Mikä minun oikein on.. Häiriintyneet syömistavat ja ajatukset..

Moi, olen 20v nainen,(reilusti ylipainoinen!!) josta tuntuu, että kaikki ei taida olla kunnossa.. n. 3kk on jatkunut tälläistä menoa:

Saan ahmimiskohtauksia usein, jotka painottuvat eniten iltoihin. Sitten saattaa mennä parikin viikkoa, että vältän syömistä kaikkeni, en vain saa alas, ja jos syön vähänkin jotain missä on paljon kaloreita, ahdistun ja alan itkeä järkyttävät syyllisyyden tunteet, jotka voivat jatkua pitkäänkin. Tuntuu että kaikki romahtaa jos syön liikaa. Myös ahmimiskohtausten jälkeen on järkyttävä olo, ja vannon aina itselleni etten enää koskaan syö noin paljon. Silti se on niin hallitsematonta. Myös oksentelen välillä ruoan jälkeen, eniten kun olen ahminut.. Tulee kaiken vähänkin liikakaloripitoisen ruoan jälkeen aivan hirveä ahdistus, ja usein ihan fyysinen paha, yökötysolo... Ja joskus pakko työntää sormet kurkkuun. Usein kuitenkin oksentelu"kautena", saan syötyä siksi, ja ahminkin, ja olen jo ennen syömistä päättänyt että oksennan.

Harrastan myös liikuntaa aivan hirveästi. 6-7kert viikossa 1h-1,5( ) salilla, missä poljen kuntopyörällä kuin hullu, ja teen vatsalihaksia ja muita harjotteita niin paljon että melkein itku tulee... Ja jos en jonain päivänä mene salille, itken vähän väliä, ja koen aivan järkyttävää syyllisyyttä, joka jatkuu monta päivääkin, vaikka seuraavana päivänä menisinkin salille... Olen myös nyt hommannut itselleni kuntopyörän kotiin, joka varmasti pahentaa kaikkea.... Haluaisin kokoajan vain liikkua ja liikkua, mutta ei kroppa jaksa, ja olenkin tajuttoman väsynyt kaikesta liikunnasta ja kaikesta ajatusryöppypyörteestä.. Tuntuu että olen ihan eri ihminen, kuin ennen. KAIKKI PYÖRII VAAN RUOAN JA LIIKUNNAN VÄLILLÄ! en jaksa olla kovin sosiaalinen, en ole oma itseni, olen älyttömän huonolla tuulella, ja en oikein saa nautintoa mistään. Seuraan kaloreita kun hullu, ja olen tehnyt tarkat taulukot kaikesta... Mua pelottaa..

Vihaan elämääni näin. Tuntuu että kaikki on niin epätasapainossa, ja kaikki pyörii ruoan ympärillä. Pahempaan vain menee.. Käyn terapiassa, olen käynyt jo pari vuotta, mutta tästä puhuminen on niin pirun vaikeeta..:/

Oon nyt lukenut paljon näistä häiriöistä.. Ja eihän tää mihinkään noihin anoreksia, bulimia, BED sairauksiin mene.. Mutta voiko olla että tää ois EDNOS:ta? :( Miten saan itsestäni irti, ja kerrottua edes jollekin läheiselle... Onko neuvoja? Miten te ootte saaneet itsestänne ulos tietoa tilanteestanne..

Kiitos jos jaksoitte lukea, kiitos vielä enemmän jos vastaisitte edes jotakin. Olen niin neuvoton ja umpikujassa.