Katosi ?
Menikö se
sateen mukana
sadevesi viemäriin ?
Kuluiko
asfalttiin ?
Vai
unohtuiko
päiviin
menneisiin ?
Kaipaan
rakkautta.
Sitä tunnetta
hehkuvaa
mi
kaiken alleen hukuttaa
ja elämän
valot sytyttää.
Menikö se
sateen mukana
sadevesi viemäriin ?
Kuluiko
asfalttiin ?
Vai
unohtuiko
päiviin
menneisiin ?
Kaipaan
rakkautta.
Sitä tunnetta
hehkuvaa
mi
kaiken alleen hukuttaa
ja elämän
valot sytyttää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todellinen suuri Rakkaus ei kato koskaan..se vaan ehkä väistyy hetkeksi..
Palataakseen sitten jälleen...kun aika, paikka ovat sille otolliset ja suotuisat..
Ihollamme on ihmeen ihmeen pitkä muisti...
Tsau:Friidu
joka uskoo myös tähän..;)) Olemme vain kuin valtameriä laivoja...ajehdimme elämän suurella valtamerellä..kohtaamme toisemme ja erkanamme..joillekin sitten se perämies siellä välttämätön...mutta, on meitä kapteeneitakin...jotka yksin uhkaamme tuulta ja myrskyjä jo;))) itseasiassa odotamme niitä... emme ainakaan tunnusta pelkoamme..seisomme pystypäin ja avopäin...syysmyrskyissä...talvella tosin vedämme pipon päähämme..olemme hiukkasen ehkä jo viisastuneet...ehkä;))
Mikä rakkauden hengityksen salpaa,
siellä tallessa kuitenkin on;
nyt välillä hymyilyttää.
Kunnes kaipuu taas vallan saa
rakastaa.