Pienten avuttomien, turvattomien lasten matkalaukkuelämä on kauhea rangaistus !
Jos aikuiset eivät osaa elää laita tavalla sitä ihka oikeata arkea perheen kanssa vaan lähtee lätkimään kun tulee hiukankin vastoinkäymisiä - niin ei siitä lapsia pidä rangaista.
Missä on lasten turvallisuus, jatkuvuus, oma koti ?
Viikko siellä, toinen täällä, joka toinen viikonloppu yhdessä vieraiden ihmisten kanssa - vaikka oma isä on paikalla ?
Tätä matkalaukkuelämää voi jo verrata ja kutsua
vihateoksi lapsia kohtaan.
Vaikka kuinka uus-perheet satuilevat miten onnellisia ovat, ok - voivat ollakin - mutta sen onnen hintaa maksavat puolustuskyvttömät pienet lapset.
Onko joku ajatellut, miltä äidistä/ isästä todella tuntuu kun täytyy lähettää matkaan lastaan tällaisen uusperhekuvioon?
Lasten matkalaukkuelämien täytyy loppua?
Ai, miten?
Aikuiset asettavat lasten tarpeet omien edellä.
Aikuiset asettavat lasten tarpeet omien edellä.
Avioeroihin on monta syytä - ok - jos kyseessä väkivaltaisuus- viinan käyttö - ero on kohdallaan.
Mutta ei silloin jos ainoa syy on että toisen naama kyllästyttää.
Ei kyllästyttänyt avioon mennessä.
Jos aikuinen on niin holtiton, moraaliton ettei kykene kasvattamaan yhteisiä lapsia aviopuolisonsa kanssa niin kuka kuvittelee - edes unissaan - että seuraava yriys jo onnistu ? Tai sitä seuraava tai sitä jne jne jne.
Matkalaukkulapsista ei ole tehty ainuttakaan kattavaa tutkimusta miten ovat selviytyneet lapsuuden aikaisesta traumassa - kun isä jätti - ja hankki uusia " parempia" ?? lapsia.
Jos aikuiset eivät osaa elää laita tavalla sitä ihka oikeata arkea perheen kanssa vaan lähtee lätkimään kun tulee hiukankin vastoinkäymisiä - niin ei siitä lapsia pidä rangaista.
Missä on lasten turvallisuus, jatkuvuus, oma koti ?
Viikko siellä, toinen täällä, joka toinen viikonloppu yhdessä vieraiden ihmisten kanssa - vaikka oma isä on paikalla ?
Tätä matkalaukkuelämää voi jo verrata ja kutsua
vihateoksi lapsia kohtaan.
Vaikka kuinka uus-perheet satuilevat miten onnellisia ovat, ok - voivat ollakin - mutta sen onnen hintaa maksavat puolustuskyvttömät pienet lapset.
Onko joku ajatellut, miltä äidistä/ isästä todella tuntuu kun täytyy lähettää matkaan lastaan tällaisen uusperhekuvioon?
Lasten matkalaukkuelämien täytyy loppua?
Ai, miten?
Aikuiset asettavat lasten tarpeet omien edellä.
Aikuiset asettavat lasten tarpeet omien edellä.
Avioeroihin on monta syytä - ok - jos kyseessä väkivaltaisuus- viinan käyttö - ero on kohdallaan.
Mutta ei silloin jos ainoa syy on että toisen naama kyllästyttää.
Ei kyllästyttänyt avioon mennessä.
Jos aikuinen on niin holtiton, moraaliton ettei kykene kasvattamaan yhteisiä lapsia aviopuolisonsa kanssa niin kuka kuvittelee - edes unissaan - että seuraava yriys jo onnistu ? Tai sitä seuraava tai sitä jne jne jne.
Matkalaukkulapsista ei ole tehty ainuttakaan kattavaa tutkimusta miten ovat selviytyneet lapsuuden aikaisesta traumassa - kun isä jätti - ja hankki uusia " parempia" ?? lapsia.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ei voi, koska suomi on täynnä näitä matkulaukkulapsiperheitä, kukaan joka voisi asialle jotain, ei tee koska omassa perhessä on matkalaukkulapsi! Niin sen ymmärrän, sillä muuten tähän olisi tehty stoppi jo ajat sitten.
Julkisuudessa on kerrottu miten eritoten nuorten tyttöjen paha olo on lisääntynyt - myös huostaanotot -
nuori, epävarma tyttö jonka identiteetti on vasta nupullaan tarvitsisi nimenomaan isän läsnäoloa - ei pika-pika- vierailuja isän uuden perheen luokse jossa taatusti saa tuntea olevansa vähemmän arvoinen kuin isin uudet lapset joita mustasukkainen uusi nainen varjelee ko kukkaa kämmenellä ja on taatusti - vaikka ei sitä ääneen sano - vihainen,mustasukkainen miehen lapsille joita tämä rakkaudesta aviovaimoaan kohtaan on ns tehnyt.
Todellisia vihatekoja lapsia kohtaan nämä matkalaukkuelämät !
Aikuiset marmattavat eduskuntaa myöten millaisia sanoja aikuiset saavat käyttää - niin kuin ei oma älli toimisi lainkaan.
Matkalaukkulasten hirvittävä tuska on käsinkosketeltava. Laukku on pakattava, mukaan on mentävä.
Koska isi haluaa elää " uutta" elämää.
Miten lapset voivat ymmärtää, että isä hylkää ?
On siinä terapeuteille työn sarkaa kunhan nämä hylätyt matkalaukkulapset hiukan kasvavat ja alkavat ymmärtää.
No sehän on jo nyt nähtävissä! Koskaan aiemmin ei ole ollut näin pitkiä mielenterveysjonoja, ja lasten pahoin vointia, kun nyt, jollon erojen määrä lisääntyi helppojen erojen myötä. Sen piti helpottaa perheitä, mutta toisn kävi, elämä paheni ja lapset on ne jotka saavat sen hinnan maksaa.
Huomattu on, että eritoten nuorten tyttöjen väkivaltaisuus on lisääntynyt - samaten huostaanotot.
Miettikää sitä, kun ahdatte lapsen/ nuoren elämän täyteen sisar ja velipuolia, kasoittain uusia aikuisia mummo ja pappapuolia ja ties mitä järkyttäviä yhdistelmiä.
Onko niin vaikeata ymmärtää, että lapset eivät tarvitse 2-3 kertaisia " uusia sukulaisia" vaan tuttua, turvallista elämää oman suvun parissa ?
Ei aikuinen ajattele, koska hän pääsee helpolla kun laittaa lapsen kärsimään. Siitä ne ongelmat syntyy kun vieraat ihmiset alkaa sotkemaan lapsen elämää. Kukaan ei auta lasta, ei edes oma isä välitä, jos äidin onpakkko antaa lapsi sinne sekasortoon!! Kun lapsi 18 v asti matkustaa ja vaihataa maisemaa joka viikko, ei ihme että mieli järkkyy, onneksi ei niiltä aikuisilta, kun saavat olla samassa paikassa.
KLASSINEN LISSUN YKSINPUHELUKESKUSTELU :D :D
Aloittaa keskustelun, vastailee itsellensä ja keskustelee itsensä kanssa. Ja kyllä, minä ehkä vähän tyhmänä tätä kommentoin, mutta olipa pakko: katsokaa nyt ihmiset oikeasti, kuinka mielenterveyshäiriöinen tämä ihmisraunio on!
Sinä olet myös niitä eroperheen lapsia jotka ovat kärsineet vanempiensa tavasta hoitaa lasten kasvaminen, siellä täällä asuen, kun jaksat jatkuvasti lissutella kaikki täällä. Taidat olla tuo lissu itse??!!
Paasaat täällä "matkalaukkulapsista", lasten oikeuksista ja lasten edun asettamisesta kaiken edelle, vaikka olet itse vieroittanut omat lapsesi isästään oman katkeruutesi ja kaunasi vuoksi. Eikö sellainen ole aika kaksnaamaista?
Kukaan "tarpeeksi arvovaltainen" ei voi päättää toisten elämästä, määrätä ketään olemaan yhdessä ja jatkamaan liittoaan, kieltää avioeroja muissa kuin päihdetapauksissa ja päättää, etteivät erolapset saa enää tavata vanhempiaan vuoroviikoin. Jokainen tekee omat päätöksensä, ja tuskin koskaan päätyvät avioeroon heppoisin perustein. Fiksut aikuiset hoitavat eronsa niin etteivät lapset kärsi, mutta valitettavasti on niitäkin, joiden mielestä lapset ovat mitä oivallisin pelinappula, kun tekee mieli kostaa ex-puolisolle.
Jos vain aikuiset voisivat työntää syrjään oman katkeruutensa, vihansa ja surunsa, ja AIDOSTI ajatella lasten parasta, ei lapsilla olisi mitään hätää. Jos vain vanhemmat eron jälkeen antaisivat toistensa toteuttaa omaa vanhemmuuttaan omalla tavallaan, puuttumatta ja määräilemättä mitään, löysi toinen sitten uuden kumppanin tai ei. Se, että kieltää ex-puolisoa tapaamasta lapsiaan jos tällä on uusi puoliso, on vain ja ainoastaan ja erittäin läpinäkyvästi omaa katkeruutta, mustasukkaisuutta, ja sitä, ettei vain pysty hyväksymään sitä, ettei ex jäänytkään roikkumaan, vaan jatkoi elämässä eteenpäin, rakastui uudelleen. On täysin luonnollista haluta kumppani rinnalleen, ei kenenkään tarvitse elää loppuelämäänsä yksin, ei miesten eikä naisten. Ex-puolison tehtävä on niellä vain tuskansa ja mustasukkaisuutensa ja muistaa, että lapsilla on edelleen oikeus toiseen vanhempaansa.
Paasaat että vuoroviikkoasuminen on lapselle pahaksi. Onko mielestäsi parempi lapselle, että hän tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu, eli 4 PÄIVÄÄ KUUKAUDESSA? Oletko aidosti tätä mieltä? Vuoroviikkoasumisella lapsi saa elää sitä tavallista arkea molempien vanhempiensa kanssa, ja mikä tärkeintä, tapaa molempia vanhempiaan yhtä paljon. En ymmärrä tuota "matkalaukkulapsi"-termiäsi, kun tavallisesti lapsilla on molemmissa kodeissa kaikki tarvitsemansa vaatteita, leluja, pelejä, omaa huonetta myöten. Ainoa mikä kulkee mukana on koulu- tai hoitoreppu, mutta niitähän kantavat mukanaan joka arkipäivä kaikki lapset, olivat millaisesta perheestä tahansa.
Tottakai, ihannetilannehan olisi se, että äiti ja isä olisivat yhdessä elämän loppuun asti ja lapsella olisi vain yksi koti. Mutta eroja tapahtuu, ja kun niitä tapahtuu, aikuiset voivat omilla toimillaan tehdä tilanteista lapsille helpompia.
En usko, että kovin moni eroaa kovin heppoisin perustein, kääntämättä ensin jokaisen kiven pelastaakseen liittonsa. Jos jompikumpi puolisoista hyppää vieraan sänkyyn jo liiton aikana, on liitto todennäköisesti jo ennestään huonossa jamassa, ja sellainen saa loppuakkin. Mutta puolisoista erotaan, EI LAPSISTA. Oli se toinen ollut sitten millainen kusipääpettäjä tahansa, niin jos hän ei kuitenkaan ole väkivaltainen, päihde- tai mielenterveysongelmainen, hänellä on täysi oikeus lapsiinsa, oli kyseessä sitten äiti tai isä. Vaikka itse olisi ex-puolisolleen katkera ja vihainen, hän voi silti olla hyvä vanhempi lapsilleen.
Eron jälkeen pitäisi keskittyä oman elämänsä kasaamiseen ja eteenpäin jatkamiseen, eikä keskittää energiaansa ex-puolison kiusaamiseen ja mollaamiseen. Pitäisi hyväksyä se, että molemmilla on oikeus lapsiinsa, 50-50, ja molemmilla on oikeus jatkaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Molemmilla on oikeus rakastua uudelleen ja elää uuden kumppanin kanssa. Jos ex-puoliso alkaa kiusata ja rajoittaa lasten tapaamisia kun toinen löytää uuden kumppanin, tekee siinä karhunpalveluksen omille lapsilleen.
Täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Hienosti osasit asian kirjoittaa!
Aikuinen puolustaa sitä näkökantaa, joka on hänelle itselleen eduksi, ei lapselle.
Kuinka valmis olet itse muuttamaan viikottain asunnosta toiseen? Miksi et tee niin? Siksi koska ei viitsi, et jaksa, ja se on stressaavaa, vaikka olisi vaatteet ja tavarat toisessa asunnossa mutta se ei ole sama jos jatkuvasti joutuu vaihtamaan paikkaa. On helppo laittaa lapsi asialle, ja syyttää sitten häntä kun mieli järkkyy!
Kaikki traumat ei vielä näy lapsissa, mutta merkkejä on jo, huostaanotot lisääntyneet ja mielenterveysjonot, mutta kukaan matkalaukkulapsenvanhempi ei sitä myönnä, että syy on juuri tuossa systeemissä, kun lapsella ei ole rauhaa olla omassa kotonaan, vaan ympäristö vaihtuu aina.
Molemmilla on oikeus lapsiin, mutta pitääkö se toteuttaa matkalaukkusysteemillä? EI pidä, mutta kuka kysyy lapsen mielipidettä, kun aikuisen onni ja vapaa aika on mittarina.
Mutta suosittelen sulle että kokeilet itse viikottaista muuttoa, vieraiden ihmisten pariin,.. ja puhu vasta sitten lapsen oikeudesta!! Veikkaan, että et kestä muuttamista kuukautta kauempaa, saatikka vuosia, mitä lapsien on pakko.
Muuten samaa mieltä, mutta ei kaikki eronneet ole niin varakkaita, et esim voi tarjota kolmelle lapselle oman huoneen ja niihin telkku ja tietokone ja muut tarvikkeet.
Minä työtön ja pätkätyöläinen asun yksiössä jonka sain ostettua, ja mulla kolme teiniä, jotka jäi isän luo omakotitaloon, jossa koulu lähellä, tapaan vain lapsia joka vl ahdasta on, mutta silti sopu sijaa antaa.
No eihän niin ole jokaisessa ydinperheessäkään. Tytöt/pojat jakavat saman huoneen ja samat vehkeet. Tää nyt on taas vaan Lissun kärjistämä kirjoitelma.
Matkalaukku elämä ja levelimiöiden maksun maksavat lapset - jos ei nyt - niin viimeistään murkkuiässä.
Mutta hyvät ihmiset, lapset ovat eläviä ihmisiä ja heillä on ajatuksia. Eivät he ole kauppatavaraa
Muuten miten sitten voi olla mahdollsita että vanhempi sanoo lastensa kuullen, että ei enää jousta lapsen huoltoajoista ym. muuta loukkaavaa. Lapsihan ajattelee, että tämä vanhempi haluaa hänet luotaan pois, eli lapsi on heittoåpussi, kun järjestellään omaa aikaa, se toisen luokse laittaminen matkalaukun kanssa onkin itselle vapaan järjestelyä.
Eroajilla pitäisi on sen verran alyä, että jossain kohdin pitää joustaa, ja lapset jätetään aina ilkeiden juttujen ulkopuolelle, ei heitä tarvitse rangaista mistään.
Voi olle että itsekin tarvitset sitä joustamista esim. yön vuoksi joskus, toivottavasti et uuden suhteen olemiseen, sillä silloin lapsesi eivät ole tärkeitä sinulle.
Tämä teidän eronneiden tilanne on monesti versin ongelmanninen, yritätte hallita kaikkea, eristäydytte ja sylsytte täysin väärään suuntaan. Uhmanne on hirveää katseltavaa ja kuultavaa. Tuossa tilanteessa pienet lapsenne ovat vailla minkäänlaista suojaa.
Tuotte vielä monesti täysin rikkinäisen ihmisen jo moneen kertaan eronneen ja muutenkin siveetömän ja omiakin lapsiaan hyljeksivän ihmisen kotiinne, omaksi herkuksenne. Saatikka kaikki muu siihen liittyvä.
Sinä yleistät taas, eronneet sitä ja tätä, eronneet yleensä...Mihin tilastoihin perustat nämä? Vai onkohan kyse vain omasta olettamuksestasi?
Minun ja ex-mieheni lapset asuvat vuoroviikoin minulla ja isällään, jotta lapset saisivat viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa, eivät minun ja ex-mieheni vapaa-ajan vuoksi! Niinä viikkoina kun lapset ovat isällään, teen töissä ilta- ja yövuoroja, myös viikonloppuisin. Tämä ei ole mahdollista silloin kun lapset ovat minulla, koska heidän koulu- ja tarharytmi ei sitä sallisi. Alallani kolmivuorotyö on tuikitavallista, ja onneksi satuin saamaan niin mahtavan työnantajan, että hänelle tämä järjestely sopi. Lasten ollessa isällään minä siis teen töitä kahdessa vuorossa ja lepään päivisin, lähteäkseni taas yöksi töihin.
Minun vapaa-aikani on enimmäkseen niinä viikonloppuina kun lapset ovat luonani. Ei minulle vapaa-aika ole vapaa-aikaa lapsista, vaan vapaa-aikaa töistä! Me vietämme vapaa-aikaa lasten kanssa kyläillen ja löhöillen.
Miten niin yritän hallita kaikkea? Miten niin eristäydyn (ja ennenkaikkea, mistä minä eristäydyn??)? Mihin suuntaan minä "sylsyn"? Voisitko valaista asiaa minulle hieman tarkemmin? Millälailla lapseni ovat "vailla minkäänlaista suojaa"? Lapseni ovat eron jälkeen saaneet pitää molemmat vanhempansa yhtä paljon läsnä elämässään, toisin kuin sinun.
Ja kyllä, ex-miehelläni on avopuoliso. Oikein mukava nainen, jonka kanssa lapset viihtyvät. Puhuvat usein kyseisestä henkilöstä, mitä ovat tehneet, missä käyneet, ja minä olen iloinen, että lapsilla on mukavaa isänsä luona, ja että lasten isällä on fiksu kumppani. Eihän se ole minulta mitenkään pois, päinvastoin. Lapsilla on kaksin verroin välittäviä aikuisia isänsä luona, "varamummot ja -papat" mukaanlukien. Kyseinen ihminen ei ole moneen kertaan eronnut (ja mitä sitten vaikka olisikin, voiko ihmisen mielestäsi tuomita sillä perusteella?), siveetön, ei hyljeksi lapsia, eikä taatusti ole ex-miehelleni vain herkku, hehän asuvat yhdessä ja ovat kihlautuneet. (Täytyy ihmetellä sanavalintojasi. Lähes jokaisessa tekstissäsi käytät todella käsittämätöntä ja lapsellista kieltä, joka minun mielestäni vain korostaa omaa kaunaasi).
Tuo on kostamista lapsille, että teillä tuli ero ex miehen kanssa! Lasten on pakko sopeutua, en usko että monikaan lapsi itse haluaisi, jos usklataisi sanoa mitä haluaa.
Sinä näet sen mitä haluat nähdä, sinä kuulet sen mitä haluat kuulla, et uskalla myöntää että tuo systeemi on täysin pe..tä!! Se on aikuille hyvä, mutta lapsille huonoin vaihtoehto mitä olla voi.
Puhu vasta sitten, kun olet itse kokeillut muutaman vuoden muuttamista viikottain vieraiden ihmisten sekaan.. sitten näet totuuden, muuten ajatukset ovat kuvitelmia ja ankean elämän kaunistelemista.
En ymmärrä miksi edes yritän, mutta kuitenkin...
Miten niin lapset menevät viikoittain vieraiden ihmisten sekaan? En käsitä. He menevät isälleen.
Ja toiseksi: Olisiko sinun mielestäsi sitten parempi, että lapset näkisivät isäänsä (tai minua) 4 päivää kuukaudessa? Onko se mielestäsi lapsen etu? Miksi kuvittelet etteivät lapsemme haluaisi nähdä molempia vanhempiaan yhtä paljon? Eron jälkeen väliaikainen järjestely oli sellainen, että lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu ja yhden arkipäivän. Lapset kaipasivat isäänsä ja itkivät itsensä uneen lähes joka ilta. Olisiko se silti ollut mielestäsi parempi vaihtoehto?
Sinä et tunne lapsiani, etkä minua. Meidän lapsiamme kuullaan, ja he taatusti uskaltavat sanoa kaiken mitä ajattelevat (todellakin, varsinkin teini-ikää lähestyvä poikamme :) ). Meillä ollaan avoimia, keskustellaan, annetaan aikaa, annetaan tilaa, päivitetään kuulumisia, jaetaan ilot, jaetaan surut, saa itkeä, saa nauraa, olla pettynyt, ylipäätään näyttää tunteensa ja kertoa murheistaan. Lasten murhe oli eron jälkeen se, että iskää ehti tulla niin kova ikävä kun näki niin harvoin. Tälläkin järjestelyllä on ikävä, mutta kuulemma siedettävä sellainen, kun tarvitse enää olla erossa kovin kauaa. Luonani ollessaan pienin lapsi usein kertoo kaipaavansa isää ja tämän puolisoa, ja isällä ollessaan kertovat kaipaavansa minua. Lapset saavat olla avoimia, ja meillä voidaan puhua kaikista asioista. Olen keskustellut lasten kanssa ikävästä, ja ajattelemme asian näin, että ikävä tarkoittaa sitä että meillä on elämässämme ihmisiä joita rakastamme ja joista välitämme. Kuten hieman kauempana asuva lasten mummo, ei häntä näe joka päivä, kaipaamme häntä päivittäin, mutta selviämme siitä, koska tiedämme että näemme taas pian.
Mikä sinä olet sanomaan että elämämme on ankeaa. Ennemminkin oma elämäsi on ankeaa, etenkin lastesi, koska olet estänyt heitä tapaamasta isäänsä koska tällä on uusi puoliso. Olet klassinen merkkitapaus vieroittajaäidistä, joka on sairaalloisen katkera ja mustasukkainen. Luojan kiitos oma pönttöni ei seonnut eron jälkeen :)
Joo he menevät isälleen mutta jos siellä on ulkopuolisia ihmisiä, se ei ole sama asia olla isän kanssa.
Tapaaminen on isän kanssa, ja jos siinä hyörii ympärillä kymmeniä vieraita ihmisiä, niin siinä helposti lapsi on vaan se yksimuiden joukossa, hän ei saa sitä läsnäoloa isältä mitä omassa kodissa, vain hän. Mies asuu vieaiden ihmisten kanssa ja tapaa lasta vieraiden ihmisten kanssa... se ei ole oikein.
Mua säälittää lapset, jotka joutuu kestämään tämmöistä isältään. Vieraat ihmiset ovat isän kanssa ympärivuodokauden, mutta hän oma lapsi kerran viikossa??? Aivan järetöntä. Missä on lapsen oikeus olla isän lapsi?
Joo ikuisuus vastaus... en ole erottanut lapsiani isästä, itse hän niin on tehnyt. En ikinä ole estänyt lapsiani tapaamasta isää, päinvastoin alussa oikein tuputin heitä ja tuin kaikin tavoin, mutta hokasin ettei se ole minun tehtävä. Jos mies haluaa lapsiaan tavata, hän toimii itse, ei niin että minä kippaan heidät pihalle tai vaatimalla vaadin!!!
Kyse on ollut aina miehen omituisista naisista, heitä meillä ei ole lupa tapailla, ei meillä emmekä me mene sille!! Halusin suojella lapseni näistä asioista, mitkä täälläkin velloo vuodesta toiseen, en halunnut heille lapsuutta, jossa vieras ihminen haukkuuu tai muuten kiusaa heitä, sillä semmoista lapsuutta he eivät ole ansainneet. Meillä ei kiipelijöitä hyväksytä, emme tarvi heitä mihinkään. Nyt ovat aikuisia ja erittäin kiitollisia minulle, ovat erittäin läheisiä minun kanssa, mutta isän ovat unohtaneet,
Kuka tässä siis on ollut paha ja huono vanhempi? Minä joka heidät olen kasvattanut enkä koskaan jättänyt, vai mies, joka heidät vaihtoi vieraisiin naisiin ja hylkäsi omat lapset????
Olen onnistunut antamaan lapsille hyvän lapsuuden, vailla isän häiriö naisia, joten olen erittäin onnellinen.
Hei, mulla sama tilanne. Miten voidais keskustella? Onko sulla jotain meiliosoitetta, mihin voisin kirjoittaa?
Jos sinun lapsesi olisivat uskaltaneet sanoa mitä tahtovat oikeasti, he olisivat varmasti sanoneet että haluavat tavata isäänsä, vaikka isällä on uusi puoliso. Ja sanoneet haluavansa olla isänsä kodissa, isänsä kanssa ilman sinua.
Mutta he eivät ole sitä uskaltaneet sanoa, koska olet uhannut jättää heidät.
Meillä on aina uskaltanu sanoa mitä haluaa! Isää on aina saanut tapailla, sitä en ole kieltänyt. Kyse on ollut katkerista perheenrikkojista, joita emme ole elämäämme tarvinneet. Heitä ei ole ollut lupa tapailla, eikä meille tulla, emmekä me sinne ole olleet menossa koskaan.
He eivät kuulu meidän sukuun eikä meidän tuttavuuksiin. Perheenrikkojat ei kuulu meidän elämään.
Mihin minua olisi sitten tarvinnut, jos lapset olisvat minut vaihtaneet isän anikkosiin, jotka haukkuvat ja kiusaavat yleensä miesten lapsia? En olisi ollut enää turvana ja heitä puolustajana. En olisi voinut olla osa tuota juttua, että antaisinl apseni vieranna ihmisen haukuttavaksi, en olisi kehdannut enää kohdata lapsiani.
Tämä lapsiasia on ikuisuuskysymys, josta voidaan kirjoittaa vaikka mitä.
Mielestäni on kaikkein tärkeintä, että lapset saaavat olla sekä isän, että äidin sylissä, eikä kukaan vieras uusikko varasta näitä hetkiä heiltä pois. Äidillä ja isällä on aikaa kuunnella ja keskustella lapsen kanssa, eli elää normaalia elämää.
Lasta ei pidä pakottaa uusikon lapsien kanssa jakamaan lelujaan, ei huonettaan, eikä myöskään olemaan uusikon kanssa.
Pitäkää huoli, että lapsia saa olla omiensa kanssa ja että hänellä säilyy välit niihin rakkaisiin ihmisiin, jotka ovat kuuluneet hänen elämäänsä aikaisemmin. Tämä yhteys on lapsille hyvin tärkeä, sillä on luotu pohja lapsen turvallisuudelle hyvin monesti. Pahassa paikassa heillä on myös luotettava taho jos tarvitsevat esim. apua johonkin asiaan.
Sitten miettikää tarkkaan, mikä asia on tärkein itsellenne, varsinkin jos lapset ovat alle viisitoista vuotiaita.
Tuolla näin jonkun viittauksen, että kirjoitetaan yleensä. Mielestäni tänne on parempi kirjoittaa vain yleisesti, sillä on varsin väärin kirjoitella, siten että kohdistaa asian johonkin kovin tarkasti.
Mutta miksi näihin yleisiin kirjoituksiin hyökätään vastaan, kuin itse olisi juuri tuo henkilö. Minulle tulee ainakin mieleen, että silloin kaikki ei olekaan kunnossa, vaan on yritetty haudata vaikeat asiat, eikä hoitaa niitä kuntoon, kuten pitäisi.
Kun se matkalaukkuelämä tuntuu olevan niin hyvä asia niin mikseivät aikuiset matkustele kahden kodin välillä?
Eihän mustasukkaisuutta voi olla uudessa liitossa joten jos se isi olisi vuoroviikoin entisen ja nykyisen luona?
Niinhän viattomat lapsetkin joutuvat tekemään.
heh.. tää oli hyvä!! Aikuiset vaan muuttamaan ja vaatimaan oikeuksia exään! Onhan heillä yhteinen menneisyys ja yhteiset lapset! Miksei saisi muistella menneitä ja tapailla ex miestä.
Mutta aikuiset laittaa lapset asialle, kun eivät itse viitsi ja se stressaa.
Minä olen eronnut miehestäni jo vuosia sitten, eikä minua kiinnosta viettää hänen kanssaan aikaa, saati muistella menneitä. Olemme hyvissä väleissä ja hoidamme lasten asiat hienosti. Tapaamme toisiamme silloin tällöin mm. juhlissa (uudet puolisot mukana). En koe millään tavalla että minulla olisi "oikeuksia" häneen? Mitä lie tuolla takoitit?
Jos eronnut ajattelee exästään vielä noin, tuntuu ettei ole päässyt elämässään eteenpäin, vaan elää jotain haavetta yhteen palaamisesta. Minulla ei ole tunteita ex-miestäni kohtaan, arvostan häntä isänä valtavasti.
Elämme parisuhteessa kumpikin ja arvostamme toistemme yksityisyyttä. Olemme kumpikin tavanneet toistemme uudet puolisot monta kertaa.
Erosta huolimatta voi olla sivistynyt ja kohdata asioita sivistyneesti. Uskon että valtaosassa eroja näin onkin, vaikka täällä palstatilaa saa vain huonot esimerkit.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, misei ex puolison kanssa saa ollapuheväleissä? Se on noiden uusien suhteiden keksimä juttu, jottei oma asema ole vaarassa ja uahttuna.
Niin kauan kun uusio ei ole kuvioissa, asiat hoituu, mutta siten uusion tullessa kuvioihin kaikki menee alamäkeen,heidän katkeruuden tähden.
Heillä on kauhea pelko omasta asemstaan että miehen exä ja lapet pitää saada tieltä pois.
En ummärrä, miksi exät ei saisi olla kavereita keskenään. Ensin uusiot estää miehen tapaamset lapsiin, sitten riitannutetaan puolisot keskenään, sitten käydään suvun kimppuun. Mikään muu ei merkitse mitään , kuin uusikko ja mahdolliset tämän kersat!! Erittäin lapsellista käytöstä.
Heillä on joku kumma juttu että pystyvät manipuloimaanm iehen koko sukuaan vastaan, jos on lapseton, se onnistuu parhaiten, sillä lapseton nainen on parasta miehen elämässä, ei vastuuta eikä mitään.
Me olemme puheväleissä, meillä ei ole mennyt mikään alamäkeen vaikka kummallakin on oma elämä ja oma perhe (ja yhteiset lapset).
Mikään ei ole vaarassa, ja lapsiaan tapaa isä paljon, isän luona on sisaruksia, minulla ei. Minä (olen siis ex sekä uusi puoliso) en ole katkera ex-miehelleni, en lapsillemme, en uudelle, en mieheni entiselle, en kenellekkään. Meidän ero on hoidettu sivistyneesti ja sivistyneesti eletään eteenpäin, ilman draamoja.
Minä tiedän asemani perheeni äitinä, mieheni kumppanina, aikuisena hänen lapsilleen ja exänä. Ei onglemia.
Mitä on kaveruus? Minulla on lukematon määrä kavereita, muutamia tosi ihania sydänystäviä, rakastettu. Mitä on siis eronneiden kaveruus?
Eikö se juuri ole sitä, että voidaan keskustella, voidaan tavata, ollaan tutustuttu uusiin puolisoihin, ei ole mitään tarvetta kahden keskisiin tapaamisiin, jatkuviin soitteluihin ja muisteloihin? Mielestäni minä ja exäni ollaan kavereita.
Vastuullinen vanhemmuus on sitä että, pystyy hoitamaan asioitaan itsenäisesti, ilman jatkuvaa yhteyttä ex puolisoon, eihän hän ole enään vastuussa sinun elämästäsi mitenkään, vain yhteisistä lapsitanne, ja pää vastuu on hänellä hänen tapaamisaikoina, sinä olet vastuussa kun lapset ovat sinulla.
Minun ex-miehelleni merkitsee valtavasti meidän yhteiset lapset, hänelle merkitsee valtavasti myös uuden puolison kanssa olevat yhteiset lapset. Vanehmman rakkaus lapsiin on sellainen asia että, se ei määristä vähene.
Kuten sanoin olen ex ja olen liitossa uudelleen, minä ainakaan en ole estänyt miestäni tapaamasta lapsiaan, kohta tulevat tänne viikonloppua viettämään. (meillä on jo teini-ikäiset lapset kummallakin).
Ex-mieheni suku on yhä edelleen hänen sukuaan, minä en ole siihen vaikuttanut yhtään mitään. Hänellä on ystäviä myös minun suvustani (lapsemme kummit), joihin pitää yhteyttä ilman minua. Jokaisen suku on ja pysyy samana erosta huolimatta. Mysö minä olen ystävä yhä ex-anoppini kanssa. Sekä mieheni veljen perheen kanssa (lapsemme kummeja).
Jos teillä on käynyt noin kuin annat ymmärtää, syytä ex-miestäsi. Älä hänen puolisoaan. Aikuisen ihmisen päätöksiin ei voi vaikuttaa toinen, aikuinen tekee valintasna itse.
Mulle tärkeintä on aina ollut lasten olo jaonnellisuus. En koskaan ole antanut lupaa siihen, että ex miehen katkerat naiset pääsivivät heihin vaikuttamaan väärällä tavalla, siksi estin heidän tulonsa meille iekä lapset ole koskaan saaneet heitä tapailla, mies on tietoinen siitä, ettemme heitä hyväksy.
En ikinä ole voinut alistua siihen että ensin joku ulkopulinen ihminen rikkoo meidän perheen, sitten haluaisi tapailla meitä!! Miksi ihemeessä? Me emme hyväksy.
Ei ole olemassa semmoista vierasta ulkopuolista ihmistä, joka saisi meidän hyväksynnän meidänperheeseen! Ei vaan ole.
Isä on saanut lapsiaan tavata jos haluaa, mutta ilman katkeria naisiaan! Ne eivät kuulu meidän ydinperheeseemme. Ei lapset tarvi heitä.
Miksi moisesta asiata väännetään täällä, että lasten parhaaksi??? Mikä siinä on lasten parhaaksi? Sekä, että nkee että omat ihmist voi vaihtaa kun siltä tuntuu?
Minusta olisi ollut järkyttävää, jos minä lasten äitinä, en enää olisi tuntenut lapsiani kun vastaan tulisivat, jos olisvat halunneet vaihtaa minut vieraaseen katkeraan isänsä naikkoseen?? En olisi hyväksynyt sitä, ei tarvinnutkaan.
Miksei mies voi alkaa sitten elämään sitä omaa elämää, johon lähti? Miksi tuoda naisensa meidän perheeseen, siinä ei ole mitään järkeä.
Aikuiset lapseni on säästyneet isän naisten kiusalta, ja ovat onnellisia, ja kiittävät minua, etten pakottanut heitä muuttamaan pois omasta kodistaan. En olisi itselleni anteeksi antanut, jos olisin niin tehnyt, olisin hävennyt silmät päästäni.
Meidän lasten pelastus onnellisuuteen oli, että ovat saaneet asua omassa kodissa, ei muuttamista, ei vieraita isän naikkosia, ei mitään, mikä rikkoisi heidän lapsuuden. Siitä olen erittäin onnellinen, että lapseni ovat minua kiittäneet, että en hylännyt heitä enkä antanut katkerian isän naisten pompotella ja haukkua meitä.
Höpö höpö. Vuodesta toiseen olet kirjoittanut tuota samaa, mene ja hanki oikea elämä itsellesi. Anna sen exäsi jo olla rauhassa. Pakkomielteistä tuo sinun itsesi toistaminen.
Olet vaankateellinen minulle jalapsilleni, ettei sun asiat ole yhtä hyvin!
Hih.. exä rauhassa, on saanut olla meistä rauhassa, kuin mekin hänestä. Onni on että jätti miedät, emme muuten itse olisikaan ymmärtäneet kuinka huono mies olikin..
Olemme todella onnellinen ydinperhe, kun mies vielä on pitänyt naikkoset poissa meidän kodista ja elämästä, niin paremmin ei voisi olla. Nyt huomaa, että kun omat jätti hänet, tuli tehtyä väärin aikanaan, mutta sitä ei voikkaan enää korjata. Yksin on mies.. hahaa. sitä saa mitä tilaa.
Nähkää tosiasia, että lasten miehenterveys jonot on pidentyneet ym ongelmat juuri tämmöisen pompottelun seurauksena, kun lapsella ei ole vakituista paikkaa elämässään, eikä ihmisiä joihin enää luottaa.
Meidän lapsuudessa saimme usea elää ehjässä perheessä, eikä tämmöisiä häiriölapsia ollut näin paljon. Minukaan luokallani silloinen kansakoulu 6 v ja kansalaiskoulu 2 v en muista kuin yhden häirikön, mutta se ei johtunut lapsen perheestä, vaan muista syistä.
No juu hei, kaikki " uudet" lue - vallanhimoiset saalistajathan joka käänteessä toitottaa miten uusi ihanan onnellinen liitto on, mies kun pääsi eroon vanhasta ja aina - kamalasta akasta - no, uusi systeemi kehiin ja äijät majanvaihtoon vuoroviikoin. Mustasukkaisuuttahan nämä uudet ´paremmat´naiset eivät voi tuntea. Koska kukaan ei voi särkeä onnellista liittoa. . . . . .
Miksi näissä yltiö-onnellisissa perheissä nainen on aina se, joka vinkuu kuinka onnellisia ollaan -
missä viipyvät isien mielipiteet - siitä kuinka miehekkäästi jätti lapsensa ja tekaisee uusia ko liukuhihnalla ?
Koska nämä jutut joita uusikot kertoo ei ole TOTTA!!!
No, eivät tietenkään ole, ei kenenkään elämä joka perustuu häikäilemättömyyteen, kaikkeen rumaan mihin vallanhimoinen ja himokas nainen suinkin pystyy - ei uusi nainen välitä pätkääkään miehen " entisistä" lapsista jotka eivät tod. ole entisiä.
He ovat avioparin rakkauden tulos.
Se, että joku säälimätön nainen iskee kyntensä varattuun p e r h e e n i s ä ä n, kertoo kaiken sen naisen moraalista.
Kas, eihän sitä ole.
Ei tarvikkaan välittää kunhan ei estä miestä tapaamasta heitä eikä riintaantumaan exän kanssa. Nuo taitaa olla ainoat asiat mitä uusioista seuraa.
Lapset ja exä ei tarvi elämäänsä niitä miehen nyksiä, mutta isää lapset tarvii.
Enemmän minusta ne nyksät tekee haittaa miehen lapsille olemassa olollaan. Näkee täälläkin miten heitä solvataan ja haukutaa, mitä he eivät kotonansa ikinä ole saaneet kokea. On tietty poikkeuksia, mutta se on asia erikseen.
Kenenkään ulkopuolisen ei pidä haukkua toisen lapsia tai heidän äitiä.
Mutta se on ilmeiseti päämäärä, että miehen ex perhe on saatava pois miehen mielestä.
Meillä niin ei koskaan ole käynyt, kun kielsin ex miehen naisten meille tulon ja lasten ja mun tapaamisen. Mitään niin hyvää syytä ei ole, että meille voisivat tulla, tai lapsiamme tavata. Ne on miehen juttu, ei miedän.
lissu joutais kuolla pois
Voi, voi . Ottaaks taas pattiin? Voisitko valaista vähän miksi? Mikset vaan voi ohittaa niitä kommentteja, jotka luulet olevan ns. Lissun tekstejä.
Olet muuten itse tosi rasittava. Ja sanoisin samat sanat, mutta en toivo kenenkään ihmisen kuolemaa: En edes sinun, vaikka omalla tavallasi olet myös palstan häirikkö.
Kertoisiko joku viisas, miten se lasten asuminen ja eläminen eron jälkeen sitten pitäisi järjestää? Jos se ero kuitenkin on välttämätön.
Minä en nimittäin usko, että kukaan (tai ainakaan lähes kukaan) eroaa kevyin perustein, yhteen kyllä mennään liian heppoisasti, mutta eroa varmasti jokainen, varsinkin lapsiperheen vanhemmat, mietti pitkään ja joka kantilta.
En usko ,että ydinperheessä väkisin pysyminen säästää lapsia MT-ongelmilta tai muilta vaikeuksilta! Kyllä niitä ongelmia on ydinperheenkin lapsilla....ja ydinperheistä jopa huostaanotetaan lapsia...
Mutta eikö (lähes) kuitenkin jokainen perhe järjestä lasten asumisen eron jälkeen heille parhaalla mahdollisella tavalla? Sekä vanhempien, että lasten toiveet huomioiden?
Kun miettisikin, mutta niin ei todellakaan ole. Pää on siinä vaiheessa niin sekaisin, että sillä ei mitään järkevää taideta ajatella ja saattaa olla se salarakkaus takana, joka määrittelee asioita aika paljon.
siltä tässä nyt on näyttänyt ja totuuskin tuli, että näin on. Täysi luuseri koko uusikko, ei ole hyvä juttu.
Eli ei ole silmät avautuneet vielä kaikkea toteamaan, mutta varmasti avautuvat, siksi järeää on tulossa tuosta uusikostatulleet tiedot.
Ja kaiken lisäksi on vielä paljon pahempi kuin ex oli koskaan.