Minä olen 17 -vuotias poika ja olen toista vuotta amiksessa. Mua on kiusattu koko sen ajan, kun olen käynyt koulua. Olin erittäin sosiaalinen lapsi vielä 7 -vuotiaana. Nyt olen pahaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastava hermoraunio. Kaikki alkoi jo eskarin loppupuolella, kun saamani kaverit kääntivät minulle selkänsä ja alkoivat puhua paskaa minusta toisille. Kaikki muut lapset alkoivat syrjiä minua ja olin yksinäinen. Synnyinpaikkakuntani ihmiset vihaavat vanhempiani (ja samalla myös minua) mummoni paskapuheiden takia, joten meillä ei ollut edes ketään perhetuttuja ja lisäksi asuimme korvessa 35 km päässä keskustasta. Koulukiusaaminen ja syrjiminen jatkui ja nelosluokalla minä pidin jo puukkoa mukana koulussa, kun toiset uhkasivat pahoinpidellä minut. Ala-asteella oli monia tappeluja ja opettajatkin inhosivat minua niiden takia, kun toiset aina syyttivät minua tappelun aloittajaksi. Syrjiminen jatkui koko ala-asteen ajan, eikä minulla ollut yhtään kaveria, eikä kukaan puhunut minulle välitunneilla. Sitten alkoi seiskaluokka ja samalla helvetti. Minua heiteltiin linja-autossa kaikilla tavaroilla, mitä kiusaajat käsiinsä saivat ja koululla minut uhattiin tappaa monta kertaa ja minä olin kuin ilmaa; kiusaajat tönivät, kun kuljin ohi ja minusta puhuttiin paskaa ruokalassa viereisessä pöydässä. Vittuilu ja syrjintä vain pahentuivat. Oli monia tappeluita ja kiusaajat uhkailivat minua. Minä olin tappeluissa niskan päällä, koska olin vahvempi, kuin kiusaajat ja minä vetelinkin heitä turpaan niin, että veri lensi. Siitähän opettajat ja varsinkin rehtori, joka oli yksi kiusaajista, riemastuivat. Minut uhattiin erottaa koulusta, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Olin jo silloin erittäin masentunut ja kärsin lievästä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Yritin jopa itsemurhaa, mutta en onnistunut. Kasiluokalla oli aallonpohja. Kiusaaminen ja syrjiminen oli niin pahaa, että minä suutuin kiusaajille ja yritin tappaa heidät. Minä yritin lyödä erästä heistä kirveellä teknisen työn tunneilla. Mielessäni oli vain itsemurha-ajatukset ja kostaminen kiusaajille. Minulle tilattiin psykiatri, vaikka tarkoitus oli tilata se kiusaajille. Opettajat eivät voineet mitään kiusaajille ja tilanne jatkui samana. Minua syytettiin siitä, että olisin aloittanut kiusaamisen. Olin niin masentunut, että en mennyt kouluun ja yritin itsaria vielä kaksi kertaa. Minulla ei ollut muuta lohtua, kuin liikunta vapaa-ajalla. Minä laihdutin kasiluokan aikana 25 kg, koska luulin, että se vähentäisi kiusaamista, mutta se ei vaikuttanut mitään. Ysiluokan ajaksi muutimme eri paikkakunnalle, mutta ei siitä tullut mitään. Minulla ei ollut kuin yksi on/off kaveri ja olin tosi yksinäinen edelleen. Kiusaaminen väheni vain syrjinnäksi minun pelkojen takia. Sosiaalisten tilanteiden pelkoni on ollut nykyisellä tasolla ysiluokalta lähtien, enkä ole käynyt edes kaupassa yli kahteen vuoteen ja käyn ulkona vain joskus kävelemässä koulussa kulkemisten lisäksi. Kun amis alkoi, lihoin, aloin tupakoimaan ja olen joskus juonut keskellä viikkoa. Mulla on amiksessa pari kaveria ja he ovat ainoita ihmisiä, jotka ymmärtävät tilanteeni. eivätkä vain vittuile minulle. Syrjintä jatkuu. Minun tulevaisuus on pilalla ja mieliala on taas alkanut laskea ja itsariajatukset pyöriä päässä. Tuleva työssäoppimisjakso ja tuleva työnhaku ovat minulle niin ylivoimaisia, että niistä ei tule mitään. Olen niin epäsosiaalinen, että en saa varmaan ikinä töitä. Tulevaisuus näyttää siis melko mustalta minun kohdallani.
Minä halusin kirjoittaa tästä paskasta jonnekkin, koska en pysty puhumaan siitä kenellekkään. Kaikki on täyttä totta.
Minä halusin kirjoittaa tästä paskasta jonnekkin, koska en pysty puhumaan siitä kenellekkään. Kaikki on täyttä totta.
Vastaukset 33
Vanhimmat
"olen toista vuotta amiksessa."
Siinä on ongelmasi ydin. Olisi kannattanut tulla lukioon.
v'tun idiootti
vittu james haista pitkä paska,lukio on homojen paikka ja nykyjään kaikki huonoimmat oppilaat menee lukioon kun eivät amikseen pääse.Haista paska.Eli toi "lähes kuollut" on viisas ihminen kun on selvinny kaikesta tuost,ja päässy amikseen. Onnea elämään.:)
sano meille mikä siitä homojen paikan tekee vitun esinahka
Mitäs pahaa meissä homoissa on?
Ja ketjun aloittajalle: kyl se siittä muuttuu, ei se kouluaika loppujen lopuks oo kuin pieni osa elämää. Sen jälkeen teet mitä haluut ja oot niiden ihmisten parissa joiden parissa haluat olla. Oot jo melkein perillä vapaudessa. =)
No kyllä lesbot on samaa ****** pohjasakkaa, ihmiskunnan mätäpaiseita samalla tavalla kuin homotkin!
koulu kiusaajat on vittumaisija ääliöitä (PS anteeks kaikki kiusaajat)
mitä vittua sitä kumartelemaan kiusaajille netissäkin -.-
Kerroit faktan siinä se
norm
Huoh, nähtävästi suurin osa tähänastisista vastaajista on alle 15-vuotiaita lapsia ainakin juttujen perusteella. Toivottavasti tähän ketjuun saadaan asiallisiakin kommentteja.
Mutta itse asiaan. Lähes kuollut, olet selvinnyt paljosta pahasta tähän asti eikä kirjoittamasi tekstin jälkeen voi kuin ihmetellä kuinka julmia ihmiset ovat. Olet kestänyt paljon ja olet varmasti vahvempi ihminen kuin moni muu yhteensä. Mutta elämäsi ei ole vielä tässä vaiheessa ohitse, olethan vasta 17-vuotias. Ehkä pystyisit hakemaan apua vertaistukiryhmästä ja jutella vaikkapa netin välityksellä muille ihmisille. Se ei ole helppoa, mutta muutoksen pitäisi lähteä myös itsestäsi eli pikkuhiljaa oman kykysi mukaan juttelisit juuri netin välityksellä ihmisille, kenties joillekin jotka ovat kokeneet samaa. Tai voisit katsoa onko mahdollista jutella jollekulle psykiatrille, jolle pystyisit puhumaan kokemuksistasi. Tai esimerkiksi vosit silloin tällöin puhua kavereillesi vaikkapa mesen välityksellä. Sinua on kohdeltu kaltoin ja pahasti ja luultavasti se varjostaa elämääsi, mutta kannattaa yrittää ainakin oppia selviämään elämässä, ylpeänä itsestäsi. :) En muuta oikein osaa sanoa kuin että toivon onnea elämääsi ja toivon todella, että joskus vielä saat koulut päätökseen ja pystyt elämään ilman sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Muutos ei ole nopea, itselläni meni vuosia ennen kuin pääsin kiusaamisena olosta eroon enkä tiedä pääsenkö siitä ikinä täysin eroon. Toivottavasti löydät jonkun jolle voit puhua tunnoistasi ja olla oma itsesi. Tsemppiä! :)
vittu mikä provo XD POORING!
No sinä se tässä provoilija olet!
kiusattuna voin kertoa kiusaajille että täältä pesee vielä, ja lujaa!!
äläpä masennu,kiusaajillasi on enemmän ongelmia kuin sinulla.kiusaajat omaavat heikon itsetunnon jonka pönkittämiseen tarvitsevat jonkun jota kiusata jatkuvasti.suomen kauneimmassa kunnassa oli joku äkkirikastunut koulukiusattu tutkinut,ja seurauttanut kiusaajiaan,kiusaajista 96% oli ollut homoja,joten tästä voi vetää johtopäätöksen että homot voivat huonosti,kiusaamalla toista viedään huomio pois itsestään.joten vanhempana kun seurailet kyseisiä tyyppejä sinulle selviää miksi sinua on kiusattu.
Aloitukseen "koulukiusattu jo 11v"Noihin edellisiin typeriin 'hae ammattiapua', 'kiusaajilla huono itsetunto'-tyyppisiin lapsellisuuksiin todeten. Kiusaajista näyttäsi joskus tulevan pomoja. Kiusaajat näyttävät saavan naiset. Kiusaajat eivät muuten mieti akkamaisia juttuja, kuten 'itsetunto'. Unohda psykiatriat, käytä toimintaterapiaa. Kun kiusaajat alkavat kadota järjestelmästä ennen kuin esim. tekevät liudan jälkikasvua, maailma muuttuu paremmaksi.
Mua kiusattiin lähes koko kouluaika. Ysin alussa Pistin lopulta pahinta kiusaajaa niin lujaa turpaan ettei kolmeen viikkoon päässyt kouluun (kallonpohjan murtuma,elinikäinen kosmeettinen vamma). Siihen loppui vittuilu. Meni vuosia että tämä sankari ei uskaltanut tulla samoihin mestoihin mis itse olin eli sitä sai mitä tilasi!
Itse olin koulukiusattu. 8-luokalla ehkä eniten mutta ainoa tappeluni muutti tilanteen. Kyseessä ei ollut edes ns. kiusaaja vaan ihan ok tyyppi joka hermostutti niin että oli pakko antaa selkään. Siihen loppui kiusaaminen kuin seinään.
Toki yksi näistä kiusaajista tuli ammattikouluun naapuriluokalle joka yrittikin meikäläistä pistää henkisesti matalaksi huutelemalla idioottimaisuuksia jne... Taisi olla jantterilla henkisiä ongelmia kun lopetti kesken alle puolen vuoden.
Suosittelen jatkamaan eteenpäin. Työelämässä en ole ikinä kokenut minkäälaista kiusaamista ja muutoinkin siellä tulevat juttuun kaikenikäiset ja näköiset. Ei muutakun jaksamista.
toi oli hyvä ja koskettava ja valitettavaa että kiusausta on mua on ai vähä sillo tällö kiusattu mut ei sen jälkee kun mentii serkun ja kavereitten kaa autoilla vähä puhuu niille ja no ei se reilu ollu kun olin 14 ja ne 13 ja loput täys ikäsii se jälkee sain muijan paljon uusia kavereita ja kunnioutusta tämä oli vain koulu aikaan vapaa aika on eri
Hei!
Jos se helpottaa ja auttaa sinua niin voit varmasti tänne kirjoittaa, Uskon että saat asiallisia neuvoja ja lohtua toisilta ihmisiltä. Et ainakaan käy yksin tuota suurta tuskaa läpi jonka muut sinulle aiheuttavat.
Itseänikin on kiusattu, Koulussa tönitty ja hakattu kynäpenaalilla päähän peruskoulussa. No se on hyvin pientä siihen nähden mitä olen joutunut kärsimään koulujen jälkeen. Mutta kun peruskoulu oli loppu olin työpaikka kiusattu ja Isäni kiusaa minua yhä, puhuu Pas**a selkäni takana. Vaikka olen jo aikuinen ihminen. Että ei tässä itsellänikään helppoa ole, kipua ja tuskaa tässä on itsekin kärsitty jo yli 10v. Olen sanallisesti ottanut isäni kanssa yhteen, mutta mitään se ei ole auttanut. Säälittäviä ne kiusaajat, kun niillä on tuo omatunto ihan hukassa. Luulevat olevansa ehkä itse parempia ihmisiä kun yrittävät saada toisen latistettua lattian rakoon. Nehän ne vasta ihan nollassa ovat itse. Äly täys nolla. Luonnehäiriöisiä. Minäkin olen hengissä vielä kaiken kokemuksen jälkeen.
Että kyllä sinäkin selviät. Käy koulusi sisulla loppuun ja näytä niille kiusaajille. Mitä sinusta on tullut. Heistä voi tulla juoppoja ja pääsee niin omasta hengestään. Niin kävi mun yhdelle kiusaajalle. Kiusaajat kyllä saa oman osansa siitä kun on kiusannut, odota vaan. Tämä on tullut toteen monta kertaa.
Tsemppiä sinulle! Kirjoita vaikka tänne miltä sinusta tuntuu. Käydään täällä lukemassa. Uskon että tulee hyvää palautetta sinulle. Noita ilkkujia ei kannata ottaa vakavasti. Ehkä hekin siinä aikuistuvat ja ottavat tämän kiusaus jutun vakavasti.
Naurettavaa miten aikuiset ihmisetkin kiusaavat. Luulisi heillä olevan järki päässä. Eikä olla sellaisia Kusipäitä.
Olin itsekin yhdessä vaiheessa etten käynyt juurikaan missään, ja sitten tapasin tosi mukavia ihmisiä netistä ja heidän kautta sitten aloin käydä. Kun he tiesivät minut omana itsenäni. Eivätkä siten miten kiusaajat minusta keksivät. Helposti uskotaan siihen mitä sanotaan ja mitä pahempi juttu sitä hauskempaa se kuulijoista oli. Huonot jutut leviää nopeemmin kuin hyvät.
Sinä olet hyvä ihminen varmasti ja pysy sellaisena. Älä yritä itsellesi tehdä enään mitään. Älä luovuta. Töitä saat varmasti jos ei lama iske ja työpaikat vähissä.
Peukkuja sinulle ja voimia, niitä me tarvitaan :) Kuka meitä puolustaa jossei me itse itseämme :)
Kyllä ne kiusaajatkin saavat osansa...Kun vaan maltetaan odottaa ;)
Sinusta tulee entistä vahvempi niinkuin minustakin :)
olin koulukiusattu melkein jokapäivä sain köniin räkytettiin nimitettiin,ny puolustan ku nään et heikompaa sorretaan karvat nousee pystyyn.vanhempana uskalsin mennä kohti ja sanoa suomeksi,kysyin suoraan et onko ny mun vuorooni antaa sua köniin siin vaiheessa yleensä pyytää anteeks,näillä kisaajilla on huono itsetunto kovista näytellään,mutta sisäisesti tyhjä niiltä puuttuu rakkaus.enkä anna lapsiakaann kiusata puuttukaa vanhemmat heti menkää kiusatun kotiin ja puhukaa vanhemmille joskus auttaa.lapsi ei pysty yksin,siihen tarvitaan aikuisen tukea älkää vähätelkö vaan kuunnelkaa ketä kiusataan.tehkkää rikos ilmoitus
Kannattaa lukea!
Muaki on kiusattu 2lk lähtien ja nyt olen 8lk Mutta en antanut sen vaikuttaa. Jos teet itsemurhan nii nehän voittaa. Ne on nyt jo voittanu sut.tupakka on merkki pelkuruudesta. Susta ois voinu tulla vaik mitä, ja oisit voinu näyttää niille. Mut se on jo takana päin. Kehitä kouluasi tai jotain taitoasi ja kosta menestymällä hyvä mies! Ps Ja noin niitä kiusaajii vaa syntyy pelkuruudesta, ja epäkunnioittamisesta!
Mua kiusattiin ykkösluokasta lukioon. Ala-asteella haukuttiin ja syrjittiin, yläasteella hakattiin. Yks poika hakkas mut yläasteella ihan verille koska sen tyttöystävä kuulemma oli pettäny sitä mun kanssa. Joka päivä sain mennä kotiin milloin haavojen kanssa, milloin mustelmilla, ja aina pahalla mielellä ja surullisena. Mun vaatteita revittiin ja leikattiin saksilla, rahaa meni ja paljon. En tehnyt asialle mitään. Elin koko lapsuuteni "eristyksissä", ystäviä oli vaan yksi, joka sekin vuosien mittaan siirty kiusaajien puolelle.
En tehnyt asialle mitään.
Nyt ei tarvi alkaa haukkumaan "emogoottipaskaksi", sellasia lapsellisia kommentteja on jo tarpeeks.
Kaikki kiusaajat on vittumaisia idiootteja, ja niiden takia ei itsetuhoseks pidä ruveta.
Olet oikeassa! Pitää pitää pää pystyssä. Mua on kiusattu 8 vuotta mut en oo antanu sen vaikuttaa muhun. Kiusaaminen on vaan kasvattanu mua. Pitää hoitaa koulunsa hyvin eikä saa antaa muiden vaikuttaa. Kosta menestymällä! :D
iha oma vikas, mitä olit niin nössö ja epäsosiaaline pelle
Ei pitäisi sanoa kiusaajia "vain" kiusaajiksi silloin kun tekevät selviä rikoksia. Ilmoitus poliisille ihan ilman varoitusta ja todisteet ja todistajat peliin. Minusta kiusaajat voisi laittaa sellaiselle erityisluokalle, jonka opettajalle annetaan kunnolliset kurinpito- ja kasvatusoikeudet. Toisaalta kiusaajienkin ongelmat pitäisi selvittää, koska he ovat lapsia ja heillä voi olla hyvinkin vaikeita kotiongelmia. Silti ei pidä antaa yhtään periksi siinä, että he ovat vastuussa omista tekosistaan.
Tämä arvostettu sosiaalisuus on kyllä ymmärretty ihan väärin. Se on nykyään pelkkää tosinössöjen selviytymispeliä. Oma persoona myydään täysin ja heilutaan ihan apinana apinoiden joukossa. Mitään aitoa keskustelussa ei saa tuoda esiin, vaan esittäminen on päivän sana. Siis taustalla on ainoastaan pelko ehdollisen hyväksynnän menettämisestä. Eivät taida tuntea olevansa oikein olemassakaan yksinään.
Samaa mieltä! Luokallani on aina kauhea hälinä ja meteli tunnilla. Tulee aina pää kipeeksi. Opet valittaa sekä yrittää (vähällä vaivalla) Saada meidät kuriin. Sitten kun on vanhempainilta. Opet sanovat että kaikki meidän luokalla menee mainiosti. -.- Ärsyttävää. Aikuisten pitäisi puuttua enemmän.
Olen myös entinen "koulukiusattu".Minusta tuli ujo,arka,syrjäänvetäytyvä,masentunut lapsi ja nuori.Amis ja iltalukio jäi kesken.
Kavereita oli muutama.Työpaikoissa oli vaikea olla koska pelkäsin ihmisiä.
Sitten hain apua terveyskeskuslääkäriltä.Sain lähetteen psyk.poliklinikalle.Minulla oli lääkitys ja kävin juttelemassa psykologilla.Pikkuhiljaa itsetuntonikin nousi ja oloni helpottui.
Olen nyt aikuinen ja töissä isossa laitoksessa ja tapaan ihmisiä joka hetki.
Olen sosiaalinen,nauran paljon,työkaverit pitävät minusta.Minulla on masennuslääkitys ja osapäivätyö.
Nautin työstä,perheestäni(mies ja lapsi) ja kouluttauduin n.20vuotiaana ja minulla on siis tutkinto taskussa.
Muistan oman pahan oloni amis aikana!Se oli kamalaa!Olisinpa uskaltanut mennä heti lääkäriin niin tuska olisi helpottunut.
Onko sulla meseä tms, olis kiva saada? (=
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=86663&suurennos
Täällä on kohtalontoverisi. Mua on kans kiusattu semmoset 11-vuotta, kiusaaminen on ollu henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pahinta tässä kaikessa oli se etteivät opettajat puuttuneet kiusaamiseen millään tapaa, päinvastoin kannustivat vain.
Peruskoulun aikana minulla ei ollut yhtään kaveria, ja uusiin ihmisiin tutustuminen, ja luottaminen vaikeutui, kiitos siitä kuuluu kiusaajille. Kahdeksannella luokalla minulla todettiin masennus ja olin pitkiä jaksoja osastolla, mielialalääkkeitä syön vieläkin.
Viime viikon keskiviikkona lopetin opiskeluni, koska en kestänyt enää, kiusaamista. Kun olen kokenut elämässäni paljon vastoinkäymisiä ajattelen, että ne tekevät minusta vain vahvemman ihmisen, ja että kiusaajatkin saavaat kyllä paskaa niskaansa joskus.
tsemppiä kaikille kiusatuille, ootte hienoja ihmisiä:)
No niin Kaks vuotta on kulunut siitä kun aloitin tämän keskustelun ja vielä ollaan hengissä. Kiitos kaikista viesteistä. Amiksessa eka työssäoppimisjakso oli keväällä 2012. Se alkoi hyvin, mutta sitten tein erittäin kalliin virheen. Sattumalta olin saanut samana päivänä työpaikan pomolta pari viinapulloa. (pomo oli vähän erikoinen) Kun pääsin kotiin, aloin pelätä, huomaako tekemääni virhettä kukaan ja kaikki muukin paska tuli mieleen ja tunsin itseni niin epätoivoiseksi, että päätin juoda viinat ja päättää päiväni. Sitten minä sammuin lumihankeen ja heräsin teholta. Naapuri oli soittanut ambulanssin ja olin kuulemma huutanut kaikkea paskaa kännissä. Seuraavana päivänä jouduin suljetulle osastolle ja olin siellä pari päivää, kunnes sain uskoteltua, että kaikki puheeni olivat kännisen paskapuhetta. Kukaan ei lopulta huomannut tekemääni kallista virhettä. Sen jälkeen olin kuin uusi ihminen ja kaikki sujui melko hyvin syksyyn asti. Sitten tuli taas työssäoppimisjakso ja menin taas samaan paikkaan töihin. Pomo oli koko ajan raivona, moitti minua ja sai minut tuntemaan itseni täysin mitättömäksi. Jotenkin minun elämäniloni vain hävisi ja minä masennuin taas vakavasti. Ennen viime joulua opiskelut alkoivat mennä päin persettä ja minä en muutenkaan jaksanut enää sitä paskaa. Kaveritkin jättivät minut ja olin aivan yksin. Lopulta yritin taas itsemurhaa. Minä yritin ajaa autolla rekan alle, mutta väistin viime hetkellä, koska rohkeus ei riittänyt tekemään sitä loppuun. Sitten tuli kevät ja olin työssäoppimassa eri työpaikalla. Olin taas paljon pirteämpi ja masennus helpotti. Loppukeväästä ei ollut vielä mitään tietoa työpaikasta ja minua alkoi ahdistaa. Sitten tuli koulun päättäjäiset ja töitä ei ollut tiedossa. Minä sain ihan hyvät paperit, mutta kukaan ei halua minua töihin. Koulun loputtua muutin takaisin isän luokse lapsuudenkotiin. Nyt olen vieläkin työttömänä ja peruskoulun aikaisten kiusaajien ympäröimänä. Olen taas täysin yksin, koska amiskaverit lähtivät inttiin ja töihin. Yläkoulun rehtori aikoo järjestää asiat niin, etten minä saisi työmarkkinatukea. Rahat on loppu eikä porukoillakaan ole mistä antaa, joten minä en voi muuttaa korvesta mihinkään.Minä en odota tulevaisuudelta yhtään mitään ja kaikki tuntuu niin helvetin toivottomalta, että en jaksa enää edes yrittää mitään. Kyllä kai tähän paskaan joskus turtuu niin, ettei se satu enää niin perkeleesti...
Nostan kyllä hattua. Noin paljosta selvinnyt, noin pitkälle.
Kyllä se elämä paskaa niskaan kaataa ja paljon, mutta koita pysyä hengissä. Kaikilla on vaikeat ja helpommat kaudet. Tiedän hyvin, että tuntuu ettet jaksaisi puskea tuon paskan läpi, mutta kunhan vaan kestät ala-mäet ja pikkuhiljaa kapuat ylöspäin, alkaa jo näyttää valoisammalta. Sillon kun vajoo masennukseen niin tuntuu siltä ettei mikään onnistu ja et ikinä selviäisi masennuksesta ja elämästä ylipäätään. Pitää vaan pistää vastaa, ja aivan perkeleesti. Elämä ei nimittäin pysy pitkään käätämättä selkäänsä. Itsaria älä tee. Itse pidän tätä elämää "haasteena". Ja haasteille (kiitos kovan luonteeni) en toista poskeani muuten tule kääntämään.
Kyllä se ratkasu vielä tohon sun ongelmaas löytyy, antaa ajan näyttää mitä se saa aikaan. Yritä vaan sinnikkäästi hakea töihin. Veljelläki oli vaikeuksia kun 20 vuotiaana haki töitä tai jotain hyvää opiskelupaikkaa sen töitä varten, ja kyllä se sitte löys ku sinnikkääti vaa jatko :) Kehotan tekemään saman. Muuten en osaa auttaa, mutta toivon todella, että mihin ikinä elämässäs päädyt, et tee itsarii. Etsi joku asia tai ihminen, jonka vuoksi elät.