haaveillaan ,sehän onkin vaan tuo kroppa joka jostain syystä meinaa väsyä.
Mutta minä ,olen ainakin haaveissani ,yhtä nuori kuin nuorenakin.
Ikävä vain, että ne kohteet ovat niin vähissä.
Katsoin tänään TV.:tä ,ja kuinka ollakkaan, tuli hyvä ohjelma . Meidän ikäisistä jotka kaipasivat kumppania.
Siinä oli kaksi ystävystä. Naisia,jotka olivat ulkoisesti ikäisensä näköisiä, mutta kaipaus oli toiseen sukupuoleen vielä voimassa.
He olivat kaksi ,luonteeltaan erilaista , toinen oli koittanut tehdä kauneusleikkauksilla itsensä mahdollisen nuoren näköiseksi , mutta kaikkihan me tiedetään, että se ei onnistu , siinä tulee henkilö vain jotenkin epänormaalin näköiseksi , ja pettäähän ei voi sillä ketään, se olikin hänelle kovain vaikkeaa ,nuoruutta ei saa takaisin , on elettävä tätä päivää ,niinkauan kuin sitä riittää.
Toinen oli antanut iän tehdä tehtävänsä, hän oli reipas ikäisekseen ,halusi pysyä mukana ,liikkui kuin nuori ,jos ei nyt katsonut häntä kovin Kriittisesti.
Vaikutti siltä ,että hän oli , tyytyväinen elämäänsä kun oli saanut säilyttää senkinverran terveyttä , että pysyi elämässä hyvin mukana.
Heillä oli sama päämäärä ,he halusivat vielä elämässä ehtoopulellakin jonkun joka olisi ollut heidän kumppani , ja rakastanut heitä juuri sellaisena, kun he sillähetkellä olivat.
Oli mukava seurata ,kuinka he tekivät Karipian huvilaivalle Senioreille tarkoitetun tutustumis matkan ,. Voi olla että he eivät sillä reisulla saaneet tyydytystä kaipauksiinsa .
Ei se rakkaus leimahda enään Tässäiässä kovin herkästi. Mutta hauskaa heillä kuitenkin oli.
Se oli Tosi TV ohjelma .Taisi olla Kaliforniasta ne kaksi naista.
Ei siinä ole mitään eroa, mistä maasta tai kulttuurista ihmiset ovat , samat kaipuut ja tarpeet läheisyyteen on kaikkialla, Vaikka amerikassa ovat sallittu enemmän ymmärrystä meille ikääntyneille.
Mutta minä ,olen ainakin haaveissani ,yhtä nuori kuin nuorenakin.
Ikävä vain, että ne kohteet ovat niin vähissä.
Katsoin tänään TV.:tä ,ja kuinka ollakkaan, tuli hyvä ohjelma . Meidän ikäisistä jotka kaipasivat kumppania.
Siinä oli kaksi ystävystä. Naisia,jotka olivat ulkoisesti ikäisensä näköisiä, mutta kaipaus oli toiseen sukupuoleen vielä voimassa.
He olivat kaksi ,luonteeltaan erilaista , toinen oli koittanut tehdä kauneusleikkauksilla itsensä mahdollisen nuoren näköiseksi , mutta kaikkihan me tiedetään, että se ei onnistu , siinä tulee henkilö vain jotenkin epänormaalin näköiseksi , ja pettäähän ei voi sillä ketään, se olikin hänelle kovain vaikkeaa ,nuoruutta ei saa takaisin , on elettävä tätä päivää ,niinkauan kuin sitä riittää.
Toinen oli antanut iän tehdä tehtävänsä, hän oli reipas ikäisekseen ,halusi pysyä mukana ,liikkui kuin nuori ,jos ei nyt katsonut häntä kovin Kriittisesti.
Vaikutti siltä ,että hän oli , tyytyväinen elämäänsä kun oli saanut säilyttää senkinverran terveyttä , että pysyi elämässä hyvin mukana.
Heillä oli sama päämäärä ,he halusivat vielä elämässä ehtoopulellakin jonkun joka olisi ollut heidän kumppani , ja rakastanut heitä juuri sellaisena, kun he sillähetkellä olivat.
Oli mukava seurata ,kuinka he tekivät Karipian huvilaivalle Senioreille tarkoitetun tutustumis matkan ,. Voi olla että he eivät sillä reisulla saaneet tyydytystä kaipauksiinsa .
Ei se rakkaus leimahda enään Tässäiässä kovin herkästi. Mutta hauskaa heillä kuitenkin oli.
Se oli Tosi TV ohjelma .Taisi olla Kaliforniasta ne kaksi naista.
Ei siinä ole mitään eroa, mistä maasta tai kulttuurista ihmiset ovat , samat kaipuut ja tarpeet läheisyyteen on kaikkialla, Vaikka amerikassa ovat sallittu enemmän ymmärrystä meille ikääntyneille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onhan se hyvä, että osaa hyväksyä itsensä, tarpeineen kaikkineen. Ei kukaan eikä mikään estä ihmistä haaveilemasta.
Jokainen luonteensa mukaan toimii, kuka tyytyy vain haaveisiin, kuka taas ottaa ensimmäisestä tilaisuudesta vaarin, kenties pettyenkin monet kerrat.
Niistä kokeiluista ei minulla ole tietoa, aika suojattua avioelämää vietteneenä, mutta jokin meissä valikoi, ja saa syttymään tunteet, ja niin kuuluu ollakin.
Silloin tiedämme, eikä tarvitse etsiä, mutta niin paljon kuin on ihmisiä, niin paljon on myös erilaisia haaveita:D
Onnea soisi heille kaikille!
http://www.youtube.com/watch?v=sOOY3kPa3To
Ononon on. haaveet turhaa ja pukeutuminen nuorekkaasti ja värikkäästi, ,'vanhan ihmisen, ei kuulu erottua, eikä näyttää tunteitaan, niin Suomessa. Huomasin keskuksen käytävillä hienosti pukeutuneen ryhdikkään, vanhan naisen kävelevän luoden rohkeita katseita hatunlierin alta vastaan tuleviin, eikä hän ollut Lenita Airisto.
Viimeistelty olemus ei ole yksinoikeus. Enkä minä ole oikea henkilö puhumaan tyyliasioista, mutta iäkästä ihmistä voin puolustaa elämään niinkuin hyväksi itse näkee.
Kyllähän sitä on haaveita vielä tämänkin ikäisenä ja saa ollakin. Mutta en elä haaveissa ja nautin elämästäni tässä ja nyt - nautin pienistäkin onnen murusista, en ole käpertynyt kotiini vaan liikun erilaisissa riennoissa mukana. Toden sanoakseni ei sitä unelmien prinssiä ole tullut vastaan, mutta kaikenlaisia mukavia ihmisiä kylläkin.
Joten ei tässä nyt ihan alakuloisena tarvitse kulkea yksinäisenä, minulla on paljon muita asioita jotka korvaavat tuon 'prinssin puutteen'. - Voin lähteä ystävän kanssa matkalle, elokuviin, tavata läheisiäni ja joitakin sukulaisiani ja harrastukseni viehättää vielä. Naapurinikin ovat mukavia jne. Että tässä elelen ilman liikoja kuvitellen ja sitä kumppania odotellen - haaveissako vain?
Riki Sorsa on laulanut sen" Haaveissa otko vain mun " samana vuonna kun tulin tänne uuteen kotimaahani. - Ja kaikki hyvät entiset ystävyyssuhteet jäivät sinne Suomeen.
Oli kuin ennustus , että näin siinä siitten käy .
Täällä olenkin sitten vaan tyytynyt haaveisiin !!!!
Kiitos M.V
Lohdutusta kaipauksiin saa kun soittelee näitä You tube sivuja.
P.S niin onhan niitä pikku salaisuuksia tietysti ollut . Kun siittä Suojatusta liitosta on jo kulunut kauna ,aviomieheni kuoli v 72.
Tämä vaan sentakia, ettei joku luule , että olisin" Nunnaksi "muuttunut , sama nainen olen kun aina .:=)
Meillä suomessa muuten kauan sitten yksi ihminen suuttui silmittömästi kun yksi nimitteli häntä ,naiseksi.
Sitä en ymmärrä vieläkään.:=)
Haaveilla, unelmointia, rakkauttakin pitäisi saada nauttia niin kauan kuin elää ja vaikuttaa.
Minäpäs olen tullut liiankin kauan haaveilun, unelmoinnin ja toiveitten "taakkaa" ylläpitäneeksi.
Eihän elämästä tulisi (ainakaan minun kohdallani) mitään jos ei luo itsellensä haavemaailmaa.
Olen ihastunut ja luullut rakastuneenikin ainakin kerran joka kymmenessä vuodessa. Ja se on ollut oikein vaihtelevaa.
Jos oikeasti niitten suhteitten eteen joutuisi niin tuskinpa niistä mitään sen enempää koskaan olisi kehittynyt, minä vain kuvittelin ja toivoin,
Joka ilta kun käyn nukkumaan laitan levyn pyörimään, sen levyn jonka viimeksi minulle on eräs kuunneltavaksi tutustuttanut. Siitä tulee mieleeni yksi ihana kesä joka venyi puolitoista vuotiseksi..
Niin, että jatkukoon elämässä unelmat ja haaveet, ne lämmittää.
Haaveillen tein pitkän lenkin nyt iltapäivällä Syysväritteisessä Auroran metsikössä, missä vaahterat hehkuvat paikoin punaisina.
Aurinko paistoi, ja hetken istuin ison tammen alla olevalla penkillä ja haaveissani maalailin nuo värisävyt tauluksi :D
Onneksi ne jäävät muistiin useinkin., mutta nyt tullessani kotiin avasin radion keittäessäni iltapäivä kahvit ja hui sentään!
Romusatelliitti on tulossa ilmakehään jossakin Pohj.Ameriikassa! Vasta 2 t. ennen putoamista se voidaan tarkemmin määrittää mihin törmää.
Kyllä siellä olis hyvä olla kellaritilat vaaravyöhykkeellä, jos ei suurin osa pala jo kitkan ansiosta.
Täytyypä olla kuulolla 5 uutisissa. Olihan hieno ilma iltapäivällä:D
Nuorena ihastin usein komeaan sympaatiseen kaikinpuolin fiksusti käyttäytyviin vastakkaiseen sukupuoleen, suorastaan ne tunteet leimusi kuin rakkaudenhuumeessa, kohteet vaihtui kestettyään eripitkiä aikoja, näihin ihastuksiin ei kuulunu koskaan seksi, vaikka vetovoima oli valtava, olin nääs aviossa, samoin puolisolla oli paljon ihailijoita koska hän oli harvinaisen komea, ja flirttailu oli hänelle suosrataan pakollista kuin syöminen, joten tasoissa olimme siinä suhteessa, seksuaalisesti olin ainaki minä hyvin uskollinen omalle puolisolleni, puolisoni ehkä saatoi hyppiä aijan toisellaki puolen, mutta minä olin hänen elämänsä nainen, NYT vanhana yli seitkyt en ihastu enään tai en koe ihastuksentunteita niinkuin nuorena, enkä usko enään kohtaavani ketään niin merkittävää ihmistä että menisin päästäni sekasi huumasta.
Nautin suuresti sukulaisten tapaamisista, heidänkansaan pulisen mielelläni maailmaa parantaen, joskus joku vanha ystäväki ottaa yhteyttä se kyllä piristää mukavasti, mutta viihdyn hyvin yksikseni, katson elämäni eläneeksi, kaiken sain, ja kaikki jäi taakse, puolisokin sairaudenkautta katosi.
Luojankanssa haaveilen kyllä, ihmeelinen on luojan maailma, kuin unikuva se näyttää minulle avaruuden reunalla kädetojennettunua että tämän kaiken tulet saamaan, siellä näen yhden tumman hahmon lähestymässä kohti minua, hänen takanaan paljon kauempana tulee mies ja nainen, heidäntakanaan spiraalin muotoisesti levittäytyy ihmis meri silänkantamattomiin, mikä on tämä näky jonka luoja näyttää aina minulle kun hänen kanssa rukoilen, en ole saau vastausta, siis tämä on mielikuvitusmaailmani rukoilessani ja keskustellessani jumalan eli jeesuksenkanssa ajatuksissani, kuka voisi tulkita tämän minulle, sielussani on suuri rauha aina rukoilessani hänelle itsestäni ja kaikkien puolesta kaikkea hyvää maailmaan.
Kyllä yksinäisilläkin, joita tässä joukossa on huomattavasti, haaveita saa ja pitääkin olla.
Monesti siinä joutuu odottelemaan kaipaukseensa vastausta. Monesti vastaus jää tulemattakin.
Tänään haaveilen lotto voitosta, päävoitto on noin 9000 000 eur. sen tahdon, annan siitä heti lapsilleni ja latenlapsilleni, osan jätän itseni hyvinvointiin, ""mä voitan sen " olen aivan varma asiasta.
Olen sellainen "haaveilia" että siihen ei kuulu ollenkaan raha ja varakkuus.
Menen ulos ja katselen kuinka luonto muuttaa asuaan .
Syksysin onkin juhlinnanaika ,mielestäni Asu on kirjavan "rohkea" .
On pantava kaikki likoon .
Tarkoitan ,että taasen selviää siittä kylmästä ja pakkasesta.
Varastoitava energiaa, niin minä teen.
Ja haaveilen kynttilän valossa.
Talvella onkin sitten ,se kihlauksen ja hääasun aika . Luonto on valkoinen ja sisäänpäinlämpiävää on itsekullakin elämä.
Mutta kun alkaa kevät ,on talvi tehnyt tehtävänsä ,heikot kuolee, mutta vahvat ovat saaneet elämänhalunsa takaisin.
Kesällä kaikki sitten puhkee kukkaan ,niin tekee ihmiset myös Itase synnytin ensimmäisen lapsenikin juuri syksyllä ,silloin kun oli "Korjuun" aika.
Nyt vaan Haaveilen , että elämä jatkuisi seesteisenä , ja saisin vanhana ihmisarvoisen kohtelun ---kuolla hiljaa pois .
Muistot elää onneksi vielä .
Toivon, että itsekkin elän muiden muistoissa ,sitten kun ei minua enään ole.
"Rahalla saa ja autolla pääsee", raha on välttämätön tämänhetkisessä maailmassa, ihminen ei tule toimeen ilman rahaa, siksi ihmieset haaveilee lottovoitosta,, elämä ei olis niin rajotteinin kuin on köyhällä ihmisellä, sen me kaikki tiedämme. Mä haaveilen lottovoiton PÄÄVOITOSTA 9000 000 eur:sta, olen jo kuin lottovoittaja mielikuvitus lentää jo vaikka kuinka, toivottavasti ei illalla tule äkki syöksyä maanpinnalle, nooh siihenasti lentelen haaveissani.
onneksi minulla ei ole autoa ,
Olen elänyt niin täysillä koko elämäni , että .luulen että kaikki on jo nähty.
Mutta tänään on lastenlastenlasten Synttärit --nyt ei haaveilla . Nyt juhlitaan
Vielä kiitos siittä Riki Sorsan laulusta --siinä on paljon hyvää Haaveilu musaa.
Hyviä päivän jatkoja kaikille täällä paistaa nyt aurinko.
Minullakaan ei raha raahaa mukana haaveissani tai unelmissani, ei ole ikinä ollut niissä.
Vuodenaikojen rytmissä elämme, syyspäivän tasaus on juuri sivuutettu ja tänään jo päivä on pikkuisen lyhyempi kuin yö, siksiköhän nukuttikin niin makeasti.
Kaupungissakin on luonto ihmisen lähellä, siellä ihminen on omimmillaan, omankin todellisen 'luontonsa' lähteillä.
Olen tänään tunnelmoinut erään lempirunoilijani kanssa,
annetaan Hellaakosken kertoa illan tunnelmastaan:
SATAKIELI HERÄÄ
Tais harmaja olla päivällä höyhenpuku,
ajan täyttivät askarrus ja murkina muu
ja kiireitten kirotuitten luvuton luku.
Nyt huolien tomusta laulaja irroittuu.
0len taas joku minä, maan kukkako? pilvenlaita?
vai jotakin siltä väliltä? tiedä en
edes: lehtikö puun vai lehdentakainen.
Mut aavistan: en harmaja höyhenpaita,
en köyhä en sairas en saita.
Kun päivän tulinen pallo taivaanrantaan ehtii,
olen kukkasista suurin ja punaisin,
ja vaikka olisin mykkä, minussa sittenkin
jokainoa säie liikkuu ja livertelehtii,
joka höyhen on irti juuristaan ja kysyy
mikä ollenkaan tänä iltana kiinni pysyy
kun kaikki, mikä on ollut ja mikä on tulevaa,
on nyt, on tapahtumaa.
En tiedä, lienenkö hukkunut järven loiskeeseen,
joka äsken kimalsi, nyt värijuovin peittyy,
vai pilvenkö painoton kulku, yksikseen
kun ilmojen kannettavaksi se nauraen heittyy.
Olen hohto männikön pilarikyljissä tuolla,
olen pursujen väkevä huoku aavalla suolla,
ja ruohikon autuus, perhosen siipi tuo,
joka äsken katkesi lemmittynsä luo,
olen kaikki, jotka nyt, tänä hetkenä, tahtovat kuolla.
Suviyö, satu surmana rintaan!
Pian pöllö jo lyö kumistintaan.
Kenen tietäisin onnesta osattomaksi jääneen,
hänet toisin tänne, ja vaatisin rakastamaan
tätä turhinta, mitä on tehty milloinkaan.
Miks kaikki on vaiti? Miksei puhkea ääneen
tämä ilta hurmaunut, yli mullankin huminoiva.
Olen valmis kuunteluun. En kaipaa mitään.
Olen olematon, jota sisältä kiirehditään.
Olen vastaanottaja vain. Olen soiva.
Kiitos satu ,olipa koskettava ,ja ajankohtainen Runo.
Minullakin on kirjoja kaikenlaisia ,enimmäkseen suomalaisten kirjoittamia , Runoteoksia enimmäkseen siittä vanhimmasta päästä.
Lottoajia oli jonoksi asti marketin infossa. Minä en ole moneen vuoteen lotonnut. Silti muistan sen rivin, jolla monta vuotta lottosin. Uskallan silti katsoa arvonnan, ei sillä olisi mitään saanut, paitsi viimeksi kun oli iso potti niin olisin saanut 50€.
Sainkin päähänpiston lotota sillä rivillä. Piti kysyä lottorivin hintaa, kun en sitä tienyt. Jaaha, 80 senttiä se.
no nyt saa sitten Vielä ISOMMAN POTIN ---KYLLÄ SITÄ NYT HAAVEILEE PUOLI sUOMEA.!
Kovasti on pienet mahikset voittoon, kun ei 2,5 miljoonalta riviltä yksikään ei oikeaan osunut. Näinhän se on todennäköisyyslaskennankin mukaan, pienet on mahikset.
Ja kuitenkin joskus joku voittaa ja lottoaja ajattelee, että se voin olla minä.
Voi kun hullunkurinen on nykyinen voitonjako. Huomasin kupongista että 20 sentin lisämaksulla pääsee mukaa pikkuvoittoihin, jossa varanumerot on mukana.
1 €:lla voittaa 3 1 lisänumerolla 1 €:n.
No niin, kyllähän nyt lottovoittajat ovat lisääntyneet.
On se hyvä kun ei kaikki tunteet olekkaan meiltä ikäihmisiltä vielä" kuollut"!!!
Itse haaveilen aika paljon .
Voi olla että juuri siittäsyystä uniinikin tulee ihania hetkiä, En ole koskaan nähnyt painajaisia.
Yleensä unohdan jos on ollut jokin huono hetki , varsinkin jos sen on aiheuttanut joku ihminen , en niitä murehdi.
Ja onneksi itse en ole mustasukkanen , niinkun ei ollut Miehenikään -- Luottamus on kaiken A ja O kaikenlaisessa kanssakäymisessä ,
Näin on jäänyt vaan ne hyvät muistot --mennestä ajasta --- Aika kultaa muistot.
On hyvä jos näin on muillakin , toivoo Yks iloinen leski,