Auringolleni

Vuoden verran...hän ei jaksanut odottaa...

täältä pilven takaa kirjoitti:

Vuoden verran...hän ei jaksanut odottaa...

Voihan sitä aina vielä ottaa yhteyttä ja kysellä vaikka muuten vaan kuulumisia. Siinä voi vähän haistella fiiliksiä samalla.

Montako mahdollisuut kirjoitti:

Voihan sitä aina vielä ottaa yhteyttä ja kysellä vaikka muuten vaan kuulumisia. Siinä voi vähän haistella fiiliksiä samalla.

Valitettavasti en voi :( Loukkasin häntä niin paljon ettei hän enää halua tuntea minua ja on jo sitoutunut toisaalle. Tosin kuulin, että suhde jo rakoilee ja siellä mietitään eroa. Mut hän jäi minulle niin katkeraksi etten voi korjata asiaa.

täältä pilven takaa kirjoitti:

Valitettavasti en voi :( Loukkasin häntä niin paljon ettei hän enää halua tuntea minua ja on jo sitoutunut toisaalle. Tosin kuulin, että suhde jo rakoilee ja siellä mietitään eroa. Mut hän jäi minulle niin katkeraksi etten voi korjata asiaa.

Saanko kysyä, mitä hän ei jaksanut odottaa? Sinun muiden suhteittesi loppumista, vai sitä että osoittaisit muuten oikeasti hänelle hänen olevan sinulle tärkeä?

No tuo tilanne ei ainakaan itsestään parane. Ehkä sun kannattaa antaa sen verran olla, että siellä pöly laskeutuu vanhasta suhteesta ja pyydät sitten nätisti anteeksi vaikka kahvikupposen ääressä.

Montako mahdollisuut kirjoitti:

Saanko kysyä, mitä hän ei jaksanut odottaa? Sinun muiden suhteittesi loppumista, vai sitä että osoittaisit muuten oikeasti hänelle hänen olevan sinulle tärkeä?

No tuo tilanne ei ainakaan itsestään parane. Ehkä sun kannattaa antaa sen verran olla, että siellä pöly laskeutuu vanhasta suhteesta ja pyydät sitten nätisti anteeksi vaikka kahvikupposen ääressä.

Osuit oikeaan, jahkailin oman elämäni kanssa ja ei ihme, ettei hän enää jaksanut odottaa. Voi, kun kohtaisinkin hänet jossain ja saataisiin vielä tilaisuus puhua asiat halki. Jäi silloin aikanaan puhumatta.
Annoin liian monen asian silloin vaikuttaa meidän suhteeseen. Jos vain saisin hänet takaisin. Meillä oli ihmeellistä vetovoimaa välillä, mitä en ole kokenut koskaan ennen ja minä pöljä päästin hänet menemään. Jälkiviisas on aina kurja olla :(

täältä pilven takaa kirjoitti:

Osuit oikeaan, jahkailin oman elämäni kanssa ja ei ihme, ettei hän enää jaksanut odottaa. Voi, kun kohtaisinkin hänet jossain ja saataisiin vielä tilaisuus puhua asiat halki. Jäi silloin aikanaan puhumatta.
Annoin liian monen asian silloin vaikuttaa meidän suhteeseen. Jos vain saisin hänet takaisin. Meillä oli ihmeellistä vetovoimaa välillä, mitä en ole kokenut koskaan ennen ja minä pöljä päästin hänet menemään. Jälkiviisas on aina kurja olla :(

Täällä sama tilanne, tosin olin se odottaja. Aikaa siitä on kulunut vähemmän kuin sinun tapauksessasi.

Tuolla keinolla saa valitettavasti tuhottua toisen sisimmän aika pahasti. Voi olla, ettei hän enää luota sinuun koskaan. Minä tyhmä sentään luotin uudestaan monta kertaa. En siis suosittele sitä kenellekään :-). Kerrasta pitää uskoa.

Mutta me ihmiset ollaan erilaisia. Kokeile sitä kahvilla käyntiä. Se on neutraalia, ja teillä on noin paljon aikaakin välissä, voisi vaikka onnistua. Edes se juttelu.

Ei todellakaan kyse ollut noin pitkästä odottamisesta ;) Ja kuten sanoin, tapahtui sellainen asia, joka loukkasi häntä sydänjuuria myöten. Ei ole kyse toisesta miehestä. Ja ymmärrän häntä, että hän katsoi parhaaksi hävitä maisemista. Kaihertaa, että ei koskaan puhuttu asioita halki ja hän tuskin halusi enää kuullakaan. Katkaisi kaiken yhteydenpidon minuun ja teki selväksi, ettei halua olla missään yhteydessä. Ja suhde oli hänelle tärkeä, sen tiedän.
Minä olen se idiootti, joka ei uskaltanut tarttua tilaisuuteen silloin kuin vielä oli mahdollisuus. Ja hän niin loukattu, että mitkään maailman anteeksipyynnöt tuskin riittävät korjaamaan tilannetta. Hän tuskin edes tietää, etten koskaan lakannut rakastamasta häntä...

täältä pilven takaa kirjoitti:

Ei todellakaan kyse ollut noin pitkästä odottamisesta ;) Ja kuten sanoin, tapahtui sellainen asia, joka loukkasi häntä sydänjuuria myöten. Ei ole kyse toisesta miehestä. Ja ymmärrän häntä, että hän katsoi parhaaksi hävitä maisemista. Kaihertaa, että ei koskaan puhuttu asioita halki ja hän tuskin halusi enää kuullakaan. Katkaisi kaiken yhteydenpidon minuun ja teki selväksi, ettei halua olla missään yhteydessä. Ja suhde oli hänelle tärkeä, sen tiedän.
Minä olen se idiootti, joka ei uskaltanut tarttua tilaisuuteen silloin kuin vielä oli mahdollisuus. Ja hän niin loukattu, että mitkään maailman anteeksipyynnöt tuskin riittävät korjaamaan tilannetta. Hän tuskin edes tietää, etten koskaan lakannut rakastamasta häntä...

Mistä voit olla niin varma? Ihminen ekaksi reagoi noin, mutta pidemmän päälle käy miettimään asioita oikeassa perspektiivissa ja harvoin on enää ajan kanssa loukkaantunut. Ehdottaisin kanssa sitä kahvilla käyntiä.

Hieman siivilirohkeutta ja kahvikutsu menemään. :)

täältä pilven takaa kirjoitti:

Ei todellakaan kyse ollut noin pitkästä odottamisesta ;) Ja kuten sanoin, tapahtui sellainen asia, joka loukkasi häntä sydänjuuria myöten. Ei ole kyse toisesta miehestä. Ja ymmärrän häntä, että hän katsoi parhaaksi hävitä maisemista. Kaihertaa, että ei koskaan puhuttu asioita halki ja hän tuskin halusi enää kuullakaan. Katkaisi kaiken yhteydenpidon minuun ja teki selväksi, ettei halua olla missään yhteydessä. Ja suhde oli hänelle tärkeä, sen tiedän.
Minä olen se idiootti, joka ei uskaltanut tarttua tilaisuuteen silloin kuin vielä oli mahdollisuus. Ja hän niin loukattu, että mitkään maailman anteeksipyynnöt tuskin riittävät korjaamaan tilannetta. Hän tuskin edes tietää, etten koskaan lakannut rakastamasta häntä...

Anna olla ja jätä hänet rauhaan. Ehdottomasti! Olet loukannut ja tulet loukkaamaan suhteessa muita, se määrittää sinun tulevaisuutesi ja menneisyytesi, se on luonteesi ja tapasi.

Eniten loukkauksista kärsii loukkaaja, toinen näkee sinun sisimmän ja ehkä ihoaa sitä piirrettä sinussa ja silloin ei havittele enään paluuta seuraasi.

selvännäkijä. kirjoitti:

Anna olla ja jätä hänet rauhaan. Ehdottomasti! Olet loukannut ja tulet loukkaamaan suhteessa muita, se määrittää sinun tulevaisuutesi ja menneisyytesi, se on luonteesi ja tapasi.

Eniten loukkauksista kärsii loukkaaja, toinen näkee sinun sisimmän ja ehkä ihoaa sitä piirrettä sinussa ja silloin ei havittele enään paluuta seuraasi.

Tuskin olet selvänäkijä. Aina ihmisellä on mahdollisuus oppia virheistään.

mutua kirjoitti:

Tuskin olet selvänäkijä. Aina ihmisellä on mahdollisuus oppia virheistään.

On toki mahdollisuus oppia, mutta siihen on hankittava uusi harjoittelukumppani, koska kun aikansa loukkaa, toiselta kuolee tunteet. Usein tuollainen on luonteenpiirre, pitää päästä aina sanomaan se viimeinen painava sana, siinä kuitenkin jää aina itse miettimään kannattiko ja yleensä ei.

En tiedä oletko se sinä. Jos olisit, tietäisit ja muistaisit, mikä tarkoitus sanalla aurinko oli meidän suhteessa. Epäilen, että hän kävisi täällä lueskelemassa juttuja. Se asia on aivan liian arkaluonteinen, että kirjottaisin siitä täällä.