Olen 19 vuotias nuori nainen,valmistuin viime keväänä ja nyt vaan kotona ihmettelen tätä kaikkea.Seurustelin 3,5 vuotta ja vuoden ihminen ehti mun luona asuakkin kunnes tuli ero tossa noin 2 kuukautta sitten ja nyt vain kavereita.Olen päässyt erosta yli ja kaks pientä säätöä ollut sen jälkeen mutta nekin loppunut ennen ku ehtivät kunnolla edes alkaa.Ennen olin todella sosiaalinen ja melkein joka ilta jossakin ja näin paljon kavereita.Kaikki muuttui kun eksä muutti tänne,oikeestaan vähän ennen.Ihmiset ei oikein pitänyt siitä ja eikä oikein halunneet tulla täällä käymään ja jätkä taas ei vuorostaan halunnut mua melkeinpä mihkään päästää.No niinhän se on että ystävät on ja pysyy mutta miehiä tulee ja menee.Minä tyhmä valitsin miehen kun rakastunut olin.Nykyään päivät ja illat menee kotona koneella ja telkkua tuijottaessa.Tykkään lenkkeillä mutta sekin on taas jäänyt sateiden vuoksi ja yleisesti tuntuu ettei mikään muukaan enään kiinnosta.Kaverit tai mitä ne nyt onkaan soittelee joskus ja jouluna mutta näkemistä tapahtuu vieläkin harvemmin.Alkoholista on tullut uusi tuttava,en juo humalahakuisesti mutta onpa edes vähän muuta ajateltavaa,poltankin jopa välillä muuten vaan.Musiikin kuuntelu on sekin pakokeino sinänsä mutta ei sekään murheita poista.Toisaalta kaipaan seurustelua,ihmistä joka pitäisi minusta kiinni mutta en taida olla vielä valmis luottamaan ja tulla taas petetyksi.Ikävöin ihmisiä,naurua ja hauskanpitoa.Ei huvita yksin lähteä baariin ja tälläisessä tuppukylässä ei taatusti löydä uusia naamojakaan joten tässä menee taas yksi lauantai ilta,lonkero kädessä,telkku ja kone auki ja suihkuun menoa lykätessä puoleen yöhön asti.Aina lupaan muuttua mutta miksi se on niin vaikeaa.Kiitos jos edes joku jaksoi lukea.
Ennen
karomau
4113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan se noin että elämä muuttuu ihmissuhteiden myötä, muttei silti pidä jäädä sen jälkeen odottamaan vanhoja ystäviä takaisin elämään, vaan täytyy etsiä uusia ystäviä. Ei alkoholi ongelmia ratkaise mutta sen sijaan että jäät kotiin kykkimään niin kannattaisi lähtee välillä ainakin viihteelle ja hieman vaihtelua hakea elämään, ehkä niitä ystäviäkin alkaa löytyä.
En siis juo ns suruuni enkä humalahakuisesti,juon vähän kuin ajan kuluksi,mielen turruttamiseksi.Ja kuten sanoin,asun aivan hiton pienessä tuppukylässä jossa kaikki tietävät toisten asiat paremmin kuin omansa joten täällä uusiin tutustuminen on vaikeaa jos ei jopa mahdotonta.Ja jos mä tästä lähden vaikka kylillekkin istumaan niin siellä se yksinäisyys vasta korostuukin kun muut ovat porukoissaan.
Oletko päättänyt asua kylässä loppuelämäsi? Onko sinulla edes työpaikkaa? Miksi et muuttaisi töiden perässä jonnekin.
eipä ole töitä,koulutus kyllä keittiöalalle mutta aion hankkia uuden alan kun ei tämä sinänsä nappaa.