Minulla ovat usein mielessä, koska se aika lähenee. Muistoissa ei tietenkään voi elää vaan elämän on oltava uutta ja rakentavaa omien voimien arvoissa.
Kuinka usein muistat läheisiä jotka ovat pois.
ei uunoille.
49
180
Vastaukset
- tii-na-...
äitiä muistelen kyllä lähes päivittäin jostain asiasta hän tulee aina mieleen vaikka hänen lähdöstään on jo viistoista vuotta isän lähdöstä tulee kohta kolkyt vuotta harvemmin enää mielessä tietyt asiat tuo mieleen aina siskon miehen veljen lähtö on vielä tuoreessa muistissa mutta silti yllättävän vähän ajattelen häntä.
Miestäni muistan joka päivä ja appivanhempiani aika usein myös. Isäni poismenosta on kulunut jo 37 vuotta ja hän on harvemmin mielessä enää.
Mammaa suren joka ainoa päivä vaikka hän on edelleenkin elossa.- lataus...
Kuinka voi surra häntä joka elää?
Olisiko aika, .... lataus... kirjoitti:
Kuinka voi surra häntä joka elää?
Olisiko aika, ....Mammalla on vaikea Alzheimers ja hän ei ole enää tuntenut minua pariin vuoteen. Hänen persoonansa on täysin muuttunut ja joka kerta kun tapaan hänet on kuin hän olisi jo poissa.
- elämä on pyhä.
Paloma.se.co kirjoitti:
Mammalla on vaikea Alzheimers ja hän ei ole enää tuntenut minua pariin vuoteen. Hänen persoonansa on täysin muuttunut ja joka kerta kun tapaan hänet on kuin hän olisi jo poissa.
Pyydän anteeksi, aavistin asian .... anteeksi.
elämä on pyhä. kirjoitti:
Pyydän anteeksi, aavistin asian .... anteeksi.
Ei syytä anteeksipyyntöön, kysymyksesi oli aiheellinen ja kommenttini kryptinen.
Alzheimersin tauti tai dementia on sairaus joka on vaikeampi omaisille kuin potilaalle: surutyö alkaa usein siinä vaiheessa kun vanhempi ei enää tunnista lastaan. Myös se asia että lapsi ei enää tunnista vanhempaansa siinä vanhuksessa jonka hän tapaa hoitokodissa (ulkoisesti kyllä, mutta persoonallisuus on kadonnut) on toinen syy.- lukija-leeni
elämä on pyhä. kirjoitti:
Pyydän anteeksi, aavistin asian .... anteeksi.
Tuntuu hyvältä nähdä näillä palstoilla anteeksipyyntö! se on kuin kukka aavikolla - tai joskus kuin kukka kaatopaikalla. Kauniista asioista tulee hyvä puhdas olo.
Äitiä viikottain,tyttöä tunneittain.
Tytärtäni muistan joka päivä, isää usein.
Vuosia on kulunut, 28 ja 16 vuotta, mutta eihän rakkaitaan unohda, eikä halua unohtaa.- että silleen.
Naapuri on surrut
koiraansa jo yli 5-
vuotta.
- aika ei ole vain val
Puolisoni haudalla joka viikko, kukat ajassa ja kivi puhtaana samoin kuin sydän voi olla puhtaana kaikesta siitä menneestä joka oli onnellinen minulle, hän ei sitä ollut 100% ja olen pyytänyt anteeksi ja olen sen saanut.
- Lorena*
Aika kuluu ja hyvätkin muistot on aiheellista jättää selän taakse, elää tätä aikaa ja päivää. On aika normaalia, menneestä elämästä silloin tällöin tulevat elämän aikana tavatut henkilöt muistoissa mieleen, mitä rakkaampi sen syvemmin häivähtää kaipaus. Kello käy aika vierii, voi olla vaikeaakin, eteenpäin on vain mentävä avoimin mielin, ei voi tietää mitä uusi päivä tuo tullessaan.
Pyhäinmiesten päivä on minulle sellainen muisteluiden päivä, kynttilä palaa pöydällä, katselen vanhoja valokuvia ja muistelen heitä. Tällainen traditio on minulla. - aika on elämys..
Lorena* kirjoitti:
Aika kuluu ja hyvätkin muistot on aiheellista jättää selän taakse, elää tätä aikaa ja päivää. On aika normaalia, menneestä elämästä silloin tällöin tulevat elämän aikana tavatut henkilöt muistoissa mieleen, mitä rakkaampi sen syvemmin häivähtää kaipaus. Kello käy aika vierii, voi olla vaikeaakin, eteenpäin on vain mentävä avoimin mielin, ei voi tietää mitä uusi päivä tuo tullessaan.
Pyhäinmiesten päivä on minulle sellainen muisteluiden päivä, kynttilä palaa pöydällä, katselen vanhoja valokuvia ja muistelen heitä. Tällainen traditio on minulla.Monille on ehkä jättää poist muistot helpommin ja toisaalta mikä on sen tehnyt.
Aika ei voi poistaa muistoja minulta ne ehkä hämärtyvät, se koskee kaikkia muistoja myös koskien Suomea. - Että tämmöstä
Lorena* kirjoitti:
Aika kuluu ja hyvätkin muistot on aiheellista jättää selän taakse, elää tätä aikaa ja päivää. On aika normaalia, menneestä elämästä silloin tällöin tulevat elämän aikana tavatut henkilöt muistoissa mieleen, mitä rakkaampi sen syvemmin häivähtää kaipaus. Kello käy aika vierii, voi olla vaikeaakin, eteenpäin on vain mentävä avoimin mielin, ei voi tietää mitä uusi päivä tuo tullessaan.
Pyhäinmiesten päivä on minulle sellainen muisteluiden päivä, kynttilä palaa pöydällä, katselen vanhoja valokuvia ja muistelen heitä. Tällainen traditio on minulla.Näin sen pitää mennä, tänään kävin mieheni haudan laittamassa talvikuntoon, tyttäreni ja kahden lapsenlapseni kanssa vaikka he eivät koskaan ole edes pappaa nähneet muuta kuin valokuvissa, yli 18 vuotta on aikaa mennyt mutta aina
joskus, eikä niin joskuskaan tulee mieleen millaista olisi elämämme nyt jos tyttäreni ei olisi menettänyt isäänsä 14 vuotiaana. Pärjätty on kaksistaan mutta jotain puuttuu, niin se vain on. - ajassa on aika.
Että tämmöstä kirjoitti:
Näin sen pitää mennä, tänään kävin mieheni haudan laittamassa talvikuntoon, tyttäreni ja kahden lapsenlapseni kanssa vaikka he eivät koskaan ole edes pappaa nähneet muuta kuin valokuvissa, yli 18 vuotta on aikaa mennyt mutta aina
joskus, eikä niin joskuskaan tulee mieleen millaista olisi elämämme nyt jos tyttäreni ei olisi menettänyt isäänsä 14 vuotiaana. Pärjätty on kaksistaan mutta jotain puuttuu, niin se vain on.Hyvää jatkoa vain kaikille ja onnea elämässä, sillä meillä kaikilla on vain yksi elämä, joka monelle on tietämätön asia myös täällä.
- 1943
Muistan miestäni, kun liikun meille yhteisissä maisemissa. Vieläkin kuvittelen, että hän on lentelemässä, jos pienlentokone liitelee taivaalla ollessani marjastamassa, sienestämässä, metsää hoitamassa. Sattumalta miesystäväni kodin lähellä on pienkoneille tarkoitettu lentokenttä, joten sielläkin mieheni tulee mieleen. Kävin hiljattain paikassa, jossa äitini on viettänyt lapsuutensa. Siellä muistelin, mitä äiti on kertonut. Haudoilla käyn, kun olen sillä tuulella. Muistella voi kotonakin.
- demeter
Äidin kuolemasta on 30 vuotta, isän 25. Kyllä me heitä muistelemme sisarusten kanssa, etenkin silloin kun olemme lapsuudenkodissamme. Siellä he ovat aina vahvasti läsnä. Puolisoni on ortodoksi. Heille vainajien muistaminen on itsestään selvää.
Muistan usein myös kahta nuorena pois nukkunutta ystävääni ja kahta sukuni nuorta, joista toinen teki itsemurhan, toinen kuoli liikenneonnettomuudessa. - Pirre*
En nyt osaa sano sen takemmin kuin että melko usein isä tulee mieleen, - haudalla kävin viimeksi kesällä..
- aikaa ei ole
Mikä on muisto. Minulle ovat aikaiset muistot tulleet esille näin 20 vuoden sisällä. Aikaiset muistot ovat aina olleet hyvin vahvoja ja koska sanon kaikki suoraan ne ovat ehkä olleet liian vahvoja läheiselle, mutta mitään sanomisia en pyydä anteeksi eri kielillä tämän" päivän" asioistakaan (hyvä kieli).
- lejanna.
Usein muistan äitiäni ja isääni. Rakkaita olivat, kumpikin.
Usein silmään tulee kyynelkin, ainokaisenka heidän kun olin.
Vuosikymmeniä jo kummankin poismenosta.
No, he ovat siellä, minne minä olen vasta menossa.
Oli siellä sitten mitään, tai ei ole.
Koulun uskontotunnit eivät ole minun mielipidettäni siitä muovanneet.
.Ei meiän vaellus lopu kuolemaan, näin uskon vakaasti.
Olen lukenut hirveen määrän alan juttuja.- onnea elämässä.
koti-kiusattu kirjoitti:
Ei meiän vaellus lopu kuolemaan, näin uskon vakaasti.
Olen lukenut hirveen määrän alan juttuja.Uskoni on sama, sillä he jotka jättävät miedät heillä on aika noin 0-6 kk. jättää meidät.
Aika näyttää mikä on totuus ja meille se ei ole kaukainen, se voi olla hyvin lähellä jokaiselle ihmiselle.
Onko meillä joku jumaluus itsessä, mutta kuolema on kaikille se tuleva, olitko hyvä tai paha juuri täällä suomi24.fi - lejanna´
koti-kiusattu kirjoitti:
Ei meiän vaellus lopu kuolemaan, näin uskon vakaasti.
Olen lukenut hirveen määrän alan juttuja.koti-kiusatulle
Toivottavasti olet oikeassa, toivottavasti siellä joskus tapaamme.
Lohduttaa tuo näkemys.
Paljoin lie yli pienen ihmisen ymmärryksen.
Toiset varmaan aistivat nuo asiat toisia paremmin.
Nyt alkoi itkettää. Lohduton on läheisestä luopuminen. Olenko itsekäs, varmaan, poismenijälle usein helpotus.
. - Pirre*
koti-kiusattu kirjoitti:
Ei meiän vaellus lopu kuolemaan, näin uskon vakaasti.
Olen lukenut hirveen määrän alan juttuja.Ainakin tuo ajatus lohduttaa jälkeenjääviä, meidän ruumis maatuu mutta se henki joka meissä on menee jonnekin odottelemaan, niin mie uskon.
- uskoni.
Pirre* kirjoitti:
Ainakin tuo ajatus lohduttaa jälkeenjääviä, meidän ruumis maatuu mutta se henki joka meissä on menee jonnekin odottelemaan, niin mie uskon.
Jag mie.
- aika tietää...
Tutkiessa sukua on tuntenut elämäni ja sen kokonaisuuden näin 60 , kaikki on hyvin yksin kertaista, ei tiedä kuka olet....
- Kepeät mullat
Ilmeisesti tarkoitat kuolleita henkilöitä. Suomessa tosin on tapana väen ikääntyessä, että läheisten läsnäolo vähenee joka tapauksessa oli sihen syynä kuolema tai elämä. Jotkut kuulemma seurustelevat jatkuvasti kuolleiden kanssa ja jos eivät suhdetta saa muuten aikaan, kutsutaan meedio hätiin. Tiedänpä tapauksen, joka pitää ex.-ukkonsa tuhkia olkkarissaan ja juttelee purkille päivittäin. Tervejärkisen kirjoissa hänkin on.
On surullista, jos kuolleet ovat usein mielessäsi, sillä elämässä pitää oppia luovuttamaan. Ainakin silloin, kun toisen elämä on jo konkreettisesti päättynyt. Antaa hänen levätä rauhassa. Sitä toivon itselleni, kun minusta aika jättää. Kekrimuistelot ovat erikseen, juhla kestää vain hetken ja traditioihin kuuluu monta muutakin juhlaa, jolloin vainajia muistetaan.
Enpä usein muistele. Kun muistan, yritän muistaa hyvällä. Muutakaan en enää voi, pare niin. En asu hautuumaalla, enkä tee sinne viikoittain retkiä. Minusta on hyvin vaikeaa mennä hautausmaalle yleensäkin. Surullisiin tunnelmiin pääsee tässä ajassa helpommin, jos alakuloa elämäänsä hakee. Olen täysin varma,että manan majoille menneet läheiseni ovat tästä samaa mieltä vaikken ole kutsunut meediota apuun. Elävän on elettävä ja kuolleiden pitää antaa olla siinä tajuudessa, missä he nyt ovat. - pelimerkki
Hyvin usein. Eilen viimeksi loppuillasta katselin ikkunasta puista putoilevia lehtiä ja muistelin kolmea kuollutta ystävääni. Yksi heistä kuoli vaikeaan sairauteen, kaksi muuta äkilliseen sairauskohtaukseen. Kukaan heistä ei ehtinyt lähellekään eläkeikää.
Kun tässä nyt oikein laskeskelee, niin todella moni ystävä ja tuttava on kuollut. Eräs pariskunta, jonka tunsin nuoresta asti, kuolivat miltei peräkkäin. Vaimo syöpään ja mies suruun. Yhdessä neljäkymmentä vuotta. - ystävääni kaimaava
parhaan ystäväni koultua en pysty ajattelemaan muuta kuin häntä miten saan ajatukset pois hänestä tottakai ikävöin häntä ia sillee mutta haluaisin unohtaa että hän on kuollut ja muistaa miten ihana ja kiva hän oli
Miestäni, päivittäin. 13.10 tulee kuolemastaan 17v.
Isäni kuolemasta on 25v ja veljen 23v. Heitä muistan harvemmin, Kuten myös appea ja anoppia. Isovanhempieni kuolemasta on jo niin kauan, että harvemmin tulee enää mieleen...
Olen samoilla linjoilla k/k kanssa, Poistuneet ovat luonamme,kaikille ei vaan ole suotu lahjaa "nähdä".
Nähnyt en ole, mutta tunne on, että minua "ohjataan".Ajatuksissani laskutapahtuma meni pieleen. Isäni kuolemasta on 35, ja veljen 33v. Kuitenkin tuntuu kuin olisi tapahtunut eilen...
- näitä riittää.
Jos suru kestää yli kaks viikkoo,
on omassa elämässä jokin suuri häiriö.
Ei ihminen voi elää eilisessä. - the man
näitä riittää. kirjoitti:
Jos suru kestää yli kaks viikkoo,
on omassa elämässä jokin suuri häiriö.
Ei ihminen voi elää eilisessä.Oletko tosissasi? Mutta tottakai ihmisen elämässä on joku häiriö, jos rakkaansa menettää.
- ikuinen suru
Naisilla suru on tekosyy, kieltäytyä aviollisista velvollisuuksista.
- kivassa hengessä joo
Isääni muistan päivittäin ihan hyvässä hengessä. Vanha väsynyt mies lähti 10 vuotta sitten, kuten vanhan ihmisen kuuluukin lähteä, mutta hänen taitavien kättensä tuotokset elävät edelleen kodissani.
15 vuotta sitten kuollutta tätiäni muistelen myös usein. Kävimme joskus yhdessä terassilla virvokkeita nauttimassa. Toisinaan hän esiintyi minun ja ystävättäreni äitinä, koska hänellä itsellään ei ollut lapsia. Kivoja muistoja hänestäkin. Nyt 1,5 vuoden jälkeen muistan poikaani ensimmäisenä kun herään, viimeiseksi illalla.
Isäni kuoli 35-vuotta sitten, aika usein muistan häntäkin.
Alkuun kävin pojan haudalla päivittäin, nyt 1-2 kertaa viikossa, joka kerta tulee niin paha olo että yritän säästää itseäni.
Eihän poikamme haudassa ole, vain kuori hänestä, joka muuttuu maaksi jälleen.- tutkittu on
Esimerkiksi omaisen kuolemassa
ihminen itkee omaa kuolemaansa. - ------
tutkittu on kirjoitti:
Esimerkiksi omaisen kuolemassa
ihminen itkee omaa kuolemaansa.Myös sitäkin, mutta kai nyt jokainen itkee aidosti kuolluttakin.
Olkoon sitten tutkittu tai hutkittu.
Tämä on ihan ällö ketju.
Eihän menneitä pidä murehtia, vaan olla onnellinen että kohta taas kohdataan.
Olla kuten merimies, tai muijansa.
Jouluna vien sukulaisilleni kynttilän, seison hetken ja muistelen aikaa jolloin laulettiin, osa hiprakassa, osa ei. Nautin muistoista, enempi hihitellen kun itkien.
Yksi lapsistaankin, nuori, saa kynttilän. Toivottavasti ei enempää, ennen kuin minä olen kuollut.
Kuolla pitäisi aikajärjestyksessä.
H- ei uunoille.,.,.
Ällöys riippuu kirjoittajista, miksi kirjoitit kun näint kenelle palsta on tehty, uunoille en vastaa.
- etiäpäin sanoi mummo
Minä olen kyllä samaa mieltä kuin Hunksz.
Kuinka monelle muuten tuli nuorena mieleen kuolleet?
Minäkin sanon vaan vainajille, 'rauha teidän sieluillenne', ja jatkan hommiani.
En ole vielä pystyynkuollut.- -
Minulle tuli kuolema mieleen heti synnyttyäni. Ihminenhän syntyy vain kuollakseen.
- .
Turha luulotella olevansa ikinuori.
- Vietä Ikävää Itekses
Joka päivä pitäis muistuttaa itselleen, että on vanha, ja omaan kuolemaansa pitäis varautua niin, ettei lähtö yllättäis kesken nauramisen. Olishan se häpeällistä, jos pantas multiin suu levällään? Sitäkö tarkoitat?
- Ruusut ja kyyneleet
Pikkuveli kuoli kun olin 5-vuotias..
Isovanhempani kuolivat,olin 20.vuotias.
Äiti kuoli kun olin 41-vuotias.
Isä kuoli kun olin 43 vuotias.
Oma poikani kuoli kun olin 55 vuotias.
Nyt olen 64-vuotias.
Kuka sitten on vuorossa?- 8+18
Sinulla on ollut surua.
Minulta on kuollut isä v 76 poika 2010.
Pahin on lapsen kuolema, itse en pääse siitä yli koskaan.
Suru muuttaa muotoaan, mutta ei helpota. - .--.
8+18 kirjoitti:
Sinulla on ollut surua.
Minulta on kuollut isä v 76 poika 2010.
Pahin on lapsen kuolema, itse en pääse siitä yli koskaan.
Suru muuttaa muotoaan, mutta ei helpota.Voimia sinulle, kuin muillekin lapsensa menettäneille. Voin vain aavistaa surunne suuruuden.
- .
Poisnukkuneet elää aina kanssani, aina kuolemaan asti, ei heitä koskaan voi unohtaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek184631Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4982437Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1422001Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.181909- 811586
- 1461505
- 121186
- 102984
- 124842
Olisitko maailmani?
Ajattelen sinua ja pelkään välillä, että olenko antanut sinulle liikaa kannettavaksi. Olenko vaatinut sinulta aivan liik40839