Olen keski-ikäinen mies. Tilaanteeni on lyhyesti se, että olen kärsinyt puolet elämästäni vakavista sos. peloista. Kysyisin asiaa joka mietityttää minua. Olen saanut terv.keskuksesta lääkitystä vaivaani. Nyt kumminkin se on päätetty ajaa alas. Kysyisin, että jos menen yksityisen vastaanotolle, niin miten siellä suhtaudutaan tähän tilanteeseen, eli syynätäänkö siellä historiani koneelta? Entä miten sitten apteekin kanssa? Tuleeko ongelmia? Kerro kokemuksistasi. Itse alan olla suht epätoivoinen.
Epätietoinen ja pelokas
fcc333
3109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaisin sinulle että minulla sama vaiva kuin sinulla ja olen kanssa keski-ikäinen nainen. Olen käynyt hakemassa yksityisellä puolella aina kerran vuodessa reseptin ja hyvin on toiminut. Tuosta että katsovatko "historian" koneelta en tiedä mutta apteekin kanssa ei tule ongelmia mikäli on lääkkeet ostanut säännöllisesti eikä ole mitään ylimääräistä käyttöä ollut noissa lääkkeissä vaan on käyttänyt sen verran mitä reseptissä sanotaan. Tsemppiä ei muuta kuin rohkeasti aikaa tilaamaan jos tuntuu ettei muuten selviä.
ei ne yksityiseltä puolelta pillereitä myönnä!itse kävin helsingin munkkivuoren dextrassa oikein psykiatrialla niin en saanut jännitykseen kuin kerran mietoja diapameja 0,50mg 30kpl!aivan surkeaa palvelua.eikö lääkärillä ole vastuu auttaa potilasta?
Minäkin olen keski-ikäinen ja kärsin sosiaalisten tilanteiden peloista (kahvikuppineuroosi ja paniikkikohtauksia) kymmeniä vuosia. Erään toisen sairauden myötä jouduin lääkärin vastaanotolle, hän kyseli tarkkaan kaikenlaista ja kertoi epäilevänsä, että sairastan myös vakavaa masennustilaa. Hän teki lähetteen psykiatrille joka totesi minun todellakin sairastavan depressiota. Lääkkeeksi sain sepram nimisen lääkkeen ja terapiaa noin vuoden ajan.
Ja vaikka jotenkin olin jo tottunut ajatukseen ettei voi elää "normaalisti" ihmisten seurassa, tuo lääke ja se terapia yhdessä auttoivat.
Nyt kun on saanut olla terve muutaman vuoden, niin aina tulee tilanteita joissa ennen sain paniikkikohtauksia ja valtavaa ahdistusta, niin aina vain ihmettelee kun huomaa että enää ei tule noita kohtauksia.
Olin erakoitunut pitkän aikaa ja olin tyytynyt kohtalooni, mutta haluan sanoa kaikille joilla on näitä kammottavia oireita, että kyllä niihin löytyy apu. En usko että tuo lääke joka minua on auttanut auttaisi kaikkia, mutta on olemassa valtava määrä erilaisia lääkkeitä joista jokin auttaa jotakin. Me kaikki olemme yksilöitä, joten se mikä auttaa minua ei välttämättä auta sinua. Mutta asiantuntijan (psykiatrin) avulla on mahdollista räätälöidä juuri oikea lääkitys joka sopii juuri itsekullekin.
Tuskin on olemassa lääkettä joka auttaa samantien, keho ja varsinkin aivot tarvitsevat aikaa tottuakseen lääkkeeseen, se pitää aina ottaa huomioon, eli on turha odottaa jonkin pillerin auttavan välittömästi.
Minua harmittaa valtavasti kun en osannut jo nuorena hakea oikeanlaista apua vaivaani. Tuntuu, että tuhlasin monta, monta vuotta tuon sairauden kourissa jota olisi voitu auttaa jos olisin osannut hakea oikeaa apua.
Terveyskeskuslääkäreitä lainkaan moittimatta, en pidä järkevänä sitä, että he siinä 5-15 minuutin vastaanottoaikana määräävät potilaalle mielialalääkkeitä, se on alue jonka vain erikoislääkärit osaavat hoitaa.