"Suomea on kiitelty siitä, että olemme sisällyttäneet maan lainsäädäntöön lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita. Sijaishuollon kohdalla lastensuojelulaissa säädetään, että lapselle on turvattava kehityksen kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. " Turun Sanomat, Johanna Kurki
Kiitokset ovat turhia, koska juuri tuota lainkohtaa rikotaan lastensuojelussa yleisesti ja täysin rutiininomaisesti- ja tietysti rangaistuksetta. Tapaamisrajoitus( laiton) on myös kiristyksen väline, joka lätkäistään vanhemmille heti, jos he uskaltavat valittaa tai olla eri mieltä viranomaisten kanssa. Tapaamisrajoitukset määrätään sijoitetuille lapsille, jos he uskaltavat arvostella sijaishuoltoa tai vaikkapa kaivata vanhempiaan liian näkyvästi.
Toisinaan tapaamisrajoitus määrätään ihan muuten vain- se kun vain on tapana sijaishuollossa.
Kiitokset ovat turhia, koska juuri tuota lainkohtaa rikotaan lastensuojelussa yleisesti ja täysin rutiininomaisesti- ja tietysti rangaistuksetta. Tapaamisrajoitus( laiton) on myös kiristyksen väline, joka lätkäistään vanhemmille heti, jos he uskaltavat valittaa tai olla eri mieltä viranomaisten kanssa. Tapaamisrajoitukset määrätään sijoitetuille lapsille, jos he uskaltavat arvostella sijaishuoltoa tai vaikkapa kaivata vanhempiaan liian näkyvästi.
Toisinaan tapaamisrajoitus määrätään ihan muuten vain- se kun vain on tapana sijaishuollossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Vanhemmat eivät uskalla arvostella lastenkodin toimintaa. Rangaistus seuraa. On vahvaa näyttöä siitä, että lastenkoti ryhtyy välittömästi rajoittamaan lapsen ja hänen vanhempiensa välisiä tapaamisia. Minun lapseni ehti olla lastenkoti Mattilassa vain viisi viikkoa, jona aikana jo alunperinkin hyvin rajoitetut tapaamiseni karsittiin kolmannekseen eli yhteen kertaan viikossa. Sosiaalityöntekijät ja lastenkoti Mattilan sosiaalityöntekijä ja muu henkilökunta tunsivat tarvetta toimia nopeasti minun vierailujeni rajoittamiseksi.
Lastensuojelulaki antaa mahdollisuuden vapauttaa lapsi asumaan omaan kotiinsa odottelemaan hallinto-oikeuden käsittelyä. Vaikuttaa siltä, että sosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan tällaiseen ryhdy. He eivät halua tukea perheen yhdistämistä, vaikka lastensuojelulaki hurskaasti olettaa sen olevan sosiaalityöntekijöiden päämääränä huostaanoton aikana.
Lasta ei päästetä asumaan omaan kotiinsa, vaikka kiireellisen huostaanoton aikana eikä sen jälkeenkään olisi selvinnyt mitään sellaista, mikä vahvistaisi huostaanoton tehneiden sosiaalityöntekijöiden väitteet.
Lapsi halutaan pitää laitoshoidossa siksi, että kiireelliseen huostaanottoon sännänneet sossut odottavat toiveikkaina, että jotakin vikaa lapsesta vihdoinkin ilmenisi. Sossut voivat luottaa siihen, että lastenkoti työskentelee heidän edukseen. Toiminta on politisoitunutta ja toimintatavat edustavat totalitarismia.
Ideana ei siis ole lapsen hoitaminen ja hänen perheensä hyvinvointi. Päinvastoin. Mitä huonommin lastenkoti onnistuu lasta hoitamaan ja mitä paremmin lastensuojelu onnistuu eristämään lapsen ja hänen perheensä, sitä tehokkaammin lastensuojelu voi itse tuottaa "viallisia" lapsia ja vanhempia. Lastenkoti kirjaa halukkaasti muistiin nämä havaitsemansa "viat", jotta sosiaalityöntekijät voivat käyttää niitä vanhempia vastaan hallinto-oikeudessa.
Lastensuojelun mielestä olisi hyvä, jos perheyhteys tuhoutuisi. Se kun itse asiassa vain helpottaa viranomaisten ja laitosten toimintaa. Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voi päätyä, kun tarkkailee lastensuojelun käytäntöjä."
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/Mattilan perhetukikoti
"Perhekoti Olliver on aivan kammottava paikka. Minä itse olen asunut perhekoti Olliverissa 9-vuotta, mutta nyt onnekseni asustelen jo omassa asunnossa. Vasta vanhemmalla iällä tuli tajuttua se minkälaista elämää perhekoti Olliverissa todella on tullut elettyä.
Perhekoti Olliverin "vanhemmat" tekevät työtään vain rahan takia. Se on näkynyt monessakin asiassa. Kaikkien vuosien jälkeen jotka ehdin asua tässä kyseisessä perhekodissa minulle tuli aivan selväksi, että perhekoti Olliver tarjoaa perhekodinpuolella huostaanotetuille lapsille vain katon pään päälle ja ruokaa. Millään muulla ei ole tuntunut olevan väliä, vaikka lapset tarvitsevat paljon muutankin voidakseen hyvin.
Perhekoti Olliverin "vanhempien" omille biologisille lapsille (2kpl) ostettiin aina uusia kausivaatteita pelejä yms. mitä vain lapsi oman ikäkehityksensä mukaan tarvitsee, mutta me perhekodin puolella asuvat saimme tyytyä vanhoihin peleihin, ja meille kaivettiin varastosta muiden vanhoja vaatteita ja kenkiä. Muistan miten yksikin talvi minulle kaivettiin varastosta 4 - kokoa liian suuret kengät, ja ne olivat poikien mallia.
Koko yhdeksän vuotta jouduin nukkumaan sängyssä, jossa minulla oli pehmusteenani vain patjan suojus, mutta perhekodin "vanhempien" biologisille lapsille kyllä hommattiin uudet sängyt ja patjat yms, mutta ei tietenkään meille perhekodin puolella asuville. Mehän, kun emme olleet missään nimessä samasssa arvossa verrattuna heidän omiin biologisiin lapsiinsa.
Muut perhekodissa asustavat saivat sentään onnekseen nukkua vanhoilla patjoilla, jotka oli kaivettu varastotiloista, mutta kun minulle ei patjaa riittänyt, niin oli vain tyydyttävä patjansuojukseen. Ei ollut varaa valittaa, oli vain tyydyttävä siihenki vähäiseen.
Jouduin joka vuosi ostamaan vaatteni omalla rahalla, mutta rahaa ei säästössä useasti ollut, joten ei sitten saanut vaatteitakaan kovin useasti ostettua.
Perhekodin "vanhemmat" tuntuivat aina olevan sitä tyytyväisempiä mitä enemmän meidän perhekodissa asuvien vanhemmat ja sukulaiset hommasivat meille vaatteita ja muita käyttötarvikkeita, vaikka he saivat omasta yritystoiminnastaan rahaa siihen, että meillä olisi hyvä olla, ja saisimme uusia vaatteita ja muuta tarvittavaa, mutta ei. Se on ollut aina liian vastenmielistä tässä perhekodissa.
Mitä vähemmän sukulaiset olivat yhteydessä perhekodin puolella asuviin lapsiin, sitä tyytyväisempiä perhekoti Olliver "vanhemmat" tuntuivat olevan, jotta lapset/nuoret eivät pääse purkamaan kenellekkään omaa pahaa oloaan. Sosiaalityöntekijöiden palavereissa, jotka pidettiin perhekodilla puolivuosittain ei uskaltanut ilmaista omia tuntemuksiaan, koska tiesi, että saa jälkeenpäin kärsiä siitä. Kertoi mieluummin sosiaalityöntekijälleen, että kaikki on hyvin, kuin että olisi saanut kauheat huudot.
Perhekoti "olliverin" vanhemmat onnistuivat kaikki 9-vuotta kieroilemaan, ja onnistuvat varmasti vieläkin kieroilemaan sosiaalityöntekijöiden silmien edessä. He saavat asiat näyttämään siltä, että sosiaalityöntekijät automaattisesti ajattelevat, että kaikki on niin kuin pitääkin, ja ovat tyytyväisiä, mutta niin asiat eivät kyllä ole ikinä olleet, eivätkä kyllä ikinä varmasti tule olemaankaan.
Koko yhdeksän vuotisen aikani perhekoditi Olliverissa en uskaltanut ilmaista omia mielipiteitäni, koska jouduin aina pelkämään vastareaktiota. Käytännössä koko yhdeksän vuoden ajan jouduin olemaan aivan joku muu mikä todellisuudessa olen. Vanhemmalla iällä pakonomainen mielistely, ja se, että ei voinut ilmaista omia mielipiteitään alkoi ahistaa. Vielä tänäkin päivänä, vaikka olen kohta asunut vuoden poissa perhekodista, niin saan välillä ahistavia kohtauksia.
Muistan miten jokaisena talvena meitä seisotettiin parhaimmillaan 2 tuntia 20 asteen pakkasessa, ja sisälle ei ollut mitään asiaa ennen kuin siihen lupa erikseen annettiin. Vanhat polvista kulahtaneet haalarit eivät hirveästi lämmittäneet, ja vaikka aluksi koitti kehittää itselleen jotakin aktiviteettiä, että pysyisi lämpimänä, niin jossakin vaiheessa kylmyys iski kuitenkin välttämättä. Muistan miten kerrankin menin ystävällisesti kysymään ulko-ovelta, että pääsisikö jo sisälle, mutta vastaus oli seuraavanlainen: "me kyllä sitten kerromme, kun sisälle pääsee, että jankkaamisesta tulee vain koko ajan lisää aikaa".
Muistan miten itkin monesti pahaa oloani kylmässä pakkasessa, kun sormet olivat lähes jo tunnottomat, ja vihdoin kun sisälle pääsi, niin ei aina edes välttämättä pystynyt omilla sormillaan vähään aikaan mitään tekemään, kun ne olivat niin jäässä, ja niitä alkoi koskea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoi, että kunpa olisi jossain muualla."
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/259499.html
Lapsten oikeuksien toteutumista seurataan ja valvotaan , väittää Johanna Kurki.
Väite on pöyristyttävä. Sijaishuoltopaikkojahan ei valvo kukaan . Myöskään lastensuojelun syitä ,toimia tai tuloksia ei dokumentoida, seurata tai tutkita.
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut myöntävät, että sijaishuollon valvonta ei toimi. YK ei enää suosita lapsille laitossijoituksia lainkaan niissä ilmenneiden toistuvien väkivalta- ja hyväksikäyttötapausten takia. Myös AVI myöntää, ettei resursseja sijasihuollon valvontaan ole.
Mitä todisteita Unicefin erityisasiantuntija Johanna Kurjella on väitteidensä tueksi?
Lehdistötiedote 22.6.2010
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut huolissaan sijaishuollon laadunvalvonnasta
Pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ovat havainneet puutteita huostaanotettujen lasten oikeuksien toteutumisessa.
Kesäkuun alussa Kööpenhaminassa kokoontuneet valtuutetut kehottavat maidensa viranomaisia huolehtimaan, että
huostaanotettujen lasten oikeudet toteutuvat YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti.
Yhteisessä kannanotossaan pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ilmaisevat huolensa sijaishuollon laadunvalvonnasta.
Sijaishuollossa asiakkaana olevat lapset tarvitsevat enemmän tietoa omista oikeuksistaan. Lapsiasiavaltuutetut
haluavat esimerkiksi kohentaa huostaanotettujen lasten mahdollisuuksia tehdä kanteluita ja valituksia tilanteissa,
joissa he kokevat omien oikeuksiensa tulleen loukatuiksi. Myöskään näiden lasten yhtäläiset mahdollisuudet
koulutukseen eivät eri pohjoismaissa aina toteudu riittävästi.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaiset oikeudet koskevat myös sijaishuollossa olevia lapsia. Monet
huostaanotetut lapset ovat kasvaneet väkivallan ja hyväksikäytön leimaamassa ympäristössä ja he ovat joutuneet
pettymään lähellään oleviin aikuisiin kerta toisensa jälkeen. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että viranomaiset toimivat
aktiivisesti ja oma-aloitteisesti huostaanotetun lapsen oikeuksia kunnioittavasti.
Pohjoismaissa on eroja lastensuojelun sijaishuollon järjestelyissä. Näistä eroista huolimatta
lapsiasiavaltuutetut haluavat nostaa esille kolme yhteistä vakavaa haastetta huostaanottoon liittyvissä käytännöissä
lapsen oikeuksien näkökulmasta.
1) Sijaishuollon laadunvalvonnasta puuttuu lapsen oma näkökulma. Lasta itseään ei johdonmukaisesti kuulla
tarkastusten ja valvontatilanteiden yhteydessä. Tällöin yksi lapsen keskeisistä oikeuksista eli oikeus kertoa
mielipiteensä itseään koskevista asioista jää toteutumatta.
2) Lapsilla on vain vähän tietoa omista oikeuksistaan ja mahdollisuudestaan valittaa tai tehdä kanteluita
tilanteissa, joissa he kokevat oikeutensa tulleen loukatuksi. He eivät myöskään tiedä, miten kantelu tai valitus
käytännössä tehdään ja kenen puoleen heidän tulisi asiassaan kääntyä. Valvontaviranomaiset eivät tiedota omasta
toiminnastaan lapsille ja nuorille.
3) Oikeus koulutukseen ei toteudu yhtäläisesti kaikkien huostaanotettujen lasten osalta. Tutkimukset osoittavat,
että koulunkäynti on tärkein elämänhallintaa aikuisena edistävä tekijä. Tästä huolimatta huostaanotettujen lasten
koulutuksen laatu ei aina vastaa muiden lasten saamaa koulutusta. Eri pohjoismaista on erilaisia esimerkkejä
ongelmatilanteista. Lapsiasiavaltuutetut haluavat painottaa yhtäläistä oikeutta perusopetukseen ja muuhun
koulutukseen.
Kaikissa pohjoismaissa tulee varmistaa, että huostaanotettujen ja sijaishuollossa olevien lasten oikeudet toteutuvat.
Erityinen vastuu tässä on viranomaisilla, joiden vastuulla on sijaishuollon valvonta.
Kööpenhamina, 4. kesäkuuta 2010
Fredrik Malmberg, Ruotsi Maria-Kaisa Aula, Suomi
Lisbeth Zornig Andersen, Tanska Margrét María Sigurðardóttir, Islanti
Reidar Hjermann, Norja
Johannes Remy ottaa blogissaan kantaa lastensuojelun epäkohtiin.
Klikkaa otasketta ja lue liaaä, kommentoi.
http://www.johannesremy.com/blogi/?k=lastensuojelu
---
Johannes Remy.
Lisäys koskien perhehoitoon sijotettuja lapsia.
http://www.johannesremy.com/blogi/2011/01/18/18
----
Kurki viittasi kirjoituksessaan, että perhehoitolaki muuttuu vuonna 2012.
Näyttää muuttuvan, mutta onko se lapsiystävällinen, vai onko kysymyksessä varmistaa, ettei ole esteitä lapsen huostaanottamiselle ja sijottamiselle.
Lainaus.
Perhehoidon lakimuutos 2012.
Tasavallan presidentti vahvisti 8.4.2011 perhehoitajalain.
Lastensuojelulain muutos tekee perhekohidosta ensisijaisen hoitomuodon, mikä mahdollistaa lapsen pääsyn sijaisperhehuoltoon.
Aiheesta lisää.
http://www.perhehoitoliitto.fi/ajankohtaista/lakiuudistus.html
---
"Lastensuojelulain muutos tekee perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon".
Perhehoitolain muutoksessa ilmeisesti ydinperheillä ei ole mitään arvoa?
Eikö tperhehoitolaki olisi syytä laatia myös perheille, niin sijaishoitajista ei olisi huutava pula,
Vai onko kysymyksessä naisten työllistäminen?
Lakeja västään ja varmistetaan, ettei jää "porsaanreikiä" vanhemmille.
Sosiaali-ja terveysvaliolunnan lausunto perhehoitolaista 55/2010.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/stvm_55_2010_p.shtml
---
Kun lukee STM:n mietintöä uuden perhesijoituslain sisällöstä tulee mieleen, että tämä laki vain lisää ammatillisten perhekotien määrää Suomessa. Nyt ei edelleenkään haluta suosia sukulaissijoituksia vaikka se olisi vaihtoehtona ammatilliselle perhekodille. Lapsen sijoittaminen tuttuun perheeseen ei olisi niin traumatisoiva kokemus ja silloin ei ehkä tulisi niin paljon kitkaa biologisten vanhempien välillä.
Huostaanoton ja sijoituksen päätarkoitus ei voi olla lapsen lopullinen riistäminen omasta perheestään vaan tilapäinen ratkaisu. Tavoiteena pitää olla perheen jälleenyhdistäminen ja siihen pitää pyrkiä.
STM myös tunnustaa, että laitosten valvonta puuttuu täysin. Kunnat eivät aktiivisesti valvo lastensuojelulaitoksia ja perhekoteja ennekuin siihen on aihetta. Valittaminen ei auta, laitosten tapa piilottaa ja torjua kaikki laiminlyönnit ja kaltoinkohtelut on nähty. Vanhempien mahdollisuus todistaa laiminlyöntejä on lähes mahdotonta ja heitä leimataan valehtelioiksi. Lasten kertomuksia ei myöskään uskota, halutaan pitää yllä hienot kulissit ja kaikki on hyvin, ei aihetta huoleen! Ja tähän valheenkuplaan menee mukaan myös sosiaaliviranomaiset.