Tiedän, että on tupakalle oma palstansa, tai siis näille "riippuvaisuuksille", mutta kysäisen silti, olisiko täällä joku, joka on saanut sellaisen "sykäyksen", että on lopettanut tupakoinnin?.
Itse sain sen (17-v) nuorena, kun olin vasta aloittaja, joten silloin se oli helppokin ja se kesti 35-vuotiaaksi, mutta nyt olen pikkuhiljaa sortunut himopolttajaksi, siis toisinsanoen tapa.
Minulla on vain tapana herätessäni mennä polttamaan tupakka, kun odottelen kahviani aamuisin ja avatessani tietsikan, jolloin luen aamun lehdet. Siinä välillä sitten meneekin 2-3 savuketta.
Teinpä mitä hyvänssä, niin huomaan ,että vähintäin tunnin välein on tupakanmieli, siis nikotiini riippuvuus...vahva.
Alkoholiin osaan jo suhtautua varovasti ja se on helppo ..helppo, helppo,....mutta hallittavissa, että huomaan kolmantena päivänä kaipaavani alkoholia, jos olen juonut, siis sen tavallisen "lasillisen".
Se on helppo hoitaa varaamalla sopivaa herkku ruokaa ja syödä se, siis syödä edes jotain tai jos ei mikään maistu, niin kauravellin juominen tai mikä hyvänsä muu, kuin alkoholi. Se on helppo, mutta entäs tupakka?
Haukkukaa ja syytelkää, että suuttuisin todella itselleni, koska edes tuhkakupin haistelu ei tehoa minuun, että haisen mukamas samalta, kuten haisenkin, mutta välikö hällä mukamas? Haisen, miltä haisen, siis tupakalta.
Olen lukenut kirjoja, myös sen, jossa himotupakoitsija todisti, kuinka helppoa se on LOPETTAA. Onneksi siinä ei vedottu Jumalaan, kuten niin monissa muissa asioissa . Sanoisin vielä, että itselläni on tämä Jumala nimityksellä Luoja, koska uskoni puusepän poikaan on hieman horjunut.
Itse sain sen (17-v) nuorena, kun olin vasta aloittaja, joten silloin se oli helppokin ja se kesti 35-vuotiaaksi, mutta nyt olen pikkuhiljaa sortunut himopolttajaksi, siis toisinsanoen tapa.
Minulla on vain tapana herätessäni mennä polttamaan tupakka, kun odottelen kahviani aamuisin ja avatessani tietsikan, jolloin luen aamun lehdet. Siinä välillä sitten meneekin 2-3 savuketta.
Teinpä mitä hyvänssä, niin huomaan ,että vähintäin tunnin välein on tupakanmieli, siis nikotiini riippuvuus...vahva.
Alkoholiin osaan jo suhtautua varovasti ja se on helppo ..helppo, helppo,....mutta hallittavissa, että huomaan kolmantena päivänä kaipaavani alkoholia, jos olen juonut, siis sen tavallisen "lasillisen".
Se on helppo hoitaa varaamalla sopivaa herkku ruokaa ja syödä se, siis syödä edes jotain tai jos ei mikään maistu, niin kauravellin juominen tai mikä hyvänsä muu, kuin alkoholi. Se on helppo, mutta entäs tupakka?
Haukkukaa ja syytelkää, että suuttuisin todella itselleni, koska edes tuhkakupin haistelu ei tehoa minuun, että haisen mukamas samalta, kuten haisenkin, mutta välikö hällä mukamas? Haisen, miltä haisen, siis tupakalta.
Olen lukenut kirjoja, myös sen, jossa himotupakoitsija todisti, kuinka helppoa se on LOPETTAA. Onneksi siinä ei vedottu Jumalaan, kuten niin monissa muissa asioissa . Sanoisin vielä, että itselläni on tämä Jumala nimityksellä Luoja, koska uskoni puusepän poikaan on hieman horjunut.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä se tupakanpoltto ainakin minulle hyvin, hyvin vaikeata. Olen jo kohta vuoden ollut polttamatta jauhaen tupakinvieroituspurkkaa ensin vahvempaa sorttia, myöhemmin miedompana versiona.
Kaikki on mennyt ihan hyvin, kunnes kesällä terassilla aloin muutaman ciiderin jälkeen seurassa sauhutella ja kyllä se vaan maistui hyvälle ja tuli autuas olo. Ihan totta. Senjälkeen saatoin olla parikin viikkoa polttamatta, mutta jossain vaiheessa taas huomasin ostavani savukkeita. Olen nyt on-off-tilanteessa ja nyt olisi syytä vakavasti jättää tupakat ostamatta 'varmuuden vuoksi'.
Mutta vaikeata on myös minulle tupakanpolton lopetus ollut - ei auta hajut vaatteissa, hiuksissa jne (kotona en sentään polta). Myös minua harmittaa kilojen kertyminen salakavalasti makuaistin parantuessa. Ja minä en luota Jumalan apuun tuossa tupakan riippuvuudessa.
Minä poltin ainakin 35-vuotta.
Yhtenä aamuna vain sanoin ääneen että tämä oli sitten viimeinen tupakka minkä poltan. Aamusavuista tuli huono olo jostain syystä.
Nyt on mennyt kymmenen vuotta, alkuun oli mielessä, mutta väheni koko ajan. Nyt en edes muista että pitäisi polttaa.
Luultavasti paljonkin sysäyksen saaneita.
Itse aloitin savuttelun murrosikäisenä ja poltin viimeisen savukkeeni 39-vuotisena.
Viimeiset 15-vuotta oli kulutus 31 - 35 savuketta päivässä. Esin Bostonia, sitten punaista norttia ja viimeiset vuodet tavallista Camelia.
Ainoa motiivi lopetukselle oli lastenlääkärin lausunto lasten allergia vaarata muuttua astmaksi jos jatkan polttamista.
Poltin sisällä ja autossa.
En lopettanut kuten monesti aikaisemmin vaan siirsin seuraavan sytyttämistä etappi kerrallaan.
Ensin savuton aamukahvi, sitten savuton wc, savuttomasti töihin, savuttomasti kahvipaussille jolloin lähdin ulos kävelemään jne.
Olin kipeä.
Kävin pään säryn vuoksi lääkärissä. Häkä teki kuulemma tilaa hapelle!
Vatsa oli sekaisin, kädet vapisivat.
Parin kuukauden ajan heräsin öisin unissa tupakointiin kun natsa alkoi polttaa sormia.
Sen jälkeen ostelin unissani tupakkaa ja heräsin huonoon omaantuntoon.
Ehkä 5 - 10:n vuoden jälkeen oli mieliteko kadonnut mutta tuoksui vielä hyvälle.
Välillä oli pari vuotta jolloin rahan puutteessa käärin sätkiä koska arvelin lasten syömisen olevan tärkeämpää.
Nykyisin saatan poikkeustilanteessa polttaa sikaarin mutta yhtään pitemmälle en uskalla vieläkään ryhtyä leikkimään sen kanssa.
Monikin on sanonut polttaneensa 30-vuotta päivittäin 5-toppaa vihreää norttia
ja pannut tupakat ja tikut takan reunalle ilman mielitekoa.
Minä väitän että jossain kohdassa mättää!
Joko ko. henkilö ei ole koskaan tupakoinut säännöllisen runsaasti ja pitkäaikaisesti tai hän jostain syystä valehtelee todistaakseen miten kova naama hän on!
Jos se pitäisi paikkansa niin herää kysymys miten hiivatissa hän on ollut niin hölmö myrkyttääkseen itseään vuosikaudet!
En usko!
En sanonut etteikö tupakkaa olisi mieli tehnyt, välillä kovastikin.
Huomasin sen, kun pääsee kovimman tuskan ohi se jotenkin unohtuu taas vähäksi aikaa.
Ei vain saanut antaa itselleen yhtään takaporttia.
En syönyt purkkaa, ruokahalu lisääntyi, lihoin noin 3-4 kg.
Ei minulla noin kauan mennyt (5-10v) mieliteon loppumiseen, ensimmäinen vuosi oli pahin.
Mielestäni tupakka haisee vastenmieliseltä, kaupan kassajonossa haistaa kuka polttaa.
Poltin noin askin päivässä, viikonloppuisin enemmän.
"10 v"
Haiseeko kaupan jonossa mikään muu?
Siis ilman asenteellisuutta?
H.
Kaljoissaan olevien tuoksu menee hyvin lähelle tupakanhajua . Vielä jos veikolla on pashat pöksyissä ja vähän keltaistakin lirahtanut, aromit ovat mahtavat.
Onnekseni minun tuttavapiirissäni ei moisia ole. Valkosipulin, vanhan, tuoksu korostaa kaikkia aromeja.
Jospa tulevaisuudessa voisitte tilata tuotteet suoraan kotiinne, ettei tarttis kanssaihmisten hajuja haistella kauppajonoissa.
Minä tykkään enemmän elämästä hajuineen kaikkineen, enemmän kuin terrorisoivista nirppiksistä.
Sanoin vain että tupakoitsijan eroittaa...
Enkä pidä tupakan hajusta vaikka olen itsekin polttanut.
En tupakointi aikaan huomannut kuka polttaa, haisin kai itsekin.
Työssäni olen pakoitettu aistimaan kaiken hajuisia ihmisiä.
Kun joku hajoavalla nutturalla varustettu valkosipulipunaviinitäti tunkee eteeni, on pakko yrittää olla oksentamatta.
Silti hänkin voi olla herttainen.
"juovikas"
Maito pitää myös laittaa tilaustuotteiden listalle.
Vatsavaivoissa aina lirahtaa.
Ja sit lirahtaa, mainosten mukaan, muutakin.
Tupakointi ei sentään ole sairaus.
Harva haisee sen vuoksi että mulla on tää tapa.
Vaan siksi että sitä nyt vain tulee.
H.
Iäkäs serkkuni (nyt 90 vee) sanoi joskus monta kymmentä vuotta sitten:
- En tiedä mihin tupakasta säästyneet rahat ovat menneet, mutta ei ne ainakaan yhtään sen huonommassa paikassa ole!
Nykyisin ei taida kenelläkään tupakanhimoisella olla rahasta nuusaa, joten enpä tiedä miten avittaisin. Paitsi että en suin surmin seurustelisi tupakoivan kanssa saati suutelisi ihmistä, joka polttaa = lemuaa tupakalle.
Itse olen polttanut muutaman tupakan eläissäni, joskus nuorena, korkeintaan1-2 toppaa yhteensä. Huono esimerkki tähän ;-/ mutta jos joku keksii sen viisastenkiven niin kertokaa miten voisin avittaa kummitytön tupakanpolton lopettamista. Toivotonta varmaan?
Ei kukaan voi toistaan auttaa, jos ei jymyttelijä itse ymmärrä.
Minä lopetin tupruttelun 6 vuotta sitten, 57 vuotiaana.
Se joka aamuinen yskä alkoi suoraan sanoen ....tamaan;)
Yllättävän helposti se onnistui, yli 40 vuotta poltin, joskus pahimmillaan
pari askia päivässä. Ensimmäisen viikon aikan esim. kahvin jälkeen käsi
etsi tupakka-askia taskusta;) Sittemmin ei ole tullut edes mieleen.
Paino nousi lähes 10kg vuoden aikana mutta ne lähti sitten 4-5 kuukaudessa.
Lääkäri sanoi että tupakoinnin lopettamisen jälkeen ihmisen elimistö on
melko sekaisin, mm.aineenvaihdunta, 6-12kk.
"Haukkukaa ja syytelkää, että suuttuisin todella itselleni, ...."
Kerrankin saisi, mutta ei kehtaa:))
Yritä psyykata itseäsi ihan järkisyillä ja tietty omahyväisyyskin sallitaan...
"...ai että minä en muka pysty lopettamaan, no varmasti pystyn...tämähän
maistuu ihan paskalle...maksaa paljon...eihän missään edes saa polttaa..."
Jos minä pystyin lopettamaan, pystyt sinäkin.
Vaan on minulle Tupakka kuin rakkaus, lempeästi mieltäni hyväilevä.
Kummastakaan en luovu, ennen kuin sorrun Sorsakoskeen.
Viimeiseen asti.
H.