Löytyykö foorumilta muita, joita elämä yksinkertaisesti tympii aina välillä?
Olen kärsinyt vuosien varrella erilaisista lievistä psyykkisistä ongelmista (masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko). Itsemurha ajatuksia minulla on ollut ala-asteelta lähtien. Ongelmistani huolimatta olen jatkanut elämää koteloiden kaiken itseeni. Viimevuosina olen hakenut apua ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Tästä huolimatta välillä iskee aallonpohjia.
Olen 24-vuotias, hyvin koulutettu ja suhteellisen komea tummaverikkö. Periaatteessa minulla pitäisi olla hyvät lähtökohdat nauttia elämästäni. Mutta kuitenkin on taas menossa aallonpohja. Mikään ei tunnu miltään, tympii ja masentaa. Elämä tuntuu velvoitteelta, jota pitää vaan suorittaa. Ärsyttää, miksi en osaa olla niin kuin muut ja nauttia elämästä. Tällä hetkellä elämässäni on meneillään paljon mukavia asioita. Kuitenkin; jotenkin onnistun vinoutuneessa mielessäni mitätöimään kaikki posittiviset asiat, eivätkä ne tunnu miltään.
Tiedän että piristyn taas lumien tulon yhteydessä kun valonmäärä lisääntyy. Mutta entä tässä välillä? Tympii, masentaa...
Olen kärsinyt vuosien varrella erilaisista lievistä psyykkisistä ongelmista (masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko). Itsemurha ajatuksia minulla on ollut ala-asteelta lähtien. Ongelmistani huolimatta olen jatkanut elämää koteloiden kaiken itseeni. Viimevuosina olen hakenut apua ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Tästä huolimatta välillä iskee aallonpohjia.
Olen 24-vuotias, hyvin koulutettu ja suhteellisen komea tummaverikkö. Periaatteessa minulla pitäisi olla hyvät lähtökohdat nauttia elämästäni. Mutta kuitenkin on taas menossa aallonpohja. Mikään ei tunnu miltään, tympii ja masentaa. Elämä tuntuu velvoitteelta, jota pitää vaan suorittaa. Ärsyttää, miksi en osaa olla niin kuin muut ja nauttia elämästä. Tällä hetkellä elämässäni on meneillään paljon mukavia asioita. Kuitenkin; jotenkin onnistun vinoutuneessa mielessäni mitätöimään kaikki posittiviset asiat, eivätkä ne tunnu miltään.
Tiedän että piristyn taas lumien tulon yhteydessä kun valonmäärä lisääntyy. Mutta entä tässä välillä? Tympii, masentaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämän angstia.
Pitäisi vaan oppia elämään. Elämä ei ole yhtä korkealentoa, vaan harmaan tavallista arkipäivää.
Elämä on.
Olen 39 nainen, en kyllä ole mekko tyyppi.Mutta ihan sama kun olisin omaa elämäntarinaani lukenut. Mä olen aika tylsä ja viisas. Ja aku ankasta nimimerkki ja omasta nimestä.
.