moi! kuuluuko syömishäiriöön jatkuva ruoan ajattelu? siis tyylin semmoinen,että mihin aikaan syön seuraavan kerran, mitä syön, onko ruoassa liikaa rasvaa, miten saan kulutettua syömäni ruoan energian? mä en yksinkertaisesti pysty välttämään ylläolevia kysymyksiä ruokaillessani! :´(
Syömishäiriö??
ongelmaa
62279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä jatkuva ruoan ajattelu on joskus oire syömishäiriöstä
Mulla on bulimia ja mä mietin ruokaa KOKO AJAN. Monelta saan syödä, mitä saan syödä, kuinka paljon saan syödä ja monelta sitten taas saan syödä jne :(.
Vie voimat joo, mut en voi mitään! Sun kohdalla toi voi olla alkavaa tms. Ethän vaan oksentele tai ees harkitse sellasta? Tarkkaile toimias, joohan?
sama ongelma enkä tiedä mitä pitäisi tehdä.Olen tyytyväinen ulkomuotooni tällä hetkellä mutta pelkään lihomista.käyn joka päivä lenkillä ja se on todella rasittavaa kun herään ja ajattelen koko ajan että "tänään pitää käydä lenkillä" kaikki päivän suunnitelmat menee sen mukaan että ehdin varmasti käydä lenkillä ja ajattelen asiaa niin kauan ennenkuin menen lenkille.ja se vasta kamalaa on jos sataa vettä kaatamalla koko päivän ja ei pääse lenkille...ja ruoka..mietin sitä koko ajan .milloin syön , mitä syön ,ei saa olla yhtään rasvaa..kaikki on kevyttuotteita ja niissä kamalasti silloin lisäaineita..ruoka hallitsee elämääni .en voi herkutella ,ellen mene heti sen jälkeen juoksemaan kunnon lenkkiä,etteti ne rasvat vain jää sisälleni...Jos syön jossain juhlissa vaikka kakkua tai jotain sellaista, niin hoen mielessäni koko ajan , että täytyy mennä lenkille tai voi ei ,miksi meni syömään sen kakkupalan...ei tämä normaalia ole..ei. olen 22 vuotias ja tätä on jatkunut jo monta vuotta.
Mulla oli anoreksia 14-vuotiaasta 18-vuotiaaseen. Se oli aivan mahdotonta, kun ainoa mikä kiinnosti oli paljonko olin syönyt ja söinkö nyt liikaa, vai liian vähän ja menenkö sitten säästöliekille. Päivittäin piti liikkua tuntikausia, ja heti aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Jopa ylioppilasjuhlistani minun oli iltaan mennessä pakko päästä lenkille, koska olin syönyt kaksi palaa juustokakkua.
No nyt mulla on sit bulimia. Kaikki mitä en oksenna, aiheuttaa tunnontuskia, paitsi hedelmät. En mieti enää ruokaa ja syömistä kuitenkaan koko aikaa. Olen "vapaa", koska aina voin oksentaa ne ruuat pihalle. Tiedän tämän olevan äärimmäisen epäterveellistä, mutta tämä tuntuu olevan ainoa pakokeino. Aina kun laihdutan tavallisin keinoin, ruoka valtaa taas mieleni, ja ajattelen ruokaa todellakin 24 tuntia vuorokaudessa, siis koko ajan. Tai sitten mietin, että paljonko tänään laihduin, ja paljonko sitten huomenna voi syödä. Jos taas olen tyytyväinen painooni, mietin, että söinkö nyt liikaa, ja alan lihoa.
Ainoa milloin olen todella jollain lailla pois tuosta rasittavasta anorektisesta ajattelusta, on bulimiakaudet. Ahmiminen ilman oksentamista on taas aivan KAMALAA!!!!! En kestä sitä ahdistusta edes yhtä päivää! Siis tällä hetkellä olen buliminen. Välissä on ollut anorektisia kausia, mutta jossain vaiheessa nykyään aivot ja keho tekee stopin, ja sit menee toiseen ääripäähän, eli ahmimiseen ja oksentamiseen.
Tsemppiä teille kaikille, tiedän vähän liiankin hyvin kuinka kauheaa sh:n kanssa eläminen on!!!!!
Yritä päästä tosta sun tavasta eroon viel kun toi sun syömishäiriö on noin helpolla mallilla. Itellä tää bulimia alko just tosta. Mee ajoissa lääkäriin äläkä päästä itteäs näin pitkälle kun tää mulla meni. tästä on jo tuhat kertaa vaikeempi päästä eroon. Usko pois...
En sit ole ainoa... Mä olenkin joskus miettinyt tuota, et mahtaisiko tää olla jotenkin syömishäiriöön viittaavaan tai jotain? Ku yleensä mä ajattelen näin, et nyt söin liikaa, syön seuraavalla kerralla sit vähän tai pidän ruokalakon, täytyy mennä kuluttamaan energiaa pois minkä oon syönyt, otan todella vähän ruokaa jos oon edellisenä päivänä syönyt liikaa tai ruuassa on liikaa rasvaa...
Jokapäiväistä oon tuota ajatellut, ku en haluu lihoa, ku lihon aika helposti.. Yleensä oon ajatellut, et jos syön sopivasti mutta vähän niin laihdun helpommin...
En oksenna tai muutenkaan, mutta pelkkä ajattelu ruuasta ja siihen, että kuinka paljon saan syödä ja sellaista on jokapäiväistä... Rasittaa kyllä vähä väliä...
Siispä en tiedä onko tää mitään syömishäiriötä vai normaalia...