Väkisinkin ajattelee kun yrittää ymmärtää...
Ja ymmärränhän minä...Tekoa pitääkin ymmärtää,
mutta sitä ei silti koskaan saa hyväskyä...Taitaa olla poliisi-koulun opit =)
Anyway mietin vain, että onko tuolla rajanaapurillamme ollut
samanlainen terveydenhuolto kuin meillä?
Testaamattomia masennuslääkkeitä,
jotka eivät auta mihnkään... Mutta mitkä ovat niin ihanan
turvallisia kun niistä ei voi vetää övereitä...Mitä JOS..??
Tämä Norjassa riehunut kaveri väsyi.. myös...Kävi kuuntelemassa
lääkäriltä pottuilut, heitti saamansa SSRI kuonan muualle,
ja jonotteli psykiatreille... Kävikin niillä ja odotti jotain tapahtuvaksi.
Haki kouluihin... Haki töihin.. Taas uudestaan lääkerille
saamaan lisää...nykyajan ihme lääkkeitä.
Ja yksi kaunis päivä hän huomasi katua ylittäessään,
ettei enää katso kumpaakaan suuntaan ....
Osaa kuvitella sen tyhjyyden mikä humisee korvien välissä
ja vaikka itsellä riittää jaksamista vaikka onkin takki tyhjä ja odottaa
kuolemaa niin en usko, että se monenkaan palstalaisen kuvaaama viimeinen napsahdus ole kohdallani missään satojen kilometrien takana...
Ehkä hän työllisti näin itsensä teki vuosiksi mielekästä tekemistä...??
En puhu nyt teon oikeellisuudesta tai siitä mitä tästä työskentelystä
seurasi...Asia mitä takaa ajan liittyy lähinnä siihen,
että ymmärrän täysin, että loppuun asti väsynyt ihminen satuttaa
itseään tai muita ....Ja olen sen nähnytkin... 2001 katkaisin ystäväni
kylpytakin narun ja nostimme ennen niin kauniin naisen katosta alas...
Se näky ei lähde huumeillla tai viinalla...
Näitä oli jo kuulemma rintamallakin 1939-44.. näitä väsyneitä.
Tärähtäneiksi silloin saatettiin merkata.. harvoin kylläkin..,
tämän syvästi tiedän...Mutta kuten paappa sanoi (lääk.ups)...
Hänestä ne olivat vaan väsyneitä..Kovan paineen alla liikaa saaneita...
Välillä aina pelkään, että löydän hajoamispisteeni ja jälki on kamalaa...
Toivon, että sen mahdollisesti käydessä satuttaisin vain itseäni...
Aina kuvittelen koko narsismin voimalla...Että minulla ei sellaista pistettä
ole,mutta meillä jokaisella on ...
Olen kyllästynyt anelemaan lääkäriltä pelastusta,
en myöskään keskustele jeesuksen tai jumalan kanssa...
Sitten vasta kun henki lähtee...Eli kun se on ajankohtaista.
Vaihtoehtohoito...No joo...
On sairaita ...ja on hulluja jotka eivät tiedä olevansa sairaita.
Väitän silti, että jos jalka lähtee tykki tulessa irti niin siinä ei
nokkostee ja ratamo auta....Jos mieli hajoaa niin sitä ei vain
kertakaikkiaan korvata siemenillä...paitsi oikein muulla kuin unikolla...
Ja siinäkin on kemianteollisuus välissä.
Olen jo pilleristi...Ostelen opiaatteja kaduilta, että jaksaisin vielä yhdenpäivän...Viinaa en ole koskaan juonut..Olisko sen aika...Ehkä??
Minulla on kuitenkin mielikuva..Harmaa ja ohut mitä vaalin...
Muistan ajan ennen masennusta, muistan ajan ennen kipua...
Muistan ohuesti mitä oli olla TERVE...
Älkää antako periksi...jos annatte älkää satuttako muita.
Ai nii ja älkää syökö niitä ssri lääkkeitä paitsi jos ne auttaa teitä...
tosin sitten auttaa jo ratamokin...
Ja ymmärränhän minä...Tekoa pitääkin ymmärtää,
mutta sitä ei silti koskaan saa hyväskyä...Taitaa olla poliisi-koulun opit =)
Anyway mietin vain, että onko tuolla rajanaapurillamme ollut
samanlainen terveydenhuolto kuin meillä?
Testaamattomia masennuslääkkeitä,
jotka eivät auta mihnkään... Mutta mitkä ovat niin ihanan
turvallisia kun niistä ei voi vetää övereitä...Mitä JOS..??
Tämä Norjassa riehunut kaveri väsyi.. myös...Kävi kuuntelemassa
lääkäriltä pottuilut, heitti saamansa SSRI kuonan muualle,
ja jonotteli psykiatreille... Kävikin niillä ja odotti jotain tapahtuvaksi.
Haki kouluihin... Haki töihin.. Taas uudestaan lääkerille
saamaan lisää...nykyajan ihme lääkkeitä.
Ja yksi kaunis päivä hän huomasi katua ylittäessään,
ettei enää katso kumpaakaan suuntaan ....
Osaa kuvitella sen tyhjyyden mikä humisee korvien välissä
ja vaikka itsellä riittää jaksamista vaikka onkin takki tyhjä ja odottaa
kuolemaa niin en usko, että se monenkaan palstalaisen kuvaaama viimeinen napsahdus ole kohdallani missään satojen kilometrien takana...
Ehkä hän työllisti näin itsensä teki vuosiksi mielekästä tekemistä...??
En puhu nyt teon oikeellisuudesta tai siitä mitä tästä työskentelystä
seurasi...Asia mitä takaa ajan liittyy lähinnä siihen,
että ymmärrän täysin, että loppuun asti väsynyt ihminen satuttaa
itseään tai muita ....Ja olen sen nähnytkin... 2001 katkaisin ystäväni
kylpytakin narun ja nostimme ennen niin kauniin naisen katosta alas...
Se näky ei lähde huumeillla tai viinalla...
Näitä oli jo kuulemma rintamallakin 1939-44.. näitä väsyneitä.
Tärähtäneiksi silloin saatettiin merkata.. harvoin kylläkin..,
tämän syvästi tiedän...Mutta kuten paappa sanoi (lääk.ups)...
Hänestä ne olivat vaan väsyneitä..Kovan paineen alla liikaa saaneita...
Välillä aina pelkään, että löydän hajoamispisteeni ja jälki on kamalaa...
Toivon, että sen mahdollisesti käydessä satuttaisin vain itseäni...
Aina kuvittelen koko narsismin voimalla...Että minulla ei sellaista pistettä
ole,mutta meillä jokaisella on ...
Olen kyllästynyt anelemaan lääkäriltä pelastusta,
en myöskään keskustele jeesuksen tai jumalan kanssa...
Sitten vasta kun henki lähtee...Eli kun se on ajankohtaista.
Vaihtoehtohoito...No joo...
On sairaita ...ja on hulluja jotka eivät tiedä olevansa sairaita.
Väitän silti, että jos jalka lähtee tykki tulessa irti niin siinä ei
nokkostee ja ratamo auta....Jos mieli hajoaa niin sitä ei vain
kertakaikkiaan korvata siemenillä...paitsi oikein muulla kuin unikolla...
Ja siinäkin on kemianteollisuus välissä.
Olen jo pilleristi...Ostelen opiaatteja kaduilta, että jaksaisin vielä yhdenpäivän...Viinaa en ole koskaan juonut..Olisko sen aika...Ehkä??
Minulla on kuitenkin mielikuva..Harmaa ja ohut mitä vaalin...
Muistan ajan ennen masennusta, muistan ajan ennen kipua...
Muistan ohuesti mitä oli olla TERVE...
Älkää antako periksi...jos annatte älkää satuttako muita.
Ai nii ja älkää syökö niitä ssri lääkkeitä paitsi jos ne auttaa teitä...
tosin sitten auttaa jo ratamokin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sairaassa yhteiskunnassa terveet oirehtivat ensimmäisenä...