kuin lapset jotka asuvat perheessä tai isän ja äidin ja mummon ym luona viikon jaksoissa.
Heillä menee kaikki energia muuttamiseen ja kun on asettunut aloilleen taas pitää vaihtaa paikkaa.
Eroperhenlapset jotka asuvat vain äidin luona eikä tarvi muuttaa, menestyvät huomattavsti paremmin koulussa ja elämässä ja kaveripiirissä, kun heillä on vakituinen asuinpaikka, eikä tarvi miettiä ja pelätä millainen viikko on seuraavassa kohteessa mihin joutuu.
Heillä asettuminen vie suurimman osan vapaa ajasta ja olemisesta, kun pitää muuttaa, purkaa asettua ja muutua uuteen ympäristöön ja kenties uusiin ihmisiin. Ja palautuminen vie pari päivää kun taas on vaidettava paikkaa.
Se on erittäin stressaavaan pienelle lapselle, ja kauhistus aikuilille, jos he sen joutuisivat tekemään, siksi he eivät sitä itse teekkään, vaan laittaa lapset asialle.
Meidän lapset ei ole koskaan joutuneet vaithamaan olopaikkaa vaano vat kotona saaneet asua ja olla, kun isä ei välittänyt ja lähti. Siksi lapseni ovatkin koulussa menestyneet hyvin, koskaan ei ole ollut ongelmia siellä, ei kotona, eikä harrasuksissa eikä ystävien kanssa. Ei ole tarvinnut jättää kavereita viikoksi tai kahdeksi, eikä pakkailla eikä miettiä tulevaa, vaan rauhassa ovat saaneet kotona asustaa ja olla.
Huomaa että ne jotka ovat tässä muuttokotisysteemissä, ovat rauhattomia ja häiriintyneitä ja monet erityisluokalla ja terapiassa.
Tunnen monta naapuria, jotka nyt syyttää lasta että hän voi huonosti, mutta eivät ymmärrä, että se on heidän vanhempien vika.
Kun avioierot yleistyivät, ja tämä kummallinen vuoroviikko syteemi, niin huomasi heti lapsista, että nyt mennään metsään. Siitä meidän on onneksi säästyneet.
Heillä menee kaikki energia muuttamiseen ja kun on asettunut aloilleen taas pitää vaihtaa paikkaa.
Eroperhenlapset jotka asuvat vain äidin luona eikä tarvi muuttaa, menestyvät huomattavsti paremmin koulussa ja elämässä ja kaveripiirissä, kun heillä on vakituinen asuinpaikka, eikä tarvi miettiä ja pelätä millainen viikko on seuraavassa kohteessa mihin joutuu.
Heillä asettuminen vie suurimman osan vapaa ajasta ja olemisesta, kun pitää muuttaa, purkaa asettua ja muutua uuteen ympäristöön ja kenties uusiin ihmisiin. Ja palautuminen vie pari päivää kun taas on vaidettava paikkaa.
Se on erittäin stressaavaan pienelle lapselle, ja kauhistus aikuilille, jos he sen joutuisivat tekemään, siksi he eivät sitä itse teekkään, vaan laittaa lapset asialle.
Meidän lapset ei ole koskaan joutuneet vaithamaan olopaikkaa vaano vat kotona saaneet asua ja olla, kun isä ei välittänyt ja lähti. Siksi lapseni ovatkin koulussa menestyneet hyvin, koskaan ei ole ollut ongelmia siellä, ei kotona, eikä harrasuksissa eikä ystävien kanssa. Ei ole tarvinnut jättää kavereita viikoksi tai kahdeksi, eikä pakkailla eikä miettiä tulevaa, vaan rauhassa ovat saaneet kotona asustaa ja olla.
Huomaa että ne jotka ovat tässä muuttokotisysteemissä, ovat rauhattomia ja häiriintyneitä ja monet erityisluokalla ja terapiassa.
Tunnen monta naapuria, jotka nyt syyttää lasta että hän voi huonosti, mutta eivät ymmärrä, että se on heidän vanhempien vika.
Kun avioierot yleistyivät, ja tämä kummallinen vuoroviikko syteemi, niin huomasi heti lapsista, että nyt mennään metsään. Siitä meidän on onneksi säästyneet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
no ai kun kiva että olet onnistunut.
Lissu pois täältä :D
sinut tunnistaa lukuisista kirjoitusvirheistä viimeistään!!!!!
Mä en oo ikinä ymmärtänyt tätä miten lapset kärsii vanhempien avioerosta, jos lapset saa kuitenki nähä molempia vanhempiaan. Ihan ihme vouhotuksena olen monesti pitänyt tollasta että miten lapset nyt kärsii jne.
Mun vanhemmat eros kun olin ala-asteella enkä minä tai sisarukseni olla millään lailla kärsitty siitä. Minusta vain on parempi että erosivat etteivät riidelleet koko ajan. Isä muutti kotoa pois, mutta ei toiselle paikkakunnalle ja yhteishuoltajuus säilyi ja saimme olla aina kumman vanhemman luona halusimme. Ei ollut siis mitään vuoroja.
Nyt olen 20-vuotias enkä edelleenkään koe saaneeni mitään traumoja vanhempieni erosta. Ja isäni on aina juonut iltaisin aika reippaasti ja teki sitä myös ollessani lapsi, enkä silti koe mitään pahoja ajatuksia hänestä. Hän on isäni ja aina ollut minulle hyvä ja kiltti, eikä humalassa koskaan vaivannut minua tai sisaruksiani, sillä pysyi omissa oloissaan eikö örveltänyt meille.
Ehkä olimme sitten poikkeuksellisen vahvoja lapsia, en tiedä, kukaan meistä ei kuitenkaan ole kärsinyt.
Mulla taas ihanat vanehmmat, yhdessä aina vaan!
En voisi kuvitellakaan et jos oisi eronneet, että olisin tekemisissä kummankaan uuden suhteen kanssa!! Huh huh.. niin paljon kunnioitan molempia, että uusia suhteita en hyväksyisi enkä haluaisi nähdä saatikka jutella moisten kanssa.
Hetkonen.Jos minun vanhempani olisivat eronneet,mikä oikeus minulla olisi ruveta esittämään omia vaatimuksiani siitä,että en halua nähdä vanhempieni uusia kumppaneita.Millä oikeudella?
Jos kerran kunnoittaisin vanhempiani,niin kunnioittaisin myös heidän päätöksiään,enkä kiristäisi heitä sillä,että en hyväksyisi heidän uusia kumppaneitaan.Joskus katsos pitää katsoa tätä maailmaa muualtakin kuin siitä rajoittuneesta omasta vinkkelistään.
valitsit lastesi isän noin huonosti.
Ei siinä erossa ookkaan, mutta siinä että lasta pompotellaan paiaksta toiseen!! Aikuiset ei muuta, koska se stressaa, niin laittaa lapset muuttamaan.
Kun lapselta ei kysytä, niino letetaan että ne selvii.
Häpeäälistä aikuinen se, joka vaatii lasta muuttamaan paikasta toiseen, kun aikuinen itse mokaa elämänsä.
Se joka vaatii lasta muuttamaan, ei ole äiti eikä isä, vaan ihminen jonka luona lapsi väliaikaisesti asuu.
onneks mä tosiaan sain olla ihan kumman luona aina halusin ja toinen asui n. 2 km päässä että pyörällä sitä väliä pystyi hyvi kulkemaan. Kävellenkin jopa.
Minun äitini uusi mies (tai ei se enää uusi ole, heille yhteinen lapsiakin jo joista vanhin 10v) ei ole minulle ikinä myöskään ollut ongelma. Ei myöskään isän naisystävän ehdokkaat, harmittaa vain ettei ole isä löytänyt pysyvää kumppania eron jälkeen.
oho naisytäväehdokkaat pitäs luke tossa eikä naisystäväN ehdokkaat :)