Kyse ei ole koulukiusaamisesta,mutta silti mua
pelottaa maanantaisin mennä kouluun...Kun menin
ylä-asteelle,niin kaikki näytti menevän
hyvin;pääsin kahden ystäväni kanssa samalle
luokalle,ja saimme kaapit toistemme
läheltä.Viimein saimme lukujärjestykset,ja
huomasin,ettei kukaan ollut kanssani samassa
käsityöryhmässä.Kun menin kotiin,kerroin
äidille,etten päässyt kenenkään tutun kanssa
saman ryhmään.Äiti soitti siitä sitten OPO:lle,ja
selvitti asiaa.Hän sanoi myös(niinkuin oli
äidille sanonut)Etten mene sitten kouluun
maanantaisin.OPO sanoi siihen,ettei sellaista
kannata kuunnella,ja että "Katsotaan mitä voidaan
tehdä".Ensimmäisen viikon perjantaina asia ei
edistynyt mihinkään suuntaan,ja pakkohan mun oli
kouluun mennä,jos se OPO vaikka jotain
sanoisi,mutta niin ei käynyt.Jouduin
käsityötunnille.Kun menin luokkaan yksi paikka
oli vapaa.Purin hampaani yhteen,ja ajattelin,että
pakkokai sitä on sopeutua edes jotenkin,ja
parempi että aloitan sen jo nyt.Kysyin pöydässä
istuvilta tytöiltä "Voiks tähän
istuu?"Odotin,että joku vastaisi,että toki,mutta
kaikki katsoivat mua ku vierasta sikaa.Mitään
sanomatta istuin tuolille,ja odotin että tunti
alkaisi."Ainakin yritin tutustua"ajattelin.OPO:n
tunnilla se höpötti jotain tutustumisesta,ja
siitä,miten tärkeää on tutustua uusiin
ihmisiin.mulle,aralle ja hiljaiselle se oli
kässntunnilla vaikeeta,ja omasta
mielestäni "ylitin itseni",mutta kukaan ei näemmä
halunnu tutustuu muhun.Päätin,että jos kerta
ketään ei kiinnostanu mun jutut,ni en sit tutustu
uusiin ihmisiin.Ihmettelen vain,että onkohan
tarkoitus,että pelätään koulunkäyntiä.Mitäköhän
mun pitäis tehä...?
pelottaa maanantaisin mennä kouluun...Kun menin
ylä-asteelle,niin kaikki näytti menevän
hyvin;pääsin kahden ystäväni kanssa samalle
luokalle,ja saimme kaapit toistemme
läheltä.Viimein saimme lukujärjestykset,ja
huomasin,ettei kukaan ollut kanssani samassa
käsityöryhmässä.Kun menin kotiin,kerroin
äidille,etten päässyt kenenkään tutun kanssa
saman ryhmään.Äiti soitti siitä sitten OPO:lle,ja
selvitti asiaa.Hän sanoi myös(niinkuin oli
äidille sanonut)Etten mene sitten kouluun
maanantaisin.OPO sanoi siihen,ettei sellaista
kannata kuunnella,ja että "Katsotaan mitä voidaan
tehdä".Ensimmäisen viikon perjantaina asia ei
edistynyt mihinkään suuntaan,ja pakkohan mun oli
kouluun mennä,jos se OPO vaikka jotain
sanoisi,mutta niin ei käynyt.Jouduin
käsityötunnille.Kun menin luokkaan yksi paikka
oli vapaa.Purin hampaani yhteen,ja ajattelin,että
pakkokai sitä on sopeutua edes jotenkin,ja
parempi että aloitan sen jo nyt.Kysyin pöydässä
istuvilta tytöiltä "Voiks tähän
istuu?"Odotin,että joku vastaisi,että toki,mutta
kaikki katsoivat mua ku vierasta sikaa.Mitään
sanomatta istuin tuolille,ja odotin että tunti
alkaisi."Ainakin yritin tutustua"ajattelin.OPO:n
tunnilla se höpötti jotain tutustumisesta,ja
siitä,miten tärkeää on tutustua uusiin
ihmisiin.mulle,aralle ja hiljaiselle se oli
kässntunnilla vaikeeta,ja omasta
mielestäni "ylitin itseni",mutta kukaan ei näemmä
halunnu tutustuu muhun.Päätin,että jos kerta
ketään ei kiinnostanu mun jutut,ni en sit tutustu
uusiin ihmisiin.Ihmettelen vain,että onkohan
tarkoitus,että pelätään koulunkäyntiä.Mitäköhän
mun pitäis tehä...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskon että koulussa on tukioppilas joka on
vain sinua varten. Juttele sille mikä painaa
mieltäsi. Uskon ratkaisun löytyvän kyllä.
Opettajat ei ehdi paneutua eikä opot nuorten
ongelmiin. Tiedän itse koska olen seurannut
läheltä.
minulle kävi samalla lailla kun olin seskalla
mutta kun okein yritin sain vierus kaveristani
todella hyvän ystävän!! ota huomiaan että vierus
kaverikin voi olla ujo!! mutta puhu vaikka
jostain työstä niin ja kysy neuvoa vaikka asia
olisi snulle jo selvä mutta älä missään
tapauksessa lannistu!! kaikki tapahtuu ajan
kanssa!! minulla kävi nopeasti mutta vierus
kaverisi voi olla todella ujo tai itseään
täynnä!!!
Niin, anna aikaa itsellesi ja muille tutustua,
vastahan koulu on alkanut. Ole vaan oma itsesi.
Ja tunnillahan on kuitenkin kai keskityttävä
tekemään töitä ja sitten välitunnilla tavataan
kavereita. Elämä on sellaista, että joutuu tilan-
teisiin, jossa ei olekaan aina tuttua kaveria
vieressä...mutta siitäkin selviää ja ajan myötä
se tuntuu aina vaan helpommalta...rohkaistuu.
Uskon, että selviät hyvin, sillä tiedostat tilan-
teen, se on jo paljon. Usko itseesi ja hymyile!
Iloa koulunkäyntiin ja koko elämääsi!
Moi,
Arkuus kuulunee jotenkin ikäkauteesi. Näin
sinusta varmasti tulee vahvempi ihminen, kun
uskallat elää muutoksessa. Enää lukioikäisenä
tällaiset asiat eivät vaivaisi mieltäsi.
Pelkästään ystäviin tukeutuminen lisää arkuutta
muita tuntemattomia kohtaan. Jokaisen tulee
joskus aika itsenäistyä enemmän. Tuttu ja tiivis
ystäväpiiri aiheuttaa usein ns. jengiytymistä,
jolloin yksilön vahvuudet vähenevät, vaikka
ympäristö tuntuukin voimakkaalta ja turvalliselta.
Pure vaan hammasta ja liity joukkoon. Ei se ehkä
sittenkään ole vaarallista sinulle. Älä masennu
vaan kerää rohkeutta nousta muiden "tasolle" tai
hieman yläpuolelle. Tsemppiä.
Moi,
Arkuus kuulunee jotenkin ikäkauteesi. Näin
sinusta varmasti tulee vahvempi ihminen, kun
uskallat elää muutoksessa. Enää lukioikäisenä
tällaiset asiat eivät vaivaisi mieltäsi.
Pelkästään ystäviin tukeutuminen lisää arkuutta
muita tuntemattomia kohtaan. Jokaisen tulee
joskus aika itsenäistyä enemmän. Tuttu ja tiivis
ystäväpiiri aiheuttaa usein ns. jengiytymistä,
jolloin yksilön vahvuudet vähenevät, vaikka
ympäristö tuntuukin voimakkaalta ja turvalliselta.
Pure vaan hammasta ja liity joukkoon. Ei se ehkä
sittenkään ole vaarallista sinulle. Älä masennu
vaan kerää rohkeutta nousta muiden "tasolle" tai
hieman yläpuolelle. Tsemppiä.