Olin viime vuonna poimimassa karpaloita. Sen reissun jälkeen en ole enää ollut oma itseni. Aivan hirvittävä stressi tuli marjastamisen vaikeudesta. En löytänyt kolmeen tuntiin marjan marjaa. Olen kuusi kuukautta käynyt tapahtuneen jälkeen terapiassa. Haluaisinkin tietää onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia. Viime aikoina on tuntunut, että olen aivan yksin tämän ongelman kanssa. Elämän halukin on jotenkin kadonnut.
Marjanpoiminnan henkinen rasite
Simeonsienestäjä
4272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meni mustikkasankon täyttämiseen 2 tuntia kun ennätys on alle tunnin, eikun 15 minuuttia eikun 10 minuuttia. Terapia jatkuu yhä. Kaikki rahat ja varallisuus on menneet, perhe jätti, työpaikka meni.
Kukas olikaan se eukko, jota etsittiin ja pelastettiin kairasta ... löydettäessä hän oli kerännyt pitkälahkeiset kalsarit täyteen hilloja, ja kieltäytyi tulemasta pelastetuksi ...
No nythän on oikein kairojen kulkurit liikkeellä, vitsiä murjotaan minkä ehditään.
Ensinnäkin: terapiassa käyminen on vakava asia - sinä joka vitsielet sillä olet ilmeisen sen tarpeessa.
Toiseksi: vanha sanonta on että "Jokainen poimii omat karpalonsa"
Kolmaneksi: mustikka on yksi terveellisimmistä marjoista.
Hyvaa kesaa!
Mie olen piakkoin lähdössä Lapin soille kipeästi tarvitsemaani ja kaipaamaani hillaterapiaan. Kerään sankoon, tai kahvikuppiin ainakin.