Voiko mut pakottaa hoitoon jos kerron kuinka olen lopen uupunut kaikkeen ja itseni tappamista ajattelen jatkuvasti? Toki olen jo kertonut asıan mutta en kuinka paljon asiaa ajattelen. Ei auta ropit vaikka on max annostus. Lapset on ainoa asia miksi olen elossa. Sekin alkaa olla vain hidaste.
En halua pakkohoitoon. En todellakaan mutta jos lasketaan olevan itselleen vaaraksi niin silloin kai voi pakottaa?
Masennusta on jatkunut vuosia ja nyt olen miettinyt lopettaa moiset keskustelut jotka ei vaikuta ollenkaan mun kuolemankaipuuseen.
İtku vaan tulee jatkuvasti kun ajattelen lapsia ja kuinka poismenoni vaikuttaisi.
Lyhyesti tarinani.
En halua pakkohoitoon. En todellakaan mutta jos lasketaan olevan itselleen vaaraksi niin silloin kai voi pakottaa?
Masennusta on jatkunut vuosia ja nyt olen miettinyt lopettaa moiset keskustelut jotka ei vaikuta ollenkaan mun kuolemankaipuuseen.
İtku vaan tulee jatkuvasti kun ajattelen lapsia ja kuinka poismenoni vaikuttaisi.
Lyhyesti tarinani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lastesi takia. Opeta lapsillesi terveellinen elämäntapa ja viisaudet. Onni on kiinni varsin pienistä asioista eikä ainakaan rahasta (paitsi pakolliset kustanteet.)
pakkohoitoon voidaan määrätä jos on vaarallinen itselleen tai muita kohtaan.
Onhan siinä muitakin kriteereitä.
Pitää olla
- oletettavasti vaarallinen itselleen tai toisille
- "mielisairas" eli realiteetintaju pettää
- avohoidon keinot eivät ole riittävät (eli niitä on kokeiltu, mutta eivät riittävästi
riittävästi auta)
Nämä hyvin harvoin täyttyvät kaikki kriteerit ja niiden kaikkien tulee täyttyä, että pakkohoitoon voidaan ottaa. Pakkohoidon tarve arvioidaan pian sairaalassa uudelleen ja se yleensä parissa päivässä puretaan eli henkilö saa poistua sairaalasta sen jälkeen, jos niin haluaa.
Elikkä itsetuhoisuus ja itsemurhaaikeet...voi olla pakkohoitokriteeri...Oletko saanut ns sähköhoitoa noin pitkäkestoiseen masennukseesi?
Lasten takia jaksan nyt. Ei uskalla puhua rehellisesti kun en aio pakkohoitoon. Toivottavasti on joku toinen troppi joka toimisi. En ole juurikaan ollut varsinaisessa hoitosuhteessa. Omasta tohtoristani en perusta. Ei oikein toimi.
Nyt suotuin ottamaan ajan psykiatriselle pkl. On sinne ollut ennenkin aika mutta olen perunut.
Tuntunut ettei ole mun juttu ollenkaan juosta moisissa toisen arvioitavana. Katsotaan miten edistyy...
Siis vain ropppeja ottanut..
Siinä vaiheessa, kun olet seuraillut ja kostanut siten, ettemme enää ole yksin.
Siinä vaiheessa, kun seurustelu suhteesi ulottuu jopa henkilökohtaiselle ja yksityiselle tasolle.
Siinä vaiheessa, kun oma yksityinen elämäsi alkaa, haittaamaan kansantaloudellisen haitan lisäksi tuttavapiirilläsi taloudellisesti.
Eikö tässä nyt ole ne kaikki lähetteetkin?
Joo mä olen varmasti sitoutumiskammoinen, koska mulla ei ole oikeutta edes seurustella tai sitoutua jonkun muun pilalle menneen elämän takia.
Joo mä olen varmasti aiheuttanut paljon pahaa, koska en huomaa ja ymmärrä koskaan toisen sukupuolen hienoja tarpeita ja ominaisuuksia.
Joo mä olen jo huomannut, ettei tämä ole vikani, koska esim. seurakunnan palveluita ei ole osattu suunnata tarpeisiin oikein.
Joo mä olen jo kyllästynyt uskontoon ja seurailuun ja käsittänyt, että (jatka tätä lausetta:) etten voi riistää vapautta ja *hakea harhaista tukea* yhdessäololla, toisten seurassa haittaamalla hermot.