Tätä mun ahdistusta on kestänyt jo kesästä asti ja nyt jo masennukseen asti. Lähdin kotoa karkuteille ja yritin saada elämästä lopun, tein sen kaksi kertaa ja heti sen jälkeen mut sijotettiin meidän lähellä olevaan perhekeskuskeen, siellä on hyvä olla ja olen saannut paljon apua, mutta se apu jäi liian vähäseks kun aloin taas oireilla.
Aluksi sielläkin meni hyvin kunnes omat voimat loppu koulun käynnin suhteen ja tuli ahdistusta, että oma järki ei enää riittänyt ja yritin karkuun kaikilla mahollisilla keinoilla mutta aina mut saatiin kiinni. Ja useempaan otteeseen kävin päivystyksessä ja ambulanssikin kävi joku yö siellä. Monta mahdollisuutta annettiin minulle osastolle muutamaksi päiväksi, mutta en suostunut. Viellä kun tuollainen ahdistus tulee en hallitse itseäni mitenkään ja kaikkea en muista edes mitä tapahtuu, silloin ei edes pysty ajattelemaan järkevästi.
No viime viikon perjantaina jouduin suljetulle osastolle ja pääsin pois sieltä tämän viikon keskiviikkona, koska esitin ja väitin pirteempää mitä olinkaan. Koska en halunnut olla sairaalassa vaan muuta kautta se apu oli saatava.
Keskiviikko ilta ja torstai iltapäivä meni hyvin, kunnes torstai iltana alkoi ahdistaa enkä mennyt sitten kertomaan asiasta ohjaajille vaan päätin pistää käden auki verille, se helpotti hetkeks kunnes kaduin että miksi tein nii ? ! nyt en halua tietää mitä seuraa kun jään kiinni perhekeskuksessa tästä, olenko takaisin osastolla vai en. Mitä teen, en pysty puhumaankaan enää kun pelkään joutuvani sairaalaan heti takaisin osastolle.
Saattaa olla hieman epä selvää mutta toivottavasti saan nyt jotain apua miten toimia tässä tilanteessa?
Lääkitys on ja ikää 15 vuotta, koko elämä edessä mutta tuntuu niin toivottomalta.
Aluksi sielläkin meni hyvin kunnes omat voimat loppu koulun käynnin suhteen ja tuli ahdistusta, että oma järki ei enää riittänyt ja yritin karkuun kaikilla mahollisilla keinoilla mutta aina mut saatiin kiinni. Ja useempaan otteeseen kävin päivystyksessä ja ambulanssikin kävi joku yö siellä. Monta mahdollisuutta annettiin minulle osastolle muutamaksi päiväksi, mutta en suostunut. Viellä kun tuollainen ahdistus tulee en hallitse itseäni mitenkään ja kaikkea en muista edes mitä tapahtuu, silloin ei edes pysty ajattelemaan järkevästi.
No viime viikon perjantaina jouduin suljetulle osastolle ja pääsin pois sieltä tämän viikon keskiviikkona, koska esitin ja väitin pirteempää mitä olinkaan. Koska en halunnut olla sairaalassa vaan muuta kautta se apu oli saatava.
Keskiviikko ilta ja torstai iltapäivä meni hyvin, kunnes torstai iltana alkoi ahdistaa enkä mennyt sitten kertomaan asiasta ohjaajille vaan päätin pistää käden auki verille, se helpotti hetkeks kunnes kaduin että miksi tein nii ? ! nyt en halua tietää mitä seuraa kun jään kiinni perhekeskuksessa tästä, olenko takaisin osastolla vai en. Mitä teen, en pysty puhumaankaan enää kun pelkään joutuvani sairaalaan heti takaisin osastolle.
Saattaa olla hieman epä selvää mutta toivottavasti saan nyt jotain apua miten toimia tässä tilanteessa?
Lääkitys on ja ikää 15 vuotta, koko elämä edessä mutta tuntuu niin toivottomalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei.
Yritä kestäää :3 En osaa auttaa mutta upittelen vähäsen...
Hyvä että sait asiastasi kirjoitetua. Se helpottaa, puhua kirjoittaa. Yritä vain nyt pysytellä ammattiavun tuntumassa. Ajallansa se ahdistus helpottaa. Minä uskon rukouksen voimaan. Jos et jaksa tai usko rukouksen voimaan, muistan sinua puolestasi.