Tätä mun ahdistusta on kestänyt jo kesästä asti ja nyt jo masennukseen asti. Lähdin kotoa karkuteille ja yritin saada elämästä lopun, tein sen kaksi kertaa ja heti sen jälkeen mut sijotettiin meidän lähellä olevaan perhekeskuskeen, siellä on hyvä olla ja olen saannut paljon apua, mutta se apu jäi liian vähäseks kun aloin taas oireilla.
Aluksi sielläkin meni hyvin kunnes omat voimat loppu koulun käynnin suhteen ja tuli ahdistusta, että oma järki ei enää riittänyt ja yritin karkuun kaikilla mahollisilla keinoilla mutta aina mut saatiin kiinni. Ja useempaan otteeseen kävin päivystyksessä ja ambulanssikin kävi joku yö siellä. Monta mahdollisuutta annettiin minulle osastolle muutamaksi päiväksi, mutta en suostunut. Viellä kun tuollainen ahdistus tulee en hallitse itseäni mitenkään ja kaikkea en muista edes mitä tapahtuu, silloin ei edes pysty ajattelemaan järkevästi.
No viime viikon perjantaina jouduin suljetulle osastolle ja pääsin pois sieltä tämän viikon keskiviikkona, koska esitin ja väitin pirteempää mitä olinkaan. Koska en halunnut olla sairaalassa vaan muuta kautta se apu oli saatava.
Keskiviikko ilta ja torstai iltapäivä meni hyvin, kunnes torstai iltana alkoi ahdistaa enkä mennyt sitten kertomaan asiasta ohjaajille vaan päätin pistää käden auki verille, se helpotti hetkeks kunnes kaduin että miksi tein nii ? ! nyt en halua tietää mitä seuraa kun jään kiinni perhekeskuksessa tästä, olenko takaisin osastolla vai en. Mitä teen, en pysty puhumaankaan enää kun pelkään joutuvani sairaalaan heti takaisin osastolle.
Saattaa olla hieman epä selvää mutta toivottavasti saan nyt jotain apua miten toimia tässä tilanteessa?
Aluksi sielläkin meni hyvin kunnes omat voimat loppu koulun käynnin suhteen ja tuli ahdistusta, että oma järki ei enää riittänyt ja yritin karkuun kaikilla mahollisilla keinoilla mutta aina mut saatiin kiinni. Ja useempaan otteeseen kävin päivystyksessä ja ambulanssikin kävi joku yö siellä. Monta mahdollisuutta annettiin minulle osastolle muutamaksi päiväksi, mutta en suostunut. Viellä kun tuollainen ahdistus tulee en hallitse itseäni mitenkään ja kaikkea en muista edes mitä tapahtuu, silloin ei edes pysty ajattelemaan järkevästi.
No viime viikon perjantaina jouduin suljetulle osastolle ja pääsin pois sieltä tämän viikon keskiviikkona, koska esitin ja väitin pirteempää mitä olinkaan. Koska en halunnut olla sairaalassa vaan muuta kautta se apu oli saatava.
Keskiviikko ilta ja torstai iltapäivä meni hyvin, kunnes torstai iltana alkoi ahdistaa enkä mennyt sitten kertomaan asiasta ohjaajille vaan päätin pistää käden auki verille, se helpotti hetkeks kunnes kaduin että miksi tein nii ? ! nyt en halua tietää mitä seuraa kun jään kiinni perhekeskuksessa tästä, olenko takaisin osastolla vai en. Mitä teen, en pysty puhumaankaan enää kun pelkään joutuvani sairaalaan heti takaisin osastolle.
Saattaa olla hieman epä selvää mutta toivottavasti saan nyt jotain apua miten toimia tässä tilanteessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Helpoin ja nopein keino luultavasti olisi tehdä itsemurha, mutta se ei taida olla tavoitteesi joten valitset hankalamman tien. Sairaala ja psykiatrit ovat luultavasti keino saada tuo loppumaan. Jos niin kovasti haluat tuosta eroon niin tahdonvoimalla pysyt sairaalassa ja paranet.
Frasier en välttämättä tois tota itsemurha ajatusta aina esille. Voit vaikka miettii miltä se tuntuis, että jonaki päivänä joku ois menny ja toteuttanu itsemurhan sun ehdotuksen perusteella. En usko tai ainakaan toivo että se olisi sun tarkoitus.
Itse asiassa tuo kävi jo mielessä tässä Karoliina Kestin tapauksessa (oletko kuullut siitä?). Tarkoitukseni ei tosiaan ole pakottaa/suostutella ketään tekemään sitä, mutta se on vaihtoehto jolla pääsee eroon ongelmistaan (sitä ei voi kiistää).
Mä vain lopetin. See on tahdonvoimasta kyse. Ny mä sanon slle et sää lopetat ja sähä lopetat, muute sä kadut lopun elämäs et et kuunnellu mua.
Miten voi katua loppuelämänsä jos tappaa itsensä?
voitko lakata jauhamasta siitä itsemurhasta?
kantas tuli jo ensimmäisellä kerralla selväks.. ja jo siihenkin puututtiin..
jos taas ajatuksena on ollu trollata niin oot kyllä valinnu väärän kohteen.. kuitenkin kyseessä on ihminen jolla on jo valmiiksi vaikeeta.. joten tuon tyyppisiä kommentteja ei kaivata.
Jos olen sitä tarpeeksi jauhanut ja se on jo selvä niin miksi "oon ny terve" sanoi noin jolloin minun piti korjata?
Ja mikä trollaukseen tulee niin olen sitä harrastanut paljon mutten ikinä tällä Suomi24:ssa. Kohteella ei yleensä ole väliä jos osaa sen. (huono taito?)
Ymmärrän että hänellä on vaikeata mutta en ole kertonut hänelle mitään uutta jota hän ei olisi jo ajatellut joten puheitteni ei pitäisi vaikuttaa mitenkään.
Mutta mikä sinulla on itsemurhaa vastaan? (ei pakko vastata jos et halua puhua tunteistasi)
Itsetuhoiset ajatukset ja itsemurhayritys ovat vakavia asioita, ja läheisesi eivät ole syyttä huolestuneet. Itseäsikin kadutti myöhempi viiltelysi.
Totesit olleesi tyytyväinen perhekeskuksen oloihin ja apuun. Henkilökunta siellä on sinua varten ja he ovat aikuisia, jotka ovat siellä töissä sinua varten ja sinua auttaakseen. Sairaalaan vieminen ei ole sinun kiusaksesi, vaan sinun parhaaksesi.
Miten itse haluaisit sinua autettavan? Mikä sinua auttaisi, ettet viiltelisi, tai saisi ahdistuskohtauksia, tai ajattelisi itsetuhoisia ajatuksia?