Miten pitäisi toimia tälläisessä tilanteessa?
Yhteishuoltajuus lapsesta, ja tapaamisoikeudet sovittu. Asia kuulostaa paperilla vallan mainiolta, muttei toteudu käytännössä lainkaan.
Isä ei jostain syystä halua tavata lastaan niin paljon kuin olisi mahdollista, vaan tapaamiset satunnaisia. Olen ajatellut, että se on hänen asiansa,
Mutta miten saada toinen osapuoli juttelemaan lapsen asioista jos hän ei osoita kiinnostusta? lapsen terveydenhuolto, neuvolat, päivähoito ja minusta sellaiset asiat missä olisi hyvä vanhempien ottaa aikaa ja jutella, ei toteudu lainkaan. Isä ei vastaa puhelimeen, eikä osallistu lapsen asioihin millään muotoa. Eikä myöskään pidä lapseen itseensä mitään yhteyttä tapaamisten välillä. Tapaamisten väliä voi olla yli kuukausi. Jos lapsi sairastuu isällään, ei hän vie sitä lääkäriin, eikä edes kerro että tulee kumeessa takaisin, ennenkuin sitten itse sen lapsesta älyää.
Minusta ei ole lapsen etu sellainen, ettei isä ole yhtään kartalla tiedä hänen asioistaan. itsekään ei saa mitään edes ilmoitettua hänelle, koska puhumaan hän ei suostu. Miten saan edes vaadittavia allekirjoituksia silloin jos haluaisin esim. lähteä lapsen kanssa reissuun? Passia ei vielä pienellä ole.
Minulle passaisi kyllä yhteishuolto, muttei se toteudu. Päätän kaikesta itse, hoidan kaiken itse. Mitä yhteishuoltoa se tälläinen on? Minun kanssani ei tarvitse mukavia jutella, enkä välittäisi jos ei tarvitsisi enää koskaan ajatustakaan uhrata koko tyypille, kun on noin välinpitämätön. Joskus tuntuu, että yksinhuotajuus olisi tällä haavaa parempi, tulisipahan asiat ainakin hoidettua, eikä tarvitisi metsästää toisen lupaa.
Onko siis vaan silloin tällöin annettava lapsi hoitoon ihmiselle, jonka kanssa ei ole pystynyt mistään lapseen liittyvistä asioista juttelemaan viimeiseen kahteen vuoteen..?
Voinko ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, ja sanoa ajanvaraukseen, että haluan ajan vaan ja ainoastaan siksi, että toisen kanssa voi jutella?? Lapsi kyselee jo, että kenen luona hän oikein käy, onko pakko mennä? Ei tunne koko tyyppiä, enkä minäkään tiedä että mistä kiikastaa kun ei isää kiinnosta.
Suomessa tuntuu muutenkin olevan näin, että etävanhempi voi tehdä mitä haluaa. Jos ei tapaamiset kiinnosta, ei tartte tulla, ei ilmoittaa ei mitään, ja vastuuseen ei joudu, sillä sehän on vaan oikeus, ei velvollisuus. Käytännön asioitakaan ei tarvitse hoitaa, mutta on taas oikeus päättää asoioista, vaikkei käytännössä ota mitään vastuuta lapsen elämään. Valta on ja pysyy, muttei tarvitse tehdä mitään. Välillä voi sitten vaan evätä sen ulkomaanmatkan, ihan vaan vaikka vittuillakseen.
Olen miettinyt, että miksi se biologisuus menee kaiken edelle. Vaikka toinen vanhemmista, äiti tai isä, olisi kuinka välinpitämätön tahansa, katsotaan se olevan kuintenkin vanhemman oikeus olla vanhempi kun dna niin sanoo.
Itse olen sitä mieltä, että isäksi ei tulla siittämällä eikä äidiksi synnyttämällä, vaan myös se mitä tekee sen jälkeen on tärkeää. Tämä minun mieliteeni, Olisi kiva kuulla toistenkin ajatuksia!
Yhteishuoltajuus lapsesta, ja tapaamisoikeudet sovittu. Asia kuulostaa paperilla vallan mainiolta, muttei toteudu käytännössä lainkaan.
Isä ei jostain syystä halua tavata lastaan niin paljon kuin olisi mahdollista, vaan tapaamiset satunnaisia. Olen ajatellut, että se on hänen asiansa,
Mutta miten saada toinen osapuoli juttelemaan lapsen asioista jos hän ei osoita kiinnostusta? lapsen terveydenhuolto, neuvolat, päivähoito ja minusta sellaiset asiat missä olisi hyvä vanhempien ottaa aikaa ja jutella, ei toteudu lainkaan. Isä ei vastaa puhelimeen, eikä osallistu lapsen asioihin millään muotoa. Eikä myöskään pidä lapseen itseensä mitään yhteyttä tapaamisten välillä. Tapaamisten väliä voi olla yli kuukausi. Jos lapsi sairastuu isällään, ei hän vie sitä lääkäriin, eikä edes kerro että tulee kumeessa takaisin, ennenkuin sitten itse sen lapsesta älyää.
Minusta ei ole lapsen etu sellainen, ettei isä ole yhtään kartalla tiedä hänen asioistaan. itsekään ei saa mitään edes ilmoitettua hänelle, koska puhumaan hän ei suostu. Miten saan edes vaadittavia allekirjoituksia silloin jos haluaisin esim. lähteä lapsen kanssa reissuun? Passia ei vielä pienellä ole.
Minulle passaisi kyllä yhteishuolto, muttei se toteudu. Päätän kaikesta itse, hoidan kaiken itse. Mitä yhteishuoltoa se tälläinen on? Minun kanssani ei tarvitse mukavia jutella, enkä välittäisi jos ei tarvitsisi enää koskaan ajatustakaan uhrata koko tyypille, kun on noin välinpitämätön. Joskus tuntuu, että yksinhuotajuus olisi tällä haavaa parempi, tulisipahan asiat ainakin hoidettua, eikä tarvitisi metsästää toisen lupaa.
Onko siis vaan silloin tällöin annettava lapsi hoitoon ihmiselle, jonka kanssa ei ole pystynyt mistään lapseen liittyvistä asioista juttelemaan viimeiseen kahteen vuoteen..?
Voinko ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, ja sanoa ajanvaraukseen, että haluan ajan vaan ja ainoastaan siksi, että toisen kanssa voi jutella?? Lapsi kyselee jo, että kenen luona hän oikein käy, onko pakko mennä? Ei tunne koko tyyppiä, enkä minäkään tiedä että mistä kiikastaa kun ei isää kiinnosta.
Suomessa tuntuu muutenkin olevan näin, että etävanhempi voi tehdä mitä haluaa. Jos ei tapaamiset kiinnosta, ei tartte tulla, ei ilmoittaa ei mitään, ja vastuuseen ei joudu, sillä sehän on vaan oikeus, ei velvollisuus. Käytännön asioitakaan ei tarvitse hoitaa, mutta on taas oikeus päättää asoioista, vaikkei käytännössä ota mitään vastuuta lapsen elämään. Valta on ja pysyy, muttei tarvitse tehdä mitään. Välillä voi sitten vaan evätä sen ulkomaanmatkan, ihan vaan vaikka vittuillakseen.
Olen miettinyt, että miksi se biologisuus menee kaiken edelle. Vaikka toinen vanhemmista, äiti tai isä, olisi kuinka välinpitämätön tahansa, katsotaan se olevan kuintenkin vanhemman oikeus olla vanhempi kun dna niin sanoo.
Itse olen sitä mieltä, että isäksi ei tulla siittämällä eikä äidiksi synnyttämällä, vaan myös se mitä tekee sen jälkeen on tärkeää. Tämä minun mieliteeni, Olisi kiva kuulla toistenkin ajatuksia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
nää on näitä juttuja mitkä on päin peetä. jos etävanhempi ei ole kiinnostunut laspsesta häntä ei voida pakottaa tapaamaan lasta ym. mutta jos lähivanhempi ei halua antaa lasta etävanhemmalle (jostain oikeasta syysta) niin hänet voidaan silti pakottaa antaa etävanhemman tavata lasta. mä itse ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan, kävisin sielä ensin yksin puhumassa tilanteesta. minusta sinulla on täydet syyt yksinhuoltajuuteen, koska isähän vaikeuttaa asioita kun ei edes pysty puhumaan kanssasi.
”...Lapsi kyselee jo, että kenen luona hän oikein käy, onko pakko mennä?... ”
Joo, nää on näitä piruja seinälle -juttuja taas, otahan iisisti.
"Onko siis vaan silloin tällöin annettava lapsi hoitoon ihmiselle, jonka kanssa ei ole pystynyt mistään lapseen liittyvistä asioista juttelemaan viimeiseen kahteen vuoteen..? "
Kyllä vaan on annettava. Ja koska edes ilkeät sitä täällä ihmetellä,on joku kohta kuitenkin vinkumassa miten sinä haluat lapsesi vierottaa isästään.
Ajattele kaikkea lapsen kulmasta. Kannusta tapaamaan isää, ainakin silloin tällöin vähän. Kerro isälle tarpeelliset tiedot hoidosta, koulusta yms. (ettei sinua voida syyttää mistään). Anna äijän olla, kun ei kiinnosta ei kiinnosta. Anna itse kaksinverroin rakkautta ja aikaa. Kerro aina että sinä välität vaikkei kukaan muu.
Tämä teksti siksi, että olin samassa tilanteessa ja patistin ja patistin miestä. Sitten ex päättikin että koska "työnnän" lasta hänelle, niin hän hakeekin huoltajuutta yms. oikeuden kautta itselleen (kun löysi vaimon itselleen ensin). Nyt sitten rumaa oikeustaistelua ja lapsi siinä keskellä. Ja miksi... omaa syytäni, miksi en antanut olla??