, jos silloinkaan. Luultavasti en.
Toivon kaikille lämmintä ja siunattua kesää. Aivan erityisesti toivon sitä teille asiallisille kirjoittajille - vl-opelle (suurkiitos siitä, että sain tutustua sinuun!), vlm:lle, vl2003:lle, Näinille, n-n:lle, Ellulle (kiitos myös sinulle siitä, että tahdoit tutustua minuun :), Veeruskalle, Leenulle, faktalle, Mialle, Heselle, Rohveetalle ja muille, joita ei nyt tule mieleen, sekä acimlaiselle, andelle, vanhalle vaimolle ainakin. Ja Melperille ;)
Toivottavasti mahdollisimman moni epäuskoinenkin käy edes suviseuroissa ja saa parannuksen armon...
Sattuneista syistä minun on ollut helppo jämähtää koneen ääreen ja löpistä palstalla silloinkin, kun ei olisi kannattanut. En oikein tiedä, onko suomi24:n lestadiolaisuuskeskusteluilla ollut uskoa vahvistava vaikutus - ehkä päinvastoin, ja toisesta syystä kuin epäuskoiset monesti väittävät. Ei niinkään siksi, että olisin hakenut oikeutusta synnin tekemiselle, eikä siksi, että olisin huomannut muidenkin kipuilevan vaikeiden asioiden kanssa - vaan siksi, että olen käynyt kovemmaksi uskovaisiin kohdistuneiden syytösten ja parjausten edessä.
Ainakin tuollainen kuva viestieni perusteella minusta tulee - ja samalla kaikista uskovaisista, ainakin joillekuille. Minulla on sellainen luonne, että jos minua tai läheisiäni tai minua lähellä olevia asioita vastaan hyökätään, nostan suojat esiin, enkä peräänny. Jos tällaisilla asioilla ylipäätään kannattaa puolustella tekojaan... eivät ne siitä miksikään muutu, enkä glorifioi tyhmyyksiäni. Toiseksi, depressio tekee minusta entistäkin lyhytpinnaisemman ja ärtyneemmän. Silti tunnen nyt katumusta siitä, etten todellakaan ole toiminut niin kuin omatunto on sanonut olevan oikein.
Siksi pyydänkin anteeksi kaikilta, joita olen loukannut tahallisesti ja tahattomasti. Joskus olen ihan tarkoituksella kirjoittanut rumasti, joskus taas käyttänyt liian kovaa kieltä.
Vaan eipä uskonasioita ole tarkoitettukaan selvitettäviksi anonyymina, eikä ole parempaa keinoa tutustua uskovaisiin kuin käydä seuroissa. Mielestäni olette oikeassa kaikki te (esim. nimimerkki "Rohveetta", etenkin viestissä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 03652308 ), jotka olette tuoneet julki huolenne siitä, etteivät uskovaiset kiintyisi nettiin. Uskonkysymyksistä tulee keskustella henkilökohtaisesti, ei nimettömänä netissä.
En ole muuten elämäni aikana käynyt kuin parikymmentä kertaa seuroissa. Onkin ihme, että olen saanut pysyä uskomassa. En ole käynyt nykyisen asuinkaupunkini ry:llä kuin pari kertaa. Yksin on ollut mahdotottoman tuntoista mennä, eikä tilannetta helpota sosiaalinen fobia (johon sisältyy hiven paniikkihäiriötä). Kummallista kyllä, näitä oireita ei ole missään sellaisessa tilanteessa, jossa koen olevani muiden tasolla, en heitä alempi. Lähinnä seuroissa. Ehkä syykin on selvä: en ole kotona tottunut käymään siellä.
En ole myöskään uskaltanut kertoa, missä asun, johtuen siitä, etten toivo tulevani identifioiduksi. Sitähän tällaisissa julkisilla ja anonyymeilla palstoilla tulee välttää kaikin keinoin. Kaikki palstoja lukevat eivät ole liikkeellä vilpittömällä mielellä, kuten olemme saaneet huomata. Olisin oletettavasti voinut avata tien siionin yhteyteen, jos olisin vain kertonut, missä asun... Harmittaa todella nyt jälkikäteen.
Kuitenkin: kesäloma alkaa tänään (13.6.), enkä tämän päivän jälkeen kirjoita palstalle sanaakaan ennen syyskuuta, jos silloinkaan. Luultavasti en.
Toivon kaikille lämmintä ja siunattua kesää. Aivan erityisesti toivon sitä teille asiallisille kirjoittajille - vl-opelle (suurkiitos siitä, että sain tutustua sinuun!), vlm:lle, vl2003:lle, Näinille, n-n:lle, Ellulle (kiitos myös sinulle siitä, että tahdoit tutustua minuun :), Veeruskalle, Leenulle, faktalle, Mialle, Heselle, Rohveetalle ja muille, joita ei nyt tule mieleen, sekä acimlaiselle, andelle, vanhalle vaimolle ainakin. Ja Melperille ;)
Toivottavasti mahdollisimman moni epäuskoinenkin käy edes suviseuroissa ja saa parannuksen armon...
Vastaukset 3
Vanhimmat
feikkien varalta: en ole kirjoittanut muille palstoille (paitsi pari kertaa nuorten ja kerran avioeropalstalle, silloinkin käytin tätä nimimerkkiä). Enkä siis tämän päivän jälkeen kirjoita ollenkaan. Tuolloin minua joko tahallaan feikataan tai vahingossa.
"En oikein tiedä, onko suomi24:n lestadiolaisuuskeskusteluilla ollut uskoa vahvistava vaikutus - ehkä päinvastoin,.."
Päinvastoin..? Se mitä sinulta netin kautta on mennyt, joutaa varmasti mennäkin. Ethän sinä ole uskoa netin kautta saanutkaan, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kristus on nimenomaan lähettänys jokaisen uskovan julistamaan ilosanomaa, kuin lampaat sutten keskelle, hän meidät lähettää. Rakkaudettomuus ja itsekeskeisyys yhdessä monien pelkojen kanssa, on monen uskovan näivettänyt kirveleväksi suolapatsaaksi.
Eipä taida olla yhtä hyvää kanavaa julistaa kaikelle kansalle Jeesuksesta Kristuksesta?
Joku pahenee ja toinen paranee Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta ja tähden.
Pahimpia jarruja ovat sellaiset omavanhurskaat, jotka eivät tohdi mennä sisälle, eivätkä niin muodoin sallisi toistenkaan ahtaasta portista sisälle käydä Jumalan valtakuntaan. (Joka ei ole muuten mikään -laisuus).
Kristus odottaa, palavasti rakastaen, jokaista syntistä ihmistä, saadakseen häntä palvella. Hänen ikeensä ON suloinen ja kuormasa ON keveä.
Toisin on oman vanhurskauden saatanan kivikuorma, jota niin moni herännyt raukka kantaa peljäten ja vavisten sisimmässään tuntematta Jeesusta.
Joo, ei tää netteily varmaan ainakaan parenna uskovaisuutta, mutta "olit" kuitenkin vähintään yksi niistä kirjoittajista, jotka saivat näkemyksiäni tarkistamaan muutamista Raamattun opetuksista: "Iso kiitos siitä".
On myös niin, että uskovaisessakin asuu liha, ja varsinkin minä ammun liiankin kovaa, ainakin välistä. Ottaa pattiin kyllä välistä, kun ihmiset voivat monin selkeisin kohdin, suodastaan valehdella uskon oppia. Paavali kiivaili kyllä Kristuksen mielessä (2.Kor.11:2).Rakkaus totuuteen ilmenee suurena luopumuksena. Kun aina voisi pysyä Kristuksen mielessä.
No tämä netti, ei vielä ole minulle mitään, sillä eriseuraisia kavereita/tuttuja vain lähinnä on. Olisi tärkeäta tuo samanmielisyyskin.
Parasta tietysti on kun saa käydä Jumalan sana ja sakramenttien hoidossa. Ihmettelen kovasti tuota seuroissakäyntisi vähyyttä. Minulle se (seuroissakäynti), on elämä, arjen ja luopumuksen keskellä. Näin ainakin koen ja näin ajattelen.
No siunausta kuitenkin sinulle ja toivottavasti tulisit nyt Nivalaan;)
Mulla oli sellainen aika "vanha" teltta, kun otin sen kassista, se nousi pystyyn. arvaat, että hämmästyin.
No koska olen hyvin innokas Raamatun opetuksiin, laitan ne kohdat, jotka ymmärrän nyt toisin.
No tuosta, että Jeesus on vallan omilleen antanut, sitoa ja päästää ts. Pyhän Hengen pappeudesta ts. avaimista en ollut kuullut, vaikka aiempi seurakuntani oli STLK, jossa oli paljonkin hyvää opetusta. Hämmästyin suuresti, että siitä opetuksesta, että ovat anteeksiannetut tai pidätetyt myös taivaassa ja niin on tehnyt (hämmästynyt) monet "luterilaisetkin" tuttuni. Yksi jopa kääntyi uskoon (ei paikkakunnallani). Sitten on tullut väitteitä, ettei valtaa annettu meille, vaan apostoleille;)
No toinen asia mistä jouduin luopumaan oli tuo sakramentin "Ex operate vaikutus", ts. että se tehtynä tekona vaikuttaisi, mm. antamalla uskon ja armon.
Kolmas asia mistä jouduin luopumaan, oli kastamattoman lapsen asema. Veljien kirjoituksista sain "kimmokkeen" asian tarkempaan tutkimiseen. Lukuisista raamatunkohdista, ei voi vapautua selitttämällä niitä oppinsa mukaan. Näiden Raamatun kohtien taustalla rupesin miettimään, synnyttäisikö Jumala kuolleita tai kastamattomia pieniä lapsia kadotukseen?
Muutama kohta lapsen asemasta: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
V: Lasten ei tarvitse tulla, vaan aikuisten lasten tilaan.
Raamattu kertoo kauniisti lapsista Jumalan lahjana: "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti" (Ps.127:3).
"Minä tunsin sinut jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään. (Jer.1:5).
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Ja kuitenkin...kirjoitahan joskus...