Parisuhteemme on nykyään pelkkää riitelyä, nimittelyä, jopa lyömistäkin.
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja olen tähän asti yrittänyt jaksaa olla suhteessa lapsen takia, että hän saisi elää äidin ja isän kanssa.
Mutta nyt en enää jaksa, olen päättänyt erota miehestäni.
Mieheni kiristää että jos haluan erota, en saa yhteistä lastamme.
Minä vaadin yksinhuoltajuutta. Mieheni kohtelee lastamme kuin kukkaa kämmenellä, eikä koskaan tekisi hänelle mitään pahaa.
Mutta mä en luota mun mieheen, eikä se ei mun mielestä osaa hoitaa lastamme niin hyvin kuin minä(kuulostaa itserakkaalta, mutta mieheni ei tiedä mitään lapsista. vain sen mitä on vuoden aikana oppinut omasta lapsestaan. Esimerkkinä syötti vauva-aikana lapsellemme hunajaa, mitä ei tosiaankaan saisi antaa alle 1-vuotiaalle, ei tiedä mitä pitää pukea lapselle ulos päälle)
Ymmärrän, että isällä on oikeus nähdä lastaan, mutta uskon, että lapsellamme on parempi olla minun luonani. Lähdenkö oikeuteen asti tappalemaan yksinhuoltajuudesta?
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja olen tähän asti yrittänyt jaksaa olla suhteessa lapsen takia, että hän saisi elää äidin ja isän kanssa.
Mutta nyt en enää jaksa, olen päättänyt erota miehestäni.
Mieheni kiristää että jos haluan erota, en saa yhteistä lastamme.
Minä vaadin yksinhuoltajuutta. Mieheni kohtelee lastamme kuin kukkaa kämmenellä, eikä koskaan tekisi hänelle mitään pahaa.
Mutta mä en luota mun mieheen, eikä se ei mun mielestä osaa hoitaa lastamme niin hyvin kuin minä(kuulostaa itserakkaalta, mutta mieheni ei tiedä mitään lapsista. vain sen mitä on vuoden aikana oppinut omasta lapsestaan. Esimerkkinä syötti vauva-aikana lapsellemme hunajaa, mitä ei tosiaankaan saisi antaa alle 1-vuotiaalle, ei tiedä mitä pitää pukea lapselle ulos päälle)
Ymmärrän, että isällä on oikeus nähdä lastaan, mutta uskon, että lapsellamme on parempi olla minun luonani. Lähdenkö oikeuteen asti tappalemaan yksinhuoltajuudesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teillä voi hyvin olla yhteishuoltajuus, vaikka lapsi asuu luonasi. Ja tapaamisiin yhteis/yksinhuolto ei vaikuta mitenkään. Joten pelkästää huoltomuodosta ei kannata oikeuteen lähteä noilla sinun perusteillasi.
Miksi lapsen on muka parempi asua tuon äidin luona kuin sen isän?
Sen vuoksiko että tuo tuleva yhäri ei OMASTA mielestään usko isän pärjäävän lapsen kanssa?
Entä kun isä uskoo juuri päinvastoin?
Kertoiko tuo tuleva yhäri mitä mokia HÄN on tehyt lapsen hoidon suhteen? Ei kertonut? Miksi? Siksikö että hän haluaa antaa paremman kuvan itsestään kuin lapsen isästä?
Aika tarkoitushakuista itsensä "erinomaisuuden" esiintuomista kun hurjana syytöksenä isää vastaan on hunajan antaminen lapselle!
Kuitenkin, vaikka isä olisikin parempi lähiksi niin kyllä sossujen systeemi mitätöi sen vaihtoehdon ensimmäisenä pois laskuista ja loppuhan on pelkkää sossujen systeemin ajamaa rutiinia, käytiin sitten oikeudessa tai ei.
Kerropa sinä mitä mokia SINÄ teit lapsenne hoidon suhteen.
(Et yhtä ainoaa, koska olet täydellisen erinomainen sekä ihmisenä että isänä ja etäksi päädyit vain koska sossut on epiksiä? No shit.)
Miksi lapsen ei olisi parempi asua tuon äidin luona?
Ihan sama se oikeastaan on millaisesta tilanteesta on kyse, äiti on paha ja isä on hyvä, jos sinulta kysytään. Kasvaisit aikuiseksi.
Koetahan rauhoittua...ei nyt ensimmäisiin kiviin kannata kompastua...Anna lapsenne isälle mahdollisuus. Opasta ja kannusta. Kyllä hän oppii, mutta se vaatii sinulta tietenkin halua siihen. Olen tyytyväinen, kun hän haluaa viettää aikaa lapsenne kanssa. Onko sinulla itselläsi itseäsi kohtaan asiat hyvin? Miten sinun vointisi? Jokin harrastus? Hoidathan myös itseäsi? Koettakaa löytää jotain mikä yhdistäisi teitä perheenä. Sinuna en luovuttaisi vielä.
korjaan lauseen....eli Ole tyytyväinen, kun hän haluaa viettää aikaa lapsenne kanssa... ei olen tyytyväinen kun hän viettää aikaa...pikkuasia, mutta tärkeä kirjoittajan näkökulmasta...
Siis mitä vittua? Ap kirjoitti että perhe-elämä on yhtä riitaa ja jopa LYÖMISTÄ ja sinä kehotat hankkimaan harrastuksen ja etsimään jotain mikä yhdistäisi perheenä? Missä vaiheessa saa mielestäsi luovuttaa? Odotellaanko muutamaa murtunutta luuta vai olisiko katkenneiden hampaiden kohdalla jo sopivaa lähteä litomaan? Vai katsoisitko parhaaksi odotella kunnes kuolema erottaa?
Juu, pitää olla tyytyväinen kun isä haluaa viettää aikaansa lapsensa kanssa. Ollaanko tyytyväisiä siitäkin kun se pyyhkii perseensä vessassa käytyään? Eikös noiden luulisi olevan itsestäänselvyyksiä tuollasten asioiden?
Oletteko muuten koskaan kuulleet kenenkään sanovan isälle että olisit tyytyväinen kun lapsesi äiti haluaa viettää aikaa lapsenne kanssa?
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että se ei ole itsestäänselvyys, että isä tai äiti haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa.
Tunnen äitejä, jotka ovat jättäneet lapset isällensä, koska ei vain huvittanu, ja kyse ei ole mistään teinivanhemmista, vaan ihan 30v aikuisesta ihmisestä.
Ja oma kokemus on, että isä ei viettänyt aikaa lastensa kanssa, ennenkuin äiti, minä, halusin eron, samoista syistä kuin ap.
Mutta koska huomasin, että isä alkoi petraamaan lastensa suhteen, en missään vaiheessa meinannutkaan vaatia yksinhuoltajuutta, sillä lastenkanssa ollessa sitä oppii niitä asioita.
Tuskin ap:kään ihan täydellinen on, ja tuskin hänkään on mitään tiennyt ennenkuin on alkanut opetella sen oman lapsensa kanssa. Niin ne jutut vaan valitettavasti menee. KAIKILLA.