Minut ja mieheni pyydettiin parisen kuukautta sitten kummeiksi, kummeja olisi sitten yhteensä neljä (meistä ei kumpikaan sylikummi). Näillä ei taida olla paljon ystäviä/sukulaisia, koska minä ja mieheni emme ole mitään enempää heidän kanssaan kuin tuttuja...nytkin, kun laskettu aika on lähellä, emme ole olleet yhteydessä heihin ainakaan kuukauteen. Pitäisikö kummien mennä sairaalaan jne kun vauva on syntynyt? Tuntuu jotenkin vaivautuneelta, kun emme tosiaan ole normaalistikaan heidän kanssa paljoa tekemisissä, eikä itse asiassa toisetkaan kummit. Emme siksikään kehdanneet kieltäytyä, koska ajattelimme ettei heillä ole muuten paljon enää vaihtoehtoja. En tiedä, ehkä sitä saisi lapseen muodostettua jonkinlaisen suhteen, mutta tuntuu kyllä hankalalta kun en äidinkään kanssa ole mikään ylin ystävä, eikä muutenkaan paljoa nähdä. Voiko sitä sitten olla kummi vaikka olisikin haaleammat välit? Jos men oltaisiin vain sellaisia nimellisiä kummeja, muttei sen enempää hyviä ystäviä kuin nyttenkään. Ei sitä viitsi esittää kunnon kaveria vain sen takia jos lapsi on kummilapsi...ehkei kaikille kummius merkitse samaa, mutta itse en koskaan valitsisi kummia hyvänpäiväntutuista. Yksikin hyvä kummi on parempi kuin neljä puolituttua..pitäisikö tätä nyt kauheasti pohtia vai olla vaan sellainen kummi mitä aika antaa näyttää?
Voiko enää perääntyä?
heta
61200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tulee ensin mieleen, että miksi et miettinyt tätä aiemmin, ennenkuin suostuit? Suostuit ikään kuin säälistä, päästääksesi heidät pinteestä kummius-asian suhteen ja vasta nyt tajuat miten tiiviiseen ja pitkäikäiseen projektiin oletkaan suostunut? Vai?
No, minusta ainkin olisi tosi epäkohteliasta sanoa NYT että hei, ei me halutakaan..
Minusta olisi korrektia, että hoidat hommasi loppuun asti kunnialla, se kestää 15 tai 18-20 vuotta riippuen siitä mihin etappiin haluat kummiutesi katkaista.
Olen kummi lapselle, jota en ole kahteen vuoteen nähnyt, koska he asuvat niin kaukana toisaalla suomessa ja koska en ole lapsen äidin kanssa mikään huippuystävä. Emme ole koskaan olleet kauhean läheisiä ystäviä, kavereita ja tuttavia kylläkin. En tiedä, olisiko tämä syventynyt ystävyydeksi, jos he asuisivat edelleen täällä lähellä - ja nyt kun minullakin työajat ja elämäntilanne ovat muuttuneet että joutaisin ja jaksaisin kyläillä heillä.
Lähetän kahdesti vuodessa lapselle lahjan.
Oletan, että lapsesta on kivaa ja hienoa, kun hän saa aina paketin postissa.
En ole hänelle sylikummi. Sylikummiksi valitaan se läheisempi henkiö, mutta eihän siitä kannata loukkaantua, eikä se vähemmä sinun kummiutesi tärkeyttä.
Minun ajatukseni on tämä: käy katsomassa vauvaa sairaalassa. Voit ehkä viedä jotain pientä, mutta ei välttämättä. Minusta oli ihanaa, kun MINULLE tuotiin sairaalaan jotain pientä: suklaata. :)
Kummilahjaksi osta mikä sinusta hyvältä tuntuu kastepäivänä.
Toimi kummina kuten itse parhaaksi näet. Vaikket olekaan äidin kanssa ylin ystävä, voit luoda lapseen jonkinmoisen suhteen: kysy vauvan vointia, kehitystä yms. useamminkin kuin kerran vuodessa. Ota lapsi hoitoon luokseksi päiväksi tai yöksikin asti, vietä hänen kanssaan leikkipuisto-päivää tms.
Jos tuo tuntuu hankalalta, ole sitten vain se kasvoton lahjoja postittava kummi.
On niitäkin kummeja, jotka unohtavat hommansa heti. Lapset ovat pettyneitä tämmöisiin kummeihin.
On siis sinusta itsestäsi kiinni, miten kummiutesi hoidat. Lapsen kannalta olisi kiva, jos hoitaisit sen kuitenkin.
Ihan oikeasti kaikilla ei ole kavereita tai kummiehdokkaita = kirkkoon kuuluvia ihmisiä elämänpiirissään joten kummin löytäminen on hankalaa.
ettet halua kummiksi,niin älä ala!
peräänny ihmeessä, voit sanoa, ettei kummius nyt sovi elämäntilanteeseenne tms.
Itse olen kummi lapselle, jonka vanhempien kanssa en muutenkaan juuri ollut viime vuosina tekemisissä.
ikävä kyllä itse en kieltäytynyt...
Nyt tämä kummius on pakollinen "paha".
niin minulle kuin lapsen vanhemmille..
minulla on myös 2 muuta kummilasta, joiden kanssa olen paljonkin tekemisissä.
Ei kannata ryhtyä kummiksi, jos ei haluja ole, eikä ole kyse kovin läheisistä ihmisistä.
luulen että vedän vaan homman kunnialla läpi. Sain itse juuri tietää että minullakin on kaksi kummitätiä. Toinen ei koskaan lähetellyt lahjoja tai ilmoittanut olemassaolostaan. Että siinä mielessä ei haittaa, kun en edes tiennyt tällaisesta toisesta tädistä
Tuosta kummiksi pyytämisestä.. se tapahtui aika yhtäkkiä, ja tähän tyyliin: Me ollaan X:n kanssa mietitty et teistä tulisi kummit, mitä sanot? olin hiukan aikaa hiljaa, ja sitten jatkoi heti: "Ai jollette halua ni ei kai sit.." En kehdannut sanoa siinä vaiheessa että joo, ei halutakaan. Ajatelin että se oli kuitenkin jokin heitto vain, kun tämä ihminen on ennenkin ollut aika ailahtelevainen yms. Mutta kummiuden tiellä kuitenkin nyt ollaan. Ehkä minusta ja lapsesta voi silti tulla hyvä pari vaikken äidin kanssa sydänystävä olekaan..se on kyllä hiukan hankalaa, kun en ole koskaan ollut lasten kanssa. En minä tiedä miten ne toimii! :) Mutta kai se aika näyttää..kiitos vastauksista!
Kummin tehtävänä on olla lapsen aikuinen ystävä. Ei siis välttämättä vanhempien ylin ystävä.
Sinun kannattaa miettiä, oletko valmis antamaan aikuisen aikaa, elämänkokemusta ja neuvoja lapselle. Hän kaipaa sinua pienenä ja isonakin.
Mikäli et halua sitoutua lapseen ja hänen kehitykseensä, voit unohtaa kummijutun kokonaan.
Lahjat ja muut ovat juttu erikseen. Niillä kummilapsesi ei elä, eikä niillä tehdä hänestä kunnon kansalaista, vaikkakin se on nykyään tärkeä osa.
PS. 11 v. lapseni seisoi vieressä tätä kirjoitettaessa ja oli kyllä vahvasti sitä mieltä, että lahjat ovat tärkeitä....
en tunne lapseni kummeja kunnolla, ovat ex-miehen ystäviä. Silti käyvät ja muistavat nimipäivän, synttärit ja joulun.Ehkä se on tärkeitä.3krt vuodessa muistaa lasta.Ei ole paljoa vaadittu.Turha kieltäytyä tässä vaiheessa...olisi tosi niin öh noloa kaikille.
MUTTA jos se on liikaa...niin sitten,voi luoja mistä tollasta jengiä revitään?