Alkukesästä olin vielä sitä mieltä, että tulen tuskin koskaan enää haluamaan toista lasta. Nyt olen kuitenkin seurustellut jonkin aikaa ihanan miehen kanssa. Olemme samalla aaltopituudella, juttelemme ihan kaikesta, huumori kukoistaa, hellyyttä ja huomionosoituksia riittää, rakastelu toimii kaikinpuolin. Mitään negatiivista en ole vielä löytänyt hänestä.
Saako ihannekumppanin löytyminen tosiaankin hormonit hyrräämään näin? Tiedän, että ei ole missään tapauksessa järkevää alkaa todella miettiä lapsentekoa tässä vaiheessa.
Pikkuhiljaa on alkanut vauvahaavet pyöriä päässä. Ihan tänne palstalle on pitänyt tulla jo useampana päivänä tulla lukemaan toisten yrityksestä ja haaveilusta.
Toivottavasti suhteemme kestää ja vielä jonain päivänä saan pikku kakkosen. :)
Saako ihannekumppanin löytyminen tosiaankin hormonit hyrräämään näin? Tiedän, että ei ole missään tapauksessa järkevää alkaa todella miettiä lapsentekoa tässä vaiheessa.
Pikkuhiljaa on alkanut vauvahaavet pyöriä päässä. Ihan tänne palstalle on pitänyt tulla jo useampana päivänä tulla lukemaan toisten yrityksestä ja haaveilusta.
Toivottavasti suhteemme kestää ja vielä jonain päivänä saan pikku kakkosen. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
joo no mun mielestä on hassua, että on vauvakuume yksin. Siis sinkkuna. Minulle tuli ainakin vauvakuume, koska tapasin ihanan miehen neljä vuotta sitten ja näen hänessä potentiaalisen isän, ihanan aviomiehen jne. mikä sai sitten hormoonit hyrräämään ja haluan jonain päivänä hänen kanssaan lapsen.
Pidän jotenkin outona sitä, että joku haluaisi lapsen ja mies olisi se ja sama kuka se on ja lapsi tehdään heti kun vaan saa jonkun siihen vierelle (joka luultavasti päätyy eroon jonain päivänä).
Joten siis joo, en ihmettele että mielepiteesi on muuttunut.