Monella ihmisellä on tarve laitokseen pääsemisestä. Siellä on usein niin rauhallista, niin hiljaista.
Monella ihmisellä on laitostumistarve. Heitä pelottaa mennä laitokseen ja olla siellä hiljaa vain omassa suljetussa maailmassaan. Monet ihmiset yrittävät pitää hottentotin omaisista hoitajista, joillekin on vain mahdotonta olla heidän kanssaan toimeentulevia jo taloudellisten menetysten ja muiden turvallisuusmerkitysten takia. Hottentotti ei kiinnosta nyt ainakaan yhteisen näön kannalta johon alkoholikin alkaa olla jo melko kulunut metallinen oppiaine. Kosketeltuna aihe on melko arka, koska paineet yhteiskunnassamme ovat juuri kansantaloudellisessa ja pääasiassa inhimillisessä lähestymisessä, ihmisyydessä ja kanssakäymisessä.
" Mä olin jo pay-back girl. Mulla oli kortit povattuna pöydällä, viuhka levällään ja onnen elämys auvoisa, joku välitti. Radio soittaa "kukaan ei sun koukkuus haluu. Joku poiminut viranomaiskeskustelun aakkosjärjestelmästä virheellisesti. Joku aina sanoo, että jokainen päihdehoito on virhe. Jokainen päihteidenkäyttäjä on virhe yhteiskunnassamme. Missä tästä on kapitaali? Hei, kuka omistaa tämän kaiken? Meillä on kierrätys-yhteiskunta; maapallo, maailma ja maailmanrauha. Se vaatii jo suvaitsevaisuutta.
Egoistinen kysymys:
-Saako siltä ja siltä lapsia? Saako siitä ja siitä lapsia?
Toinen kysymys:
-Onko sulla lainkaan yksityisyyttä?
Joku oli seonnut ja kyseli potensissa multa koko ajan jotakin. Ku Klux Klaanikin tuli mieleen. Ettei hei, ole ihan äly ja ymmärrys kotona. Ihan lailla linnun ja puun katveen alla.
Siis ei saa ohjata sen ja sen kanssa leikkiin, kun se voi ruveta tuhkakupilla heittiin. Pay-back ei ole sellainen, hänestä vasta tavoitellaan sellaista. Maaseudulla on rankimmissa paikoissa käytössä ympärivuorokauden turvavaljaat. Sellainen yhteinen prosenttuuri näöstä on vähän harvemmin tuttu. Turvavaljaat mulla on ollut käytössä n.8-9-vuotiaasta lähtien, ehkä nuorimmillaan kokeilu eskari-iässä.
Ekana mä varastin kissan. Sieltä mä hain sen naapurin maitohuoneesta. Kävelin talon ympäri, takkahuoneen kohdalle. Oli yöttömän yön, aurinkoisimpia ja polttavimpia hetkiä. Olin lentänyt juuri, yöpaita päällä. Kaste ei enää tuntunut, oli jo niin kuuma kesäyö. Kello oli jo melkein neljä. Koputin takkahuoneen ikkunaan, olikohan siellä joku? Kannoin kissan kotiin ja valot himmensivät auringon matkaa tielläni. Pitkät kullankeltaiset ja maantienväriset hiukset liimautuivat poskilleni ja tunkivat suuhuni. Varjot eivät näkyneet, ne vain seurailivat mukana. Vein lapsen ja kissan navetalle. Se oli kuin märkä rätti. Raasu vain nukkui reporankana, en ollut huomannut milloin se nukahti. Jätin sen siihen navetan portaiden eteen, kuin tyynynaluseksi. Me voisimme nukkua yhdessä ja katsella auringon nousua. Sitten vein sen maitohuoneeseen. Portailla oli saappaat, en näkisi auringon nousua kokonaan, mutta ei se haittaisi. Laitoin saappaan pääni alle ja nukahdin portaille."
Monella ihmisellä on laitostumistarve. Heitä pelottaa mennä laitokseen ja olla siellä hiljaa vain omassa suljetussa maailmassaan. Monet ihmiset yrittävät pitää hottentotin omaisista hoitajista, joillekin on vain mahdotonta olla heidän kanssaan toimeentulevia jo taloudellisten menetysten ja muiden turvallisuusmerkitysten takia. Hottentotti ei kiinnosta nyt ainakaan yhteisen näön kannalta johon alkoholikin alkaa olla jo melko kulunut metallinen oppiaine. Kosketeltuna aihe on melko arka, koska paineet yhteiskunnassamme ovat juuri kansantaloudellisessa ja pääasiassa inhimillisessä lähestymisessä, ihmisyydessä ja kanssakäymisessä.
" Mä olin jo pay-back girl. Mulla oli kortit povattuna pöydällä, viuhka levällään ja onnen elämys auvoisa, joku välitti. Radio soittaa "kukaan ei sun koukkuus haluu. Joku poiminut viranomaiskeskustelun aakkosjärjestelmästä virheellisesti. Joku aina sanoo, että jokainen päihdehoito on virhe. Jokainen päihteidenkäyttäjä on virhe yhteiskunnassamme. Missä tästä on kapitaali? Hei, kuka omistaa tämän kaiken? Meillä on kierrätys-yhteiskunta; maapallo, maailma ja maailmanrauha. Se vaatii jo suvaitsevaisuutta.
Egoistinen kysymys:
-Saako siltä ja siltä lapsia? Saako siitä ja siitä lapsia?
Toinen kysymys:
-Onko sulla lainkaan yksityisyyttä?
Joku oli seonnut ja kyseli potensissa multa koko ajan jotakin. Ku Klux Klaanikin tuli mieleen. Ettei hei, ole ihan äly ja ymmärrys kotona. Ihan lailla linnun ja puun katveen alla.
Siis ei saa ohjata sen ja sen kanssa leikkiin, kun se voi ruveta tuhkakupilla heittiin. Pay-back ei ole sellainen, hänestä vasta tavoitellaan sellaista. Maaseudulla on rankimmissa paikoissa käytössä ympärivuorokauden turvavaljaat. Sellainen yhteinen prosenttuuri näöstä on vähän harvemmin tuttu. Turvavaljaat mulla on ollut käytössä n.8-9-vuotiaasta lähtien, ehkä nuorimmillaan kokeilu eskari-iässä.
Ekana mä varastin kissan. Sieltä mä hain sen naapurin maitohuoneesta. Kävelin talon ympäri, takkahuoneen kohdalle. Oli yöttömän yön, aurinkoisimpia ja polttavimpia hetkiä. Olin lentänyt juuri, yöpaita päällä. Kaste ei enää tuntunut, oli jo niin kuuma kesäyö. Kello oli jo melkein neljä. Koputin takkahuoneen ikkunaan, olikohan siellä joku? Kannoin kissan kotiin ja valot himmensivät auringon matkaa tielläni. Pitkät kullankeltaiset ja maantienväriset hiukset liimautuivat poskilleni ja tunkivat suuhuni. Varjot eivät näkyneet, ne vain seurailivat mukana. Vein lapsen ja kissan navetalle. Se oli kuin märkä rätti. Raasu vain nukkui reporankana, en ollut huomannut milloin se nukahti. Jätin sen siihen navetan portaiden eteen, kuin tyynynaluseksi. Me voisimme nukkua yhdessä ja katsella auringon nousua. Sitten vein sen maitohuoneeseen. Portailla oli saappaat, en näkisi auringon nousua kokonaan, mutta ei se haittaisi. Laitoin saappaan pääni alle ja nukahdin portaille."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pahoittelen, en ole kuuro, enkä elä omassa maailmassani.
Ihminen voi olla kuuro myös omille kivuilleen. Näihin on erityisohjeita, joita turvavaljaat aiheuttavat, joskus ne ovat pakolliset. Ne tuntuvat kuin pakkopaidalta, mutta elämässä on silloin paljon muuta kivaa ja ihan kaikki hyväksyvät turva-valjaat...?
"Ehdotetaan että laitetaan turvavaljaat."
Tämä oli vain sen ämmän asia.
(Pääsee niistä tekeen, ihan mitä vaan.)
Joo, mistään en jää kiinni.
Joo, mistään ei voi mua syyttää.
Aikaisemmin ajattelin näin, kun varastin kaljaa vammaiselle tuttavalleni.
Olen turvallinen turvavaljaissa oleva, mutta en ole myöskään kuuro.
Ahtaa kuuro!
Miksi saisit lähestyä?
Et ole kiinnostava tai kiihottava, mutta hirvittävän raskas rakas kuitenkin.
Lahtaa kuuro!
Lapsenmielistä kansanpanettelua.
Tapaa kuuro!
Suomen Punaisella Ristillä on tällaisia vammaisten tapaamisystäviä tai -yksiköitä. Vapaaehtoistyön merkeissä ja kommunikaatio-menettelyin.
Skrapaa kuuro
Kuurot ovat tieteellisen tutkimuksen piirissä. Heittäytyä ja antautua täysin itseään unohtamatta tieteelliselle tutkimukselle. Vaikuttaa joskus voi ikävästi itseensä ja muihin. Tuppaa kuuroilta unohtumaan varmaan kaiken aikaa, ikävä viittomia. Kuuro voi kuulla jo täysin.
Katso: Onko mulla omaa elämää?