Elämäämme kuuluu rajallisuus. Meidän on hyväksyttävä se, että olemme kuolevaisia. Emme voi mitata emmekä määrätä päiviemme lukua, se kuuluu yksin Jumalalle. Syntymä ja kuolema niin kuin elämä kokonaisuudessaankin on salaisuus, johon meidän tulee suhtautua kunnioittaen ja kiitollisina. ”Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” (Job. 1:21.)
Elämän rajallisuus tulee meitä vastaan lopullisesti kuoleman hetkellä. Valmistauduttaessa kuolemaan korostuu elämän ainutkertainen arvo. Kuolemaa tulisi aina lähestyä elämää kunnioittaen. Siinä kulkee rinnan kolme osapuolta: kuoleva itse, hänen omaisensa ja häntä hoitavat ihmiset. Kuolevan omat toiveet ja päätökset sekä hänen hoidostaan päättävien ja vastaavien toimenpiteet tulisi sovittaa yhteen niin, ettei syntyisi ristiriitoja. Kaikkea päätöksentekoa tulisi ohjata kuoleman salaisuuden kunnioittaminen.
Niin syntymämme kuin kuolemammekin on Jumalan kädessä. Elämän alku ja loppu kuuluvat hänen hallintaansa. Kun sanomme: ”niin kauan kuin on elämää, on toivoa”, tunnustamme, että toivo on monitulkintainen asia. Kaiken toivon lähtökohtana ovat Jumalan mahdollisuudet. Kuolevan potilaan ihmisarvo ei riipu elämän pituudesta, sillä hänet on luotu elämään ja kuolemaan ajallaan.
Kaikissa vaiheissamme elämme Jumalan varassa. Lääketiede on elämän palvelija, mutta ei sen herra. Turvallisinta on, kun saamme kuolemaa lähestyessämme turvautua Jumalan armoon. Meitä kantaa ikuisen elämän toivo. Jumalan käsiin jääminen on kristitylle lepoa ja luottamusta. ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.” (Ps. 31:6.)
Elämän rajallisuus tulee meitä vastaan lopullisesti kuoleman hetkellä. Valmistauduttaessa kuolemaan korostuu elämän ainutkertainen arvo. Kuolemaa tulisi aina lähestyä elämää kunnioittaen. Siinä kulkee rinnan kolme osapuolta: kuoleva itse, hänen omaisensa ja häntä hoitavat ihmiset. Kuolevan omat toiveet ja päätökset sekä hänen hoidostaan päättävien ja vastaavien toimenpiteet tulisi sovittaa yhteen niin, ettei syntyisi ristiriitoja. Kaikkea päätöksentekoa tulisi ohjata kuoleman salaisuuden kunnioittaminen.
Niin syntymämme kuin kuolemammekin on Jumalan kädessä. Elämän alku ja loppu kuuluvat hänen hallintaansa. Kun sanomme: ”niin kauan kuin on elämää, on toivoa”, tunnustamme, että toivo on monitulkintainen asia. Kaiken toivon lähtökohtana ovat Jumalan mahdollisuudet. Kuolevan potilaan ihmisarvo ei riipu elämän pituudesta, sillä hänet on luotu elämään ja kuolemaan ajallaan.
Kaikissa vaiheissamme elämme Jumalan varassa. Lääketiede on elämän palvelija, mutta ei sen herra. Turvallisinta on, kun saamme kuolemaa lähestyessämme turvautua Jumalan armoon. Meitä kantaa ikuisen elämän toivo. Jumalan käsiin jääminen on kristitylle lepoa ja luottamusta. ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.” (Ps. 31:6.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
" Kaikissa vaiheissamme elämme Jumalan varassa. "
Mitä sinä tarkemmin sanoen tarkoitat tällä väitteelläsi? Kysyn ihan siksi kun en ymmärrä mit ätuo tarkoittaa.
Kiitos jo etukäteen vastaamisesta.
Turhaan sinä kyselet. Tyypillistä uskovaisen puhetta jossa sanoilla ei oikeasti tarkoiteta yhtään mitään. Torjutaan elämän päättymiseen tuottamaa tyhjyyden ja pelon tunnetta.
Oletteko huomanneet että papeilla ja puhujilla on usein semmonen tauti että haluaa täyttää koko tilan omalla äänellään.
kuuluu rajallisuus.